Kulta-aika

nikitön nimimerkki kirjoitti:

Jupiter ja hänen mahtava kansansa eivät aina ole asuneet pilvissä vuoren huipulla. Kauan aikaa sitten, suurenmoinen perhe joita kutsuttiin titaaneiksi, asui siellä ja hallitsi koko maailmaa.
Heitä oli kaksitoista-kuusi veljeä ja kuusi sisarta- ja he sanoivat että heidän isänsä oli taivas ja äitinsä maa. Heillä oli miesten ja naisten muoto ja ulkonäkö, mutta he olivat paljon suurempia ja huomattavasti kauniimpia.

Nuorinta näistä titaaneista kutsuttiin nimellä Saturnus; vaikka hän oli niin vanha että ihmiset kutsuivat häntä Isä Ajaksi. Hän oli titaanien kuningas, ja niin, tietenkin, hän oli koko maapallon kuningas.

Ihmiset eivät koskaan ole olleet niin onnellisia kuin he olivat Saturnuksen valtakauden aikana.
Silloin oli todellinen kulta-aika. Kevät kesti koko vuoden. Metsät ja niityt olivat aina täynnä kukkia, ja laulavien lintujen musiikki kuului joka päivä koko ajan. Kesä ja syksy olivat myös samaan aikaan. Omenat ja viikunat roikkuivat kypsinä puiden oksista; köynnöksissä oli viininpunaisia rypäleita ja meloneita ja marjoja oli kaikenlaisia, joita ihmisten ei tarvinnut kuin poimia ja syödä.

Tietenkään kenenkään ei tarvinnut tehdä minkäänlaista työtä näinä onnellisina aikoina. Ei ollut olemassa sellaisia asioita kuin sairaus, suru tai vanhuus. Miehet ja naiset elivät satoja vuosia, eivätkä koskaan harmaantuneet, rypistyneet tai rampautuneet, vaan olivat aina kauniita ja nuoria. Heillä ei ollut tarvetta taloihin, koska ikinä ei ollut kylmä, ei ollut myrskyjä tai mitään, mitä heidän olisi pitänyt pelätä.

Kukaan ei ollut köyhä, sillä kaikilla oli samat arvokkaat asiat kuin auringonvalo, puhdas ilma, purojen täyteläinen vesi, ruoho mattona, sininen taivas kattona, metsien ja niittyjen hedelmät ja kukat. Niinpä tietenkin, kukaan ei ollut rikkaampi kuin toinen, rahaa ei ollut olemassa, ei ollut lukkoja eikä salpoja; sillä kaikki olivat toistensa ystäviä, ja kukaan ihminen ei halunnut saada enempää kuin mitä hänen naapurillaan oli.

Kun nämä onnelliset ihmiset olivat eläneet tarpeeksi kauan, he vaipuivat uneen, ja heidän kehonsa eivät olleet enää näkyvissä. He leijuivat ilman läpi yli vuorten, yli meren, kukkivaan maahan kaukaisessa lännessä. Ja jotkut sanovat, jopa tänäkin päivänä, he vaeltavat onnellisina siellä täällä maan päällä, saavat vauvat hymyilemään kehdoissaan, helpottavat työnraatajien ja sairaiden taakkaa, ja siunaavat ihmiskuntaa kaikkialla.

Mikä harmi että tämä kulta-aika päättyi! Se oli Jupiterin ja hänen veljiensä syy, että tämä surullinen muutos tuli.

Sitä on vaikea uskoa, mutta jotkut sanovat että Jupiter oli vanhan titaanikuninkaan, Saturnuksen poika, ja hän oli tuskin vuoden vanha, kun hän alkoi suunnittelemaan sotaa isäänsä vastaan. Niin pian kuin hän oli aikuistunut, hän painosti veljiään Neptunusta ja Plutoa, ja sisariaan Junoa, Cerestä ja Vestaa, liittymään häneen; ja he vannoivat ajavansa titaanit pois maasta.

Sitten seurasi pitkä ja kauhea sota. Mutta Jupiterilla oli monia avustajia. Yksisilmäiset kykloopit pidettiin kiireisinä, he takoivat salamoita vuorten uumenissa palavasta tulesta.
Kolme muuta hirviötä, jokaisella sata käsivartta, kutsuttiin heittämään kiviä ja puita titaanien joukkojen päälle; ja Jupiter itse sinkosi teräviä salamoita niin tiuhaan ja nopeasti että metsät syttyivät tuleen ja jokien vesi kiehui kuumuudesta.

Tietenkin, hyvä, hiljainen vanha Saturnus veljineen ja sisarineen eivät pärjänneet moisille vihollisille. Kymmenen vuoden kuluttua he antautuivat ja anelivat rauhaa. Heidät sidottiin kiviin ketjuilla ja heitettiin alamaailman vankilaan; kykloopit ja satakätiset hirviöt lähetettiin sinne vartioimaan heitä ikuisesti.

Sen jälkeen ihmisissä alkoi kasvaa tyytymättömyys. Jotkut halusivat olla rikkaita ja omistaa kaikki hyvät asiat maailmassa. Jotkut halusivat olla kuninkaita ja hallita muita. Ne jotka olivat vahvoja tekivät orjia heikommistaan. Jotkut kaatoivat hedelmäpuut metsistä, ettei joku muu voisi syödä niiden hedelmiä. Jotkut, pelkästään urheilumielessä, metsästivät arkoja eläimiä jotka olivat olleet heidän ystäviään. Jotkut jopa tappoivat näitä onnettomia olentoja ja söivät niiden lihaa.

Lopuksi, sen sijaan että kaikki olisivat olleet toistensa ystäviä, kaikki olivat toistensa vihollisia.

Niinpä, kaikkialla maailmassa, rauhan asemasta oli sotaa, sen sijaan että olisi ollut yltäkylläisyyttä tuli nälänhätää; viattomuuden sijalle tuli rikollisuus; ja onnellisuuden sijalle tuli kärsimys.

Ja näin Jupiter teki itsestään todella mahtavan; ja näin päättyi myös ihmisten kulta-aika maan päällä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä