Parannus (alkukielessä metanoeó tarkoittaa ajatella toisin, katua, muuttaa mielensä)
Jumalan sana sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Voi miten paljon minä olenkaan halunnut tehdä parannuksen. Voi miten minun sydämeni huutaa Jumalan puoleen joka päivä samaa epätoivoista virttään, miten suuri halu minulla onkaan parannuksen tekoon. Hamaasta lapsuudestani saakka olen kuunnellut kymmeniä saarnoja parannuksen teon välttämättömyydestä taivaspaikan saamiseksi, jonka jälkeen Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa sydämeni kaikesta synnistä ja saan sen vuoksi olla Jumalan lapsi. Parannuksen saarna on ehdoton ja raamatun järkkymätön totuus pelastuksesta ja syntien anteeksiannosta, mutta miten vaikeaa se onkaan ollut minulle, synnin orjaksi myydylle ihmislapselle, jonka hartain toive on viettää kerran ikuisuus taivaassa uudessa Jerusalemissa Jumalan luona.
Mutta minä olen täydellisen toivoton syntinen ihminen. En kykene tekemään parannusta. Päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen lankean moniin synteihin uudestaan ja uudestaan tietoisesti tai tiedostamatta. Hakiessani raamatustani lohtua, eteeni hyppää toinen toistaan lohduttomampia kohtia erilaisista synneistä, joiden harjoittajat eivät peri omakseen Jumalan valtakuntaa. Miten tahtoisinkaan elää puhtaana ja nuhteettomana. Miten haluaisinkaan olla ottamatta osaa lihan tekoihin. Lankeemuksesta toiseen haluan tehdä parannuksen mutta minulla ei koskaan ole siihen voimaa.
Eräänä yönä istun yksinäni hiljaa pöydän vieressä raamattuni kanssa. Mieleeni tulee kysymys: Mitä on parannus? Onko minulla todellista kuvaa parannuksesta? Mitä parannus tarkoittaa? Epätoivoisena olin Herrani edessä janoten vastausta. ”Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei” (Room. 7:18). Jeesus vastaa: ”Rakas lapseni, kyse on sinun tahdostasi. Minä en tee väkivaltaa sinun tahdollesi. Parannus on mielen muutos vanhasta uudeksi. Ennen et tahtonut, nyt tahdot. Ennen olit vastaan, nyt et ole. Jos tahdot, Minun vereni puhdistaa sinut kaikesta synnistä. Jos tahdot ottaa minut vastaan, saat minun mukanani täydellisen anteeksiannon synneistäsi.” Hetkessä tajusin, että parannuksen teko ei ole synnin tekemisen lopettamista vaan tahtoa lopettaa synnin tekeminen. Koska synti on minua voimakkaampi ja minä heikko, on täysin toivotonta taistella syntiä vastaan. Kun annan Jeesuksen taistella syntiäni vastaan, Jeesus levittää synnin eteen haavoitetut kätensä ja sanoo: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Näin siis voima on vain Kristus-kalliossa, jonka päälle heikoinkin syntinen ihminen voi rakentaa elämänsä saaden täysin luottaa, että Jeesuksen veri riittää ja Hänen verensä on voimassa iankaikkisesti niille, jotka tälle kalliolle elämänsä perustaa. Jeesus antaa minulle voiman tulla Jumalan lapseksi ja voiman synnin yli, jos vain tahdon. Ennen uskoon tuloani en tahtonut, mutta kun tulin uskoon ja tein parannuksen sanomalla tahdon, Jeesus tuli sydämeeni, koska Hänen tahtonsa on viedä minut taivaaseen. Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle…” (Ilm.. 3:20). Tänä päivänä minä tahdon pitää sydämeni oven auki Jeesukselle. Tänä päivänä tiedän, että synneistäni maksettiin suuri hinta Golgatalla. Kaikki pahat tekoni, ajatukseni, sanomiseni, eleeni, menneet synnit, tämän hetkiset synnit, tulevat synnit ja aivan kaikki on sovitettu. Jeesus Jumalan ainoa Poika teki sen, mihin en itse kyennyt. Hän maksoi omalla verellä minun synneistäni täyden hinnan. Kun veri valui Golgatalla ja maksua suoritettiin, kyseessä ei ollut vähittäiskauppa vaan tukkukauppa. Minun kaikki syntini annettiin anteeksi tukussa. Raamattu sanoo: ”..mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi… Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jes. 53:5-6), tehtyämme mielen muutoksen, parannuksen, meidän tehtävänämme ei ole miettiä syntejämme eikä tuijottaa itseemme, vaan Jeesukseen Kristukseen, jonka sovintoveri on allekirjoittanut pääsylipun taivaaseen jokaiselle ihmiselle jo 2000 vuotta sitten. Meidän päätettäväksemme jää tahdommeko ottaa sen vastaan.
Jumalan sana sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Voi miten paljon minä olenkaan halunnut tehdä parannuksen. Voi miten minun sydämeni huutaa Jumalan puoleen joka päivä samaa epätoivoista virttään, miten suuri halu minulla onkaan parannuksen tekoon. Hamaasta lapsuudestani saakka olen kuunnellut kymmeniä saarnoja parannuksen teon välttämättömyydestä taivaspaikan saamiseksi, jonka jälkeen Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa sydämeni kaikesta synnistä ja saan sen vuoksi olla Jumalan lapsi. Parannuksen saarna on ehdoton ja raamatun järkkymätön totuus pelastuksesta ja syntien anteeksiannosta, mutta miten vaikeaa se onkaan ollut minulle, synnin orjaksi myydylle ihmislapselle, jonka hartain toive on viettää kerran ikuisuus taivaassa uudessa Jerusalemissa Jumalan luona.
Mutta minä olen täydellisen toivoton syntinen ihminen. En kykene tekemään parannusta. Päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen lankean moniin synteihin uudestaan ja uudestaan tietoisesti tai tiedostamatta. Hakiessani raamatustani lohtua, eteeni hyppää toinen toistaan lohduttomampia kohtia erilaisista synneistä, joiden harjoittajat eivät peri omakseen Jumalan valtakuntaa. Miten tahtoisinkaan elää puhtaana ja nuhteettomana. Miten haluaisinkaan olla ottamatta osaa lihan tekoihin. Lankeemuksesta toiseen haluan tehdä parannuksen mutta minulla ei koskaan ole siihen voimaa.
Eräänä yönä istun yksinäni hiljaa pöydän vieressä raamattuni kanssa. Mieleeni tulee kysymys: Mitä on parannus? Onko minulla todellista kuvaa parannuksesta? Mitä parannus tarkoittaa? Epätoivoisena olin Herrani edessä janoten vastausta. ”Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei” (Room. 7:18). Jeesus vastaa: ”Rakas lapseni, kyse on sinun tahdostasi. Minä en tee väkivaltaa sinun tahdollesi. Parannus on mielen muutos vanhasta uudeksi. Ennen et tahtonut, nyt tahdot. Ennen olit vastaan, nyt et ole. Jos tahdot, Minun vereni puhdistaa sinut kaikesta synnistä. Jos tahdot ottaa minut vastaan, saat minun mukanani täydellisen anteeksiannon synneistäsi.” Hetkessä tajusin, että parannuksen teko ei ole synnin tekemisen lopettamista vaan tahtoa lopettaa synnin tekeminen. Koska synti on minua voimakkaampi ja minä heikko, on täysin toivotonta taistella syntiä vastaan. Kun annan Jeesuksen taistella syntiäni vastaan, Jeesus levittää synnin eteen haavoitetut kätensä ja sanoo: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Näin siis voima on vain Kristus-kalliossa, jonka päälle heikoinkin syntinen ihminen voi rakentaa elämänsä saaden täysin luottaa, että Jeesuksen veri riittää ja Hänen verensä on voimassa iankaikkisesti niille, jotka tälle kalliolle elämänsä perustaa. Jeesus antaa minulle voiman tulla Jumalan lapseksi ja voiman synnin yli, jos vain tahdon. Ennen uskoon tuloani en tahtonut, mutta kun tulin uskoon ja tein parannuksen sanomalla tahdon, Jeesus tuli sydämeeni, koska Hänen tahtonsa on viedä minut taivaaseen. Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle…” (Ilm.. 3:20). Tänä päivänä minä tahdon pitää sydämeni oven auki Jeesukselle. Tänä päivänä tiedän, että synneistäni maksettiin suuri hinta Golgatalla. Kaikki pahat tekoni, ajatukseni, sanomiseni, eleeni, menneet synnit, tämän hetkiset synnit, tulevat synnit ja aivan kaikki on sovitettu. Jeesus Jumalan ainoa Poika teki sen, mihin en itse kyennyt. Hän maksoi omalla verellä minun synneistäni täyden hinnan. Kun veri valui Golgatalla ja maksua suoritettiin, kyseessä ei ollut vähittäiskauppa vaan tukkukauppa. Minun kaikki syntini annettiin anteeksi tukussa. Raamattu sanoo: ”..mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi… Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jes. 53:5-6), tehtyämme mielen muutoksen, parannuksen, meidän tehtävänämme ei ole miettiä syntejämme eikä tuijottaa itseemme, vaan Jeesukseen Kristukseen, jonka sovintoveri on allekirjoittanut pääsylipun taivaaseen jokaiselle ihmiselle jo 2000 vuotta sitten. Meidän päätettäväksemme jää tahdommeko ottaa sen vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
paskiainen ja nyt omatunto syyttää. Yrität sälyttää tekojasi jonkun kuvitellun olennon kannettavaksi, vaikka tarvitsisi vain lopettaa ja hyvittää teot, muttet tee sitä koska olet laiska ja on mukavampi vain saada kuvitellusti anteeksi ottamatta itse vastuuta teoistasi.
Ihmisen psykologia toimii siten, että pelkällä sellaisen vastuunsiirron kuvittelemisellakin on huojentava vaikutus. Näin Jumala "auttaa" vaikka häntä ei olisi olemassakaan.
'jumalasi' toimii ja vaikuttaa sinun elämässäsi, että omatunto turrutetaan omalla tahdonvoimalla..