just tähän luterilaisuuteen? Kun on niin paljon muitakin uskontoja?
Miten selitetään, että on niin paljon kärsimystä elämässä maan päällä?Haluan tulla uskoon ja pelastua.
Miten selitetään, että on niin paljon kärsimystä elämässä maan päällä?Haluan tulla uskoon ja pelastua.
Vastaukset 26
Vanhimmat
koulun penkillä päähän päntättiin. Siten kun sitä joka pyhä ja paha päälle painaen paahdetaan; siten meistä tuli sellasia luterilaisia, - mutta se onkin jo maininnan arvoinen juttu: miten me lakkasimme sitä vihdoikin olemasta ja se ei olekaan minkään automaattisen yhteyden tulosta, vaan sitä elävää ja omakohtaista uskoa.
Itse tutkin aikonaan kaikenlaisia uskontoja enimäkseen kuitenkin new age-pohjaisia,ne jättivät kuitenkin tyhjäksi.Aikani etsittyäni koin Kristinuskon oikeaksi.Ja tulin uskoon Vapaaseurakunnan piirissä.Mutta rauhallisen ja pohdiskelevan luonteeni vuoksi koin ev.lut kirkon enemmän kodikseni.Siksi Luterailaisuuteen.
Miten selitetään, että on niin paljon kärsimystä elämässä maan päällä?
Tämä onkin vaikeampi kysymys.En usko että yhdelläkään ihmisellä on tyhjentävää vastausta.Mutta ihmisessä esiintyy pahuutta ja sitä pahuutta on maailmakin täynnä.Elämme kovin vajaavaisessa maailmassa.Ja koska uskon Jumalaan uskon myös paholaiseen,joka kylvää myös ympäriinsä pahaa.
Voisit mennä eri seurakuntien tilaisuuksiin.Ja jutella uskovaisten kanssa uskonasioista.Myös netissä toimii uskissättejä joissa voit jutella ja kysellä uskonasioista.Vasta uskoontulleille on sitten sellainen kun "Alfa"-kurssi,jossa kerrotaan Kristinuskon asioista.
http://koti.phnet.fi/elohim/JeesusKristusonHerra.html
tuosta osoitteesta löytyy uskissättejä,huoneita,joissa on ääni mukana..tervetuloa sinne keskustelemaan :)
Mulla ainakin on se vanha vastaus, että huusin Jumalaa puoleeni ja kesti noin 1 1/2 vuotta kunnes sain kokea ihan sellaisen konkreettisen Jumalan läsnäolon.
Sitä ennen olin tosissani ahdistukssiisani ja aivan epätoivoinen, että enkö minä Jumalalle kelpaa ja sitten ykskaks vaan sain tuntea, että Jumalan armo kosketti mua.
siksi olen luterilainen.
Taitaa muutes olla jonkun kirjan nimi...
Tarkoitan tällä sitä, että luterilaisuus on ainoa nykyinen suuntaus, jossa pelastumme todella yksin armosta Kristuksenb sovitustyön tähden. Kaikissa muissa jää aina se oma prosentti suoritettavaksi, jotta voi pelastua.
Minä tulin uskoon yleistäen sanottuna: Raamattua lukemalla ja kuuntelemalla opetusta siitä, mitä Raamattu opettaa asioista. Lukiessa ja kuunnellessa vaan tuli sellainen "pohjimmainen" varmuus, että tämä on totta, tärkeää, ja koskee minuakin hyvin henkilökohtaisesti.
Raamatussa myös kerrotaan, että "usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Jumalan sana". - Jumala sytyttää uskon ihmisen sydämeen sitä kautta kun ihminen kuulee tai lukee sitä, mitä Jumala on kirjoituttanut Raamattuun. Hän antaa lukiessa tai kuunnellessa hiljaisen vakuutuksen ihmisen sydämeen, että tämä on totta.
Jumalan Henki vakuuttaa sydämelleni esimerkiksi sitä, että on totta, että tällä kaikella on Luoja. Ja että Hänellä on hyvä tahto luomakuntaansa kohtaan. Ja että on totta, että ihminen lähti sielunvihollisen yllyttämänä kapinaan Luojaansa vastaan. Sen vuoksi synti, sairaudet, kärsimys ja kuolema tulivat maailmaan. On totta, että siitä lähtien tämä maailma on ollut "kuoleman varjon maa". Ja on totta, että synti erottaa ihmisen välittömästä yhteydestä Jumalaan, ja että meistä ei ole auttamaan itseämme Jumalan vihollisuudesta pois. On totta, että joka päivä teemme asioita, jotka eivät ole rakkauden mukaisia - vaan itsekkyyden mukaisia. Ja kerran jokainen ihminen joutuu tekemään tilin elämästään Luojansa edessä. Mutta onneksi on totta myös se, että Jumala lähetti Poikansa tähän maailmaan meidän auttajaksemme. Jeesus otti syntimme omakseen, ja kärsi niistä rangaistuksen ristin puussa. Sen perusteella minulla ja sinulla on rauha Jumalan kanssa. Jokainen ihmiskuntaan kuuluva saa uskoa syntinsä anteeksi sillä perusteella, että Jeesus on jo kärsinyt niistä rangaistuksen. Kaikille tämä Jumalan armo ei kelpaa. Mutta "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu".
Usko on lahja ja Jumalan työ sinussa. Kannattaa vain kuunnella ja lukea avoimin mielin mitä Jumala kertoo asioista. Voit myös pyytää rukouksessa Jumalalta jotenkin siihen tyyliin, että johdata Sinä, ja anna uskon lahja. Tahdon oppia luottamaan Sinuun. Anna minulle minun syntini anteeksi. Kiitos, Jeesus, että kuolit ristin puulla sovittaen syntini kokonaan. Tahdon, että olet elämäni Herra tästä eteenpäin. Tai omin sanoin, kerro mikä mieltäsi painaa - Hän kuulee kyllä.
Uskoontulossa ei usein tapahdu mitään kummempaa tunne-elämystä. Se on enemmänkin "hiljaista luottamusta" Jumalan Sanaan. Hiljainen luottamus syntyy sydämeen, ja se on alussa usein heiveröistä ja horjuvaa. Mutta kasvaa vähitellen niin kuin kasvi - jos sitä hoidetaan. Jeesus vertasi Taivasten valtakuntaa kasviin, joka on aluksi pikkuinen siemen, josta kasvaa hento taimi, pieni verso, sitten vähitellen - jos se saa Sanasta ravintoa, siitä saattaa kasvaa suuri puu, joka joskus antaa tukea ja suojaa muillekin.
Omassa elämässä myös monet rukousvastaukset ovat vahvistaneet uskoa, ja johdatuksen näkeminen omassa elämässä jälkeenpäin vuosien kuluessa. Mutta niiden varassa usko ei kestäisi! Sillä uskoa myös koetellaan usein pitkinä erämaakausina, jolloin ei mikään tunnu ei näy. Usko kestää vain silloin, kun sen juuret ovat kietoutuneet Jumalan Sanaan. Näin Jumala on hyväksi nähnyt, että Hänen Sanansa on uskon kanava. Siksi suosittelen avaamaan Raamatun, vaikkapa Johanneksen evankeliumin kohdalta, ja lukemaan ensin sen läpi. Sitten vaikka Roomalaiskirje, ja sen jälkeen taas jokin evankeliumi. Sitten vaikka Galatalaiskirje. Näissä oppii jo paljon perusasioista.
Kasteeseen liittyvät lupaukset ovat valtavia, ja ne saa omistaa uskoen, jos sinut on kastettu. Myös ehtoollinen on erityinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa, joka vahvistaa uskoa.
Hyvää matkaa Jeesuksen kanssa! Hän ei jätä kesken!
Tämä viimeinen oli aika hyvä kirjoitus, jonka laittoi nimim. Mervi. Se on rauhallinen, kiihkoilematon ja sisältää huomattavasti vähemmän maneereja uskoontulemisista kuin normaalisti kuultavat "todistukset".
Aloittajalle sanoisin että kannattaa huomioida, uskoontuleminen on nykyään jo hyvin pitkälle tuotteistettu tapahtuma joka määritellään herätysliikkeissä vuosisatojen aikana syntyneiden maneereiden perusteella. Näiden avulla sitten keskitytään mittailemaan omaa ja muitten uskoa, sen vahvuusastetta ja "oikeellisuutta" eli että ovatko he kokeneet, tunteneet läpi herätysliikkeissä keksityt "armonjärjestykset" läpi kohta kohdalta, -muuten ei näet "voi olla oikeassa uskossa"...
Sanoisin sinulle kyseöijä neuvoksi että älä ota paineita siitä oletko "uskossa" tai miten paljon tahi vahvasti sinä uskot tai olet uskomatta! Älä tee uskosi määrästä ja syvyydestä itsellesi ja muille numeroa ja suurta asiaa jonka kimpussa pitää painiskella.
Uskominen on oikeastaan äärimmäisen helppo asia ja samalla äärimmäisen vaikea. Vaikeaa siitä tekee juuri se jos pitää alkaa mittailemaan sen syvyyttä ja oikeellisuutta jatkuvasti. Vaikeaa on meille myös se että uskon tulisi olla luonteeltaan sellaista että uskotaan olevamme ARMOSTA pelastetut, täysin ilmaa omia tekoja, hyvyyksiä, rukoilemisia, raamatunlukuja, kirkossakäyntejä yms. sinänsä ihan hyviä asioita.
ne eivät kuitenkaan tee uskosta aitoa eivätkä synnytä sitä eikä niiden avulla uskoa voi mitata oikeaksi eikä vääräksi.
Vaikeaa se on myös siksi että me alamme kovin helposti mittailemaan uskovaisuuttamme sillä miten kristitysti olemme nyt eläneet ja miten hyvi ntoteutamme raamatun periaatteita. Alitajuisesti ja ikäänkuin pakonomaisesti yritämme kuitenkin tienata uskovaisuuttamme Jumalan silmissä.
Vaikeutta tuotta sekin että varsinkin meillä täällä suomessa lähinnä herätysliikkeitten perintönä on uskovaiskulttuuri joka pyrkii sanelemaan ahdot millainen on "oikea" uskovainen. Samalla se pyrkii tekemään silminnähtävän ja kouriintuntuvan eron ns. "entisen elämän" ja nykyisen "uskovaiselämän" välillä väkinäisin itsekeksityin keinoin joihin kuuluu monenlaista hullunkurista mm. tupakoinninkieltoa, absolutismia alkoholin suhteen, urheilukieltoja, elokuvissakäyntikieltoja, tanssimiskieltoja ym. aivan lopuuttomasti ja lukematomasti.
Eipä ole mikään ihme että tavis tulee kysyneeksi; "milloin minä sitten olen oikea uskovainen ja mikä riittää?"
Tietoa kristinuskosta löytyy raamatusta. Lue sitä ja jos tunnet että haluat uskoa mitä siellä kerrotaan, olet jo tarpeeksi uskovainen. Sillä ei ole väliä mitä toiset sinusta ajattelevat! Varsinkaan ei kannata panna yhtään painoa sille mitä ne kovaäänisimmät herätysliikeuskovaiset sionusta ja uskostasi ajattelevat, he yrittävät vain saada sinua samaan muottiin ja vankilaan missä itsekin ovat He ovat verrattavissa raamatussa kuvattuun "vanhempaan veljeen" joka ei sallinut että nuorempi veli olisi päässyt helpommalla Taivaan Isän luo kuin hän itse. Näin herätysliikeuuskovaisetkin toimivat; he tekevät paljon turhaa työtä ja elävät omatekoisissa luostarielämää muistuttavissa kieltäymyksissään ja näkevät punaista jos joku uskoo pelastuvansa "helpommalla", armosta niinkun raamattu sanoo. Siksi he tekevät kaikkensa vakuuttaakseen sinulle kuinka ja millä tavalla ainoastaan voidaan tulla uskoon ja mikä on heidän mielestään ainoaa oikeaa uskoa.
Loppujen lopuksi koko raamatun läpi kulkee yksi punainen lanka jonka varassa kaikki kristillisyys on : se on että Jumala lähetti Poikansa Kristuksen sovittamaan koko maailman synnit ja Häneen (Poikaan) uskomalla päästään taivaaseen. JOkainen ihminen on jo syntyessään ns, perisynnin alainen ja vailla Jumalan lapseutta syystä että koko ihmiskunta on langennut elämän alkuajoista saakka. Ilman Kristusta emme siis voi lähestyä Jumalaa mutta siinä Jumala osoitti rakkautensa luotujaan kohtaan että vaikka me lankesimmekin ja teemme joka päivä monin tavoin syntiä, on meille annettu Poika, synnin sovittaja jonka kautta meillä on kaikki synnit anteeksi ja ikuinen elämä Jumalan luona taivaassa! Jos sinä tämän haluat uskoa, olet tarpeeksi uskovainen,tuntui miltä tuntui! Ja mitään kokemisia, uskoon tulemisia yms. ei lisäksi vaadita!
Ei siis tarvitse mittailla itseään vaan voit ottaa asian rauhallisesti, rennosti ja vapaaehtoisesti omassa tahdissasi ja omilla ehdoillasi yhdessä tai ehkä kahden Jumalan kanssa, Hän on kaikkialla läsnä, näkee sydämiin ja ymmärtää ihmisten ajatukset ja jos sinulla on kaipuuta, tietää Hän senkin. Itsestäsi älä älä puristaa ulos uskoa. Tässä asiassa on mahdoton ansaita mitään tai pinnistellä ja ponnistella; -se on turhaa ja hyödytöntä.
Sanoit kaiken mikä on olennaista! Kirjoituksestasi huokuu aitous ja nöyryys näitten suurten asioitten edessä. Inhoan sellaista metelöintikristillisyyttä jossa paasataan pelastusvarmuudesta, uskonntulemiskokemuksista yms.
Jos rehellisiä ollaan niin yksikään meistä uskovaisina itseään pitävistä ei ole varma, ainakaan kaikista asioista jo siitä syystä ettemme kaikkea ymmärrä emmekä tule koskaan ymmärtämäänkään.
On turha peitellä ja yrittää antaa uskomisesta väärää mielikuvaa sillä kenenkään usko ei ole niin täydellistä etteikö hän joskus epäilisi yhtä ja toista. On uskovalla kuitenkin jotain mikä aikaansaa sen että hän on valmis uskomaan ja ylipäätään haluaa uskoa eikä jätä koko asiaa. Jumala hoitaa meitä meidän epätäydellisyydessämme niinkuin raamatun mieskin rukoili Jeesusta että: "auta minua minun epäuskossani!"
Pakko ei ole uskoa kaikkea ja pakko ei ole uskoa ylipäätään yhtään mitään koko raamatusta jos ei halua. MInä ymmärrän tämän asian siten että Jumala tietää minkälaisia me olemme ja mitä ajatuksemme ovat. Hän kyllä näkee meissä olevan pienen uskonkipinänkin eikä Hän meitä vaadi esittämään mitään mitä emme ole eikä vapaasuuntalaisten ym. suuntalaisten tavoin vaadi puristamaan itsestämme ulos enemmän uskoa ja merkkejä.
Minulle sellainen asia joka aiheuttaa uskon kipinän, on se kun luonnossa paljon liikkuvana saan ihmetellä Luojan kätten töitä ja kaiken ihmeellisyyttä ja kauneutta. Sitten taas minun on vaikeaa uskoa todeksi että tämä kaikki olisi syntynyt vain muutamassa päivässä vaikka Jumalalle tietenkin kaikki on mahdollista mutta meillä on niin vakuuttavat todisteet jääkausista ym. ettei niitä voi vain sivuuttaa ja sulkea silmiään. Senkin kaiken näkee luonnossa! Toisaalta tasen en mitenkään voi uskoa elämän alkukipinän ja kaiken olevaisen vain syntyneen tyhjästä tai sattumalta. Uskon kaiken ensimmäisen alun olevan pikemminkin Luojajumala.
Evankeliumi taas minusta todistaa itse parhaiten uskottavuudestaan koska ihmiskunta selvästi näyttää olevan synnin ja pahuuden vallassa jo muutakin luomakuntaa, saati sitten toisiaan vastaan. Muuta mahdollisuutta en usko olevan kuin että ihminen on läpikotaisin paha ja syntymästään asti syntinen mutta että Kristus on ainoa mahdollisuus ja sovittaja sekä tilan korjaaja ja etä Jumala siinä osoittaa hyvyyttään sen lisäksi että saamme nauttia Hänen luomakunnastaan täysin henkäyksin joka päivä vaikka yritämmekin sitä kaikin voimin tuhota ja saastuttaa. Sekin on totta etä ihmiskunta olisi ansainnut helvetin tuomion. maailma voisi olla hyvä paikka jos täällä ei olisi yhtään ihmistä.
No mutta kiitos, Sivusta seurannut, palautteesta.
Herra tietää millainen kunkin persoona on, kun on luonut meidät kunkin ainutlaatuisiksi tunteiltamme, ajatustavoiltamme ja tyyliltämme. Räväkämpiä tyyppejä Hän ilmeisesti lähestyy usein voimakkaammin uskoontullessa. Ja he saattavat olla enemmän esillä kertomassa ihmeellisistä kokemuksistaan, mitkä ovat sinänsä mielenkiintoisia. Mutta niistä kertomuksista saattaa etsijöille tosiaan tulla väärä odotus, että sitten vasta voi sanoa olevansa uskon tiellä ja pelastavassa uskossa, kun on kokenut jotain ihmeellistä, minkä joku toinenkin koki. Silloin ihminen jää ihmettelemään ja odottamaan, kun Herra ei välttämättä annakaan mitään kokemuksia ja merkkejä. Odotetaan epätoivoisesti vaunuja ennen kuin veturi on tullut. Veturi on Jeesukseen turvautuminen Vapahtajana ja syntien sovittajana. Tunteita ja elämyksiä saattaa sitten tulla tai olla tulematta - ne eivät ole mitään, minkä varaan kannattaa uskoa rakentaa. Tulee kyllä semmoisiakin vaiheita elämässä, jolloin pettävät perustukset sortuvat, ja jää vain Jumalan Sanan lupaukset ja usko niihin.
Joku saattaa olla pitkän aikaa pelastavassa uskossa: Hän on kastettu, hän "huutaa avuksi Herran nimeä" ja uskoo Jeesukseen Vapahtajana ja syntien sovittajana, mutta luulee, että sen lisäksi pitää saada jokin erityinen tunne-elämys. Se on surullista. Kun Jumalan lupaus syntien anteeksiantamuksesta ja pelastuksesta Jeesuksen tähden on olemassa koko ajan. Siihen saa uskoa yksinkertaisesti kuin lapsi, heti kun evankeliumin kuulee, ilman minkään merkkien ja kokemusten odottelua. "Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 6:2) ja "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan." (Hepr. 3:15)
Paavali kyllä koki uskoontullessaan kaikenlaista ihmeellistä - sokaisevan valon ja Jeesuksen äänen. Hänen kohdallaan Jeesukseen uskomiseen vaadittiin ilmeisesti voimakas Jumalan väliintulo. Mutta siitä ei voi päätellä, että ei ole uskossa, jos ei ole nähnyt sokaisevaa valoa ja kuullut Jeesuksen ääntä :)
Toiset ovat tasaisempia järkityyppejä, eivätkä haluakaan kokea mitään mullistavia. Jumala on hienotunteinen ja rakkauden mukaisesti ei tunkeile, eikä halua loukata rajojamme. Kun Jumala puhuttelee Sanansa kautta ja pyytää uskomaan Poikaansa, hän tekee sen tavalla, joka osoittaa, että Hän tuntee meidät henkilökohtaisesti. Esimerkkinä eräs tuntemani tasainen, jalat maassa ja järki päässä -tyyppi vain totesi jonain päivänä, että itse asiassa hänhän on uskonut ja turvautunut Jeesukseen jo pitkään. Ilman kummempia "ennen" ja "jälkeen" -fiiliksiä, eikä osaa sanoa mitään päivämäärää tai tarkkaa hetkeä. Hiljaisesta luottamuksesta kertoo myös Jesaja 30:15 "Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne."
"Mesoavista herätysliikeuskovaisista" sen verran, että mä olen kylläkin "korviani myöten" yhden herätysliikkeen toiminnassa mukana. On herätysliikkeitä, joissa ei kehitellä uskovaisen muottia eikä rakenneta keinotekoisia armonjärjestyksiä. Julistuksen perusviesti on ollut, laulun sanoja lainaten: "niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois..."
>>Ja että on totta, että ihminen lähti sielunvihollisen yllyttämänä kapinaan Luojaansa vastaan. Sen vuoksi synti, sairaudet, kärsimys ja kuolema tulivat maailmaan. On totta, että siitä lähtien tämä maailma on ollut "kuoleman varjon maa"
Koulutustasosi on luultavasti hyvin alhainen, kun uskot tuollaista puppua.
Tunnet hyvin raamatun tekstejä! Minäkin myönnän että tietysti Jumalalle kaikki on mahdollista enkä kiellä etteikö jonkinlainen muu lähestymistapa ihmistä kohtaan olisi mahdollinen. Valitettavasti vain tuntuu nykyisin kuin siitä olisi tehty joku tavoittelun kohde, jopa vaatimusten kohde monesti, että pitää kokea sitä ja tätä.
Luulen että suurimmalla osalla näistä mainitsemistasi "räväköistä" tyypeistä se uskoontulemisen räväkkyyskin juontaa siitä persoonallisuudesta juurensa mutta monesti tulkitaan Jumalan vaikutuksiksi ja selitetään ulospäin sillä tavalla kaikki kokemiset. Tunnetaan että ikäänkuin oltaisiin lähempänä JUmalaa kun saataisiin kokea jotakin konkreettista tunne-elämässä. Kuitenkaan kukaan ei pääse eikä voi päästä enää lähemmäksi Jumalaa kuin mitä jo kasteen kautta olemme päässeet sillä JUmala on lähestynyt meitä Pojassaan ja pukenut Poikansa viattomuuden ja vanhurskauden kasteen kautta yllemme. Siinähän on jotain konkreettista ja todellista mihin tarttua ettei tarvitse olla omien tuntemustensa ja luulojen varassa.
Raamatussa, varsinki napostolien ajan uskoontulokertomukset ovat mielenkiintoisia ja räväköitäkin mutta uskon että ne ovat tapahtuneet osin siksi että niillä on kullakin oma merkityksensä sanoman ymmärtämisen kannalta. Paavalihan vetosi olevansa "pakanain apostoli" joka ei ole oppiaan saanut Pietarilta. ja kun muistetaan missä yhteydessä hän toi tuon esiin ja "kerskasi" näyillään, huomataan että hän kävi vastaan Pietarin ulkokullailua ja lain alle taipumista ihmispaineen edessä. Jumala oli viisaasti edeltäkäsin tiennyt että tällaisissa tilanteissa Paavali tarvitsi jotain millä puolustaa omaa julistustaan ja voimaa käydä vaikka kunnioitettua ja pelättyä Pietariakin vastaan. Mutta Paavali toisessa kohdassa käyttää myös omia ilmestyksiään aseena näyillä kerskujia vastaan ja hän sanoo sitä "hulluudeksi"... Hän ei tahtoisi niitä nostaa lainkaan esille mutta hänen tarvitsi sillä Jumala näki edeltäkäsin että ihmiset tottelevat voimallisia näkyjä monesti enemmän kuin sanaa. Paavali ja muut apostolit olivat kuitenkin aivan erityisessä pelastushistoriallisessa asemassa ja heidän työllään oli erilainen merkitys verrattuna nykyajan saarnaajiin ja uskovaisiin.
Hänkään ei kokemisia tavoitellut, meidän niitä tarvitsee tavoitella sitäkin vähemmän. Vapaissa suunnissa on semmoinen teologia että raamatun yksittäisiä kertomustapahtumia yritetään apinoida ja toistaa eli matkia sitä voimallisuutta, mutta kun sitä ei oikeasti ole, on seurauksena vain ihmisten itse aikaansaamaa pintavaahtoamista.
Saatte olla onnellisisia uskossanne, ja paljon olette tutkineet raamattua ja kristinuskoa.
Minä puolestani kun elämääni ajattelen, olen aina ainoastaan hädän hetkellä etsiskellyt Jumalaani. Muistan jo pienenä lapsena rukoilleeni sairaan isäni puolesta.
Hyvinä hetkinä rukoukset ja kiitokset ovat unohtuneet.Inhoan itseäni.Vissiin tapakristitty.
Nyt kun lähipiirissäni on lohdutonta surua, tuskaa ja murhetta,haluan taas ahdistuksissani rukoilla ja saada ahdistukseeni lohtua.Olette auttaneet siinä. Löydän kyllä mitä etsin.
Minua kosketti erityisesti Samuli Edelman telkkarissa Punaisessa langassa, hänkin on löytänyt Jeesuksen armon.
mielestäsi"puppuun". Miten selität sen?
olla suuri aivopesu tai pieni äo.
No, minä en ainakaan ole yhtään sen parempi se on varmaa! Toisaalta en edes yritäkään, olen se mikä olen ja jos ei Jumalalle kelpaa, saa olla kelpaamatta. En minä sillä että haluaisin ylvästellä mutta kun se vaan on niin että parhaimmillaankin sitä on vain hyvin vajavainen ja puutteellinen.
En usko että Jumala kuvitteleekaan meistä tulevan uskon myötä mitenkään täydellisempiä.
Jos nyt vähän kerron itsestäni ja uskostani niin ehkä saat vertauspintaa: juurikin samanlaista on minun uskoni aina ollut eli pelkkää aaltoliikettä. Joskus on ollut aikoja, häilähtäviä sellaisia jona on raamattu kiinnostanut ja jaksanut rukoilla mutta nytkään en ole avannutkaan raamattua moneen vuoteen. Rukoilla en viitsi enkä jaksa paitsi tietysti jossain hätätilanteessa sitä tulee huokailtua tuonne ylöspäin. Olen kyllä toisaalta ihan tietoisestikin lakannut yrittämästä olla mikään malliuskovainen ja siitähän on tietysti saanut kuulla näiltä kiiltokuva-uskovaisilta monenlaista paheksuvaa kommenttia. Mutta minä en välitä, -mitäpä sillä on väliä mitä jotkut ulkokuorestaan säihkyvät superuskovaiset minusta ajattelevat, Jumalan edessä en usko voivani pelastua minkään muun keinon kautta kuin että Hän todella antaa kaiken vajavaisuuden, puutteellisuuden, hitauden, laiskuuden, velttouden hengellisyydessä jne. jne. -anteeksi ja niinhän siiinä evankeliumissa sanotaankin että Hän kyllä antaa! Kristuksen varassa tässä riiputaan, sen varassa että toinen armahtaa.
Toisaalta, kuten olen jo tuontukin esiin, minä inhon kaikkea kliseistä uskovaiskulttuuria jossa toiset ihmiset määrittelee millainen sinun pitää uskovaisena olla, mistä musiikista pitää, miten pukeutua, puhua, keitä ystävinä ja minkälaisia harrastuksia yms. En kyllä anna hevillä itseäni sitoa noihin luutuneisiin ja tunkkaisiin asenteisiin!
kaipa se Jumala kuitenkin haluaa aitoutta ja rehellisyyttä kaikkine karvoineenkin ja pitää yrittää miettiä MITÄ se armo oikein perimmältään tarkoittaa. Ei ole ahdasta eikä vaikea hengittää kun ei edellytä itseltään mitään enempää kuin on! Kristus tuli heikkoja sairaita varten, parantaja Hän on ja lääkäri eikä Hän ketään hylkää. Ole sinäkin rohkeasti Jumalan edessä se mikä olet ilman hunoa omaatuntoa sillä sama hinta on sinustakin maksettu!
Hei alottaja, kiva kun olet laittanut näitä viestejä. Tartteekin kattoo se Punaisen langan kerta Ylen Areenalta.
Semmoisia me olemme - enemmän yleensä kiinnostuneita lahjoista kuin lahjan antajasta. Mutta myös kiittämättömyyden synnin Jeesus sovitti kärsiessään ja kuollessaan ristillä. On joka tapauksessa suuri asia se, kun tietää, kenen puoleen voi kääntyä silloin kun on murhetta ja surua. Tunnet Hänen nimensä, keneltä saa sielulle ohjausta, lohdutusta ja apua. Ajattele, mikä lupaus Raamatussa on Jumalalta: "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni." (Ps.91:14)
Jumalaa kutsutaan jossain kohdassa "kaiken lohdutuksen Jumalaksi". Semmoisena minäkin olen Hänet oppinut tuntemaan murheen aikoina. Siksi "sieluni rippuu Hänessä kiinni", kuten psalmissa 63 sanotaan: "Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua."
Tai oikeastaan se on niin päin, että Jeesus pitää minusta kiinni, kun ei minun omat riippumisvoimani kovin hyvät ole. Muistan jossain vaiheessa nuorempana tajunneeni selvästi muutamien vaiheiden jälkeen, että minusta ei ole uskojaksi. Minä en vain kertakaikkiaan pysty siihen. En ole uskollinen, häivyn omille teilleni ja unohdan Jumalan. Silloin rukoilin - aika hätääntyneenäkin - että pidä sinä, Jeesus, minusta kiinni vaikka mikä tulisi. Ja Hän on ollut uskollinen ja pitänyt lujasti kiinni! Jumala-suhde on siitä kummallinen, että "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää." (2.Tim.2:13)
Siksi tiedän, että minä en usko omalla uskollani, vaan sillä uskolla, jonka olen saanut Jumalalta lahjaksi. Jeesus opetti: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Ja Efesolaiskirjeessä lukee "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon." Tämä koko juttu on yhtä suurta lahjaa, ja siinä riittää ihmettelemistä koko loppuelämäksi.
Lähisukulaiseni kuoli vaikeaan sairauteen pari vuotta sitten. Hänen viimeisinä elinkuukausinaan uskon asiat alkoivat suorastaan "hohtaa" sitä lohdutusta ja toivoa, jonka Jeesus antaa ihmiselle. Sairas sai löytää luottamuksen ja uskon Jeesukseen sairautensa aikana. Oli hienoa nähdä, miten usko sai jotenkin hänen koko olemuksensa muuttumaan. "Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat." (Ps. 41) Kivut olivat mitkä olivat - eivät ne siitä muuttuneet, mutta senkin yli oli jotakin, mikä kantoi. Ja hautajaisissa toisaalta surtiin, mutta toisaalta myös jollakin tasolla hymyiltiin, sillä tiesimme, että me tapaamme vielä.
Nyt kun sinun lähipiirissäsi on murhetta, ehkä näistä olisi hyötyä. Sinne on koottu esim. kärsimyksestä ja pelosta kohtia Raamatusta: http://www.latva-rasku.fi/hakemisto/index.html
Siunausta surujesi keskelle ja rohkeutta Jumalaan luottamiseen!
selittää kaiken, täh? ei mitenkään.Mistä olet tullut, mihin olet menossa? Kerro ku oot nii fiksu, etkä aivopesty.
kirjoituksistanne, ovat olleet todella koskettavia.
Kiitos rakkaat lähimmäiseni, johdatitte minua oikeaan suuntaan.
>> Kuitenkaan kukaan ei pääse eikä voi päästä
>> enää lähemmäksi Jumalaa kuin mitä jo kasteen
>> kautta olemme päässeet sillä Jumala on
>> lähestynyt meitä Pojassaan ja pukenut
>> Poikansa viattomuuden ja vanhurskauden
>> kasteen kautta yllemme. Siinähän on jotain
>> konkreettista ja todellista mihin tarttua
>> ettei tarvitse olla omien tuntemustensa ja
>> luulojen varassa.
Näin, viisaita naputtelet. Jos ei hyväksytä kastetta siksi konkreettiseksi välineeksi, jonka kautta Jumala antaa ihmiselle kaiken mitä Taivaan Kotiin ja Hänen yhteyteensä pääsemiseksi tarvitaan, ihminen alkaa lähes väistämättä hakea jotakin muuta konkreettista merkkiä siitä, että Jumala hyväksyy hänet omakseen. Onhan se niin suuri asia, kun syntinen saa täyden armon - ja pahasti järkemme vastainen - että jotakin konkreettista merkkiä siitä haluaa.
Jumala on asettanut hyvin konkreettisen ja julkisen merkin: kasteen. Siinä ihmiseltä otetaan syntien rangaistus pois Jeesuksen tähden ja annetaan Pyhän Hengen lahja. "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne." (Gal.3:27) "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin teille anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt. 2:38-39) - Mistä sitä sitten vielä merkkiä kaipaisi - kun synnit on anteeksi ja on saatu Pyhä Henki asumaan sydämeen (usko) ja oman lankeemusten täyttämän elämän peittää Jeesuksen tahraton elämä kuin valkea puku.
Kasteen jälkeen moni tosin jossain vaiheessa kääntää selkänsä kaikelle sille suurelle, minkä sai kasteessa omakseen - Jumalan lapseudelle - ja lähtee tuhlaajapoikana tai -tyttärenä maailmalle. Tai sitten usko nääntyy ravinnon puutteeseen - jos ei koskaan saa kuulla Jeesuksesta. Mutta omille teille lähteneellä Jumalan lapsella on koko tämän elämän ajan koti, jonka yhteyteen häntä odotetaan ja kutsutaan aina kun Jumalan Sanoja kuullaan. Taivaallinen Isä odottaa yhteyteensä tulijaa - "Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen" (Jes.30). Odottaa, että saisi juosta lastaan vastaan - näinhän Jeesus tuhlaajapoikakertomuksessa Jumalan asenteesta kertoi. Sen mukaan, kun palaaja on vielä kaukana, Isä suorastaan juoksee vastaan ja iloitsee tulijasta.
On tämä kaikki vaan niin mielenkiintoista ja armollista :) Jeesukseen turvautuva ihminen saa mahdollisuuden heittää kaikki murheet Hänen päällensä, joka pitää meistä huolen. Hän on luvannut olla läsnä joka päivä uskovan elämässä. Ja koko tämän elämän ajan paras aika on vielä edessäpäin. Meille on luvattu Taivaan Koti, jossa saamme elää Luojamme välittömässä yhteydessä. Siellä kaikki sairaus, inhimillinen pahuus, kuolema ja kärsimys on poissa.
"Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." (Ilm. 21:1-5)
Sinne! :)
...uskon kohde, mutta kuten tiedät, on olemassa monia uskon suuntia joissa kristinuskoa harjoitetaan. Nissä on myös kovin erilaisia painotuksia. Luterilaisuus edustaa maltillisempaa linjaa ja pohjaa ehkä tarjolla olevista parhaiten tällä hetkellä raamattuun koska siinä keskitytään perusasioihin ja ne selitetään raamatun mukaisesti, kuten kaste, armo, usko jne. Muissa suuntauksissa tärkeimmälle sijalle nousee yleensä oma tekeminen ja pyhittyminen eli pisteiden ansainti Jumalan edessä.
Minä en ainakaan ymmärrä yhtään mitään, mitä uskovat kuvainnollisilla sanoillaan yrittävät kertoa. Minulle ei lapsena uskoa kukaan tuputtanut ja nyt vanhemmiten ei voi kun nauraa järjettömille ilmauksille, jotka ovat vailla todellisuuspohjaa. Ovatko kaikki uskovien rituaalit välttämättömiä kuvitellun pelastuksen takaamiseksi?
Sain paljon tukea mielipiteistänne! jatkan etsiskelyä, ja pohdiskelen esittämiänne ajatuksia.Sydämelliset kiitokset!
Minusta juuri tuo maltilisuus on ok.
ei niinkään juuri kaikki toiminta mikä on kiellettyä ja syntiä ole faktaa ja negatiivista totuutta. Joissain uskomuksissa on hyvin tiukat kriteerit mitä saa tehdä ja mitä ei ehdottomasti.
Tiukkis ajattelua.
ovat löytäneet sisällön elämäänsä ortodoksiasta? Onko siinä jotain ihmeellistä?Ilmeisesti, ovat löytäneet siitä elämäänsä sisällön. Miten tämä poikkeaa meistä luterilaisista?
Tiedän toki ulkokultaiset riitit, jotka herättävät hartautta, muuta?
se, että taiteilijaihmisiin vetoaa tuon kirkon jumalanpalveluselämän rikkaus.
Luterilaisuuden oppi Kristuksen sovitustyöstä on luonnolliselle ihmiselle kauhistus ja ei ole ihme, jos moni ei sitä omakseen koe
Muuta en osaa sanoa, kuin , että vaikeuksien kautta tie vei voittoon ja sain kuulla Jumalan armosta ja rakkaudesta ja siitä, että Jumala ei koskaan petä eikä hylkää ja minulle luterilaisuus oli se , johon tarrauduin sillä olin kastettu kirkkoon.
Se miksi on niin paljon kärsimystä maan päällä siihen ei voi kukaan ihminen vastata.
Yleensä sanotaan, että ihmistä "koetellaan" jotta hän tajuaisi tarttua oljenkorteen eli uskoon, sillä toiset tarvitsevat sitä.
Tiedä häntä.Jumalalla on kuitenkin suunnitelma tätä koko yhteiskuntaa ja kaikkia täällä olevia ihmisiä varten ja se miten elämme elämämme täällä ei suinkaan ole tae siitä mitä on tulossa tuonpuoleisessa, vaan Jumalan armo sen ratkaisee ja Jumala on armon ja rakkauden Jumala eikä halua heittää ketään pois.
Se miten elämämme muotoutuu tässä ajassa voi olla toinen asia, siihen ei ehkä Jumalalla ole syytä eikä sijaa.
Mutta elämällä mahdollisimman hyvin kristillisen etiikan mukaan varmasti tulee uskoon ja pelastuu, eli lue raamattua ja etsi sieltä se totuus..... sillä; "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi Ainokaisen Poikansa, jotta kukaan , joka Häneen uskoo ei hukkuisi vaan..."
Kun Jumala kutsuu:
http://www.sley.fi/eo/tampere/?p=tietoisku&a=3