Yksi selvimmistä lahkon tunnusmerkeistä on "ainoan oikean uskon" käsite. Sehän on helluntailaisilla hyvin voimakkaasti esillä.
Helluntailaisuus on Suomessa selkeä lahko, vaikka maailmalla tilanne voi olla toisin. Lahko tai kauniimmin sanottuna - herätysliike - on koko ajan kapinassa valtiokirkkoa vastaan.
Tuon kapinan kantava voima on juuri oikeassa oleminen. Helluntailaiset ovat keksineet, miten Jumalaa ainoalla oikealla tavalla voidaan miellyttää, joka miellyttäminen taas takaa ns. pelastusvarmuuden.
Helluntailaisuus on Suomessa selkeä lahko, vaikka maailmalla tilanne voi olla toisin. Lahko tai kauniimmin sanottuna - herätysliike - on koko ajan kapinassa valtiokirkkoa vastaan.
Tuon kapinan kantava voima on juuri oikeassa oleminen. Helluntailaiset ovat keksineet, miten Jumalaa ainoalla oikealla tavalla voidaan miellyttää, joka miellyttäminen taas takaa ns. pelastusvarmuuden.
Vastaukset 18
Vanhimmat
valtionkirkkoa tarvitaan hautajaisissa ja häissä.
Mitään muuta virkaa sillä ei ole.
Koko kirkko kaatuisi, jos verot lakkautettaisiin.
Hyvä, kun sanoit, että maailmalla helluntailiikkeen tilanne on toinen.
Pelataanhan suomessa pesäpalloakin(ihan himona), mutta missään muualla maailmassa sitä ei sitten pelatakkaan.
Tämä kuvaa hyvin luterilaista kirkkoa.
Kuollut, kuiva instanssi, jota veron maksajat ja yrittäjät ylläpitävät.
Papeilta saat juuri sitä mitä haluat.
Mitä siis saisi olla?
Naurettavaa!
kaikissa uskonnoissa, rahaa, rahaa ja rahaa, jotta saadaan systeemi pysymään pystyssä. Ihmisille voi julistaa sen jälkeen mitä kirkkoisät ovat keksineet, vaikkapa sitä kuuluisaa kolminaisuusoppia.
Lahko mikä lahko.
Luterilainen kirkko tekee valtavan paljon hyvää työtä, joka ei liity uskontoon mitenkään ja johon työhön on muita vaikea saada tekijöiksi. Uskonnottomana(kin) myönnän tuon mielellään.
Kirkon arvo on aivan jossain muualla, kuin armolahjoissa, ihmeiden ihmettelyssä, ylistyksessä, pelastusvarmuudessa ja tuomitsemisessa.
Valtiokirkko on seurannut aikaansa toisin kuin helluntailiike, joka rämpii edelleen pimeää keskiaikaa.
ja ihan alkuseurakunnasta lähtien olivat harhassa.
Jakoivat omaisuutensa ja jos erehtyi pimittämään jotain kuolema korjasi.
Keräsivät rahaa seurakunnille jne..
Julistivat myös sitä kolminaisuus harhaa.
Voi voi hirvas.
Oletkohan nyt valinnut väärän opin?
Kokeile vaikka koraania seuraavaksi.
Jokainen seurakunta voi tehdä valtavan paljon hyvää työtä, jos kansa pakotetaan maksamaan sille veroja.
SYYTÄ ON TEHDÄKKIN HYVÄÄ TYÖTÄ.
Minusta kirkko tekee aivan liian vähän hyvää työtä siihen nähden minkälaiset rahat siellä liikkuvat.
Silmän lumetta koko homma.
Tiedätkö mikä oli valtionkirkon viimevuoden tulos?
Ei vaan onnistuisi vapaissa suunnissa.
Sitäpaitsi seurakunta on tarkoitettu hengelliseksikodiksi eikä järjestöksi joka kiillottaa ulkokuoriaan.
Ei sitä olisi tarvinnut sanoa, että kirkko on seurannut aikaansa.
Kyllä se on huomattu.
Läpimätä maailman mielistelijä.
En ihmettelisi, jos näkisin vielä senkin päivän, että Raamatun luku kirkossa kielletään lailla.
kun virka oli auki. Ei tarvitsisi kadehtia kirkon "rikkauksia".
mutta hellareita ja muita vapaita suuntia syytetään juuri siitä mihin kirkko itse on syyllistynyt.
Vapaiden suuntien seurakunnat keikkuvat toimeen tulonsa rajamailla ja sitten te syytätte niitä siitä, että siellä viedään ihmisten rahat.
Eikö kirkko sitten vie.
Mitä?
Meillä pyydetään, että ihmiset uhraisivat vapaa ehtoisesti.
Kirkko ensin ottaa sen mitä haluaa ja sitten vielä päälle kierrätetään kolehti haavia.
Minun kuule ei tarvitse kadehtia ketään eikä mitään.
Mutta saa kait sentään totuuden sanoa.
kun ei ole sen jäsen. ei siihen ole pakko kuulua, kuten ei hellareihin eikä mihinkään lahkoon.
Vapaakirkolliset eivät niinkään julista sitä oieassaolemisen tarvettaan, kun julistavat Raamatun Totuutta. He julistavat Raamatun Totuutta Raamatun kirjoitusten perusteella, senkummemmin kirjoituksiin omiaan lisäämättä. Ja uskonelämässä tapahtuneet kokemukset perustuvat henkilökohtaisesti omiin kokemuksiin, joita et sinä J.Edgar, eivätkä muutkaan sinun kaltaisesi pysty sanoillaan mitenkään kumoamaan..
Mutta jos poikkeat esim. adventistien palstalla, niin siellä oleva tyyli on aivan toinen. Ne palstan mielipiteet korostavat nimenomaan oikeassaolemiseen perustuvaa oikeaoppisuutta Ellenin kirjoituksista, eivätkä muuksi muutu, vaikka heille Raamatun Totuuden esittäisit..
on sitä, että sapattina pidetään kirkon ja kesäleiripaikkojen siivoustalkoita sun muita kirpputori myyjäisiä, ja ne ovat kesän kohokohta kun saa polkea sapatin jalkoihinsa.
Yleensä muuten sapattina ovat kirkkojen ovet kiinni ainakin meidän paikkakunnalla, jos Jeesus kulkisi näitä katuja ei Hänellä olisi kirkkoon mitään pääsy mahdollisuuksia heitä opettamaan.
Ketuilla on luolat ja linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa mihin päässä kallistaisi.
paikkaa, mihin mennä lauantaisin, niin poikkea meillä, sillä meidän Isoveljemme, Jeesus, asuu meillä..
Kiitellään yhdessä hänen kanssaan Jumalaa ja syyään välillä kesäkeittova yms. särvintä..
Istuksitaan terassilla ja keskustellaan henkeviä Jumalan Hengessä ja Raamatun totuudessa pysytellen ja nautitaan Jumalan antamasta rauhasta auringonpaisteisena päivänämme..
Tässä oikeassaolemisen listassa on monta muutakin porukkaa, joka nurkasta katsottunta.
Kirkolliset eivät hyväksy helluntalaisia ja päinvastoin. Helluntalaiset eivät hyväksy adventisteja ja päinvastoin, erään todellisen tapahtuman kokemus helluntalaisen rukousalttarilta. jne. käyden eri seurakuntia läpi. Helluntalaispuolisoni nuorempana kävi Vaparien nuorten tilaisuudessa, niin tultiin kysymään, että tulitko kalastamaan? Eli veljellinen sekä sisarellinen rakkaus on sisäpiiriä.
Jos et usko, mene esikoisten tilaisuuksiin ja kysy vanhoillisista.
Itse olen käynyt jokaisessa paikassa ja tiedän mistä puhun.
Sinäkin stefanus juuri viljelet eripuraisuutta eli sitä, jos joku ei ole sinun kanssasi samassa leirissä, niin siellä nokitaan.
Tulee mieleen Jaakob. Hän ei rakastanut muita poikiaan niin paljon kuin Josefia.
Kova oli koulu, että rakkaus opetettiin.
Tällaisenkin opetuksen voisi tuosta Raamatunpaikasta löytää.
Osataammeko me rakastaa muita veljiä, kuin omia Joosefeita?
Näin pitää sinunkin puheenvuoroa ruotia, että se rakkaus monenkoulun kautta löytyisi Jumalan lapsiin, jotka Kristuksessa Jeesuksessa vaeltavat armon lapsina.
Karsinointi on ihmisestä lähtöisin, mutta jokaiselle kuuluu elää usko todeksi.
kirjoitti se Aatu.
väestörekisterin leiriin, mutta käyn enimmäkseen vapaakirkollisten-, babtistien- ja helluntailaisten leireissä sanan kuulolla..
En käy noissa leireissä riitaa lietsomassa, vaan istun penkissä hiljaa hurskaan näköisenä, niinkuin muutkin uskovat hurskastelijat.. ;)
Puhun vähän pienillä kirjaimilla, koska sukuni on edustettuna siellä Kuhmossa, jo 6 sukupolvea "hurskasta" kirkollista, johon itsekin kuulun.
Että siinähän hurskallellaan porukassa.
Eikö ole aika vaikeaa olla ulkopuolisena seurakunnissa, kun ei voi kuulua mihinkään?
Siinä varmaan aina kokee sen, että vääräoppisia on tässä ja tässä, enkä kuulu joukkoon.
Minkähän seurakunnan edustajana sitä taivaaseen mennään, kun kuitenkin heitä on jokanurkassa, vai pitäsikö jokun katonalunen pitää ulkopuolisena?
Tällä en tarkoita sitä, että jäsenkirjaetuoikeus olisi portinäärellä, koska portinpieluset ovat tässä ja nyt meillä ajassa.
Mutta kiirastuli on tänään, tässä ja nyt.
se ns. 'mihinkään kuulumattomana' oleminen tuottaa vaikeuksia, kun aika ajoin joku seurakuntalainen esittää tämän tutun värssyn ja siihen litaniat päälle, että 'täytyyhän ihmisellä se hengellinen koti olla, johonka kuuluu', jne..
Mutta minä otin vaarin Viktor Klimenkon lausahduksesta tässä joku vuosi sitten, kun hän sanoi: 'uskovan kotiseurakunta on siinä paikassa, missä hän kulloisenakin kertana seurakunnan oven avaa ja menee siitä sisälle'..
Ettei ne käyntikerrat siis tarvitse aina olla vain ja ainoastaan saman seurakunnan tilaisuuksia, koska 'neuvonantajain runsaus tuo menestyksen', on kirjoitettu Raamatun sananlaskuihin..
Hengellinen koti ja kokouspaikkojen runsaus.
Mikä estää käymästä helluntailaista muissakin kirjoissa, tahi ...... käydä jne, jos kuuluu johonkin srk.?
Mutta katsoen sinun Jeesuksen "opetuslapsena" olemista, niin pikkaisen mietityttää antama esimerkki.
Jos ja kun "todistuksesi" mukaisesti joku eksynyt kääntyisi, olisi tärkeä kääntyneen tarpeen mukaan esim. kasteella käynti ja ehdottomasti istuttaa kasvamaan siihen majapaikkaan.
Sinulla ei ole osoittaa itsessäsi tätä kuuliaisuuden kotipaikkaa.
Ehkä osoitat helluntaiseurakunnan ja olet hänen kanssaan kastetilaisuudessa,.... mietipä omaa osuuttasi? Juurettomuuteen voi opettaa omalla esimerkillä.
Itse pidän kotinani Luterilaista kirkkoa, käyn monissa eri seurakuntien tilaisuuksissa, riippuen siitä, missä aiheessa haluan kuulla opetusta.
Kun ja jos huulten hedelmänä todistukseni kautta joku löytää Jeesuksen Vapahtajaksi, kuuntelen henkilön kotikirkko taustat ja pyrin rakentamaan hänet siihen, mikä on rakas, tai tuntuu rakkaalta.
Jos hänen puolisonsa on helluntalainen, niin taas voin istuttaa heidät saman katon alle.
Mutta omassa esimerkissäni kerron, että minulla on hengellinen koti, siitä huolimatta, vaikka puhumme oksastuksesta todelliseen Kristusruumiiseen on usko ja elämä Häneen ja HÄnessä, ilman maallisia kirkkoraja-aitoja.
Kun kirjoitin tuosta Jaakobin rakkauskoulusta kaikkia veljiä kohtaan, se koulu meidän on kaikkien käytävä, siitä huolimatta, että "kuulumme" johonkin. Mutta meidän tulee kuulua johonkin, jos emmme kuulu, tavallaan ihminen on tuuliviiri.
Eli lainaamasi Viktorin lausahdus voi merkitä muuta minkä olet omaksunut.
Eli hieman laajempana ajatuksena.
Jos helluntalainen kokee Luterilaisen kirkon kotikirkkona, hän voi vapaasti avata sen oven myös kotikirkokseen, tai päinvastoin.
Jumala voi ihmistä, siis uskovaa ihmistä käyttää lähettinä ja lähettää hänet myös toisiin seurakuntiin jakamaan elämänleipää.
Tunnen tällaisiakin työntekijöitä.
Joku "vanha" helluntailähetti on vaihtanut seurakuntaa ja toimii nyt kirkonpiirissä. jne. mutta on jossakin.
Seurakunta on tukemassa ja rukoilemassa omiensa puolesta, eli rinnalla kulkemassa. Veljesyhteys.
Näin nyt kirjoitti se Aatu.
kuuluessani erääseen seurakuntaan, noin rek.jäsenen ominaisuudessa, vein mukanani erään lähimmäiseni. Ja kun seuraavan kerran menin saman lähimmäiseni kanssa 'naapuriseurakuntaan', ja sen sai se 'oma seurakunta' kuulla, niin siitä nousi suuri älämölö ja minulle sanottiin näin: "Mitä sinä niitä sinne viet, omaan seurakuntaanhan ne on tuotava"..
Kun siis Jumalan lasten seurakunnasta puhutaan paikallisissa seurakunnissa ja kaikenaikaa toitotetaan siitä, että Isä Jumala on se taho, joka johdattaa ihmisen siihen seurakuntaan, mihin hän vain tahtoo ihmisen johdattaakaan, niin minun hilseen alle ei mene sitten se seurakuntalaisten kateus, jonka seurauksena epäuskoista lähimmäistä ei ikäänkuin saa viedä muuhun seurakuntaan, kuin siihen 'omaansa'..
Jos siis lähimmäiseni löytää paikkansa jostain uskonyhteisöstä, jonka kokee omaksensa ja jää sinne, niin vaikka meitsi ei kuulukaan yhteisöön, olen tehnyt tehtäväni ja asia on Jumalan mielen mukaisessa kunnossa sil'viisteen..
Mie jatkan matkaani..