Herätä kahdeltatoista siihen, että äiti lähtee töihin. Muistaa, että on elämäkin elettävänä eikä voi nukkua kokonaista vuorokautta, vaikka kuinka väsyttäisi. Ja onhan minua väsyttänyt jo kauan. Miksi siis yrittää tehdä asialle mitään kun ei ole aikaa? Ehkä joskus on vielä mahdollisuus.
Kidutusta yrittää käyttää aivoja. Ne palaavat aina haaveisiin. Ja haaveista todellisuuteen rysähtäminen on verrattavissa kyynärpään lyömiseen johonkin kovaan. Se sattuu paljon ja pitkään. Ja siitä ei koskaan ota opikseen vaan satuttaa itsensä aina uudelleen.
Päästää irti menneisyydestä. Katsoa eteenpäin, tulevaan, olla optimistinen ja uskoa, että vielä elämällä on jotain annettavaa. Kymmeniä vuosia.Se on vaikeaa. Vaikeaa vastoinkäymisten jälkeen. Uskooko kukaan, että vastoinkäymiseni ovat suuria? Eivät. Eivät ne heidän mielestään ole. Minulle ne ovat. Yrittää tukahduttaa koko ajan jotain sellaista, mitä kukaan ihminen ei voi hallita? Antaa asioiden olla ja jatkaa eteenpäin? Ei se mene niin.
Näkymättömät kynnet raapivat ihoni rikki, uppoutuvat sisuksiini ja hitaasti vuodan kuiviin. Se tapahtuu pääni sisällä. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Valehtelen itselleni ja muille, jotta en satuta itseäni. Piiloudun kuoreen, jotta minun ei tarvitse selittää mitään. Jotta he antaisivat minun olla.
Se mikä kerran sai minut onnelliseksi satuttaa nyt. Hassua miten elämä muuttuu. Huvittavaa. Ja tyhmää samanaikaisesti. Ja mikä ennen satutti.. hassua kyllä, on hauskaa. Oppia tuntemaan uusia ihmisiä ja he näyttävät sinulle, miten eletään. Hetken aikaa voi olla onnellinen ja sitten romahtaa. Kertaheitolla. Junaradan alla sanat viiltävät ja tuleva veturi murskaa onnen sirpaleiksi. Ja silti on valmis antamaan anteeksi kaiken, hyväksymään ja kiittämään menneestä. Kuitenkin samaan aikaan sattuu, eikä tahdo päästää irti. Haluaa painaa kyntensä toisen selkään ja pitää siinä ikuisesti. Omistaa, tulla omistetuksi. Rakastaa sitä jalokiveä, josta joutui jollain tasolla luopumaan.
Sanokoot ihmiset mitä sanovat. Väittäkööt että tulee uusia mahdollisuuksia, uusia ihmisiä joita rakastaa. Tieysti tulee. Muttei koskaan samanlaista. Ei koskaan yhtä kaunista. Lukittu sydän, avain heitettiin viemäriin pienten kolikkojen kanssa.
Kidutusta yrittää käyttää aivoja. Ne palaavat aina haaveisiin. Ja haaveista todellisuuteen rysähtäminen on verrattavissa kyynärpään lyömiseen johonkin kovaan. Se sattuu paljon ja pitkään. Ja siitä ei koskaan ota opikseen vaan satuttaa itsensä aina uudelleen.
Päästää irti menneisyydestä. Katsoa eteenpäin, tulevaan, olla optimistinen ja uskoa, että vielä elämällä on jotain annettavaa. Kymmeniä vuosia.Se on vaikeaa. Vaikeaa vastoinkäymisten jälkeen. Uskooko kukaan, että vastoinkäymiseni ovat suuria? Eivät. Eivät ne heidän mielestään ole. Minulle ne ovat. Yrittää tukahduttaa koko ajan jotain sellaista, mitä kukaan ihminen ei voi hallita? Antaa asioiden olla ja jatkaa eteenpäin? Ei se mene niin.
Näkymättömät kynnet raapivat ihoni rikki, uppoutuvat sisuksiini ja hitaasti vuodan kuiviin. Se tapahtuu pääni sisällä. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Valehtelen itselleni ja muille, jotta en satuta itseäni. Piiloudun kuoreen, jotta minun ei tarvitse selittää mitään. Jotta he antaisivat minun olla.
Se mikä kerran sai minut onnelliseksi satuttaa nyt. Hassua miten elämä muuttuu. Huvittavaa. Ja tyhmää samanaikaisesti. Ja mikä ennen satutti.. hassua kyllä, on hauskaa. Oppia tuntemaan uusia ihmisiä ja he näyttävät sinulle, miten eletään. Hetken aikaa voi olla onnellinen ja sitten romahtaa. Kertaheitolla. Junaradan alla sanat viiltävät ja tuleva veturi murskaa onnen sirpaleiksi. Ja silti on valmis antamaan anteeksi kaiken, hyväksymään ja kiittämään menneestä. Kuitenkin samaan aikaan sattuu, eikä tahdo päästää irti. Haluaa painaa kyntensä toisen selkään ja pitää siinä ikuisesti. Omistaa, tulla omistetuksi. Rakastaa sitä jalokiveä, josta joutui jollain tasolla luopumaan.
Sanokoot ihmiset mitä sanovat. Väittäkööt että tulee uusia mahdollisuuksia, uusia ihmisiä joita rakastaa. Tieysti tulee. Muttei koskaan samanlaista. Ei koskaan yhtä kaunista. Lukittu sydän, avain heitettiin viemäriin pienten kolikkojen kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno kirjoitus, ei siinä mittään.
Nuori olet, ehkä opit ymmärtämään
miten monta tuskaa, joku kurttuposki on
elämässään kokenut.