Sammuvat soihdut

Sammuvat soihdut

Näin maapallon kellumassa avaruuden keskellä. Sen eri mantereilla oli jättimäisiä, korkeuksiin kohoavia soihtuja, joissa kaikissa paloi tuli.

Sitten oli kuin näkymätön käsi tai valtava ilmamassa olisi pyyhkäissyt muutamalla vedolla soihtujen ylitse niin, että ne sammuivat.

Seuraavaksi siirryin yhden tällaisen suuren soihdun juurelle. Siinä paloi vielä tuli. Soihdun juuren ympärille oli kokoontunut paljon ihmisiä tiiviseen joukkoon. Heidän ympärillään oli leveä, tyhjä alue. Tämän tyhjän, erottavan kaistaleen takana levittäytyi suuri joukko ihmisiä, joka oli pimeässä. Ihmisjoukkoja oli siis selvästi kaksi, ja toisia soihtu valaisi mutta toiset olivat pimeässä.

Sitten tämäkin soihtu sammui, ja silloin sen ympärille kokoontuneet ihmiset joutuivat hämärään ja hämmennyksiin. He alkoivat hortoilemaan pois soihdun juurelta ja kuljeskelemaan eri suuntiin. Tyhjä, erottava kaistale kahden joukon välissä alkoi täyttyä ihmisistä. Pian joukot sekoittuivat toisiinsa. Siinä, missä oli ollut kaksi erillistä ihmisryhmää oli nyt vain yksi.

Ihmisjoukossa oli myös ihmisiä, joita se, mitä tapahtui, huolestutti. Näiden ihmisten ympärille kerääntyi pieniä joukkoja, ja joukkojen keskellä syttyi pieniä nuotioita.

Miten sen tulkitsin

Valtavat soihdut kuvaavat suuria kirkkokuntia, seurakuntia ja muita järjestäytyneen hengellisen elämän suuria rakenteita. Tuli, joka palaa soihduissa, on Jumalan totuus, joka on kirkkaana esillä seurakuntien keskellä.

Aika, jolloin soihduissa palaa tuli, on aika, jolloin suuret kirkkokunnat, yhtenäiset herätysliikkeet, suuret seurakunnat ja seurakuntaryhmittymät kykenevät tarjoamaan hengellisen kodin, jossa Jumalan totuus valaisee ja lämmittää.

Tulee aika, jolloin näin ei ole enää. Silloin laumat joutuvat hajaannuksiin, ja ero seurakunnan ja maailman välillä kapenee, himmenee ja katoaa. Julistus Jumalan totuudesta hämärtyy. Silloin Jumalan totuuden valo ei ole suurimittaisen ja järjestäytyneen uskonnollisuuden huomassa, vaan elää pienemmissä, epämuodollisemmissa ryhmissä. Ihmiset, jotka kokoavat toisia yhteen näihin ryhmiin, ovat sellaisia, joille Jumalan on antanut sydämen pitää huolta Hänen laumastaan.

Jumala ei ota tarkoituksella totuuden sanaansa pois suurista seurakuntarakenteista. Jos tapahtuu kuten näyn ymmärsin tarkoittavan, on se seurausta jostakin muusta — uskoakseni siitä, että “laittomuus pääsee valtaan ja useimpien rakkaus kylmenee”.

Jos tämä on totta, niin meidän on syytä tutkia omia seurakuntiamme. Olemmeko päästäneet ne tilaan, jossa niillä on hengellinen ulkokuori mutta lihallinen sisus? Ovatko raamattukoulumme syrjäyttäneet opettamisen armolahjan? Valitsemmeko hengellisiin virkoihin omien sosiaalisten sääntöjemme mukaan Jumalan antaman valtuutuksen sijaan? Onko meistä tullut omien historiallisten kontekstiemme ja traditioidemme vankeja? Olemmeko hiljaisesti hyväksyneet sen, että seurakunnissa on ristiriitoja, kinasteluja ja kuppikuntia? Olemmeko tulleet riippumattomiksi Pyhästä Hengestä ja korvanneet Hänet ihmisen omalla voimalla?

http://www.yovartio.net/2006/08/sammuvat-soihdut/