Toiveuusintana Sue-Ellenin muistelmia toivottavasti Huljami Haittalan armollisella suostumuksella suoraan häneltä lainattuna:
"Kun kansankirkon jäsenen on vaikea käsittää, kuinka Yhdysvalloissa on syntynyt niin monia kansainvälisesti menestyneitä lahkoja, joilla kullakin on ollut oma karismaattinen perustajansa, ajattelin esimerkin vuoksi tuoda luettavaksenne muutaman sivun tekstiä teoksesta "Odotushuone", jotka sivut kirjailija Huljami Haittala on ystävällisesti luovuttanut käyttööni juuri tätä tarkoitusta varten. Huomatkaa seuraavat kolme asiaa: - teksti on fiktiivinen luomus, ja kaikki sen yksityiskohdat, jotka jollekin lukijalle saattavat tuoda mieleen jonkin olemassa olevan kirkkokunnan, ovat joko puhtaasti yhteensattumia tai perustuvat turmeltuneeseen mielikuvitukseen. Kumman mielikuvitus on turmeltuneempi, lukijan vai kirjoittajan, riippuu tietystikin kulloisestakin lukijasta. - Huljami Haittalasta on turha hakea tietoja Googlella tai muulla hakukoneella, koska kyseessä on salanimi. - tekijänoikeus tekstiin säilyy Haittalalla, joten jos tekstiä lainataan, lainauksen yhteyteen on liitettävä maininta "© Copyright Huljami Haittala"
Jakso 1
Kirjoittanut: Sue-Ellen-Orange 27.3.2007 klo 00.03
Ensimmäinen reaktioni oli tyrmistys. Että ne kehtasivatkin noin vain, minulta lupaa kysymättä ja mitenkään asiaa selittämättä, tuoda minut tänne, minut, joka sentään olen Sue–Ellen Orange, kansainvälisen, suuren ja rikkaan kirkkokunnan perustaja! Törkeyden huipuksi valitsivat vielä paikan, jota ei ole olemassakaan, ei ainakaan, jos minä olen oikeassa. Ja oikeassa minä olen tottunut olemaan. Ne, jotka ovat olleet kanssani eri mieltä, ovat olleet väärässä, enkä minä ole sitä salannut, päin vastoin! Ovat joutuneet katumaan, julkisesti ja yksityisesti ja ovat läksynsä oppineet, ainakin useimmat.
Taivas tämä ei ole eikä helvettikään. Kummankin niistä paikoista olen kirjoissani tarkkaan kuvannut. Ne tienoot näet on minulle näytetty etukäteen, niin kirjoissani olen kertonut. Ja minun kansani on oppinut luottamaan siihen, mitä minulle on näytetty ja mitä niihin oranssikantisiin kirjoihin on präntätty. Niitä on ilmestynyt epälukuinen määrä, oranssikantisia.
Sanovat, että olin kristikunnan tuotteliain kirjailija. En minä sitä kiistäkään, ei ole syytäkään. Kunnian minä olen ottanut vastaan aina, kun sitä on minulle tarjottu. Kunnia näet kuuluu sille, joka korjaa sen talteen. Väärä vaatimattomuus on epärehellisyyttä, ja minä olen rehellisyyden perikuva. Jotkut tosin ovat muuta väittäneet, mutta palataan siihen asiaan myöhemmin.
Toivat minut tähän paikkaan kuolemani jälkeen. Mikä tämä oikein on, sitä eivät kertoneet eivätkä sitäkään, kuinka kauan joudun vielä olemaan täällä. Ajan taju täällä menee, kun ei ole mitään, mistä voisi päätellä, mikä vuorokauden aika on. Eikähän ole sanottua, onko täällä vuorokausia tai aikaa ollenkaan. Ei näe kauaksi eteensä eikä sen puoleen mihinkään muuhunkaan suuntaan. Sen verran on sentään valoisaa, että näkee kirjoittaa. Sen ne antoivat minulle työksi, kirjoittamisen. Kirjoita nyt tarpeeksesi, ne sanoivat. Paperi ei lopu kesken eikä muste eivätkä kynät, sen ne lupasivat.
Ja lupauksensa ovat pitäneet, ainakin toistaiseksi. Se minulla on sitten ollut ajankuluna, kirjoittaminen. Ainoan vaihtelun siihen ovat tuoneet hetket, jolloin minulle on näytetty—ja nyt minulle tosiaan on näytetty, päinvastoin kuin erinäisillä kerroilla, jolloin vain kerroin minulle näytetyn asioita—miten orangistikirkon elämän on soljunut poismenoni jälkeen ja kuinka maailman meno muotoutui aika lailla erilaiseksi, kuin kirjoissani ennustin.
Niistä välähdyksistä voi osapuilleen päätellä, kuinka kauan minä olen täällä jo ollut. Noin sadaksi vuodeksi minä sen ajan arvioisin ihmiskunnan historiassa.
Tästä paikasta vielä: paavin kannattajat kai sanoisivat, että tämä on välitila. Ei taivas, ei helvetti, ei kiirastuli, vaan välitila. Kun paavius on ollut minulle kuin punainen vaate härälle, en minä usko sen luopiokirkon opetuksia, en yhden yhtäkään. Väärässä ne ovat joka asiassa. Niinpä tämä on jokin muu paikka, mutta mikä, se selvinnee aikanaan. Ja sitä, aikaa, täällä tuntuu riittävän. Kokemuksen tuomalla varmuudella sanoisin, että ensimmäiset kymmenen vuotta täällä ovat vaikeimmat, mutta sen jälkeen alkaa hiukan helpottaa.
© Copyright Huljami Haittala
"Kun kansankirkon jäsenen on vaikea käsittää, kuinka Yhdysvalloissa on syntynyt niin monia kansainvälisesti menestyneitä lahkoja, joilla kullakin on ollut oma karismaattinen perustajansa, ajattelin esimerkin vuoksi tuoda luettavaksenne muutaman sivun tekstiä teoksesta "Odotushuone", jotka sivut kirjailija Huljami Haittala on ystävällisesti luovuttanut käyttööni juuri tätä tarkoitusta varten. Huomatkaa seuraavat kolme asiaa: - teksti on fiktiivinen luomus, ja kaikki sen yksityiskohdat, jotka jollekin lukijalle saattavat tuoda mieleen jonkin olemassa olevan kirkkokunnan, ovat joko puhtaasti yhteensattumia tai perustuvat turmeltuneeseen mielikuvitukseen. Kumman mielikuvitus on turmeltuneempi, lukijan vai kirjoittajan, riippuu tietystikin kulloisestakin lukijasta. - Huljami Haittalasta on turha hakea tietoja Googlella tai muulla hakukoneella, koska kyseessä on salanimi. - tekijänoikeus tekstiin säilyy Haittalalla, joten jos tekstiä lainataan, lainauksen yhteyteen on liitettävä maininta "© Copyright Huljami Haittala"
Jakso 1
Kirjoittanut: Sue-Ellen-Orange 27.3.2007 klo 00.03
Ensimmäinen reaktioni oli tyrmistys. Että ne kehtasivatkin noin vain, minulta lupaa kysymättä ja mitenkään asiaa selittämättä, tuoda minut tänne, minut, joka sentään olen Sue–Ellen Orange, kansainvälisen, suuren ja rikkaan kirkkokunnan perustaja! Törkeyden huipuksi valitsivat vielä paikan, jota ei ole olemassakaan, ei ainakaan, jos minä olen oikeassa. Ja oikeassa minä olen tottunut olemaan. Ne, jotka ovat olleet kanssani eri mieltä, ovat olleet väärässä, enkä minä ole sitä salannut, päin vastoin! Ovat joutuneet katumaan, julkisesti ja yksityisesti ja ovat läksynsä oppineet, ainakin useimmat.
Taivas tämä ei ole eikä helvettikään. Kummankin niistä paikoista olen kirjoissani tarkkaan kuvannut. Ne tienoot näet on minulle näytetty etukäteen, niin kirjoissani olen kertonut. Ja minun kansani on oppinut luottamaan siihen, mitä minulle on näytetty ja mitä niihin oranssikantisiin kirjoihin on präntätty. Niitä on ilmestynyt epälukuinen määrä, oranssikantisia.
Sanovat, että olin kristikunnan tuotteliain kirjailija. En minä sitä kiistäkään, ei ole syytäkään. Kunnian minä olen ottanut vastaan aina, kun sitä on minulle tarjottu. Kunnia näet kuuluu sille, joka korjaa sen talteen. Väärä vaatimattomuus on epärehellisyyttä, ja minä olen rehellisyyden perikuva. Jotkut tosin ovat muuta väittäneet, mutta palataan siihen asiaan myöhemmin.
Toivat minut tähän paikkaan kuolemani jälkeen. Mikä tämä oikein on, sitä eivät kertoneet eivätkä sitäkään, kuinka kauan joudun vielä olemaan täällä. Ajan taju täällä menee, kun ei ole mitään, mistä voisi päätellä, mikä vuorokauden aika on. Eikähän ole sanottua, onko täällä vuorokausia tai aikaa ollenkaan. Ei näe kauaksi eteensä eikä sen puoleen mihinkään muuhunkaan suuntaan. Sen verran on sentään valoisaa, että näkee kirjoittaa. Sen ne antoivat minulle työksi, kirjoittamisen. Kirjoita nyt tarpeeksesi, ne sanoivat. Paperi ei lopu kesken eikä muste eivätkä kynät, sen ne lupasivat.
Ja lupauksensa ovat pitäneet, ainakin toistaiseksi. Se minulla on sitten ollut ajankuluna, kirjoittaminen. Ainoan vaihtelun siihen ovat tuoneet hetket, jolloin minulle on näytetty—ja nyt minulle tosiaan on näytetty, päinvastoin kuin erinäisillä kerroilla, jolloin vain kerroin minulle näytetyn asioita—miten orangistikirkon elämän on soljunut poismenoni jälkeen ja kuinka maailman meno muotoutui aika lailla erilaiseksi, kuin kirjoissani ennustin.
Niistä välähdyksistä voi osapuilleen päätellä, kuinka kauan minä olen täällä jo ollut. Noin sadaksi vuodeksi minä sen ajan arvioisin ihmiskunnan historiassa.
Tästä paikasta vielä: paavin kannattajat kai sanoisivat, että tämä on välitila. Ei taivas, ei helvetti, ei kiirastuli, vaan välitila. Kun paavius on ollut minulle kuin punainen vaate härälle, en minä usko sen luopiokirkon opetuksia, en yhden yhtäkään. Väärässä ne ovat joka asiassa. Niinpä tämä on jokin muu paikka, mutta mikä, se selvinnee aikanaan. Ja sitä, aikaa, täällä tuntuu riittävän. Kokemuksen tuomalla varmuudella sanoisin, että ensimmäiset kymmenen vuotta täällä ovat vaikeimmat, mutta sen jälkeen alkaa hiukan helpottaa.
© Copyright Huljami Haittala
Vastaukset 3
Vanhimmat
noista pilkkasanoistasi.
Onko Ellu-vainaa pyhempi kuin Jeesus, joka sanoi, ettei hänen pilkkaamisensa ole anteeksiantamaton rike?
12:10 Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.(Luukas)
palkaksi minulta; luovaa ja hauskaa kirjoittelua!
Mieluummin tätä luin kuin Sue-ellenin täydellisyysvaatimuksia ja lahkonsa itsekästä omahyväisyyttä?
Jatka "hemmo" samaa rataa, ehkä siitä kehittyy vielä jotakin arvokasta!