Jos tekisit abortin, miten haluaisit muiden sinuun suhatuvan? Kysyn tätä koska siskoni päätyi aborttiin enkä tiedä ollenkaan miten kohdella häntä? Olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Lohduttaa? Toivon että täältä löytyy ihmisiä joilla on kokemusta, eli ovat itse tehneet abortin ja tietävät mistä puhuvat! On niin helppo puhua asioista joita ei ole itse kokenut..
Miten suhtautua siskoon, joka päätyi aborttiin?
sisko ja sen sisko
241528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
haluaa puhua abortista, niin sitten kuuntelet häntä. Mutta jos hän ei itse ota asiaa puheeksi, niin älä kysele mitään. Voit myös kehottaa siskoasi menemään jonkun ammattiauttajan puheille, jos hän tuntuu sitä tarvitsevan.
Kuin tein abortin en aluksi kertonut kuin yhdelle ystävälle. Riippuu tietenkin millaisessa olosuhteissa aborttiin päätyy mutta itse en kaivannut lohdutuksia koska en ollut asian takia surullinen tai katunut aborttia.
Voithan puhua tuntemuksistasi hänelle, uskon että siskosi ymmärtää.
Kaikki tietysti riippuu siitä kuinka läheisiä olette toisillenne.
Jos teillä on normaalit sisarusvälit pitäsi kommunikaation olla melko mutkatonta. Ei sisar ole yhtään erilainen abortin jälkeen kuin ennekään. Hän on kahta tapahtumaa kokeneempi kuin ennen; raskaus ja abortti.
Voisit aloittaa asian kertomalla siskollesi, että tilanne on sinulle vähän outo ja et oikein tiedä ptäsikö puhua asiasta vai ei. Tästä se lähtee eteenpäin. Kysyt reilusti haluaako siskosi puhua asiasta. Jos ei halua, asia on sillä selvä, silloin ei sinunkaan pidä painostaa häntä puhumaan. Se aika tulee myöhemmin jos on tullakseen. kaikkihan eivät halua ohan läheisimmilleenn puhua asiaoitaan vaan kokevat että on mukavampi jollekin vä'hän oudommalle niitä toimittaa.
Jos taas siskosi osoittautuu halukkaakais puhumaan asiasta, sitten puhutte. Jos hän kaipaa lohdutusta niin sitten lohdutat, etsit elämän positiivisia asioita, maalailet hyviä asioita tulevaisuuteen. Aistit sitä tilannettta jota hän elää.
Uskon että voi kysellä häneltä sinua askarruttavia asioita. Mutta ennenkaikkea toimi luottamuksen arvoisena kuuntelijana. Asiahan on todellakin siskosi.
Jos huomaat että siskosi ei ole abortin kanssa sinut, voisit aika herkästi sisaresi tuntien ehdottaa hänelle myös ammattikeskuteluapua. Mutta tämä siis jos huomaat että siskosi on jotenkin asiasta normaalia enemmän masentunut, pahoillaan tms.
Pahinta mitä voit tehdä on mennä kauhistelemaan hänen tekoaan tai moralisoimaan jälkeenpäin ehkäsiyn käyttöä, tai maalaileen kuvia siitä miten hänen olisi sinun mielestäsi pitänyt toimia.
Teko ja päätös oli sisaresi ja sinun tehtävä on tukea ja kuunnella. Hyväksyä ei tarvitse mutta ymmärtää kyllä voi. Ja muista jos olet eri mieltä, sitä ei välttämättä tarvitse kertoa aina ääneen, ainakaan heti :)).
Allekirjoitan koko edellisen kirjoittajan viestin. Ytimekkäästi sanottu.
***
täysin ja varmaan tuntuisi ettei mulla oo enää siskoa. En voisi koskaan suhtautua häneen kuin ennen, sehän olisi vieny paitsi lapseltaan hengen, myös multa tätiyden!! Itse en tekisi niin kuin hengenmenon uhalla!
Muistit kiillottaa taas kruunisi itse, kylläpä loistaa, että ihan häikäsee....
Harmi vaan että että se kiilto himmenee tuon julmuuden ja kylmäsydämmisyyden päästessä voitolle.
Sisaresi alkion henki olisi tärkeää. Sinun "menetetty" tätiytesi olisi tärkeää. Mutta itse siskosi ja hänen kokemuksensa ja elämänsä ei olisikaan tärkeää. Hän lakkaisi sinulle olemasta sisko.
Tällaista ajattelumaailmaa minun on hirveän vaikea käsittää. En itse voisi omaa siskoani hylätä hänen elämänsä kaiketi rankimmassa ja vaikeimmassa paikassa. Minun menetetty tätiyteni, jota minulla ei vielä edes ollut, olisi kyllä todellakin pieni murhe siskoni elämäntilanteen rinnalla...
itsepä se hankkiutui siihen rankkaan ja vaikeaan tilanteeseen (aborttiin). Sen ois aivan hyvin voinu jättää tekemättäkin ja kaikki ois voittanu (mitä se itse nyt ehkä ois joutunu nieleen itsekkyytensä..). Pieni hinta jonkun elämästä.
kokenut asiaa. Tosiasiassa perhesuhteet ovat kyllä normaalisti niin lujat, että tuollaiset koettelemuksetkaan eivät niihin vaikuta. Minä tiedän sen kokemuksesta.
Tyttäreni alkoi 18-vuotiaana odottaa kaksosia ja kauhuissaan haki aborttia. Kaksoset olivat kuitenkin ehtineet kuolla kohtuun, joten varsinaista aborttia ei sitten jouduttukaan tekemään. Silloin kävin läpi tämän kriisin. En voisi hylätä lastani, vaikka hän tekisi miten pahasti. Tuskin sinäkään hylkäisit siskoasi tosi paikan tullen.
Entä jos raskaus sellaisessa elämän vaiheessa olisi se siskosi elämän rankin ja vaikein tilanne, ei yksinomaan abortti? Entä jos sellaista ulospääsytietä ei siinä tilanteessa olisikaan, jossa kaikki voittaisivat? Entä jos lapsen pitäminen ei olisikaan ollut mahdollista?
No, oli miten oli, itseaiheutettua taikka ei, minä en voisi omaa sisartani hylätä hädän hetkellä. Kaikkein vähiten viitsisin moisessa tilanteessa itsekkäästi murehtia omaa menetettyä tätiyttäni. Minä rakastan perheeni jäseniä siitä huolimatta, että he välistä tekevät ratkaisuja, joita en itse tekisi.
En myöskään hyväksy, en koskaan aborttia, paitsi hengenmenon ollessa kyseessä. Mitä se teille muille kuuluu, jos OMA MORAALI ei hyväksy aborttia. Olen laittanut välit kylmästi poikki, jos olen saanut tietää abortista.
Ihan vain tiedoksi, ettei tässä ollut kyse sinusta.. Ja en oikein kykene uskomaan, että oikeasti pystyisit siskoasi hylkäämään, ainakaan jos hän olisi läheinen. On helppo sanoa nyt, mutta jos joskus koet sen, niin tule kertomaan, mitä teit. Jos tosiaan alat vihanpitoon, niin onnea vaan. Teet hallaa vain itsellesi haaskaamalla energiaa turhaan. Ja kyllä, se on turhaa. Ei vihanpito ketään kuolleista takaisin tuo tai muuta tilannetta.
hyväksyä sitä että hän millä tahansa ei-pakottavalla, vähäpätöisemmällä syyllä hylkäisi lapsensa sille kaikkein suurimmassa (hengen)hädässä.
muuttuminen yhtä kuin hylkääminen? Veljeni vaikutti järkyttyneeltä/hämmentyneeltä kun kuuli että olin 10 vuotta aiemmin harkinnut aborttia.. varmasti suhtautuisi nyt kylmäkiskoisemmin ja olisin eri tyyppi hänelle (muuta kuin on luullut) jos niin tosiaan olisin tehnyt.
syyllä - ilman hengenvaaraa hylkäisit hänet hädässä.
tiedän veljen kihlatun siskon tehneen abortin, enkä voisi kuvitellakaan suhtautuvani tähän uuteen "sukulaiseen" muulla kuin etäisellä viileydellä, tekonsa tietäen..
hengenvaaraa, ja silti tappoi lapsensa. Miksen hylkäisi? En sentään tapa, toisin kuin hän...
teet täsmälleen kuten hänkin. Hylkäät toisen -sinä et tapa, ei hänkään. Hänhän keskeytti raskauden, ei tappanut ketään. Ajattelet täysin samoin -ethän sinä tapa ketään, hylkäät vain.
Hädässä olevan hylkäät joka tapauksessa, oma perhettäsi, oman siskosi, vain siksi että hänellä on eri käsitys moraalista kuin sinulla. Hän katsoo abortin oiekudekseen, sinä et. Mielipide-eron perusteella sinä hylkäät perheenjäsenen. Onnea.
***
millä innokkuudella määrittelette kokonaisen ihmisen yhden teon perusteella. En ikinä pystyisi samaan, ja olen siitä vilpittömästi onnellinen.
***
Joidenkin moraali ei salli aborttia, kuin erittäin painavasta syystä=kuoleman vaara. Olen ylpeä meistä moraalinomaavista.
Mielipide yhdestä teosta? Eikö moraaliisi sisälly käsitteitä rakakduesta, anteeksannosta tai toisen ihmisen tahallisesta satuttamisesta, auttamisen velvoitteesta ja kunnioituksesta? Onko sinun "moraalisi" yhtä kuin "en salli aborttia kenellekään"?
Yhä, olen ylpeä siitäe tten ajattele noin. Että minulle toinen ihminen ja hänen tunteensa ovat tärkeämpiä kuin sädekehälläni päteminen.
***
Jokainen meistä on erilainen. Minä en voisi hyväksyä enää itseäni, jos hylkäisin sisareni vain siksi, että hän on tehnyt teon, jota itse pitäisin moraalisesti arveluttavana. En vaadi läheisiltäni täsmälleen omani kaltaisia moraalikäsityksiä rakkauteni edellytyksenä.
Mitä sitä tuomitsemaan.Olet SISKO siskollesi edelleen.Ratkaiu on tehty,hänellä on varmaankin ollut syynsä siihen.Maailma ei siihen tosiaankaan kaadu tai lopu!
Tue,ole SISKO!
Tuossa on tullutkin jo erinomaisia vastauksia, joita kannattaa käyttää hyödyksi!
Itse tein abortin parikymppisenä, koska se oli "ns. vahinko" silloisen "poikaystäväni" kanssa.
Silloin asia oli pelkkä helpotus.
Vasta mieheni tavattuani ja lapsemme synnytettyäni, tuo aiempi abortti konkretisoitui. Joskus mietin kuka tuo lapsi olisi ollut, kuinkia vanha hän olisi nyt tms. Aika harvoin kuitenkin sitä mietin, koska aika ei ollut silloin sopiva...
Itse en kertonut abortista kenellekään muulle kuin silloiselle parhaalle ystävälleni...sekä "tulevalla isälle", joka oli (tietämättäni tietenkin) menossa kihloihin toisen kanssa, eikä uskonut että olin tehnyt abortin (!!) ja iloisesti ehdotti "yritetään uudestaan!" -vaikka edelleenkin oli siis menossa toisen kanssa naimisiin... Ei voi olla muuta kuin onnellinen siitä että lapseni ei saanut moista kusipäätä isäkseen!! Nyt on kunnon iskä ja terveet lapset :-)
Kysymykseen palatakseni...ihmiset ovat erilaisia: jos siskosi haluaa puhua: KUUNTELE ja ymmärrä! Jos hän ei halua puhua asiasta, älä siihen puutu!