Minulla on ollut ruoka pakkomielteenä jo pienestä pitäen tästä syystä kärsin huomattavasta ylipainosta (sairaaloisesta). Ajattelen vain ruokaa tässä esim. laitan itselleni "terveellisen välipalan" ja syön sen, mutta sitten alkaa ahminta, haen kaapista vain lisää ja lisää.. sitten on huono omatunto ja siihen taas syödään lisää. Masentaa kun en pääse tästä kierteestä pois. Päivisin olen todella väsynyt enkä jaksa taistella ahmimista vastaan. Taustat on aivan kunnossa minulla on ihana rakastava aviomies ja kaksi ihanaa lasta tyttö ja poika. Unelma työpaikka ja kohtuullisen hyvät tulot. Onko kohtalon tovereita?
Ruoka pakkomielteenä
Mistä apu??
111944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itse olen tunnesyöppö-syön iloon,suruun,masennukseen,ahdistukseen.pelkoon yms.
padimmat "kohtukset" tulevat negatiivisista tunteista,eli syömisongelman takana on muita ongelmia,jotka pitäisi ratkaista.
ehkä ne ovat niin vaikeita asioita,ettei niitä halua kohdata vaan "pakenee" yleettömään syömiseen,josta sitten tulee se suuri ongelma,joka vie huomion pois tämän reagoinnin aiheuttavasta todellisesta syystä.
pysähdy miettimään mikä sinut saa jatkuvasti paneutumaan ruokaan
Antakaa anteeksi tämä pitkähkö vuodatukseni,
mutta haluan saada kerrottua sen jonnekin ja
lisäksi epäilen vahvasti että se jopa saattaisi
auttaa jotakuta. Olen lihonut kymmenessä vuodessa
40kg. Tämä on nyt ihan hirveä klisee, mutta
tiedän syöväni rakkauden puutteeseen. Sitä ei
ikinä kukaan tuttuni uskoisi sillä olen sosiaalisesti lahjakas ja siunattu lukuisilla
samanhenkisillä ystävillä. Avoliittoa takana
8 vuotta. Tiedän että vanhempani tekivät
parhaansa, mutta aloin ahmia jo pikkutyttönä,
se tuntui ainoalta hyvältä tuntuvalta asialta.
Lihava lapsi näännytti itsensä murrosiässä
hyvin hoikaksi, mutta koska sisäistä muutosta
ja turvallisuuden tunnetta ei terapiasta huolimatta herännyt, palasin samaan.
Ja sitten varsinaiseen tunnustukseen. Suhteeni
mieheeni on hyvin rikkinäinen, sillä etsin
jatkuvasti "isää". Ehkä tämä sai minut rakastumaan
30v vanhempaan naimisissa olevaan mieheen ja
aloittamaan suhteen hänen kanssaan. TIEDÄN, se
on kamalan väärin ja moraalitonta, mutta suhteen
lopettaminen tuntuu siltä kuin ottaisin taas
itseltäni pois "isän rakkauden". Haluaisin
mennä anonyymeihin ylensyöjiin, mutta en ikinä
kehtaisi kertoa siellä mikä on varsinainen
ongelmani ydin.
Kaikki tämä on niin tuskallista ajateltavaa,
että olen koko elämäni käyttäytynyt tosi
pakko-oireisesti ja minulla on siihen lääkityskin.
Arkipäivän rutiinia on tuntikausia vievät
erilaiset tarkisteluseremoniat.
En käsitä mistä voisin alkaa eheytymiseni.Olen
käynyt psykoanalyysin ja pystyn melko helposti
teoretisoimaan itseni, mutta on aivan eri juttu
saada aikaan muutosta käytännön tasolla.
Kulissin ylläpito on raskasta puuhaa :
ammatissaan menestynyt, huoliteltu nainen
kestitsee ja viihdyttää vieraita kauniissa ja
valoisassa kodissaan. Sen jälkeen hän kaivaa
esiin litran jäätelöä ja 300g suklaata ja
aloittaa "lääkitsemisen". Hän surffaa netissä
palstoilla jotka käsittelevät seksuaalisia
perversioita ja illan lopuksi polttaa niin
paljon tupakkaa kuin keuhkot kestävät. Ja aina
lopuksi vakava päätös aloittaa "huomenna" netti-
tupakka-uhkapeli ja tupakkalakko. Ja ennen kaikkea
päätän katkaista suhteeni "isähahmoon".
Pari tuntia saattaa aamulla sujua hyvin, kunnes
joku pieni vastoinkäyminen saa palaamaan vanhaan.
Ei tästä itse asiassa ollut apua kellekään. Mutta
kiitos jos joku jaksoi lukea koko tekstin, tuntuu
huojentavalta että sain purkaa tuntojani,
että tässä maailmassa on edes yksi ihminen joka
tietää...
onpa asiasi solmussa.en kyllä osaa yhtään hyvää neuvoa antaa.kulissien ylläpitäminen on tosiaan rankkaa,jopa niin rankkaa,että joskus niiden romahtaminen on suorastaan helpotus.
No niin.
Nyt on mun vuoro kertoa sinulle etta elamaasi on olemassa laake joka on ollut varmaan pitkan aikaa nenasi edessa mutta et ole sita kokeillut ja huomannut. Kun kokeilet niin huomaat. Ensin kysynkin sinulta, karsitko myos uni-vaikeuksista?
Kuulostaa ensinnakin silta etta nyt kun olet suusi 'avannut' niin asia alkaa sinulle puhkeamaan. Sinulla on kaksi suuntaa, yla tai ala-maki ok. Oletko koskaan ihmetellyt miksi jotkut ihmiset rakastaa urheilua? Siis miksi.. No siksi etta 'kunnon treenilla'tulee hyvat unet, mieliala muuttuu TAYSIN, endorfiilia vapautuu kehoon, jolloin esimerkiksi mina saan parhaimmat ideat yritykseeni liittyen. Olen tosissani. Olin kerran hississa, ja kuuntelin keskustelua jumppatunneilta tulleilta ihmisilta. vieressani seisoi mies joka oli ylipainoinen ja kuunteli paa punaisena keskustelua. Huomasin ettei han edes ymmartanyt mista he puhuivat koska he puhuivat urheijoiden 'omaa kielta' jota minakaan en ymmartanyt ennenkun koin kaiken taman ihanan vapautuksen itse. Voit hakkaa paata seinaan, ruveta kayttaa vaikka huumeita tai viinaa masennukseesi ja siita se alkaa... lisaa pillereita, uniongelmia jne... MENE salille, enka nyt tarkoita mihinkaan mummo jumppaan vaan kunnon spinningiin tai steppi tunnille jossa hiki virtaa ja taistelua kaydaan. Siella sun elama muuttuu. LUPAAN SEN SINULLE. Toinen hyva juttu on itsensa kurittaminen ja tappeleminen itseaan vastaan. Olen onnistunut luojan kiitos eroittamaan paassani enkelit ja demonit, ne jotka haluaa auttaa ja ne jotka haluaa tuhota minut. Nain olen sen filosofisoinut niikuin moni muukin. KUUNTELE SISAISTA AANTASI NIINKUIN NYT. God bless you.
On tämä kyllä aika satasen hyvä neuvo hänelle...
,että kuulostaa tutulta.
Olen ikäänkuin koko ikäni kärsiny kans syömishäiriöistä, lähinnä rakkaudettomuuden tunteen tähden (ei turvaa, ei kuulijaa, ei luottamusta, arvoton etc.), kun vaikka näenkin vanhempani 'tavallisina' ihmisinä, se ei muuta kokemusta siitä, etteivät rakastaneet ja hyväksyneet sellaisena kuin olen... Ja siis asiaan,et: kun lapsi ei saa turvaa vanhemmiltaan, lapsi KUOLEE. Koska pieni ihminen EI PÄRJÄÄ yksin maailmassa.
Itelle se on ollu käänne kohti valoo, kun kaiken maailman sekoomisiakin pelänny, et kavahtaa kohdata 'kuolemaansa'. Sitä tunnetta, että on jääny yksin, vaille tarvitsemaansa huolenpitoo. Eikä se nyt tarkota ruokaa ja vaatetta, vaan sitä psyykkistä turvaa kasvaa omaks itsekseen. Et, voisko sulla olla kyse vähä samasta.
Ku sanoit esim. et aamulla heräät toiveikkaana ja yht'äkkiä se taas repsahtaa saman kaavan mukaseks... Et jos sä pakenet sitä tunnetta hylätyks tulosta. Jotain rangaistusta ku on käyny virhe tms...
Se oli meinaan kova paikka! tajuta etteivät ole rakastaneet. Ja se tulee niin monenlaisessa esille elämässä. Sun on ihan itse tää mietittävä, onko täs mitään mikä osuis, mut tää nyt oli mulle tällanen assosiaatio, tavallaan hätä susta, et kunpa voisit hyvin ja selviäisit. Et, auttasko se pikkuhiljaa kontrolloimaan käytöstäkin eri tavoin tai tekeen muutoksia elämässä, jos löytyis perusteet sille sun paolles tohon tuhosaan käytökseen... Jotainhan sä niinku juokset karkuun, eli toisaalta koitat tavottaa, mut väärin keinoin.
Joo, en tiä. Toivottavasti tää nyt ei ainaka loukannu ketään.
Hei!
luuulenpa että sinulla kysesssä syömishäiriö nimeltään BED =binge eating disorce ..Tiedän lähipiiristäni henkilön jolla todettu kys sairaus vuonna 2007..Ja kuvauksesi on tuon kaltainen
Olen jo lihonnutkin älyttömästi ja rahaa menee ihan kauheesti syömiseen.
no piti nyt sekin siihen vielä mainita että ei vain vahingossa jää epäilyttävä tunne sinusta :)
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200806197805957_ul.shtml
Mä olen kanssa saanut itselleni aikaan huomattavan ylipainon muutaman vuoden ajalla.
Mutta onneksi pystyn antamaan pari vinkkiä jotka ovat toimineet minulla, kun en liikunnasta niinkään välitä....
Kun aloitat syömisen, keksi joku askare joka kestää vähintään 20 minuuttia, ja tee se heti kun lopetat syömisen. Näin sulle ehtii tulla tunne täydestä vatsasta.
Toiseksi pidä jääkaapissa AINA kauden hedelmiä ja vihanneksia jotka ovat parempia kuin karkki tms. Näillä saat vatsaa täyteen ja saat syödä rajattomasti.
Ja hanki crosstrainer. Saa satasella. Aloita 10 minuutilla. Miia