Tuntuu, että suru on niin totaalinen ja musertava äidin juuri poistuttua ja samalla kummankin vanhemman kuoltua. Hän ei tule näkemään kun löydän kumppanini, ei näe kun menen naimisiin, saan lapsia, ei ole missään muodossa enää mukana elämässäni. Haluaisinkin kysyä teiltä, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai "vain" toisen heistä: oletteko pystyneet löytämään elämällänne täyttymyksen ja onnen enää samalla tavalla vai onko vanhempien menetys vienyt vääjäämättä sellaisen osan elämänilosta, että ette ole enää pystyneet olemaan täysin onnellisia?
Itsestä tuntuu tällä hetkellä vaan niin toivottomalta, tietysti yksinäiseltä ja siltä, että olen menettänyt jotakin niin korvaamatonta että se väkisin on vienyt elämästäni sen rikkauden pois mikä vaaditaan onnellisuuteen. En haluaisi uskoa niin, mutta siltä se tuntuu.
Miten mun tulisi käsitellä tätä asiaa.. normaalisti positiivisena ja tavoitteellisena ihmisenä en osaa enää sanoa. Näen vain tyhjyyttä ja epätodellisen aavistuksen siitä, että elämä on muuttunut huonompaan, pysyvästi. Tekisi mieli itkeä ja huutaa tuskaa ja käpertyä.
Voiko löytää onnen molempien vanhempien poistuttua
10
3308
Vastaukset
- Viola
Otan osaa suureen suruusi. Olen menettänyt molemmat vanhempani, isän syöpään, kun olin 20 v. Äiti sai elää 78 v ja nähdä lasteni kasvavan. Onneksi hänen ei tarvinnut enää kokea poikani kuolemaa, oman poikansa, veljeni, hän kyllä joutui saattamaan hautaan. Hänkin menehtyi syöpään. Kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, niin oma lapsuus ikäänkuin loppuu lopullisesti. Huomaa, että itse onkin viemässä ketjua eteenpäin, ei ole enää minua vanhempaa sukupolvea elossa.
Nyt sinulla on surun aika, vanhempasi kulkevat aina mukanasi, heidän ohjeensa ja rakkautensa auttavat sinua selviytymään surun yli ja sinä löydät voimia ja iloa jatkaa elämääsi, vaikka tulet myös tuntemaan haikeutta tietyissä elämäntilanteissasi. Elämä ei ole ollenkaan oikeudenmukainen, mutta siitä on yritettävä tehdä paras mahdollinen. Paljon voimia sinulle. - puolet puuttuu
Surusi vie sanattomaksi. En väitä osaavani kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Minä menetin isäni viime kesänä. Äiti elää vielä, mutta on sairaalloinen. Pelkään koko ajan, koska hänkin lähtee.
Muistan isän kuolinpäivän ja hautajaispäivän tuskan. Tunsin olevani ihan yksin, vaikken sitä todellisuudessa ollut. Minulla oli lapset, miestä ei, sillä olen eronnut. Siltikin maailmani kutistui vain surun kokoiseksi. En nähnyt, että muutkin surivat yhtä lailla.
Ei suruun auta kuin aika. Se pehmentää surun kärkeä. Itse jouduin turvautumaan lääkitykseen, jotta pysyisin kasassa. En koe, että ne ovat huono vaihtoehto. Joskus on parempi säästää itseään ja voimiaan. Surun tie on niin pitkä. Tulee tilanteita, joissa, kuten sanoit, kaipaat vanhempiasi ja heidän läsnäoloaan.
Toivon, että löydät rinnallesi ymmärtäväisen ja hyvän kumppanin. Vain surun kokenut voi ymmärtää toista surevaa.
Edelleenkin kuljen osaksi kuin unessa. Isäni on mukana unissani ja se jotenkin lohduttaa. Ehkä hän sitä kautta kertoo, ettei elämä ole vain tämä "näkyvä" tässä, vaan jossakin me jatkamme sitä yhdessä.
Sydämestäni toivon sinulle voimia. - ainoaoon
olen menettänyt veljeni,isäni äitini kahden vuoden kuluessa. nyt olen täysin turta, iloa en löydä mistään, miksi minä tänne jäin? viimeksi hetki sitten ajattelin että haluan pois täältä "kitumasta". en taida enää kauaa jaksaa. ei ole asiaa mikä toisi unohduksen suruuni, minulta on viety kaikki. ei ole sanoja enää.
- ahdistunut
saatoin veljeni 2-3 kk sitten hautaan ja äidin pari päivää sitten, isä kuoli n 7 vuotta sitten
minä olen vanhin kolmesta sisaruksista jotka vielä olemme elossa mutta näiden kahden kanssa emme ole mitenkään läheisiä. ne käskyttää ja opastaa minua kuin jotain hyppykeppiä mutta minäpä jätän heidät ommiin hienoihin maailmoihinsa
äitini vihasi tietyllä tavalla mua koko ikäni, kelpasin kyllä työtä tekemään joista osan hän teki uudestaan kun minun tekemä ei ollut tarpeeksi hyvin, arvosteli lasten kasvatustaitoani tai siis olematonta sellaista ja kaikkea mahdollista. silti minä olin ainoa joka vuosikausia juoksin välimatkasta huolimatta melkein joka päivä antamassa palveluksia ja jos hommaa ei ollut niin istumassa seurana. toisilla oli kiire ja omat asiat esteenä edes soittaa ja niistä äiti marisi minulle, niinkuin sekin olisi ollut minun syytä etteivät muut pitäneet kuin harvoin yhteyttä
samalla sain aina kuulla näiden kahden kehumisia kuinka hyviä he ovat ym ym
nyt pitäisi äidin asuntoa ruveta tyhjäämään ja sillä on kiire kun alettiin jo ennen hautajaispäivää ilmoitteleen mitä kukakin sieltä haluaa.
minä aion jättää koko seremonian väliin , jakakoot siellä keskenään ihan rauhassa, minä en muistoja tarvi esineen muodossa, ne ovat ja lujasti mun sisimmässä ja toivoisinkin voivani edes osan niistä unohtaa ja pystyisin loppujen kanssa jotenkin elämään
nyt on mentävä mutta ehkäpä jatkan purkautumistani myöhemmin- tai sitten en
- Isän poika
Keski-ikäinen isäni kuoli toukokuussa. Elämä tuntuu tyhjältä. Välillä on helpompaa ja välillä ikävä painaa sydäntä raskaasti. Enpä muista itkeneeni pitkiin aikoihin näin paljon.
Mitenkähän sitä syksyllä mahtaa jaksaa kun kesän valoisuus on poissa, illat pimenee ja yksin asuu.
Ehkä sitä vielä pääsee isän luo kun elon aika täällä loppuu... - elämää tää on
sinulle, että osaisit nähdä elämässäsi valoa.
Jokainen kokee lopullisen eron erilailla ja siksipä
tuntuu joskus kurjalta lukea näitä kirjoituksia.
Isäni olemme saattaneet hautaan pian 12 vuotta sitten ja itkimme ilosta, että pääsi pois.
Hän oli saavuttanut rauhan ja levon raihnaiselle keholleen.
Nyt odotamme, että äitimme pääsisi valoon ja meiltä loppuisi huoli ja suru miten hän voi tänään.
Hän on valmista viljaa korjattavaksi, jota me sisarukset toivomme, että maaliset kärsimykset loppuisivat.
Matkaa on välillämme satoja kilometrejä ja oma elämä pyörii duunin ja oman kodin ylläpitämisessä.
Ilmeisesti välimatka myös vaikuttaa suruun, kun en ole osannut isäni jäädä suremaan.
Tosin minulle on kuolema vapautus ja armo vaikeista ja kivuliasta elämästä.
Jokainen käsittelee ja ymmärtää asiat erilailla ja se miten suhtautuu myös kuolemaan.
Jokainen meistä menee sinne, kun on aika ja siksipä pitäisi olla valmis lähtemään, kun noutaja tulee luoksemme.
Tuskaa saa ja pitää huutaa ulos, jos siitä saa helpotusta oloonsa, mutta ei jäädä siihen ikuisesti, kun meillä on jokaisella oma elämä elettävänä. - myös äitinsä menettänyt
Olen todella pahoillani puolestasi ja tiedän että tuo suru on musertava.
Vastailin aiemmin toiseen ketjuusi(oletan) kun vielä mietit näitä asioita. Niin ikävää ja liian todellista.
Kun oma äitini kuoli kolme vuotta sitten täytyy sanoa että kyllä se tietyn palan otti minusta pois ikuisesti ja olenkin ollut paljon haavoittuvaisempi sen jälkeen. Elämä jatkui pikkuhiljaa minun kohdalla, sillä päätin heti etten voi vaipua masennukseen vaikka se välillä nostaakin päätään. Tärkeää on pitää itsensä aktiivisena ettei jää liikaa sinne oman päänsä sisälle.
Kyllä se suru ajan myötä helpottaa kaikilla, uskon näin. On kuitenkin tärkeää myös antaa itsensä surra.- mmmmmm
Otan todella suuresti osaa. Itse menetin mummoni tänään, 79-vuotiaana hän nukkui pois. En voi ymmärtää sitä vieläkään vaikka koko päivän olen jo häntä surrut ja käynyt asioita hoitamassa. Tuntuu ettei voimia jää enää suremiselle koska asioita on niin plajon hoidettavana, ja stressia aiheuttaa vielä kaiken tämän maksu.
Rkastin mummoani todella paljon ja hän oli hyvin läheinen minulle. Kävin hänen luonaan joka viikko monta kertaa ja nyt loppu aikoina sairaalassa aina kun voin. Hän menehtyi tänä aamuna sukulaiseni häntä saattaen ja sanoen että hän voi päästää irti. En voi käsittää tätä, tuntuu todella pahalta edes katsoa joitakin esineitä joita hän on minulle hankkinut tai miettiä niitä todella ihania muistoja elämäni varrelta.
Rakastan sinua mummo. - sai elää
mmmmmm kirjoitti:
Otan todella suuresti osaa. Itse menetin mummoni tänään, 79-vuotiaana hän nukkui pois. En voi ymmärtää sitä vieläkään vaikka koko päivän olen jo häntä surrut ja käynyt asioita hoitamassa. Tuntuu ettei voimia jää enää suremiselle koska asioita on niin plajon hoidettavana, ja stressia aiheuttaa vielä kaiken tämän maksu.
Rkastin mummoani todella paljon ja hän oli hyvin läheinen minulle. Kävin hänen luonaan joka viikko monta kertaa ja nyt loppu aikoina sairaalassa aina kun voin. Hän menehtyi tänä aamuna sukulaiseni häntä saattaen ja sanoen että hän voi päästää irti. En voi käsittää tätä, tuntuu todella pahalta edes katsoa joitakin esineitä joita hän on minulle hankkinut tai miettiä niitä todella ihania muistoja elämäni varrelta.
Rakastan sinua mummo.pitkän elämän. Hänen oli jo aika. Kuitenkaan ei lohduta pätkääkään se, että sai ja sai elää niin kauan... aina tuntuu, että jäi kesken. Isäni kuoltua aikoinaan 53-vuotiaana - se oli kuin kaikki olisi jäänyt kesken. Äitini sai elää 66- vuotta. Niin paljon jäi näkemättä. Taas jäi kesken.
Ainako jää joku kesken? Vanhanakin? En tiedä. Vanhempani eivät eläneet kumpikaan niin vanhoiksi,että tietäisin.
Toinen mummoni kuoli 82-vuotiaana , toinen 70 vuotiaana. Ukkini 75-vuotiaana ja 72-vuotiaana.
Jäikö heilläkin jotain kesken? Kyllä kai.
Vanhempien menetys on minulle ollut kuitenkin kova paikka. Jotain meni heidän mukanaan ikuisesti pois.
- Anonyymi
Ei se ikävä koskaan jätä, ei tänäänkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123620MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar701915Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421588Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja641027Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33978Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60843- 171834
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768