Seksilelugallupkeskustelu poiki uuden keskustelunalun, jonka Proffan pyynnöstä tuon kaikkien näkyviin pääketjuun.
Kirjoitin siis:
Tuntuu nimittäin hiukan siltä, että seksuaalinen "avoimuus" ja "ennakkoluulottomuus" yms. ovat nykyään väistämättä hyveitä, kun taas seksuaalista haluttomuutta pidetään kenties jotenkin epänormaalina asiana, jota ei mielellään tunnusteta, jota ei ole helppo käsitellä. En tarkoita että seksuaalinen avoimuus ja halu olisivat pahasta, mutta eikö olisi hyvä, jos saisi tarpeen tullen olla rauhassa myös epäseksuaalinen? Vai onko seksuaalinen haluttomuus ihan hyväksyttyä, kirjoitanko itsestäänselvyyksiä?
Proffa vastasi tähän näin:
Esim. noin äkkiseltään on olo, että seksuaalinen haluttomuus koettaisiin hyväksyttävämpänä naiselle, kun taas miehen oletetaan aina olevan se "hanakampi"...
Pysyvän ja avoimen parisuhteen (johon on todella sitoutunut) eräs etu on se, että ei ole tosiaan pakko aina haluta - ei ole kiire, kun tietää, että toinen on vierellä vielä huomenna ja ylihuomennakin, eikä se suhteen tärkein osa ole seksi.
***
Ihan hyviä kommentteja siis. Kuitenkin luulisin, ettei naistenkaan ole välttämättä niin helppo olla "haluttomia", ei ainakaan julkisesti, koska voi olla vaarassa leimautua vaikkapa kylmäksi, pihtaajaksi tai frigidiksi. Olen kyllä lukenut myös naisten valituksia miehistä jotka "eivät anna tarpeeksi". Miten muuten on miesten välisissä keskusteluissa, voiko tällaisen asian tunnustaa?
Onko muilla joitakin ajatuksia aiheesta?
Kirjoitin siis:
Tuntuu nimittäin hiukan siltä, että seksuaalinen "avoimuus" ja "ennakkoluulottomuus" yms. ovat nykyään väistämättä hyveitä, kun taas seksuaalista haluttomuutta pidetään kenties jotenkin epänormaalina asiana, jota ei mielellään tunnusteta, jota ei ole helppo käsitellä. En tarkoita että seksuaalinen avoimuus ja halu olisivat pahasta, mutta eikö olisi hyvä, jos saisi tarpeen tullen olla rauhassa myös epäseksuaalinen? Vai onko seksuaalinen haluttomuus ihan hyväksyttyä, kirjoitanko itsestäänselvyyksiä?
Proffa vastasi tähän näin:
Esim. noin äkkiseltään on olo, että seksuaalinen haluttomuus koettaisiin hyväksyttävämpänä naiselle, kun taas miehen oletetaan aina olevan se "hanakampi"...
Pysyvän ja avoimen parisuhteen (johon on todella sitoutunut) eräs etu on se, että ei ole tosiaan pakko aina haluta - ei ole kiire, kun tietää, että toinen on vierellä vielä huomenna ja ylihuomennakin, eikä se suhteen tärkein osa ole seksi.
***
Ihan hyviä kommentteja siis. Kuitenkin luulisin, ettei naistenkaan ole välttämättä niin helppo olla "haluttomia", ei ainakaan julkisesti, koska voi olla vaarassa leimautua vaikkapa kylmäksi, pihtaajaksi tai frigidiksi. Olen kyllä lukenut myös naisten valituksia miehistä jotka "eivät anna tarpeeksi". Miten muuten on miesten välisissä keskusteluissa, voiko tällaisen asian tunnustaa?
Onko muilla joitakin ajatuksia aiheesta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä se on kansallisoikeus olla haluton.
Älä siis enää ihmettele miksi kukaan ei halua sinua.
Minä nyt en noista ihmisten mielipiteistä niin välittäisi, mutta näkisin kyllä että parisuhteeseen kuuluu sekä naisen että miehen osalta seksiin suotuminen. Tietenkin kohtuullisissa määrin, seksillä ei saa terrorisoida toista. Mutta jos tuntee kutsua seksistä pidättäytymiseen, ei minun mielestäni tulisi ryhtyä vakituiseen parisuhteeseen... eri asia jos pariutuvat ovat molemmat yhtä himottomia ja pitävät molemmat hyvänä ideana harrastaa seksiä vain vähän jos ollenkaan (mutta se pitää sitten sopia ennen suhteen aloittamista). Tietenkin mieli voi muuttua vuosien saatossa..
Eli mitään yleistä seksuaalisen halukkuuden ympärillä pyörivää asenneilmapiiriä ei ole mielestäsi havaittavissa? Ei edes esim. medioissa?
Luin hammaslääkärin odotushuoneessa naistenlehteä, jossa jonkun sortin seksuaaliterapeutti (valkoinen lääkärintakki ja kaikki) kehotti parisuhteessa eläviä "antamaan" kumppanilleen, vaikkei itseä juuri sillä hetkellä haluttaisikaan, koska hänen mukaansa seksi ilman halukkuutta ei ole ongelma, jos vain asennoituu siten, että riisunpa nyt housut ja autan vaan toista, that's it.
Itse ajattelen asiasta samaan tapaan kuin proffa. Eli prisuhteessa kaikki ei ole kiinni yhdestä hetkestä, vaan jos nyt ei jaksa ja haluta, niin kyllä sekin aika taas koittaa. En nyt puhu seksillä terrorisoimisesta tai kiristämisestä (minulle vieraita ilmiöitä) vaan siitä, että käsittääkseni tavallista ihmistä voi välillä haluttaa ja joskus ei.
En itse ainakaan haluaisi seksiä partnerin kanssa, joka ei itse juuri silloin koe seksuaalista halua ja yrittää vain miellyttää minua, vaan minulle henk.koht. tärkeä osa juttua on, että tuottaa toisellekin nautintoa. Ihmettelen myös, miten haluttoman limakalvot selviävät miellyttämisestä. No, tämä on tietenkin aika yhdyntäkeskeistä seksiä, mistä ajauduin puhumaan.
Tulee vain mieleen siitä hammaslääkärillä luetusta lehdestä, että oliko kirjoituksen takana ajatus hillitsemättömästä, luonnovoiman kaltaisesta seksuaalisuudesta, joka menee kaiken muun edelle ja joka on pakko tyydyttää heti nyt, tai muuten mennään vaikka läpi kiviseinän sitä tyydyttämään jossain muualla, tai muussa tapauksessa jonkun mielenterveys pamahtaa seksuaalisen tarpeen kasvaessa liian suureksi, vai mitä?
Entä pitäisikö heti turvautua seksuaaliterapeuttiin jos ei vähään aikaan tee mieli seksiä? Onko se niin sairasta?
...olen samaa mieltä, että nykyisin on jotenkin seksikyllästynyt maailmankuva.
Esim. seksistä pidättäytyminen koetaan luonnottomaksi (esim. se, että "säästetään" seksi avioliittoon... tämmöinen ajatus on jo valtavirtaan nähden varsin kontroversiaali).
Jos parisuhteessa yleensäkin pitää terrorisoida ja kiristää toista, oli väline sitten seksi (joka on toisaalta tehokas, koska alue lienee emotionaalisesti herkkä - nykyisessä "suorituspaineisesssa" ilmapiirissä) tai joku muu, niin silloin jo pitää ottaa askel taaksepäin.
Etenkin pienten lasten kanssa jompi kumpi, jollei molemmat, ovat enimmäkseen aina väsyneitä, joten seksi tulee paljon harvemmin mieleen... Joskus on työputki päällä, joka ei taas järin lisää seksuaalista aktiivisuutta. Samaten, jos esim. kärsii masennuksesta (itselläni on sen verran myös tästä aiheesta kokemusta, että tiedän mistä puhun).
Silloin kyllä partnerilta tarvitaan kärsivällisyyttä, jos sattuu olemaan sillä tuulella, mutta toinen vain nukkuu tai käpertyy itseensä... Parisuhdepalstalla näitä asioita kyselevät sitten saavat neuvoja: "vaihda, vaihda, vaihda"
Toki ilman seksiäkin voidaan olla, jos molemmille sopii. Mutta jos toinen kärsii torjutuksi tulemisesta niin kyllä näkisin että silloin pitää "antaa" -joskus. Ei ehkä päivittäin tai viikoittainkaan, mutta totaalinen torjuminen on joillekin kova paikka. Minun nähdäkseni pitää mennä sen kumppanin ehdoilla. Jos kumppanille sopii olla ilman seksiä, niin sitten voidaan olla ilman seksiä. Niinkin on käynyt usein, että rakkauden puutteessa sitä rakkautta lähdetään etsimään vieraista, ja sitä tulee paljon alttiimmaksi petokselle. Jos seksi kerta kaikkiaan käy jommalle kummalle mahdottomaksi syystä tai toisesta (esim. jokin kriisi meneillään), niin sellaisessa tapauksessa toisen on minunkin mielestäni annettava olla rauhassa.
En nyt todellakaan aja "miesten asiaa", vaan tasa-arvoisesti sekä miesten että naisten asiaa.
Tuosta asenneilmapiiristä... itse en ole sellaista huomannut, mikä ei tietenkään sano etteikö sellaista olisi. En ehkä vain ole tullut ajatelleeksi. Lääkäreitä mielipiteineen nyt löytyy joka lähtöön. Paljonhan seksistä puhutaan, mutta en ole sillä ainakaan itseäni tullut stressanneeksi. Sen voi vaan kuitata nykyajan älyttömyydeksi.
Tässä kommentissasi
"Entä pitäisikö heti turvautua seksuaaliterapeuttiin jos ei vähään aikaan tee mieli seksiä? Onko se niin sairasta?"
osoitit puhuvasi väliaikaisesta tauosta. Toki sellainen käy, mutta tähänkin tarvittaisiin molempien suostumus... tapaukset lienee ratkaistava tilannekohtaisesti, paljon riippuu siitä missä määrin sivistynyt tai seksiriippuvainen tai eläimellinen se oma kumppani on. Mutta lähtökohtana pitäisin sitä että seksiä harrastetaan jos toinen tai molemmat sitä haluavat. Silloin ei tarvi jos kumpikaan ei sitä tarvitse.
" Olen kyllä lukenut myös naisten valituksia miehistä jotka "eivät anna tarpeeksi". Miten muuten on miesten välisissä keskusteluissa, voiko tällaisen asian tunnustaa? "
Ottaisin kantaa tuohon viimeisen osion kysymykseen ja sanoisin sen olevan miehelle hyvin vaikean.
70-luvulta sykkeessä mukana olleena en muistaakseni ole kuullut kertaakaan jonkun myöntäneen menettäneensä kiinnostuksen panemiseen.
Eri asia on sitten nämä jotka heittävät ilmaan tunnustuksiaan joista ei varmuúdella voi päätellä mitään. Johtuen lähinnä huumorismielisestä tavasta "minut on siirretty ruunasarjaan" tuoda asia esiin.
... "laulu: mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään - sen näkee peilistä, on KAIKKI eilistä , jo vain me kimpassa tuumattiin"
...toisaalta kertoo, että sitten on hyvä, jos vanhemmiten miehellä on kaveriporukka, jossa voi huumorin keinoin käsitellä muutoin arkaa asiaa.
Mutta jos seksi ei kiinnosta, voi vaikka mennä kalaan... Kyllä sitä tekemistä löytyy.
Sitä en käsitä, miksi sellaisesta asiasta, joka ei kiinnosta, pitää tehdä ongelmaa - silloin pitää tehdä jotain muuta. Se on sitten eri asia, jos kiinnostaisi, mutta ei pysty - se on varmaan se paradoksaalinen tilanne.
Voihan sitä sitten vaikka kunnon tasa-arvo-mies ostaa vaikka 50% dildosta, ja vaikka toisella kädellä liikutella sitä, ja toisella lukea jotain mielenkiintoista kirjaa tai katsoa telkkaa?
[ihan varalta pistän tähän nyt eksplisiittisesti:
;-) ]
..ei naista saa jättää himoihin kitumaan. Ei sitten parane valitella, jos nainen käy vieraissa!!!!
(=))
...ei käy vieraissa, kuten ei kunnon mieskään.
... (joka voi olla nainen tai mies) ei kannata mennä naimisiin (ellei ole muuttanut tapojaan, uskottavasti) - ja tarvittaessa se on hyväksyttävä syy myös erota. (Jolloin voi sitten käydä rauhassa kalassa, eikä kukaan kidu).
Näin on näreet.
Jos avioliitossa on sitävastoin rakkautta, niin silloin ei käydä kalassa niin, että toinen oikeasti kituu, tai käydä vieraissa toista loukaten. (Tai jos käydään - joillekin on sattunut, sekä naisille että miehille - niin kyse on tosi vakavista asioista, joiden läpi on todella taisteltava, jos meinataan avioliitto pelastaa alkuunkaan).
..vähän tosikko.
on kunnoton kun Kunto on poissa... (s:n keskikoulu v. 72)
...pistän nyt tähän varulta, että huorintekijä-sanaa käytän ihan raamatullisessa merkityksessä.
Se tarkoittaa yleensä sitä, että "rikotaan avio" tai harrastetaan "vapaita" seksisuhteita.
Minäkin olen ollut sellainen, toivottavasti en enää jatka sellaisena. Se ei ole millään muotoa tavoiteltavaa, mielestäni.
Miksi muuten kytket sanan "huorintekijä" käyttämisen tekstissä tosikkouteen? Onko sinulla ajatus siitä, että kaikki, jotka sanovat termin "huorintekijä" ovat tosikkoja? Mielenkiintoinen kriteeri.
Minusta olit tosikko siksi, kun katsoit tarpeelliseksi kommentoida noin laajasti tätä heittoani:
"..ei naista saa jättää himoihin kitumaan. Ei sitten parane valitella, jos nainen käy vieraissa!!!!"
-Ikäänkuin olisin ollut tosissani-
...asia harvinaisen kirkas.