En pyydä Jumalalta enää mitään.Hän pitää minua pilkkanaan.
Vaikka raamattu sanoo että:"pyytäkää niin Hän antaa",niin mitään ei ole tullut menneenä 50 vuotena jolloin olen Jumalaan uskonut.SATUA!!
Olen tehnyt kaikkeni,sen mitä ihminen vain voi ja Pa..at olen saanut palkinnoksi.
Pilkatkoon muita.Hänellä on kaikki valta tehdä niin,mutta minä en pyydä enää mitään.En auta enää hädässä olevia en rukoile enään kenenkään puolesta,en omani enkä muiden.Kun roisto ryövää köyhää käännän selkäni.Niinhän Jumala on tehnyt minulle.
Minä tukin suuni enkä ylistä enään Häntä.Häipyköön pois luotani.
nimim.Täysin Jumalaan kyllästynyt!!!
Vaikka raamattu sanoo että:"pyytäkää niin Hän antaa",niin mitään ei ole tullut menneenä 50 vuotena jolloin olen Jumalaan uskonut.SATUA!!
Olen tehnyt kaikkeni,sen mitä ihminen vain voi ja Pa..at olen saanut palkinnoksi.
Pilkatkoon muita.Hänellä on kaikki valta tehdä niin,mutta minä en pyydä enää mitään.En auta enää hädässä olevia en rukoile enään kenenkään puolesta,en omani enkä muiden.Kun roisto ryövää köyhää käännän selkäni.Niinhän Jumala on tehnyt minulle.
Minä tukin suuni enkä ylistä enään Häntä.Häipyköön pois luotani.
nimim.Täysin Jumalaan kyllästynyt!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Väsynyt Jumalan lapsi, onneksi saat purkaa sydäntäsi kuin pieni lapsi ja kiukutella. Nyt Isä kantaa sinua sylissänsä ja ei hän sinua vain näin jätä. Kuitenkin tänä iltana pidä kaunis "jäähyväsrukous Jeesukselle" ja kiitä hän kaikesta menneistä vuosista ja että olet vielä täällä olemassa. Kuuntele mitä Hän sinulle tahtoo vielä vastata. Jumalalla on sinulle varmasti jotakin aivan erikoista varattuna, koska koettelee sinua noin kovasti.
Jospa asiat on niin kun sanot.Mutta kun 50 vuotta tuntuu menevän kuin höyry taivaalle.
Mutta jään odottamaan.....vihaisena,mutta rauhassa.
Siunausta sinulle!!
Onneksi ei enää maallinen kärsimyslaakso ole pitkä, kun on ollut uskossa 50 vuotta, senhän sanoo jo luonnon laki. Itsekin olen joskus kapinoinut Jumalalle, kun hänen tiensä näyttää täysin päinvastaiselta kuin itse haluaisin. Kuitenkin Isä ei ole hylännyt vihanikaan hetkellä.Tämä maallinen kärsimys on kuitenkin vain sekunnin tähdenlento iäisyyteen verrattuna. Pian tämä on ohi.Koetuksemme eivät valu hukkaan.
on jäljellä minunkin elämässäni.
Aloitin uskon 5-vuotiaana ja nyt ikää on jo tovin matkaa yli 50.
Ainut lohtu tässä on se että en jaksa enää ranttaliksikaan pistää.
Elän päivän kerrallaan ja kuolo saa tulla vaikka huomenna.En jaksa enää katsella Jumalattomien menestystä ja ennenkaikkea kiihko uskovaisten jotka kävelevät köyhän ja heikon yli vaikka nekin olisivat uskossa.En voi ja jaksa enää heitä auttaa.Auttakoon Jumala.
Olen tehnyt osani nyt en tee enää mitään koska palkakseni siitä että autan heikkoja saan ylimielisiltä uskovilta halveksuntaa.Jumala palkitsee heidät muttei minua.
Jospa alkaisit auttaa lähimäisiäsi vain rakkaudestasi heitä kohtaan... eihän toisten edes tarvitse tietää ketä autat ja miten autat.Raamattu kehoittaa meitä tekemään hyvää juuri niin ettei vasen kätemmekään tiedä, mitä oikea tekee. Emme saa odottaa kiitosta ihmisiltä, emmekä edes niiltä, joita autamme. Et sinä ystäväni, ole vastuussa ylimielisten uskovaisten toilailuista, antaa heidän hoitaa asiansa, tehkäämme vain se, jonka koemme itse omaksi leiviskäksemme. Emme ole vastuussa rikkaiden leivisköistä, leski pani roponsa ja se riitti hänelle.
Olen joskus miettinyt noita samoja asioita. Mitä teen väärin, miksi ne pari vaivaista asiaa jotka ovat minulle tärkeitä tuntuvat olevan Jumalalle yhdentekeviä? Samaan aikaan kun epäilen saan kuitenkin "vastauksia" yllättäviinkin asioihin.
Raamattu tuntuu olevan täynnä ristiriitaisuuksia ja rima on nostettu niin ylös, että sitä ei voi tavallinen taatelin tallaaja koskaan ylittää.
"Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himossanne."
Vähän vaikeaa allekirjoittaa kyseistä kohtaa. Minun vilpittömät pyyntöni nousevat omasta himostani ja halustani? Pakko myöntää, että joskus tämä kohta kolahtaa, ei kuitenkaan aina. Minun toiveeni menee Jumalan toiveen edelle.
Tekee mieli kiukutella, tekee mieli raivota ja samalla häpeän omaa keskenkasvuisuuttani. "Ottakaa veljet vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä." Missä on minun vaivannäköni? Missä kärsivällisyyteni?
Häviän tässä matsissa kirkkaasti.
En tiedä voiko ihminen opetella muuta rukousta kuin: Tapahtukoon sinun tahtosi. Jumalan tahto tuntuu olevan ihmisen heittäminen yksinäisyyteen, hiljaisuuteen. Ei ole näkyvissä mitään suuria tekoja ja voittoja, jolla ihminen haluaa loistaa. On vaan hiljaisuutta ja näennäistä tapahtumattomuutta. Tulee tunne että elämä menee hukkaan. Mutta meneekö se? En pysty koskaan esittelemään Jumalalle yhtäkään ihmistä jonka "minä olisin voittanut taivastielle"
Minun voimani eivät riitä sellaiseen.
Niin paljon on kysymyksiä. Uskon kuitenkin, että Jumala ei halua sinua kiusata. Kiusaukset nousevat jostain muusta lähteestä.
Saat olla Jumalaan kyllästynyt aivan täysin.
Uskon, että me ihmiset kyllästytämme myös Jumalaa ajoittain. Onneksi hänen rakkautensa ei lopu kyllästymiseen. Hän näkee sinussakin potentiaalisia mahdollisuuksia, joita et itse huomaa. Saat pitää suusi tiukasti kiinni, jos siltä tuntuu. Jumala kyllä näkee mitä pääsi sisällä raksuttaa. Kaikella on aikansa. Kun haluat taas avata suusi, huuda niin lujaa että kuuluu tänne asti!
Ole siunattu! Voi hyvin.
On kuin olisit puhunut suullani!
Jään katselemaan.....närkästyneenä,mutta rauhallisena.
Siunausta sinulle!
Sitä ei ole pystytty todistamaan. Joidenkin hörhöjen uskomus. Jumala on ihmisten keksimä.
Turhaa uskoa olemattomaan.
johtopäätökseen.
Ennemmin niin että Hän on niin suuri ettei ole aikaa minulle.Olenhan hoidellut,tähän asti asiani itse ja muidenkin asioita.Niiden heikkojen ja kurjien jotka ovat vielä kurjempia kun minä.
Olen jopa joutunut puolustamaan näitä heikkoja raatelevilta nimellisuskovaisilta jotka ovat kuin itse piruja.
Miksi Jumala sallii sellaisten uskovaisten menestyä?En voi ymmärtää.
Nyt en enää hoida mitään enkä ketään.Katson tapahtuuko mitään Jumalan taholta.Jos ei,en sille mitään voi,mutta minun kunnioitukseni joutuu kovalle koetukselle niinkuin on jo joutunut.
Monesti me uskovaiset annamme lähimäisillemme "hyviä neuvoja" ja kieltämättä yritämme syöstää Jumalankin jakkaraltaan... yritämme hoidella asioita, jotka eivät yksinkertaisesti meille kuulu.Luulemme olevamme jopa Jumalaa viisaampia. Joskus ne "meidän kurjatkin" voisivat saada enemmän apua kun vain rukoilisimme heidän puolestaan, emme hyysäisi, antaisi neuvoja ja tulisi heidän elämäänsä Jumalan paikalle. En ehkä ymmärrä mitä tarkoitat ja voin olla väärässä.
"Ennemmin niin että Hän on niin suuri ettei ole aikaa minulle."
Raamatun mukaan Jumala on kaikkivaltias joten tuo argumentti ei päde. Kaikkivaltiaalla on, jos sellainen olisi, aikaa kaikkeen ja keinot kaikkeen.
"Olenhan hoidellut,tähän asti asiani itse ja muidenkin asioita."
Noinhan se käytännössä meneekin. Ihminen hoitaa itse asiansa ja mahdollisuuksien mukaan auttaa muitakin.
"Olen jopa joutunut puolustamaan näitä heikkoja raatelevilta nimellisuskovaisilta jotka ovat kuin itse piruja."
Aivan!
"Miksi Jumala sallii sellaisten uskovaisten menestyä?En voi ymmärtää."
Se on oikein helppo ymmärtää kun vain huomaa, että Jumala on mielikuvituksen tuote, jonka nimissä "uskovaiset" tekevät ties mitä temppuja.
"Nyt en enää hoida mitään enkä ketään.Katson tapahtuuko mitään Jumalan taholta.Jos ei,en sille mitään voi,mutta minun kunnioitukseni joutuu kovalle koetukselle niinkuin on jo joutunut."
Unohda koko juttu.
mutta palaja kun sydämesi alkaa jälleen kaivata Isän puoleen. Kun palajat pyydä syntisi anteeksi Jeesukselta ja Hän ottaa sinut takaisin niinkuin kaikki rakkaat karkulaisensa, jos hän nyt on sinun karkumatkaasi vielä noteerannut.
Kun haluat palata niin muista sinulla on siihen kaikki oikeus ja Rakastavan Isän lupa.
Sisaresi