Ateistit kirjoittavat rakentavasti ja parasta ajatellen kaikille palstoille. Uskovaiset vain moittivat omalla palstallaan ja pilkkaavat myös varsinkin helluntailaisuus-palstalla. Ymmärrättekö mikä ero siinä on?
-Esim, savonarola haistattelee Jopa Jeesukselle "u sux" ...
Toivoen,
- eoreifdkmfdfjskafjödsjf
Laitinen, Porista
-Esim, savonarola haistattelee Jopa Jeesukselle "u sux" ...
Toivoen,
- eoreifdkmfdfjskafjödsjf
Laitinen, Porista
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuolla noin reilu kymmenen aloitusta alempana tallä samalla sivulla taitaa olla sinulta aivan sama aloitus.
Miksi teit uuden voisitko vastata?
Yöllä on pimeää
>>>Ateistit kirjoittavat rakentavasti ja parasta ajatellen kaikille palstoille. Uskovaiset vain moittivat omalla palstallaan ja pilkkaavat myös varsinkin helluntailaisuus-palstalla. Ymmärrättekö mikä ero siinä on?
Tuohan oli vain Kopy-Paste, aiemmin USKOVAISEN kirjotuksesta.
Uskovaiset, niiden suusta Iva lentää näillä palstoilla. Valitettavasti!
Tuolla on tuon vajaa-Älyisen uskovaisen pilkkausjuttu
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000035724288
>>>Virhe!
: Jumalanhullu 7.6.2008 klo 17.07
Tuohan oli vain Kopy-Paste, aiemmin USKOVAISEN kirjotuksesta.
Uskovaiset, niiden suusta Iva lentää näillä palstoilla. Valitettavasti!
ei sinun kirjoitustasi. Voi pyhä Sylvi, ettekö te edes pyri ymmärtämään lukemaanne?
Uskovaisen ja ateistin suurin ero on siinä, että REHELLISET uskovaiset ihmiset uskovat aidosti mm ihmisen sielun olemassaoloon, henkiolentojen ja jumalolentojen olemassaoloon, taivasmaailman (tai taivasmaailmojen) olemassaoloon, fyysisen elämän korkeampaan tarkoitukseen ja merkitykseen jne.
Rehelliset ateistit taas USKOVAT siihen, että kaikki edellä mainitut uskomukset ja käsitykset ovat virheellisiä. Molempien maailmankatsomusten kannattajat voivat olla omassa uskossaan aitoja ja rehellisiä, mutta miksi kukaan ihminen haluaa uskoa mm siihen, että hänellä ei ole sielua? He esineellistävät (näkevät sieluttomina) itsensä lisäksi myös kaikki toiset ihmiset.
Tuskin on liioitteltua sanoa, että uskonnollinen AITO ja rehellinen uskova ihminen uskoo hyvään - ja ateisti, joka kieltää muunmuassa oman sielunsa olemassaolon, uskoo pahaan.
Keskustelu tällä palstalla on yleensä melko kapea-alaista, eivätkä kaikki selvästi haluakaan mennä aiheeseen pintaa syvemmälle. Esimerkiksi naiivi ja tavanomainen uskonnollinen jumala-käsitys on helppo torjua, mutta kun jumala-aiheeseen mennään hieman tavanomaista syvemmälle, niin Jumalan kyseenlaistaminen ei olekaan enää niin helppoa. Kysymyshän on loppujen lopuksi siitä, että onko tämä suunnaton - ja ilmeisesti lähes ääretönkin - maailmankaikkeus organisoitu ja luotu KORKEIMPIEN Henkiolentojen toimesta. Tällöin luonnollisesti puhutaan suurista Henkihierarkioista ja myös Henkisistä Hierarkioista. Uskominen Jumalaan siis tarkoittaa ennenkaikkea uskomista ja luottamista suuriin ja oikeudenmukaisiin olentoihin ja voimiin, jotka toimivat usein ihmismielelle täysin käsittämättömällä tavalla. Raamatunkin mainitsemat Enkelihierarkiat ovat osa Henkisiä Hierarkioita.
Jostain kumman syystä monille ateisteille kaiken henkisyyden - ja totuudenkin - vastustaminen on muodostunut tärkeäksi. Rehellinen ihminen ainakin pitää MAHDOLLISENA sitä, että jumalallisia Hierarkioita (= Taivaallinen hallinto) on olemassa.
REHELLISYYS on kaikille aidosti uskonnollisille ja aidosti henkisille ihmisille korkein arvo ja siten uskonnollisuuskin joutuu vastaamaan ajan haasteisiin määrittelemällä mm monia uskomuksia aiempaa tarkemmin. Sinänsä kuitenkin esimerkiksi uskomus "kaikkinäkevästä Jumalasta" vastaa hyvin tarkastikin todellisuutta.
"Tuskin on liioitteltua sanoa, että uskonnollinen AITO ja rehellinen uskova ihminen uskoo hyvään - ja ateisti, joka kieltää muunmuassa oman sielunsa olemassaolon, uskoo pahaan."
Kyllä tuo minusta on aikamoista liioittelua. Hedelmällisempää, kuin toisten luokitteleminen pahaan uskoviksi, olisi minusta pyrkiä määrittelemään tarkemmin erilaisten katsomusten ajatusta ja sisältöä.
Määritellään ensin vaikka sielu. Mitä se tarkoittaa? Mikä se on? Millaisia käsityksiä siitä muodostetaan? Eroavatko eri ihmisten käsitykset toisistaan? Tarkoittaako sielu jollekin toista kuin jollekulle toiselle ihmiselle? Vasta kun tiedämme, mitä sielu on ja mitä sillä ymmärretään, voimme tehdä päätelmiä siihen uskomisen taikka uskomatta jättämisen 'hyvyydestä' tai 'pahuudesta'.
Minä katsoisin, että sielu olisi elollisen persoona, minuus, yksilölliset ajatukset ja tunteet, psyyke. Sielu on se, mikä tekee sinusta juuri sinut ja minusta juuri minut. Jos sielulla tarkoitetaan tätä, niin toki uskon sielun olemassaoloon. Tässä merkityksessä sielu ei myöskään ole millään tavoin uskonnollisesti määritelty asia, vaan katsomuksellisesti täysin neutraali. Sielu on, vaikkei mitään jumalaa, taivasta tai henkiolentoja olisikaan.
Kuitenkin moneen uskontoon liittyy ajatus sielun kuolemattomuudesta. Siltä kantilta määriteltynä, minä en ole päässyt vielä selville sielun tarkoituksesta. Minun katsomukseni mukaan ruumiin kuollessa myös sielu kuolee mukana. Jäljelle jää muistot siitä sielusta, mutta se nimenomainen sielu kuoli omistajansa mukana.
Onko tällainen ajattelu sinusta osoitus siitä, että uskon 'pahaan'? Mitä pahaa siinä on, että uskoo elämän rajallisuuteen ja kuolevaisuuteen? Mitä tarkoittaa 'pahuus'? Onko olemassa absoluuttista hyvää tai absoluuttista pahaa?
laittanut muuallekin.
"Tuskin on liioitteltua sanoa, että uskonnollinen AITO ja rehellinen uskova ihminen uskoo hyvään - ja ateisti, joka kieltää muunmuassa oman sielunsa olemassaolon, uskoo pahaan."
- Tuo ei ole liiottelua, vaan valehtelua. En ole ollenkaan paha ihminen, enkä pidä siitä, että elollisille tehdään pahaa, vaikka en sielun olemassaoloon uskokaan.