oli parempi saksalaisten vai suomalalaisten II MS. Joukothan ottivat yhteen tornion laaksossa, mutta tappiot leinevät olleen aika samoja.
Olisiko suomalaistenkin kannattanut lyödä niitä kannuksia yhteen, niin olisi vätytty 44 kannaksen hajaannukselta ja mahdollisesti 20000 miehen karkuruudelta?
Olisiko suomalaistenkin kannattanut lyödä niitä kannuksia yhteen, niin olisi vätytty 44 kannaksen hajaannukselta ja mahdollisesti 20000 miehen karkuruudelta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saksan Wehrmacht oli suurvalta-armeija. Sille oli ominaista kova kuri,selkeät toimintamallit ja tappioista piittaamaton johto.Miehistö uskoi Saksan voittoon vielä kauan sen jälkeen, kun tappio oli muille selvä. Suuri huoli oli pommitusten alla olevasta kotiseudusta ja perheistä, joita ei aina nähty vuosiin.
Suomella oli "kansanarmeija". Sillä oli omat etunsa ja koulutustasokin kohtuullinen. Varustus oli köyhän maan tasoa, joskin meidän oloihin melko sopiva.Suurin osa esimerkiksi tykkikalustosta oli 1. MS:n aikaista ja vanhempaakin. Panssari- ja lentokalusto vanheni toivottomasti.Upseeristo oli pätevää, mutta ylin johto ikälopun marsalkan käsissä. Hän ei kyennyt seuraamaan kehitystä.
Lapissa saksalaiset pitivät homman käsissään Tornion taisteluja lukuunottamatta. Suomalaiset eivät saaneet heihin mitään otetta.Välillä tulee mietineeksi, kummalla puolella ne korpisoturit oikein olivat.Toisaalta on vaikea taistella tehokkaasti ja kotiuttaa samalla joukkoja.
Väärä diagnoosi ...
Lapin sodassa on montakin tekijää, jotka pitää ottaa huomioon.
Sota alkoi leikkisotana, josta oli yhteisesti sovittu, eli operaatiot oli näennäisoperaatioita, joista oli etukäteen sovittu, ammuskeltiin tyhjiä asemia ...
Saksalaiset polttivat rakennukset vetäytyessään, kuten oli yhteisesti sovittu ...
Tornion maihinnousu, oli yllätys, jonka Suomalaiset tekivät ja samalla pettivät Saksalaiset.
Vasta tämän tapahtuman jälkeen, käytiin oikeaa sotaa.
Tornion taisteluissa Suomi otti ison riskin, mutta onnistui pitämään saavutetut asemat, Saksalaisten voimakkaasta painostuksesta huolimatta.
Suomalaisten puolelta homma oli selvä, kukaan ei oikeastaan enää halunnut "kaatua" maansa puolesta, sotahan oli loppumassa, osa joukoista oli myös asevelvollisia ja kokemattomia.
Saksalaiset vetäytyi kokoajan, joten miksipä miehistö olisi enää itsensä uhrannut.
Suomen armeija oli aika hyvin aseistettu jatkosodan alussa ja vahvistui koko sodan ajan, päinvastoin kuin Saksan armeija, joka ei kyennyt korvaaman tappioitaan suuislla joukko-osastoilla.
Kun jatkosotaan lähdettiin, joukkoja oli noin 450 000 miestä, torjuntataistelujen jälkeen kun Suomen armeija oli vahvimmilaan, niin joukkojen vahvuus oli noin 560 000 miestä, tappioista huolimatta.
Aseistus oli myös parantunut oleellisesti, sodan lopussa Suomella oli noin 2000 panssarivaunua, pääasiassa kunnostettuja Venäläisiä vaunuja.
Tämän lisäksi muut aseet, joita hankittiin sodan aikana, singot, jne ...
Se, että Suomi pystyi irtautumaan sodasta, selittyy nimenomaan sillä, että armeijamme oli vahva ja hyvin aseistettu sodan lopussa.
Saksa ei kyennyt järjestämään samanlaista vallansiirtoa, kuten se teki mm. Unkarissa, Romaniassa, Italiassa jne .. satelliteissa, kun ne neuvottelivat erillisrauhasta liittoutuneiden kanssa.
Mannerheim oli jo kesällä 1943 antanut määräyksen, missä määrättiin, että Sakalaiset joukko-osastot maassa on sirrettävä niin, ettei ne missään vaiheessa kulje pääkaupungin läpi.
Eli Saksalaisia ei kuljetettu enää Helsingin sataman kautta.
Saksalaiset taistelivat silloin kun aikataulu vaati. Näissä taisteluissa he yleensä antoivat suomalaisille köniin.
Vetäytyvät saksalaisen olivat ylivoimaisia suomalaisiin nähden. 20.VuorA oli suomalaisa paremmin Lapin oloihin varustettu.Suomalaisten varustus oli paljolti museotavaraa sotasaalista ja Saksan apua lukuunottamatta.
2000 panssarivaunua on aivan pötyä. Suomella oli noin 60 rynnäkkötykkiä ja 15 uutta Pz IV. Niitä ei käytetty Lapissa.Siellä oli Vickkeresejä ja jokunen Sotka.
Jatkosodan alussa kenttäarmeija oli 475 miestä. Asemasodan aikana vahvuus vaihteli 400 000 - 450 000. Elokuussa 1944 vahvuus oli noin 530 000 miestä.
122. D tuli nimeomaan Helsingin kautta, mutta poistui Hangosta.
On Vaka Vanhalla jotain oikeinkin, mutta enimmäkseen tuulen ja hännän välistä.
Suomen armeijassa olisi käytetty kovempaa kuria olisi menestys ollut parempaa. Kurittomuus näkyi mm tornion pikkuberliinin ryyppäjäisissä.
Kurittomuus reservisläisosastoissa aikaansai heikkoutta. Pitkä asemasota vaihe lähensi upseeriston suhdetta joukkoihin, eikä kuria pystytty ylläpitämään. Se johti karkuruuteen ja hyökkäyskyvyn heikkenemiseen joissakin osastoissa. Sakemanneilla ei ollut näitä ongelmia, mutta ei heidänkään tarvinnut teloittaa omiaan. Sakemannien parempi kuri selittyy pääosin kulttuurieroista, mutta myös upseeriston aatelisperinteistä, jotka suomalaisilta puuttuivat. Vanha viisaus kun on:
Miehet eivät tahdo seurata miestä joka ei ole jalosukuinen. Viisaus tulee jo Roomalaisajalta...
Sakemannien parempi kuri lähti jo univormusta. Sakemannien puku näyttää suomalaiselta kenraalilta, kun suomalaiset korpisotilaat ovat kulkevia kerjäläisiä rääsyissään.
Esimerkkejä hyvästä kurista ja menestyksestä löytyy paljon. Menestyneimmät komppaniat sodassa olivat varusnieskomppanioita joissa kuri oli hyvää. Siksi kurin ja sotilasmenestyksen välinen yhteys on helposti havaittavissa.
Olet oikeassa. Paljon riippuu komentajista ja johtajista yleensä. Ei ole sattuma, että monet tunnetuista komentajista ja palkituista upseereista olivat samalla kovia kurinpitäjiä. Se ei aina tehnyt heistä miesten suosikkeja, mutta hyöty korjattiin kovissa taisteluissa.
Saksan armeijan kuri kesti jopa antautumisen. Tietysti kurin höltymistäkin tapahtui mm. Norjaan Suomesta vetäytyneissä joukoissa. Se ilmeni mm. rajuna alkoholinkäyttönä kaikkine lieveilmiöineen.