Kepu-psykologiaa

Keskustapuolue on kuin uskonnollinen hurmosliike. Omassa itsessä ei koeta olevan mitään pahaa, vaan se projisoidaan ulkopuolelle. Niin tämä itsessä oleva, kokematta jäävä, paha nähdään vain muissa. Tämä muiden pahuus on sitten uhka omalle pyhyydelle ja puhtaudelle.

...kannattajansa Hesari, sosujohtoinen YLE ja te tämän saitin sossuterroristit kyllä pitävät yllä vaalirahoitusrumpaa erikoisesti kepua kohti. Kaikki suuret puolueet ovat toimineet samalla lailla. Viimeinen uutinen koskee Ahdetta. Kaikki puolueet ovat tunnustaneet niissä säännöissä, joilla valirahoituksen ilmoittamisesta määrätään, olevan korjaamisen varaa, ja ovat sopineetkin niiden korjaamisesta. Valmistelu on käynnissä oikeusministeriössä.

Minua ihmetyttää se, että oikeusministeriö tai eduskunnan puhemiehistö eivät ole valvoneet ilmoituksia, sillä asiaa pahentaa, että on nykyisiä puutteellisiakin säännöksiä rikottu. Lohdullista on, että yhtään rikosta ei tavattu jupakassa. Mutta Suomessa olisi kyllä tärkeämpiäkin asioita, esimerkiksi kenestä tulee sossujen puheenjohtaja.

Viholliskuvan luominen on varsin tavallista ryhmäkäyttäytymistä. Oikeastaan onkin varsin poikkeuksellista, mikäli ryhmä ei vastustajiaan (tai niiksi kokemiaan) vieroksuisi, tai heidän aikeitaan epäilisi.

Mikäli toimiva yhteisö saadaan aikaiseksi, täytyy olla yhteinen asia (mieluiten ideologinen), riittävästi samanhenkisiä ihmisiä ja toiminta jolla on selkeä päämäärä. Mikäli toiminnalla sitten nähdään yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, aktiivisimmat toimijat ryhtyvät vaikuttamaan. Kohtuullisen Hutikan veljeskunta on varsin hyvä esimerkki, tämän tyyppisestä toiminnasta, iloin pitoon perustettu ryhmä, pyrkii ottamaan kantaa, mikäli alkoholin käyttäjiä demonisoitaan ja alkoholi nähdään vain ongelmana.

Poikkeuksellista Keskustapuolueella on sen johtajien käytös, sitä on vaikea ymmärtää. Johtajien vallankäytön mekanismit eivät ole tästä maailmasta, tämä koskee oikeastaan kaikkia johtoportaita valtion- ja kunnanhallinnossa. Mistä on lähtöisin ajatus, että johtajat eivät ole vastuussa teoistaan ja ennen kaikkea kuva, että kansa koostuu on ensisijaisesti hallintoalamaisista?

Vallantäyteys on piirre, joka on aika tavallinen ihmiselle, joka on valtaan halunnut ja siihen sitten päässyt, vaikka henkisienresususien kannalta, hieman alempi porras olisi ollut parempi. Keskustapuolueen johtohenkilöiden kohdalla tämä (ei aina) pidä paikkaansa. Todellisuudentajun hämärtyminen tapahtuu kuitenkin poikkeuksellisen usein.

Miten siis valikoituminen puolueen johtajiksi tapahtuu ja missä prosessinvaiheessa, päädytään sen tyyppisiin henkilöratkaisuihin, että ongelmia on odotettavissa? Päätöksentekoprosessihan on Keskustapuolueella varsin avoin ja poikkeuksellisen demokraattinen. Kuinka sitten valituksi tulee Vanhasen tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat aidosti sitä mieltä, että kansa on sitä varten, että sitä voitaisiin hallita. Mieluiten savuverhon takaa, valmistelusta tietämättömänä pitäen.

Kepulaisuuus on kepulaisuutta. Vaalirahojen suhteen on toimittu niinkuin kepussa toimitaan. Otetaan rahat, hoidetaan vastapalveluksena yhteiskunnan varoista yritystukea tai mieluisia kaavoja tukea antaneille.

Demarius on demariutta. Samoilta tahoilta vastaanotettu vaaliraha peitetään puolueen tai puolueen paikalliyhdistyksen kirjoihin ja väitetään lahjoituksen tulleen puolueelle. Heinäluoma, Ahde. Siinä jäävuoren huippua siltä puolelta. Vastapalvelukset ovat tietenkin yhtälaiset kuin kepulaisilla.

Kumpi toimii rehdimmin? Nekö jotka ottavat tuen henkilökohtaiseeen piikkiin vai ne jotka kierrättävät saman tuen puolueen kirjojen kautta?

Mielestäni on paljon rehdimpää kierrättää rahat puolueen kautta, silloin kansalaisille ei synny kuvaa lahjonnasta. MPP lienee samaa mieltä.

Aina ku sossut häviävät vaalit, he syyttävät ensin kansaa, että se äänesti väärin. Milloin on nukkuvia ollut liian paljon, milloin liian vähän, aina ne ovat olleet "sossuja", ne nukkuvat,-jos hävinneet ovat.


Milloin on sää sotkenut sossujen äänestyskäyttäytymisen, milloin mikin tekosyy. Koskaan, toistan koskaan, ei syy ole ollut heidän harjoittamassaan politiikassa


Sitten alkaakin paskapallojen puristelu ja heittely. Siinä sossut ovat osoittaneet mitä melkoisinta taituruutta. Siihen lisättynä ankara populismi, niin tilanne on tämä, mikä se nyt on.


Mutta onneksi kansa on tajunnut tuon sdp:n raadollisuuden ja "palkitsi" sen viime vaaleissa. Myös sinä olet oiva esimerkki perusdemarista ja tyhjänpuhujasta.

Ollos suuresti ylistetty johtajamme Paavo Lipponen!

Toveri Mielipidepankki kirjoittaa (taas) häikäisevän hienosti kepulaisista, noista taantumuksen välikappaleista, joiden syytä suuresti on, ettei maastamme ole vieläkään tullut ihanneyhteiskunta.

Vallankumouksen jälkeen kepulaisuus kiellettäköön ja kaikki impivaaralaiset asutettakoon hienoihin lähiöihin, sellaisiin kuin DDR:ssä aikoinaan oli. Lähiöistä voisi tehdä suljettuja, etteivät maalaistollot sekoittuisi meihin viisaisiin kaupunkilaistovereihin. Tarvittavan piikkilangan voisi ostaa sivistysvaltioiden aateliin kuuluvalta Myanmarilta, onhan se kyseisen onnelan päävientituote. Ah kuinka elämästä tulee auvoisaa!

Toveri Mielipidepankki on äärettömän viisas nykyisyyden kuvaaja ja tulevaisuuden profetoija. Hänen kaltaisiaan aatteen puolesta totuutta tarjoilevia saarnamiehiä vallankumous tarvitsee! Joskus vielä maastamme tulee lähes yhtä onnellinen kuin ultrademokratia Pohjois-Korea on. Suomalaisistakin tulee kuvaamattoman tyytyväisiä proletariaatin diktatuurin herttaisessa syleilyssä. Me toverit olemme ylpeitä tavoitteistamme!

Heläyttäkäämme kolminkertainen Ritari Ässä -teeman alku Mielipidepankin ylistykseksi: käkkäräpää käkkäräpää, käkkäräpää käkkäräpää, käkkäräpää käkkäräpää!!!