Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, jossa Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan):
" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Hitler ei hyväksynyt Suomen erillissota ja sitä myöten erillisiä rauhanneuvotteluiden käymistä irrottautuakseen sodasta Saksan rinnalta. Hitler laittoi Suomen asevientikieltoon, jonka vauhdittajina olivat suomalaisten älymystön edustajat jotka tuomitsivat sanomalehdessä saksalaisten Tarton taidegallerioiden "evakuoinnit" parempaan talteen Saksaan.
Hitler suurena taideasiaintuntijana ei voinut käsittää asiaa, joka oli viimeinen pisara jo yli äyräidensä suomalaisia sietävässä ruukussansa.
Hitler lähetti v.Ribbentropin Suomeen tekemään Rytin kanssa sopimuksen aseavun jatkumisesta ja uusien aseiden toimittamiseksi. Sopimus oli takautuva, eli Hitler uhkasi vetää ja katkaista toimitukset Suomesta mukaanlukien Dietlin Lapin armeijan. Hitler lähetti myös Dietlin Helsinkiin neuvoteltuaan Suomen asemasta mm.Ribbentropin ja Dietlin kanssa Berchtesgadenissa 22.6.-44. Ribbentrop saapui Helsinkiin samana päivänä. Dietl ei tullut perille tunnetuin seurauksin.
Ettäs se poijaat on sillä tavalla, että Rytin kirjoittamaan sopimukseen Hitler haki ja sai painostuspisteitä, joita hän käytti myös häikäilemättä Suomen saamiseksi jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Lopulta kuitenkin Stalin tuli saksalaisten puolelle vaatimallaan kapitulaatio ilmoituksen lähettämisellään Moskovaan. Kaikki paskanjauhamiset ettei Hitler ITSE lähettänyt Ribbentropia Suomeen ovat turhaa Rytin sopimuksen panettelua.
" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Hitler ei hyväksynyt Suomen erillissota ja sitä myöten erillisiä rauhanneuvotteluiden käymistä irrottautuakseen sodasta Saksan rinnalta. Hitler laittoi Suomen asevientikieltoon, jonka vauhdittajina olivat suomalaisten älymystön edustajat jotka tuomitsivat sanomalehdessä saksalaisten Tarton taidegallerioiden "evakuoinnit" parempaan talteen Saksaan.
Hitler suurena taideasiaintuntijana ei voinut käsittää asiaa, joka oli viimeinen pisara jo yli äyräidensä suomalaisia sietävässä ruukussansa.
Hitler lähetti v.Ribbentropin Suomeen tekemään Rytin kanssa sopimuksen aseavun jatkumisesta ja uusien aseiden toimittamiseksi. Sopimus oli takautuva, eli Hitler uhkasi vetää ja katkaista toimitukset Suomesta mukaanlukien Dietlin Lapin armeijan. Hitler lähetti myös Dietlin Helsinkiin neuvoteltuaan Suomen asemasta mm.Ribbentropin ja Dietlin kanssa Berchtesgadenissa 22.6.-44. Ribbentrop saapui Helsinkiin samana päivänä. Dietl ei tullut perille tunnetuin seurauksin.
Ettäs se poijaat on sillä tavalla, että Rytin kirjoittamaan sopimukseen Hitler haki ja sai painostuspisteitä, joita hän käytti myös häikäilemättä Suomen saamiseksi jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Lopulta kuitenkin Stalin tuli saksalaisten puolelle vaatimallaan kapitulaatio ilmoituksen lähettämisellään Moskovaan. Kaikki paskanjauhamiset ettei Hitler ITSE lähettänyt Ribbentropia Suomeen ovat turhaa Rytin sopimuksen panettelua.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Taistelutovereita, jatketaan sitten huomenissa.
Katsotko todellakin tuollaista amerikkalaista sontaa?
>Hitler laittoi Suomen asevientikieltoon<
Kummallinen "kielto" se olikin kun aseita, aseiden varaosia ja muitakin varaosia ja jopa viljaakin tuli Suomeen pitkin kevättä 1944.
Arvaatkos jo mikä teos on lähteenä tällä kertaa ;-?
uutta aseistusta. Vanhat sopimukset jatkuivat.
jäihin.
Löysinpä asiasta äsken kuukelilla tällaista. Tätähän toin jo aloituksessani esille.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:0:0;4:139:0:0:0;6:1:0:0:0;4:140:0:1:2006-02-23,104:140:361097,1:0:0:0:0:0:
Uuden Suomen artikkeli sai Hitlerin raivoihinsa huonolla hetkellä
Sananvapaus katkaisi 1944 aseavun Suomeen
Maailma on puhunut viime aikoina kiivaasti sananvapaudesta ja sen käyttöön liittyvästä vastuusta. On nähty, että sananvapaus voi sananmukaisesti maksaa jopa ihmishenkiä.
Omasta historiastamme löytyy eräs unohdettu episodi, jonka yhteydessä harmittomalta vaikuttava lehtikirjoitus on johtanut mahdollisesti jopa tuhansien suomalaisten tarpeettomaan kuolemaan.
Asia on ollut tutkijoiden tiedossa jo 1960-luvulta. Koska spekulointi tai syyllisten etsiminen ei kuulu historiaan, se on kuitenkin ohitettu yleensä lyhyellä maininnalla.
Kyse on Uusi Suomi -lehdessä 16. huhtikuuta 1944 julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Kahdeksan kotimaista tieteentekijää paheksui kirjoituksessaan sitä, että Saksa suunnitteli Viron museoesineiden ja arkistojen evakuoimista lähestyvän puna-armeijan tieltä Saksaan.
Kirjoittajat yhtyivät virolaisten huoleen ja vertasivat operaatiota venäläisten vastaaviin toimiin ensimmäisessä maailmansodassa.
Mielipidekirjoitus julkaistiin vaatimattomasti yhdellä palstalla lehden takaosassa. Toimitussihteeri oli kuitenkin kohtalon oikusta sijoittanut sen viereen pikku-uutisen Suomalais-saksalaisen seuran vuosikokouksesta.
Jälkikäteen mitättömältä vaikuttava protesti kiiri jo seuraavana päivänä myös Berliiniin. Itsensä koko eurooppalaisen kulttuurin vaalijaksi mieltänyt Adolf Hitler sai silmittömän raivokohtauksen.
Hän määräsi siltä seisomalta keskeyttämään kaiken Suomeen suuntautuvan aseavun. Maahan oli juuri samalla viikolla saapunut ensimmäinen lasti onteloammuksiin perustuvia uusia panssarintorjunta-aseita.
Tuo 11. huhtikuuta saatu 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhun erä jäi ainoaksi aina Kannaksen suurhyökkäykseen asti.
Saksa kumosi asevientikiellon vasta 12. kesäkuuta eli kolme päivää suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen. Yksin panssarintorjunta-aseita kiidätettiin maahan heti 14 000. Sodan päättyessä niitä oli saatu jo yli 25 000 kappaletta. Aseet tulivat tarpeeseen, mutta kovin myöhään.
Uusinkin tutkimus vahvistaa tiedon
Suomen ja Saksan suhteet olivat olleet herkässä vaiheessa koko kevään 1944. Suomi oli jo helmi-maaliskuussa tiedustellut venäläisiltä erillisrauhan ehtoja. Myös ns. rauhanopposition julkinen esiintyminen herätti Saksassa ärtymystä.
Elintarvikkeiden toimittaminen Suomeen oli lopetettu huhtikuun alussa. Sekin oli osittain poliittinen näpäys, mutta maan omakin huoltotilanne oli heikkenemässä. Hitler oli määrännyt jo maaliskuussa myös asevientikiellon, mutta perunut sen kaksi päivää myöhemmin.
Mitään välitöntä uhkaa Suomen irtautumisesta ei huhtikuun puolimaissa enää ollut. Hallitus oli todennut Moskovasta saadut rauhanehdot liian koviksi.
Suomea hillitsi tehokkaasti myös Unkarin varoittava esimerkki. Saksa oli vastannut sen irtautumisyritykseen miehittämällä maan ja nostamalla johtoon nukkehallituksen.
Normandian maihinnousuun oli vielä toista kuukautta aikaa, joten Saksalla olisi ollut kykyä irrottaa joukkoja tämänkaltaisiin manöövereihin myös pohjoisessa.
Asiasta 2004 väitellyt Markku Jokisipilä tosin huomauttaa, ettei Saksan sodanjohto ollut käytännössä varautunut kuin Ahvenanmaan ja Suursaaren miehitykseen.
Saksan intressissä ei missään nimessä ollut Suomen sotilaallinen romahtaminen, joten sen aseistamista kannatti jatkaa.
Professori Tuomo Polvisen Saksan arkistoista löytämä tieto vaikuttaa siis joka suhteessa täysin uskottavalta. Elintärkeän aseavun katkaisivat todellakin vain lehtiartikkeli ja lapsen lailla kiukuttelevan diktaattorin impulsiivinen purkaus.
Tulkinnan allekirjoittaa myös alan uusin auktoriteetti Jokisipilä: ”Toimenpiteen tarkoituksena ei enää voinut olla kiristää Suomea pysymään yhteisessä rintamassa, koska Suomen hallitus oli jo neljä päivää aiemmin ilmoittanut torjuvansa Neuvostoliiton rauhanehdot.”.
Tarjouskaan ei ollut enää voimassa. Stalin oli ilmoittanut jo 10. huhtikuuta länsivalloille, että ehdoton antautuminen koskisi nyt myös Suomea.
Asianomaisten onneksi vientikiellon todellinen syy tuli tietoon vasta 1964, kun Polvisen tutkimus ” Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-44” ilmestyi.
Polvisen mukaan Hitler määräsi nimenomaisesti, että toimenpidettä ei saisi perustella. Epävarmuus pitäisi suomalaiset nöyrempinä.
Miksi kohtalokas adressi sitten ylipäänsä läpäisi sotasensuurin? Aseveljen julkista arvosteluahan oli pyritty suitsimaan koko jatkosodan ajan. Ääritoimena sensuuri 1943 jopa lakkautti rauhanopposition äänitorvena palvelleen Nya Pressen -lehden.
Hitlerin syntymäpäiväjuhlien pilkkaaminen oli tuonut jo ennen sotaa Vasabladetin päätoimittajalle ehdotonta vankeutta.
Ehkä kulttuuriasioita koskevaa protestia pidettiin vaarattomana. Sen laatijat olivat ajan akateemista eliittiä, lähinnä kansatieteilijöitä ja maantieteilijöitä. Seitsemän miehen ja yhden naisen joukkoon kuuluivat mm. valtionarkistonhoitaja Kaarle Blomstedt ja kuuluisa tutkimusmatkailija Johannes Gabriel Granö.
Tiedossa ei ole, vaikuttivatko asiaan myös sotasensuurin johtajan henkilökohtaiset sympatiat. Tiedotustoiminnan tarkastusvirastoa johti kansatieteilijä Kustaa Vilkuna, heimoaktiivi ja Urho Kekkosen elinikäinen uskottu. Kekkonen oli tuolloin Suomalais-virolaisen seuran varapuheenjohtaja, Vilkuna sihteeri.
Voisi kuvitella, että heimokansan ahdinko olisi vedonnut Vilkunaan keskimääräistä voimakkaammin. Tutkijakollegat saattoivat jopa suoraan ”lobata” artikkelinsa puolesta. Tai sitten teksti vain lipsahti läpi.
Joka tapauksessa Vuotuisen ajantiedon kirjoittaja ja hänen virastonsa epäonnistuivat keskeisimmässä tehtävässään. Sanomalehteen pääsi kriisiaikana kirjoitus, joka vaaransi sotaponnistelut mitä kohtalokkaimmalla tavalla.
Vilkunalla yhteyksiä neuvostotiedusteluun
Mielenkiintoisen lisämausteen tarinaan tuo Vilkunan rooli tiedustelumiehenä ja Kekkosen sanansaattajana.
UKK:n ”Kutturaksi” kutsuma Vilkuna piti sotien jälkeen tiiviisti yhteyttä niin idän kuin lännenkin tiedustelupalveluihin. KGB-kenraali Viktor Vladimirov kertoo muistelmissaan, miten kalevalainen jamesbondimme seikkaili jopa kiinalaisten kanssa.
Vilkunan ensimmäiset yhteydet venäläisiin solmittiin ilmeisesti jo välirauhan aikana 1940-1941. Hänestä ei kai koskaan tullut suoranaista käskyläistä, mutta jatkosodan aikana seurustelua epäilemättä olisi pidetty raskauttavana.
Vaatisi kuitenkin melkoista pinnistelyä uskoa, että kevään 1944 artikkelin seuraukset olivat etukäteen kenenkään aavistettavissa - saati masinoitavissa. Se ei taatusti ollut Kremlin juoni.
Vilkuna itse julkaisi sotavuosia koskevat muistelmansa jo 1962 eikä joutunut siinä vielä kommentoimaan professorien adressia. Hän ei todennäköisesti edes tiennyt ainakaan artikkelin kaikista vaikutuksista. Kirjassa ei mainita koko episodia.
Vilkuna sen sijaan kertoo Viron saksalaistamista vastaan jo syksyllä 1941 kerätystä adressista. Hän itsekin kuului presidentille luovutetun kirjelmän allekirjoittajiin. Mukana oli myös neljä kevään 1944 kirjoituksen laatijoista.
”Kirjelmää ei tietenkään julkaistu”, Vilkuna kirjoittaa. Se oli ”helppo estää, kun mukana oli mm. sensuurin päällikkö”.
Vilkuna mainitsee samassa yhteydessä sensuurin 1944 saaman yleisohjeen, joka kuului: ”Viron oloista ei sallita sellaisia uutisia eikä kirjoituksia, joiden kärki voitaisiin käsittää Saksaa vastaan tähdätyiksi.”
Ammuksia tuotiin kiellon aikanakin
Käytännössä Hitlerin määräämä asevientikielto ei täysin pitänyt. Saksasta tuotiin sen aikanakin Suomeen tonnikaupalla ammustarvikkeita ja loppuosa yhteensä 30 Messerschmidt-hävittäjälentokoneen erästä.
Panssarintorjunta-aseistusta ei kuitenkaan tullut. Toiveissa oli ollut myös tykistön ja panssarikaluston perusteellinen modernisointi.
Panssarinyrkki ja sen järeämpi versio panssarikauhu olivat käytännössä ainoita lähitorjunta-aseita, jotka pystyivät puhkaisemaan venäläisten uuden T-34-hyökkäysvaunun eli ”Sotkan” paksun panssaroinnin. Läpäisykyky perustui nykysingoissakin käytettyyn onteloammukseen.
Panssarinyrkkien myöhemmätkin vaiheet ovat surullista luettavaa. On jopa mahdollista, että sotilaallinen byrokratia olisi mitätöinyt hyödyn, vaikka asetoimitukset olisivat jatkuneetkin koko ajan normaalisti.
Asia käy piinallisen selväksi luvusta, jonka everstiluutnantti Heikki Tiilikainen pari vuotta sitten laati maailman sotilaallisia kömmähdyksiä käsittelevän kirjan suomenkieliseen laitokseen.
Maahan jo saatuja panssarinyrkkejä ja -kauhuja ei toimitettu heti rintamille, vaan ne varastoitiin. Tarkoitus oli toisaalta suojata uutuusaseita vihollisen tiedustelulta, toisaalta varustaa ne suomenkielisin käyttöohjein. Osasta jopa poistettiin saksankieliset käyttöohjeet, mutta suomenkielisiä ei ehditty laatia.
Kun aseet kesäkuussa pikavauhtia kuljetettiin Kannakselle, osassa oli ainoastaan putkeen maalattu saksankielinen varoitus aseen takaa sinkoavasta tulisuihkusta. Se ei aina riittänyt.
Rekyylitön ase oli tuolloin vielä kummajainen, jonka putken epäonnisimmat jopa tukivat ampuessaan olkaansa vasten. Osa palovammoja saaneista kuoli.
Viipurin puolustajille paikallinen asevarikko ei luovuttanut vihollisen lähestyessä edes tykinammuksia, joten pst-aseetkin olisivat epäilemättä jääneet lukkojen taakse odottamaan kirjallista valtuutusta.
Tämä kaikki on kuitenkin jossittelua. Faktaksi jää, että aseita ei keväällä tullut. Ja se johtui yhden palstan lehtikirjoituksesta.
Kirjoittaja on Turun Sanomien politiikan toimittaja.
HANNU MIETTUNEN
Huhtikuussa saadut pst-aseet todella varastoitiin ja niiden käyttöä valmisteltiin kuin ei sotaa olisi ollutkaan.Koulutus oli kuitenkin aloitettu sekä Tuusulan Päällystökoulussa että Huuhanmäen koulutuskeskuksessa. Taistelujoukoille aseita jaettiin vasta juuri suurhyökkäyksen alla eikä niiden käyttöä tuntenut oikein kukaan.
Viipurin ampumatarvikepula johtui Rautakorvem ammusvarikon ylikuormituksesta. Henkilöstö ei riittänyt yhtäkkisen tarpeen tyydyttämiseen. 20. Prikaatin tykistö sai kyllä ammuksia, mutta vääriä.Pst-aseiden jako ei kuulunut lainkaan tälle varikolle.
On kuitenkin mielenkiintoita lukea täysjärkistä tekstiä tämän palstan vakiokirjoittajien hölynpölyn lomassa.
"Kirjoittaja on Turun Sanomien politiikan toimittaja"
Pareen oli kun tuokin poliittinen puusuutari pysyttelisi lestissään! Juttu on aika hutero ja virheitä täynnä.
"Viipurin ampumatarvikepula johtui Rautakorvem ammusvarikon ylikuormituksesta"
Varikon komentaja olisi joutanut paaluun. Jäntti kertoo kirjoissaan kuinka Rautakorven porukka oli pakenemassa paikalta ja jättämässä valtavan ammusvarikon oman onnensa nojaan heti Viipurin menetyksen jälkeen. Kyseessä oli sentään käytännössä 2 armeijakunnan ammusvarasto!
Eihän sellaisesta varikosta mitään löydä ilman hommansa osaavaa henkilökuntaa. Asein uhaten nuo paskat saatiin takaisin hommiinsa.
Ammuksetkin sieltä saatiin välillä vain konetuliasein uhkaamalla.
Edellä mainittu:
"Käytännössä Hitlerin määräämä asevientikielto ei täysin pitänyt. Saksasta tuotiin sen aikanakin Suomeen tonnikaupalla ammustarvikkeita ja loppuosa yhteensä 30 Messerschmidt-hävittäjälentokoneen erästä."
Vaikuttaa siltä että täydellistä asevientikieltoa voitiin kiertää uusien toimitustenkin osalta jos voitiin osoittaa aseiden suojelevan Suomessa olevia Saksan armeijan joukkoja.
Keväällä 1944 ennen suurhyökkäystä kiivaimmat taistelut käytiin Suomenlahdella ,kun Punalaivasto yritti murtautua Leningradista ulos. Niitä vastassa oli saksalaisten miinasulut Haapasaarilta Narvaan ja niitä vartioivat Saksalaisalukset.
1944 Luftwaffella ei ollut jatkuvaa päivystystä Virossa ,joten ilmatuki tuli Suomalaisilta. Voi olla että Saksan laivaston Suomenlahden komentaja Kontra-amiraali Böhmer vaati Göringiltä että Suomalaiset saavat konetäydennykset ajallaan ja täysimääräisinä kun se säästäisi Saksalaisten merisotilaiden verta.
Punalaivaston ilmavoimat hyökkäilivät lähes päivittäin Saksalaisia vartiolaivoja vastaan Oranienbaumin ja Lavansaarten kentiltään.
Myös Kotkan satamassa oleva Saksalaisen laivaston huoltotukikohta sai pommeja niskaan, jota suojasi Suomalaisten 34 kpl RMB-88 IT-tykkiä nykyaikaisten tutkien avustamana. Näiden tykkien ammustäydennys säästi myös Saksalaisten verta.
Näistä taisteluista voi lukea Tuomo Soirin kirjoittamasta Iskulaivue kirjasta.
Mielenkiintoista, täytyypä tutustua lähteisiisi.
Hitler oli ovela opportunisti joka antoi porkkanaa "aasille" mutta myös aina välillä tälle "aasille" myös keppiä.
Ammukset eivät olleet vientikiellossa. Asiaan pitää tutustua sen monimutkaisuuden vuoksi hyvin perillä olevien lähdeteoksien kautta. Myös Suomen tarvitsemia viljantoimituksia Saksa toimitti vain äärimmäiseen tarpeeseen koska heidän omatkin ruokavarastot olivat ns.kortilla.
Viljavarastoja siiloihin Suomeen ei toimitettu. Tanskasta mm.saksalaiset etupäässä toimittivat viljaa Suomeen. Ribbentropin viimeisen käynnin aikoina leipäannokset oli jo puolitettu Hitlerin "säännöstelyn" takia jota suurlähettiläs Blücher jopa uskalsi arvostella kotimaahansa päin.
Näissä oloissa Ryti pakotettiin Hitlerin painostamana poliittiseen lupaukseen.
sen verran kiinnostaa....
" Tuomo Soiri otti minuun yhteyttä sähköpostin välityksellä, ja hän halusi että lisään aiheeseen liittyvän seuraavan tekstin sivuilleni. ..."
http://www.planet.fi/~mohman/hlelv34.html
” Viipurin ampumatarvikepula johtui Rautakorvem ammusvarikon ylikuormituksesta. Henkilöstö ei riittänyt yhtäkkisen tarpeen tyydyttämiseen. 20. Prikaatin tykistö sai kyllä ammuksia, mutta vääriä.Pst-aseiden jako ei kuulunut lainkaan tälle varikolle.”
Ei riittänyt, mutta myös tilannetaju ja jousto olivat puutteina!
Tarvittiin tykistön ja krh:n ammuksia ja ennekaikke patruunoita käsiaseisiin, koska nekin olivat loppumassa!
Niitä saatiin vasta kun rintama oli jo luhistumassa! Etulinjassa oli uusia saksalaisia lähitorjunnan aseita, mutta niitä ei osattu käyttää!
Puolustuksen tukena oli varikoilla askarreltuja rynnäkkötykkejä joiden pääase ei edes läpäissyt venäläistä panssaria!
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.
Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.
Sivu 155:
1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.
Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Asehankinnat 1944 Saksasta.
Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.
Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.
Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"
Sivu 49:
28.4.1944 toimitettiin mm.
1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92
23.5.1944 toimitettiin
100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa
Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.
21.4.1944 luvattiin
300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin
28.4.1944 luvattiin
200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa
Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.
Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.
Sivu 155:
1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.
Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Asehankinnat 1944 Saksasta.
Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.
Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.
Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"
Sivu 49:
28.4.1944 toimitettiin mm.
1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92
23.5.1944 toimitettiin
100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa
Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.
21.4.1944 luvattiin
300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin
28.4.1944 luvattiin
200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa
Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksahan toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.
Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.
Sivu 155:
1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.
Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Asehankinnat 1944 Saksasta.
Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.
Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.
Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"
Sivu 49:
28.4.1944 toimitettiin mm.
1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92
23.5.1944 toimitettiin
100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa
Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.
21.4.1944 luvattiin
300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin
28.4.1944 luvattiin
200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa
Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
Saksa aseisti Suomea syyskuusta -40 elokuuhun -44.
Ilman sitä ynnä elintarvike-, lääke-, polttoaine ja raaka-aineapua sekä kesän -44 apujoukkoja ei sodasta olisi selvitty.
Hyvin ei mennyt nytkään,mutta itsenäisyys säilyi.
Uusien lähitorjunta-aseiden HANKKIMINEN sujui rivakasti "asevientikiellosta" huolimatta... näinkin on kirjoitettu:
"Aseet tulivat maahan 11.4. 44. Aseiden varastoinnin on käskenyt ase-esikunnan päällikön sijainen, jonka vastuulla tällaiset asiat olivat, ei ylipäällikön.
Eversti Hirki ja majuri Utela olivat perehtyneet aseisiin Saksassa huhtikuussa ja aloittivat kouluttajien koulutuksen ja ohjeiden laadinnan toukokuun alussa.
Päällystökoululla ehdittiin järjestää neljä kurssia kesäkuun 17. mennessä. Kursseilla koulutettiin yli 150 upseeria.
Aseiden jako käskettiin 5. toukokuuta ja torjuntaosastojen kokoonpano vahvistettiin 20. toukokuuta.
Esimerkiksi Panssaridivisioonassa oli näitä aseita jo toukokuun alussa. 2. Divisioona järjesti esittelyn 2. kesäkuuta.
Aseiden jako joukoille oli meneillään kesäkuun alussa. Varsinaiseen käyttöön niitä ei ehditty ottaa. Toimintaa hidasti jonkun verran tässä vaiheessa täysin turha salaaminen, sillä ne olivat olleet itärintamalla käytössä jo jonkun aikaa."
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.
Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.
Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.
Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!
Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.
Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.
Siis nämä aseet: 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen ja 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.
Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:
50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta, 75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl, 75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä. Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.
Sivu 34: "Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!"
2. D:ssa 2.6.1944 esittelijänä oli panssariprikaatin komentaja eversti Björkman. Jo 10.6. tuhottiin ainakin yksi vaunu ja sen jälkeen useita ennen Siiranmäkeä. Tarkat tiedot löytyvät 2. D:n ja sen rykmenttien historiikeista. Siiranmäessä aseita käytettiin jo laajasti, kun muualla niitä vasta jaettiin. Vasta Siiranmäen taisteluissa uudet aseet näyttivät voimansa jo ihan senkin takia että valmiissa asemissa päästiin riittävän lähelle, jotta voitiin edes ampua tarkasti.
Siiranmäen taisteluissa tuhottiin panssarintorjunna toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Miten monta panssarivaunua vaurioitui tykistötulessa ja miinoitteissa, ei voida tarkoin arvioida.
Lähteenä juttu Panssari -lehdestä 1956 AE:n itsensä laatimasta Siiranmäen taisteluista ja niiden taustasta.
Panssarikauhuista ja -nyrkeistä:
http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html
http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html
http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html
Ontelopanos on muuten tosi vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa.
Kesäkuussa 1944 Saksa, joka oli kuullut Suomen tiedustelleen aselepoehtoja, alkoi rajoittaa apua. Tällöin presidentti Ryti neuvotteli Saksan ulkoministeri Ribbentropin kanssa sopimuksen, jolla saatiin apua ja joukkoja lisää siten, että Ryti antoi sitoumuksn, jonka mukaan hän tai hänen asettamansa hallitus ei neuvottele sodasta irtautumisesta. Saimme kalusto-apua, ja avuksi lento-osasto Kuhlmeyn, jv-divisioona Greifin ja rynnäkkötykkiprikaatin. Ryti tiesi sopimusta tehdessään vallan hyvin, että tämä oli ainoa keino selvitä pulasta ja jos selvitäänkin niin asiaan palataan myöhemmin eli hän tavallaan uhrasi itsensä maansa eteen! Tämä teko (sekä pelastuminen) jurppii meikä-stallareita yhä!
Kun rintama vakiintui saksalaiset joukot poistuivat. Ryti ja hallitus erosivat, presidentiksi tuli Mannerheim ja rauha solmittiin 4.9.1944. Loppusysksystä Ryti tuomittiin sotasyyllisenä. Marski lausui lohdutuksena: maataan vioi palvella myös linnassa!
Saksan ensisijainen motiivi oli alituinen jankkaaminen liittosopimuksesta, siihen Saksa Rytin avulla pääsikin, pitihän Saksa itsekin rauhanneuvotteluja Moskovassa USA:n välittäminä eräänä keinona saada asemansa idässä vakiintumaan.
Hitler oli antanut Ribbentroppille tehtäväksi sopimuksen aikaansaamisen Suomen knassa, mitä ajettiin 1943, koska saksalaiset olivat havainneet erillisrauhapyrkimyksiä tuolloin ja halusivat taivutella Suomen hallitusta luopumaan näistä. Rauhanoppositio oli tuolloin vielä pieni. Petsamon nikkeli oli saanut Hitlerin vakuuttumaan yhteistyön jatkumisesta. Stalin sai suomalaisten vihat Helsingin suurpommituksilla ja Ribbentropp saattoi jatkaa painostusta, vaikka oli täysin selkeää, että Saksa sodan häviää. Saksa ei siis pystynyt enää täyttämään lupauksiaan Suomelle, tästä oli kyse. Asetoimitukset sodankäynnin laajuuteen nähden olivat olleet vaatimattomia, Suomen hyökkääville joukoille oli toimitettu Saksasta lähinnä puolustukseen kelpaavia aseita.
Ruotsin lehdistö paasasi, että NL oli muuttunut länsimaiseksi ja rauha oli tehtävä. Ribbentropp tuli Suomeen sotkemaan asioita. Suomen tuli antaa julkisesti selvitys, missä Suomi sotisi Saksan rinnalla loppuun asti, niin Suomi päättikin tehdä eduskunnalta kysymättä.
Presidentti Ryti antoi henkilökohtaisen vakuutuksen pysymisestä Saksan rinnalla hänen presidenttikaudellaan.
Mannerheim ilmoitti,ettei se koske häntä presidenttinä, vaan Suomi voi irtaantua sodasta.
” Ruotsin lehdistö paasasi, että NL oli muuttunut länsimaiseksi ja rauha oli tehtävä. ”
Arvon toveri unohtaa, että Viipurin valtauksen jälkeen saimme vastauksena tiedusteluun rauhanehdoista 23.6.1944, että vain ehdoton antautuminen kelpaa!
”Ribbentropp tuli Suomeen sotkemaan asioita. ”
Ilman ”sotkemisia” maa olisi miehitetty, massaraiskattu ja sovjetisoitu! Tilanne oli Tali-Ihantalan taistelussa monasti kiikun kaakun, mutta etenkin lento-osasto Kuhlmeyn apu oli suurta... ellei ratkaisevaa luokkaa! Suomen ilmavoimien pommituskyky liki kaksinkertaistui!
”Suomen tuli antaa julkisesti selvitys, missä Suomi sotisi Saksan rinnalla loppuun asti, niin Suomi päättikin tehdä eduskunnalta kysymättä.”
Onneksi teki, koska saksan avun avulla rintama vakiintui ja rauhoittui ja pääsimme aselepoon ja välirauhaan!
Huonommin kävi esim. Viron ja sillä tiellä Suomiolisi ollut täysin romuna JOS olisi lopulta vapautunut 1990!
Ryti teki kansalaisurotyön, jonka perusteella Suomen kansa äänesti hänet 2005 Suomen toiseksi merkittävimmäksi kansalaiseksi heti Mannerheimin jälkeen!
Siinä stallareitten heltta punottaa yhä raivosta!
Berliinin tiltulla natsifantasiat taas kolmannessa potenssissa!
Raivosta ei oletietoakaan ja Moskovan Tiltu itse ei osaa verbaalisesti kumota mitään ja tyytyy siksi puskista ammuskeluun!
-----Hitler ei hyväksynyt Suomen erillissota j------
Ei sitä erillissotanäkemystä hyväksy kukaan muukaan. Suomi tappeli Saksan puolella pyrkien kaikin tavoin omalla toiminnallaan edistämään Saksan voittoa ei vain Sovjetista vaan myös USA:sta ja Englannista. Samaa Saksan sotaa se oli eikä alkamisajankohta ollut sattumaa eikä saumaton yhteistyö Saksan kanssa jo heti aamuyöstä 22.6.41.
Tätä samaa höpötystä asevientikiellosta toistetaan kaikkialla:
"19. huhtikuuta 1944 Hitler kielsi aseiden viennin Suomeen."
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184 s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.
Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.
Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.
Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!
Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.
Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.
Siis nämä aseet: 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen ja 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.
Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:
50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta, 75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl, 75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä. Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.
Sivu 34: "Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!"
2. D:ssa 2.6.1944 esittelijänä oli panssariprikaatin komentaja eversti Björkman. Jo 10.6. tuhottiin ainakin yksi vaunu ja sen jälkeen useita ennen Siiranmäkeä. Tarkat tiedot löytyvät 2. D:n ja sen rykmenttien historiikeista. Siiranmäessä aseita käytettiin jo laajasti, kun muualla niitä vasta jaettiin. Vasta Siiranmäen taisteluissa uudet aseet näyttivät voimansa jo ihan senkin takia että valmiissa asemissa päästiin riittävän lähelle, jotta voitiin edes ampua tarkasti.
Siiranmäen taisteluissa tuhottiin panssarintorjunna toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Miten monta panssarivaunua vaurioitui tykistötulessa ja miinoitteissa, ei voida tarkoin arvioida.
Lähteenä juttu Panssari -lehdestä 1956 AE:n itsensä laatimasta Siiranmäen taisteluista ja niiden taustasta.
Panssarikauhuista ja -nyrkeistä:
http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html
http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html
http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html
Ontelopanos on muuten tosi vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa.
Uusien lähitorjunta-aseiden HANKKIMINEN sujui rivakasti "asevientikiellosta" huolimatta... näinkin on kirjoitettu:
"Aseet tulivat maahan 11.4. 44. Aseiden varastoinnin on käskenyt ase-esikunnan päällikön sijainen, jonka vastuulla tällaiset asiat olivat, ei ylipäällikön.
Eversti Hirki ja majuri Utela olivat perehtyneet aseisiin Saksassa huhtikuussa ja aloittivat kouluttajien koulutuksen ja ohjeiden laadinnan toukokuun alussa.
Päällystökoululla ehdittiin järjestää neljä kurssia kesäkuun 17. mennessä. Kursseilla koulutettiin yli 150 upseeria.
Aseiden jako käskettiin 5. toukokuuta ja torjuntaosastojen kokoonpano vahvistettiin 20. toukokuuta.
Esimerkiksi Panssaridivisioonassa oli näitä aseita jo toukokuun alussa. 2. Divisioona järjesti esittelyn 2. kesäkuuta.
Aseiden jako joukoille oli meneillään kesäkuun alussa. Varsinaiseen käyttöön niitä ei ehditty ottaa. Toimintaa hidasti jonkun verran tässä vaiheessa täysin turha salaaminen, sillä ne olivat olleet itärintamalla käytössä jo jonkun aikaa."
Ribbentropp todellakin tuli tänne juhannuksen tienoilla sen taki, että NL oli valmis rauhaan, eikä edes puhunut enää ehdottomasta antautumisesta, se on heikkopäisten natsien pelkoja.
Hölynpölyä.
NL vaat vielä 23.6. ehdotonta antautumista,mutta luopui siitä elokuussa.
Suurhyökkäys oli torjuttu ja iskujoukot vedetty pois.
Tuo on se valhe, mannerfasistit pimittävät myös sen seikan, että hallitusta aiottiin vaihtaa 17.6.1944, pääministeriksi oli ehdolla jopa Kekkonen. Ribbentroppin tulo kuitenkin sai Mannerheimin ja Rytin hyvin vaatimattoman aseaputarjouksen kannalle, 25 tankki, 14 hävittäjää ja ammuksia. Erfurth oli myötäillyt Mannerheimin toiveita 6-8 divisioonan avusta ja sai ukon mielialan nousuun ja luottamaan asevoimaan, myös Airo kuvitteli Saksan lähettelevän 6 divisioonaa. Houreet päämajassa olivat aivan samanlaisia kuin ne jotka saivat aatun ampumaan kuulan kalloonsa.
Tn. olisi tullut Paasikiven johtama hallitus kommunisteilla vahvistettuina.
Hölynpölyä.
Hallituksen vaihdospuuhaa ei ole kukaan pimittänyt.
Suomi pyysi kuutta divisioonaa saadakseen edes jotain.Aseapua tuli laivalasteittain, ehtona vain taistelun jatkaminen Kannaksella.
Päämajan tunnelma oli juhannukseen asti hyvin pessimistinen,suorastaan epätoivoinen.
Torjunnat Viipurin Kivisalmella ja Vuosalmella hieman helpottivat. Samoin lisävoimien ehtiminen Kannakselle Itä-Karjalasta.
Marski suostui presidentiksi,kun hyökkäys Ihantalan suunnassa oli torjuttu.
Hitlerin itsemurha 30.4. 45 taas oli kokonaan oma juttunsa. Saksa oli täysin romahtanut.
Suomi oli jo silloin erkaantunut sodasta.
Tällaista vaihtoehtoa ei ollut kesällä-44.
Syy rauhanteon mahdottomuuteen 22.6.1944 olikin amerikkalaisten haluttomuus poistaa antautumisvaatimusta Molotovin vastauksesta. Se olisi merkinnyt kovia taisteluja lisää Ranskaan.
Mikähän sekopää tuollaistakin lykkii?
Suomi oli jätetty NL:n reviiriksi Teheranissa ja uudelleen Jaltassa.
Länsivallat vaativat vain Suomen itsenäisyyden säilyttämistä. Stalin suostui,mutta hänellä oli itsenäisyydestä eri käsitys kuin länsivalloilla.