Viime aikoina olen pohtinut "lopullista" suhtautumistani feminismiin ja tullut siihen tulokseen, että feminismi on erittäin tarpeellinen ideologia. En ala kuvailemaan henkilökohtaisia syitäni näkemyksenmuutokseeni, jollaisena te voitte sen kokea luettuanne aiempia avauksiani. Tämä tie on minun tieni.
Mainittakoon kuitenkin, että olen nähnyt kuinka heteroseksuaalit miehet kohtelevat väärin naisia ja seksuaalivähemmistöjen edustajia; kuinka tasa- arvon edistämistä jarruttavat juuri heteromiesten valloittamat konservatiiviset järjestöt ( Amerikassa rebublikaanit, Bush itse, kirkot jne.). Itse asiassa ei tarvitse edes puhua erillisistä järjestöistä kun puhuu vaikkapa vanhemman ikäluokan miehistä, jotka ovat vallassa.
Naisvihamielisiä, seksuaalivähemmistöille vihamielisiä ja etnisille ryhmille vihamielisiä järjestöjä on hyvinkin vaikuttavissa asemissa länsimaisissa yhteiskunnissa juuri tietynlaisten miesten vuoksi. Feminismi ideologiana ei ole missään muodossa sotkeutunut tällaisiin vihamielisiin aatteisiin.
Halusin myös provota keskustelua, värittää sitä. En kiellä, että miehillä ei olisi ongelmia. Toisaalta nämä ongelmat voi nähdä osittain itse aiheutetuiksi kun miehet pyrkivät pitämään liikaa kiinni vanhentuneista arvoista, vanhasta maailmasta, joka on jo aikalailla raunioina. Paavista on sanottu, että hän elää omassa suljetussa maailmassaan, jota ulkopuolinen yhteisö ei enää jaa saati ymmärrä. Minusta miehille voisi periaatteessa sanoa samaa. Tämä miesten maailma koostuu sellaisista arvoista ja näkemyksistä, jotka eivät enää ole vähintäänkään yhtä suorassa linjassa nykyisen todellisuuden kanssa kuin ne ovat enneen olleet.
Olen värittänyt joitain näkemyksiä, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi muunneltua tietoa.
Miesten asevelvollisuus on ikävä juttu, mutta juuri miehet siitä pitävät kiinni. Kun olen asettunut vastustamaan sitä, niin yleensä olen joutunut puolustelemaan kantojani juuri toisille miehille, jotka pitävät kiinni tuosta hyvin epäoikeudenmukaisesta tilanteesta. Ehkä he asuvat juuri siinä maailmassa, jota minä en enää ymmärrä.
Ja näin minä käänsin takkini. Saakohan tästä keskustelua aikaan?
Mainittakoon kuitenkin, että olen nähnyt kuinka heteroseksuaalit miehet kohtelevat väärin naisia ja seksuaalivähemmistöjen edustajia; kuinka tasa- arvon edistämistä jarruttavat juuri heteromiesten valloittamat konservatiiviset järjestöt ( Amerikassa rebublikaanit, Bush itse, kirkot jne.). Itse asiassa ei tarvitse edes puhua erillisistä järjestöistä kun puhuu vaikkapa vanhemman ikäluokan miehistä, jotka ovat vallassa.
Naisvihamielisiä, seksuaalivähemmistöille vihamielisiä ja etnisille ryhmille vihamielisiä järjestöjä on hyvinkin vaikuttavissa asemissa länsimaisissa yhteiskunnissa juuri tietynlaisten miesten vuoksi. Feminismi ideologiana ei ole missään muodossa sotkeutunut tällaisiin vihamielisiin aatteisiin.
Halusin myös provota keskustelua, värittää sitä. En kiellä, että miehillä ei olisi ongelmia. Toisaalta nämä ongelmat voi nähdä osittain itse aiheutetuiksi kun miehet pyrkivät pitämään liikaa kiinni vanhentuneista arvoista, vanhasta maailmasta, joka on jo aikalailla raunioina. Paavista on sanottu, että hän elää omassa suljetussa maailmassaan, jota ulkopuolinen yhteisö ei enää jaa saati ymmärrä. Minusta miehille voisi periaatteessa sanoa samaa. Tämä miesten maailma koostuu sellaisista arvoista ja näkemyksistä, jotka eivät enää ole vähintäänkään yhtä suorassa linjassa nykyisen todellisuuden kanssa kuin ne ovat enneen olleet.
Olen värittänyt joitain näkemyksiä, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi muunneltua tietoa.
Miesten asevelvollisuus on ikävä juttu, mutta juuri miehet siitä pitävät kiinni. Kun olen asettunut vastustamaan sitä, niin yleensä olen joutunut puolustelemaan kantojani juuri toisille miehille, jotka pitävät kiinni tuosta hyvin epäoikeudenmukaisesta tilanteesta. Ehkä he asuvat juuri siinä maailmassa, jota minä en enää ymmärrä.
Ja näin minä käänsin takkini. Saakohan tästä keskustelua aikaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Osittain olen jopa samaa mieltä, feministiä ei kyllä meikäläisestä tule mutta sen puoleen kylläkin että mikä -ismi keksittäisiin nykymiehille? Siis ismi joka ajaisi nykymiehen etuja nykymaailmassa jossa ei menneiden aikojen miehen mallilla pärjää, feminismi ei käy koska se ei piittaa miesten näkökulmasta ajaessaan ns. "tasa-arvoa".
Ei ole oikein mitään "aatetta" tarjolla nykymaailman miehelle.
Myös siitä näkökulmasta voisi etsiä jotain "ismiä" kun feminismi pitää kaikkien naisten puolta, vahvat miehet pärjäävät omillaankin ja ne sortavat naisten lisäksi myös heikompia miehiä. Ns. heikompi mies on aivan tyhjän päällä ja maailma näkyy viis veisaavan heikommista miehistä, ne on luusereita jotka eivät ole minkään arvoisia ja saavat kuolla mieluiten mahdollisimman nopeasti pois.
Jos heikompi mies saisi jostain jotain tukea niin ehkä hänkin voisi käyttää elämänsä johonkin hyödyllisempään kuin pultsariremmeissä rötälehtämiseen.
Tämä on minun mielestä se pahin epätasa-arvoinen paikka, armeija/sivari on myös mutta sen sentään joutuu käymään niin rikas ja vahva kuin köyhä ja heikompikin mies. Naisten armeijasta/sivarista en nyt viitsi tällä kertaa edes aloittaa...
runkvismi, mulkvismi, idiotismi...
naiset ovat vajaita joten eipä siksi ole yllätys noin vähämieliset vastaukset...
Eivät ne ns. menestyvät miehet tavallista miestä kannusta tai arvosta. Huomaatko: tavallinen mies on itse asiassa samantapaisessa asemassa kuin nainen on ollut. Enimmät miehet ovat ns. tavallisia, inhimillisiä ja epäonnistuviakin miehiä, jotka näkevät elämässä muitakin arvoja kuin jatkuvan kilpailemisen, voittamisen ja "itsensä ylittämisen". "Tavallisen miehen" este tyydyttävään elämään ei välttämättä ole feminismi, vaan menestyvien MIESTEN maailman arvot, jotka tuijottavat vain tuloksiin ja jatkuvaan etenemiseen.
...miestä on kannustanut?
Mitä ja miten itse kutakin pitää kannustaa?
Ehkäpä minulla on vähän kuitenkin tuommoinen "oikeistolaisempi" näkemys siitä, että normaalijärjellä ja -voimilla varustetut ihmiset ovat pitkälti myös "oman onnensa seppiä"... Siihen uskon, että oikeasti heikkoja ihmisiä ja ahtaalla olevia pitää tukea - mutta sosiaaliturva Suomessa on hyvä, ellei sitä nyt romuteta. (Esim. yliassarina ollessani naapurin työttömälle ja kouluttamattomalle 2-lapsiselle pariskunnalle jäi nettona 800 mk kuussa vähemmän käteen kun meille, kun mä tein töitä, asumistukia ja muita ei tippunut jne... meillä oli silloin 900 mk kalliimpi vuokra, kun oli yksi tenavakin enemmän - ko. kaveri, joka koki itsensä "syrjäytyneeksi", lopetti puhumisen minun rikkaudestani, kun teimme räknäämisen asiasta [kyllästyin hänen heittelyynsä, kuinka hyvin menee...])
Silti pidän itseäni menestyneenä, reilusti alle nelikymppisenä pysyvään virkaan, kun ensin muutama vuosi nälkävyötä kiristettiin...
...mutta minulle on opetettu: 1. opiskelu kannattaa, 2. työnteko palkitaan lopulta, 3. perhe on tärkeämpi kuin lyhytnäköinen rahan tavoittelu jne.
Tyydyttävään elämään on tärkeimpänä edellytyksenä kyky olla tyytyväinen siihen mitä on saanut, ja sitten halu oppia uutta ja tehdä työtä - ja jos ei ole, niin ainakaan tuo naapuriperhe ei tuntunut nälkään kuolevan... tiukkaa oli niin heillä kuin meilläkin, tosin he saattoivat sitten mennä sossuun, mun olisi pitänyt ensin myydä parin kymppitonnin sijoitukset jne. varmaan, joten me sitten vastaavassa tilanteessa venytimme vyötä.
Ts. menestyviä ihmisiä joskus joku kannustaa, joskus ei. Itse pyrin kannustamaan kaikkia ihmisiä (olin vilpittömän iloinen sitten tuon naapurini puolesta, kun hän sai töitä ja hänkin oli iloinen).
Sinuakin kannustan avarampaan suhtautumiseen ERILAISTEN avausten suhteen, jotka eivät esim. mahdu omaan kuvaasi siitä, mikä on "aikuista". Useat "aikuiset" ihmiset monesti jähmettävät esim. luovuuden - oletteko muuten nähneet elokuvan nimeltä Patch Adams - siinä "lapsellinen" lääkäri mullisti sen, miten potilas otetaan sairaalassa huomioon - nykyisin pyörittää Länsi-Virginiassa hyväntekeväisyyssairaalaa, jossa 1000(!) kollegaansa tukee häntä vapaaehtoisesti, hoitavat potilaita joilla ei ole USAn sairausvakuutusta...
Hänelle yritettiin tolkuttaa, että pitää olla "aikuinen" jne... Ei onneksi uskonut.
Toisaalta, jos jää odottamaan kannustusta tai arvostusta, eikä itse osaa arvostaa itseään ja työtään - lakaisi sitten katua, hoiti lapsia, tai teki jotain tyhjänpäiväistä proffan hommaa (itse en arvosta omaa työtäni statuksen arvoiseksi, joka sille annetaan, tosin perhe elää paremmin kuin yliassarin liksalla) - niin harva ihminen muutenkaan toista kannustaa.
Feminismi ei esim. miestä kannusta, tosin esim. rouvani on kokenut, että feministi ei oikein kotiäitejäkään kannusta... Jostain tuokin varmaan johtuu (jopa ennen kuin minä aloin häntä "aivopesemään", kuten jotkut olettavat).
miesten aseman tavoittelu on ollut varmastikin lähes pienimpiä vastuita mitä "tavallisilla miehillä on ollut". Pääasiallinen vastuu on tullut omien läheisten elämän turvaamisesta. Tavallisen miehen elämä on ollut, kuten kerroitkin, kaiketi vastaavahkoa naisen elämään verrattuna. Suurin ero taisi olla vain siinä, ettei syrjäytyneestä miehestä ollut enää kenellekään mitään hyötyä.
Nykyisen kaltainen laajan aineellisen hyvän ja ökykulutuksen leviäminen on nuori ilmiö. Kukapa ei haluaisi olla hyvissä elinoloissa se menestyvä ja haluttava ihminen, sattui sukupuoli olemaan kumpi tahansa. Tarpeettomien ihmisten lukumäärä vain jatkaa kasvamistaan.
Kyllä miehillä on ollut vastuuta jota kantaa ja myös menestymisen halua, mutta en sanoisi että miehiin kohdistunut menestymispaine olisi lähtöisin yksin "miesten maailmasta" joka tähdentää ns. kylmiä arvoja. Tavallinen menestyminen voi olla aivan tavallista palkkatyötä tai muutama vuosi sitten vielä rehkimistä pelloilla. Tarpeettomuus taas kykenemättömyyttä tavalliseen työhön, ei välttämättä kykenemättömyyttä keskiarvoa parempaan menestymiseen.
tämänkin päivän näin, ajattelen samanhenkisesti Arvuuttajan ja Mies vain'in kanssa. Arvuuttaja osuu melkoisen hyvin asian ytimeen arviossaan konservatismin vankimmista tukipylväistä. Mies vain ilmaisi oleellisen tarpeen mieskulttuurissa, olen samaa mieltä.
Avaus ansaitsee analyyttisen keskustelun, tämä minun kirjoitukseni on nyt vain hämmästynyt älähdys kaikessa kiireessä.
Minusta malenismi, eli miesliike voisi olla aktiivisempi. Nykyiset miesliikkeet vastustavat nimenomaan miehen pakkovahvuutta, miesten väkivaltaa (toisia, itseä ja perhettä kohtaan), viina, kirves ja perhe triangelia, joka johtaa syrjäytymiseen ja piinaan.
Miesten pitäisi osallistua mieheyden uuteen määrittelyyn, sillä perinteiselle mieheydelle ei löydy kovinkaan paljoa toteutusmahdollisuuksia. Toisaalta osa mieskunnasta on oppinut vähemmän kunnianhimoisen (aggressiivisen), pehmeämmän mieskulttuurin, mutta ei oikein tiedä, miten sitä maskuliinisuutta vaativassa ympäristössä toteuttaisi. Naiset, jotka ovat vielä suurilta osin kasvaneet vahvan miesmallin maailmassa, painostavat miehiä yli-inhimilliseen maskuliinisuuteen, koska luulevat sen olevan ainoa vaihtoehto.
Tässähän menee ihan sanattomaksi! (Mikähän tässä piilee takana?)
Täytyy mennä poies miettimään vähäksi aikaa, että mitähän tuohon sanoisi...
Oletko todella entinen Arvuuttaja? Koko tyylisi kuulosti erilaiselta (huomattavasti fiksummalta) kuin ennen. No kai sitten olet. Onneksi olkoon, olet kuin uudestisyntynyt.
Sama Arvuuttaja olen. Näkökulmani on nyt vain muuttunut lähemmäksi henkilökohtaisia näkemyksiäni.
...tässä pluralistisen feminismin maailmassa, arvostaisin, jos määrittelet sen feminismin tunnusmerkit, jota Sinä kannatat?
Mitä konkreettisia toimenpiteitä kannatat?
Uskon, että osaat näihin vastata vähän yksityiskohtaisemminkin, kuin vain toteamalla noin abstraktilla tasolla feminismin tarpeelliseksi.
Valtaosa maailman naisista elää ilman oikeuksia tai heteromiehiä (kun puhun "miehistä", niin viittaan heteromiehiin, seksuaalivähemmistöt mainitsen erikseen) huonommassa asemassa ja köyhissä oloissa. Kolmansissa maissa naisten asema on pääsääntöisesti miestenkin asemaa huonompi, vaikka miestenkin asema on huono. Intiassa leskinaisia kehoitetaan ja painostetaan itsemurhaan ja tämä väkivalta naamioidaan uskonnolliseksi riitiksi.
Valtaosa maailman seksuaalivähemmistöistä elää samanlaisissa oloissa. Egypti sulkee 16- vuotiaita poikia kymmeneksi vuodeksi vankilaan siksi, koska he ovat seurustelleet toisen pojan kanssa. Miehiä tuomitaan vuosiksi vankeuteen, koska he tanssivat toisten miesten kanssa.
YK ei puutu juuri ollenkaan seksuaalivähemmistöjä koskeviin oikeudenloukkauksiin, koska joukko konservatiivisia YK:hon kuuluvia maita estää yritykset mainita YK:n lausumassa vaikkapa islamististen maiden homoseksuaalien HIV- ongelman ja huonot olot. Koska päätöksissä edellytetään yksimielisyyttä, niin yhdenkin maan vastustus aiheuttaa sovittelun.
Samalla tavoin blokataan naisten aseman parantamista. Tosin naisten asemaan voidaan puuttua paremmin kuin seksuaalivähemmistöjen asemiin.
Feminismin olemassaolon oikeutus tulee siis jo tästä. Jos feminismi "lopetettaisiin", niin pitkällä tähtäimellä asiat huononevat kun muuttoliike länteen köyhistä maista kiihtyy ja läntinen kulttuuri muuttuu. Euroopan ja Amerikan väestö muodostaa pienen vähemmistön kaikista maailman ihmisistä.
Tässä esimerkiksi yksi peruste. Tietenkin asia erikseen on vielä länsimaissa toteutuva sukupuolten välinen tasa- arvo, mutta jos feminismi heikkenee taloudellisesti vahvoissa länsimaissa, niin pidän erittäin todennäköisenä pitkällä tähtäimellä naisten aseman yleistä heikkenemistä.
...samaa mieltä. Mielestäni feministisesti orientoituneet tulisielut (ei halveeraava nimitys) voisivat suunnata pääenergiansa noihin mainitsemiisi kohteisiin - sellaista feminismiä minäkin voisin kannattaa.
Suomessa mielestäni pääasiat on jo saavutettu, ja voidaan keskittyä ottamaan vähän laajempia kysymyksiä huomioon, kun yksi kansanosa ei ole erityisesti huonommassa asemassa vain biologisen erilaisuutensa tähden.
on vastustettu monia noita mainitsemiasi asioita myös muuten kuin "feminismin nimissä".
Yleisesti ottaen täällä vallitsee eräänlainen hajaannus, jokainen kertoo sitä ja tätä ja toteaa sitten olevansa jotain, vaikka niitä "joitain" on yhtä paljon kuin on kirjoittelijoitakin.
Minä en siis vetäisi johtopäätöstä ja suuntaviittaa yhden termin alle, vaan veisin eteenpäin vapaata, itsenäistä ja tasa-arvoista elämää ilman mitään tarpeettomia luokitteluja. Tämä juuri siitä syystä että täälläkään ei näy "ismejä" niin puhtaassa muodossa tai niin yhdenmukaisina hyvän edistäjinä että voisin sanoa niitä ehdottoman toivottaviksi jokaisessa muodossaan.
Ajatukset vievät ihmisiä eteenpäin, ei sukupuoli. Huomaat tämän kun tutkit omaa tekstiäsi, löydät sieltäkin asioita joita rajaat ehkä tiedostamatta todellisuutta kapeampaan ryhmään.
Huomautan vielä lopuksi etten usko "olen aito arvuuttaja" vakuutteluihin, vielä. Ehkä sitten kohta...
"Huomautan vielä lopuksi etten usko "olen aito arvuuttaja" vakuutteluihin, vielä. Ehkä sitten kohta..."
Noh, enhän minä voi pakottaa sinua uskomaan, mutta etköhän sinäkin vakuutu ajan mittaan aitoudestani.
" täällähän on vastustettu monia noita mainitsemiasi asioita myös muuten kuin ´feminismin nimissä´."
Ilman vahvaa naisliikettä, joka pakotti muuttamaan suhtautumista naisten asemaan, en usko, että naisten asema olisi kovin paljon parempi.