Tutkijat ja ohitse hutkijat ovat pohtineet ihmisen kallon mysteeriä jo useita vuosia. Ovat samalla päätyneet johtopäätöksiin asioiden tilasta ja niiden synnystä, sekä päätyneet myöskin tyhjyyden tai täyteyden kokemukseen.
Esimerkiksi rajaton tyhjyys ja siihen syntyvät mahdollisuudet toteuttaa elämää suuntiinsa. Asiat ovat kokemuksia ja sen tähden joudumme pohtimaan, että miksi asia on näin ilmoitettuna olemassa, sitoutunut myös koodikieleen eli saapunut aivan kuin lihaksi käsitteellisestä mahdollisuuksien olemassa olosta.
- Minä olen, mutta miten minä olen? On siis olemassa paikallinen yksi suhteellisesti vaihtuva kokonaisuus, mikä voidaan rajata paremmin yksioikoisemmaksi rajaamalla "esim. hahmoteorian avulla vaihtuvien muuttujien määrää suppeammaksi ja emme voisi lausua tiettyjä asioita. Emme voisi pukea vapaasti pulppuavaa sanaa, ja samalla olisimme itsessämme rauhalliset ja tasapainoisemmat.
Ihminen on yksi, mutta hän voi olla erilaisten muuttujien summa, joita voidaan tarkkailla todennusasetelmalla. Jos sanoistani ei löydy älyä, on asiassa yleensä ongelma siinä, että ei voida nähdä kyseistä ajattelijaa laatikon sisällä ja tajuta hänen mielenliikkeittensä syntymän agendaa, jossa hän tarkkailee ympäristöään.
Emme voi väittää etteikö olisi ja emme voi sanoa toiselle: "sinä tyhmä", koska silloin ihminen tekee itsestään suuren pellen, koska ei tajua olemassa olemisen erilaisia mahdollisuuksia suuremmasta mittakaavasta. Jos ehdollistaa toisen totuuden sanomalla: "Sinä vähäjärkinen pelle". Se on aivan käsittämätöntä pikaista johtopäätelmien tulosta, kun ei keskitytä itse prosessiin ja ymmärretä sen synnyttämää totuutta.
On siis ymmärrettävä hetkellisiä illuusion syntyjä, jotta voidaan laskea paikkaa sivuuttavaa totuutta eli muodostunutta kokonaiskuvaa. On siis todistettu mahdolliseksi, että vahva illuusio voi todellakin syntyä, mutta onko tuo tappioksi vai hyvyydeksi ihmiselle? Uskoisin jälkimmäisen toimivan parhaiten. Täysin uskottava epäjärejestelmällinen ja argumenttien laskennallisuudesta poikkeava totuusarvio on siis mahdollinen.
Ihmeet ovat mahdollisuuksia, ei toki maailmaa ole rajattu siihen mahdollisuuteen, että vain "typerä" kallomme olisi eräänlainen kaikkeuden esikuva, vaikka emme monet varmastikkaan osaa hyödyntää erinäisiä ominaisuuksia tämänkään harmaan massan toimintamahdollisuuksista ja totuuden nimellisestä onnistuvasta luonnista.
Kuinka pitkälle voimme sitten rajata ulos sitä totuutta, johon uskomme vahvasti, keräämällä uhmaa, voimaa, uskoa, mahtavuutta. Kemiallista yhteyttä, jonka varassa roikumme lämpenevässä ilmastossamme. Useampien mahdollisuuksien olemassa oleminen ei koskaan sulje pois mitään, vaan aukaisee entisestään lisää sitä, jota mahdollisesti tiede tutkii ja pyrkii selvittämään.
Missään tapauksessa kaikki ei toki ole tässä harteilla. Ihmetellään.
Esimerkiksi rajaton tyhjyys ja siihen syntyvät mahdollisuudet toteuttaa elämää suuntiinsa. Asiat ovat kokemuksia ja sen tähden joudumme pohtimaan, että miksi asia on näin ilmoitettuna olemassa, sitoutunut myös koodikieleen eli saapunut aivan kuin lihaksi käsitteellisestä mahdollisuuksien olemassa olosta.
- Minä olen, mutta miten minä olen? On siis olemassa paikallinen yksi suhteellisesti vaihtuva kokonaisuus, mikä voidaan rajata paremmin yksioikoisemmaksi rajaamalla "esim. hahmoteorian avulla vaihtuvien muuttujien määrää suppeammaksi ja emme voisi lausua tiettyjä asioita. Emme voisi pukea vapaasti pulppuavaa sanaa, ja samalla olisimme itsessämme rauhalliset ja tasapainoisemmat.
Ihminen on yksi, mutta hän voi olla erilaisten muuttujien summa, joita voidaan tarkkailla todennusasetelmalla. Jos sanoistani ei löydy älyä, on asiassa yleensä ongelma siinä, että ei voida nähdä kyseistä ajattelijaa laatikon sisällä ja tajuta hänen mielenliikkeittensä syntymän agendaa, jossa hän tarkkailee ympäristöään.
Emme voi väittää etteikö olisi ja emme voi sanoa toiselle: "sinä tyhmä", koska silloin ihminen tekee itsestään suuren pellen, koska ei tajua olemassa olemisen erilaisia mahdollisuuksia suuremmasta mittakaavasta. Jos ehdollistaa toisen totuuden sanomalla: "Sinä vähäjärkinen pelle". Se on aivan käsittämätöntä pikaista johtopäätelmien tulosta, kun ei keskitytä itse prosessiin ja ymmärretä sen synnyttämää totuutta.
On siis ymmärrettävä hetkellisiä illuusion syntyjä, jotta voidaan laskea paikkaa sivuuttavaa totuutta eli muodostunutta kokonaiskuvaa. On siis todistettu mahdolliseksi, että vahva illuusio voi todellakin syntyä, mutta onko tuo tappioksi vai hyvyydeksi ihmiselle? Uskoisin jälkimmäisen toimivan parhaiten. Täysin uskottava epäjärejestelmällinen ja argumenttien laskennallisuudesta poikkeava totuusarvio on siis mahdollinen.
Ihmeet ovat mahdollisuuksia, ei toki maailmaa ole rajattu siihen mahdollisuuteen, että vain "typerä" kallomme olisi eräänlainen kaikkeuden esikuva, vaikka emme monet varmastikkaan osaa hyödyntää erinäisiä ominaisuuksia tämänkään harmaan massan toimintamahdollisuuksista ja totuuden nimellisestä onnistuvasta luonnista.
Kuinka pitkälle voimme sitten rajata ulos sitä totuutta, johon uskomme vahvasti, keräämällä uhmaa, voimaa, uskoa, mahtavuutta. Kemiallista yhteyttä, jonka varassa roikumme lämpenevässä ilmastossamme. Useampien mahdollisuuksien olemassa oleminen ei koskaan sulje pois mitään, vaan aukaisee entisestään lisää sitä, jota mahdollisesti tiede tutkii ja pyrkii selvittämään.
Missään tapauksessa kaikki ei toki ole tässä harteilla. Ihmetellään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voidaan ottaa oppia. Se jota joku kutsuu sieluksi. mikä tämä vanhan elämän tallentaja oikein on. Minulle on ollut hyödyksi aikaisempien ellettyjen elämieni vaiheiden antamista opetuksista, etten enää toistamiseen tekisi samoja virheitä joita tulin tehneeksi. Nyt olen kyllästynyt tähän elämän pyörään. en tiedä keinoa miten pääsen pois oravanpyörästä?
Oravan pyörä muuttuu oraakkelin pyöräksi ja vauhti on entistä hurjempaa. Väitän tietäväni, vaikka eivät minua uskokkaan. Voisinko siis määrittää tämän "tahon kukaan ei tiedä?" Ainakin lasken osaksi sen varaan, että takaraivosta huutaa suoraan lävitse asiaa, muusta puhumattakaan.
Ikkuna on auki ja kesäisessä yössä kuuluu lintujen ääniä.
Entisen elämämme tallentumisesta ikään, kuin kyseessä olisi ääninauha, joka voi säilyä pyyhkimättömänä jollain ihmisillä. on jäänyt muistiinsa entisen elämänsä muistikuvia. Juuri tämän ajatuksen ja tuntemuksen perusteella ovat idän suuret uskonnot kuten Hindulaisuus ja Buddhalaisuus, Joten kyllä tässä jotain itua on takana?
Uskoisin itse vain vääristymään, kun toinen totuus voi olla erittäin tarkka. Vähän kuin osa nuoristamme hyppivät kuin kauriit hyvän asian puolesta. x