Olen huolestunut yhteiskuntamme syvästä maallistumisen tilasta. Hyvät ja perinteiset kristilliset arvot ovat syrjäytymässä kaikenlaisten "ymmärtäjien" armeijan painostuksesta. Kaikkea suvaitaan, paitsi suvaitsemattomuutta. Ja heti jos vetoat Kirkon perinteisiin, niin leimataan suvaitsemattomaksi. Jos siis kuulut näihin kaiken ymmärtäjiin, niin kehotan olemaan lukematta eteenpäin. Tunnustan olevani suvaitsematon useassakin asiassa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole yrittää pahoittaa kenenkään yksittäisen ihmisen mieltä, vaan kritisoida yhteiskunnan suuntausta.
Yhteiskunnallisesti katsottuna avioliitto on kärsinyt inflaation. Tämänpäivän yhteiskunta ei kannusta edes lapsia hankkivia virallistamaan suhdettaan, vaan avoparilla on yhteisen lapsen myötä aviopariin verrattavissa olevat etuudet esim. verotuksessa. Jossain vaiheessa kuulin jopa suunnitteluja avoliiton rekisteröimisestä. Mitähän järkeä sellaisessakin olisi? Eikö siviilivihkiminen maistraatissa ole avoliiton rekisteröimistä? Onko koko sana avioliitto joillekin kansalaisille jonkinasteinen tabu, jota vältetään viimeiseen saakka. Miksei voi solmia avioliittoa, jos kerran yhdessä asutaan. Aikanaan esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia kutsuttiin äpäriksi. Tämä sana löytyy myös vanhoista kirkonkirjoista lapsen nimen yhteydestä, ainakin luterilaisista, ortodoksisia en ole tutkinutkaan. Onneksi tämä tapa on jäänyt historiaan, sillä jos tänä päivänä jatkettaisiin samaan tapaan, niin kuinka moni lapsista ei olisi äpärä. Kirkolle avioliitto on pyhä asia, miksei siis koko yhteiskunnalle.
Avioerotilastoja tutkiskellessa tulee väkisinkin mieleen, että laitetaanko nykyään lusikat jakoon heti pienimmästäkin riidasta. Yritetäänkö edes löytää ratkaisua liiton jatkamiselle? Vaikka vastustankin avioeroa, siinä missä avoliittoakin, niin toki ymmärrän eron esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa.
Samaan ongelmakategoriaan kuuluu tietenkin seksi, joka perinteisen Kirkon näkemyksen mukaan on kuulunut vain avioliittoon. Nykyisin tuntuu olevan tapana hypätä sängystä toiseen jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Muutenkin seksi tuntuu olevan maailman tärkein asia, niin paljon sitä käsitellään julkisuudessa. En nyt aio käsitellä homoseksuaalisuutta, sillä sitä koskevasta mielipiteestäni viimeistään alkaa suuri parku. Kysyn vain, että mikä ihme siinä on, kun homoudesta on tehty jo niin suuri normi, että tällaista vanhaa heteroa alkaa jo kohta nolottaa oma suuntautuminen, niin vanhanaikainen kun se on. Tällainen käsitys ainakin tulee kun pitää silmiään ja korviaan auki median toitotukselle. Ehkä ei pitäisi.
Haluan sen verran lieventää lausuntoani, että minusta kukin saa tehdä ja ajatella aivan kuten haluaa. Minulle ei kuitenkaan pidä tulla sanomaan, että minun pitää hyväksyä kaikki mitä muut tekevät. Kristillisesti yritän tietenkin ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä, vaikken heidän toimiaan hyväksyisikään.
Kristillisiä arvoja on toki paljon muitakin unohdettu, mutta tämä tekstini venyi jo nyt melko pitkäksi. En itsekään jaksa lukea näin pitkiä kirjoituksia.
Minusta tälläkin palstalla pitäisi enemmän puolustaa perinteisiä kristillisiä arvoja ja vähemmän riidellä pikkuasioista.
Yhteiskunnallisesti katsottuna avioliitto on kärsinyt inflaation. Tämänpäivän yhteiskunta ei kannusta edes lapsia hankkivia virallistamaan suhdettaan, vaan avoparilla on yhteisen lapsen myötä aviopariin verrattavissa olevat etuudet esim. verotuksessa. Jossain vaiheessa kuulin jopa suunnitteluja avoliiton rekisteröimisestä. Mitähän järkeä sellaisessakin olisi? Eikö siviilivihkiminen maistraatissa ole avoliiton rekisteröimistä? Onko koko sana avioliitto joillekin kansalaisille jonkinasteinen tabu, jota vältetään viimeiseen saakka. Miksei voi solmia avioliittoa, jos kerran yhdessä asutaan. Aikanaan esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia kutsuttiin äpäriksi. Tämä sana löytyy myös vanhoista kirkonkirjoista lapsen nimen yhteydestä, ainakin luterilaisista, ortodoksisia en ole tutkinutkaan. Onneksi tämä tapa on jäänyt historiaan, sillä jos tänä päivänä jatkettaisiin samaan tapaan, niin kuinka moni lapsista ei olisi äpärä. Kirkolle avioliitto on pyhä asia, miksei siis koko yhteiskunnalle.
Avioerotilastoja tutkiskellessa tulee väkisinkin mieleen, että laitetaanko nykyään lusikat jakoon heti pienimmästäkin riidasta. Yritetäänkö edes löytää ratkaisua liiton jatkamiselle? Vaikka vastustankin avioeroa, siinä missä avoliittoakin, niin toki ymmärrän eron esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa.
Samaan ongelmakategoriaan kuuluu tietenkin seksi, joka perinteisen Kirkon näkemyksen mukaan on kuulunut vain avioliittoon. Nykyisin tuntuu olevan tapana hypätä sängystä toiseen jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Muutenkin seksi tuntuu olevan maailman tärkein asia, niin paljon sitä käsitellään julkisuudessa. En nyt aio käsitellä homoseksuaalisuutta, sillä sitä koskevasta mielipiteestäni viimeistään alkaa suuri parku. Kysyn vain, että mikä ihme siinä on, kun homoudesta on tehty jo niin suuri normi, että tällaista vanhaa heteroa alkaa jo kohta nolottaa oma suuntautuminen, niin vanhanaikainen kun se on. Tällainen käsitys ainakin tulee kun pitää silmiään ja korviaan auki median toitotukselle. Ehkä ei pitäisi.
Haluan sen verran lieventää lausuntoani, että minusta kukin saa tehdä ja ajatella aivan kuten haluaa. Minulle ei kuitenkaan pidä tulla sanomaan, että minun pitää hyväksyä kaikki mitä muut tekevät. Kristillisesti yritän tietenkin ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä, vaikken heidän toimiaan hyväksyisikään.
Kristillisiä arvoja on toki paljon muitakin unohdettu, mutta tämä tekstini venyi jo nyt melko pitkäksi. En itsekään jaksa lukea näin pitkiä kirjoituksia.
Minusta tälläkin palstalla pitäisi enemmän puolustaa perinteisiä kristillisiä arvoja ja vähemmän riidellä pikkuasioista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eihän lapsista ole enää pitkään aikaan saanut mitään etua verotuksessa olivat nämä sitten aviolapsia tai aviottomia! Minusta aviolapsista voisi kustakin antaa verohelpotuksen enemmän tienaavalle puolisolle.
Yhteen aikaan avoliittolaisilla oli paremmat edut kuin avioliitossa olevilla esim asuntolainojen korkojen vähennysoikeuksissa, mutta tällaiset porsaanreiät on pyritty poistamaan. Samoin kukaan ei enää pysty avoliittolaisena saamaan parempia sosiaalitukia kuin avioliitossa olevat.
Ehdotankin, että kansan moraalin parantamiseksi jokaisesta au-lapsesta, jonka avoliitossa elävä mies tunnustaa, saa roimat sakot. Lastenvalvojille pitäisi myös antaa vihkimisoikeus, jolloin mieheltä kysyttäisiin ensin: suostutko vihkimiseen vai maksatko sakot?