9.6.44 se alkoi, siis 64 vuotta

..ainakin kirjan "Päämajan hukatut kuukautiset" mukaan. Ranskassa Normandiassa oli alkanut länsiliittoutuneiden maihinnousu 6. kesäkuuta, ja maailman lehdistö odotteli suurhyökkäysta itärintamalla samanaikaisesti.

Sitä ei tullut -vielä! Puna-armeija hyökkäsikin kannaksella...

Itse olen saanut jotenkin sen mielikuvan, että suomalaisilla oli kivikova uskomus omaan etevyyteensä liikkuvassa sodankäynnissä. Luultiin ettei olisi niin väliä mistä vihulainen yrittää, lyötäisiin se kuitenkin. Liikkeestä ja sivusta iskemällä. Jatkosodan alun monet operaatiot olivat perustuneet taktisesti harkittuihin kuvioihin. Samoin v. 1942 alun talvitaisteluissa valitut toimintatavat osoittautuivat menestyksekkäiksi. Ei tajuttu sitä, että rajan takaa voisi tulla kerralla niin paljon ukkoa ja rautaa, ettei sissi pystyisi enää koukkaamaan. Itse asiassa suomalaisten johto kompastui tässä samaan kuin NL vuoden -39 syksyllä. Jos vastapuolen tulivoima on kautta rintamalinjan niin kova, ettei taktisille kuvioille jää kapealla alueella tilaa, niin rintamalinjan voimakkuus ratkaisee. Vuonna -39 joulukuussa pysäytti puolustuksen jalkaväkiaseiden tulivoima hyökkäyksen. Vuoden -44 kesällä taas liikkuvan hyökkääjän tulivoima oli Kannaksen eteläosassa niin kova, ettei siihen olisi voinut millään vastahyökkäyksellä luultavasti vastata. Kun hyökkääjän tulivoima per kilometri alkoi logistisista syistä ja sivustan venyessä kärsiä hyytyi myös eteneminen, kun vastus samalla tiukkeni.

http://www.matkaviljanen.fi/sotahistoriaa.htm