... usein siltä, että uskovaisilla on tarve sulloa ateistit samantapaiseen yhtenäiseen muottiin, jossa he itsekin ovat.
Siinä on vain se ero, että uskovaisten ajattelua ohjaa raamattu ja tarmokkaat yritykset saada siitä jotain selvää - ateisteilla taas ei sellaista yhteen niputtavaa "antiraamattua" kaiketi ole, vaan jokainen saa kehitellä ajatuksiaan vapaasti. Sitten tulee tällaisia vastakkainasetteluja, joita täältäkin saa silloin tällöin lukea: ateistit juovat aina kaikki viinaa joka päivä ja ovat kauheassa kännissä, kun taas uskovaiset kiittävät temppelissä herraa siisteissä vaatteissa.
Itse koen ateistina saavani olla se mikä olen, ilman että kukaan sanelee mitä saan ajatella. Minua sitovat vain Suomen laki ja inhimillisyyden vaatimukset, that´s it.
Yksi uskovaisuuden rasittavimmista piirteistä täytyy muuten olla se, että tämän päivän maailmaan ja elämään pitää etsiä ohjeita parintuhannen vuoden takaisista kirjoituksista ("härkä putosi kaivoon, saanko nostaa sen sapattina ylös sieltä?").
Siinä on vain se ero, että uskovaisten ajattelua ohjaa raamattu ja tarmokkaat yritykset saada siitä jotain selvää - ateisteilla taas ei sellaista yhteen niputtavaa "antiraamattua" kaiketi ole, vaan jokainen saa kehitellä ajatuksiaan vapaasti. Sitten tulee tällaisia vastakkainasetteluja, joita täältäkin saa silloin tällöin lukea: ateistit juovat aina kaikki viinaa joka päivä ja ovat kauheassa kännissä, kun taas uskovaiset kiittävät temppelissä herraa siisteissä vaatteissa.
Itse koen ateistina saavani olla se mikä olen, ilman että kukaan sanelee mitä saan ajatella. Minua sitovat vain Suomen laki ja inhimillisyyden vaatimukset, that´s it.
Yksi uskovaisuuden rasittavimmista piirteistä täytyy muuten olla se, että tämän päivän maailmaan ja elämään pitää etsiä ohjeita parintuhannen vuoden takaisista kirjoituksista ("härkä putosi kaivoon, saanko nostaa sen sapattina ylös sieltä?").
Vastaukset 22
Vanhimmat
kolmanteen ryhmään , jossa osataan sanoa EN TIEDÄ.Kun ihminen sitoo minänsä asioihin joihin uskoo hän samalla tulee uskovaiseksi ja juuri uskovaisuus aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa.
>>Minä kuulun kolmanteen ryhmään, jossa osataan sanoa EN TIEDÄ.Kun ihminen sitoo minänsä asioihin joihin uskoo hän samalla tulee uskovaiseksi ja juuri uskovaisuus aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa>>
Tarkoittanet ylpeyteen ja liialliseen varmuuteen perustuvaa uskovaisuutta, jolloin asianomaiselle tosiasiat ja todellisuus eivät ole ensisijaisen tärkeitä. Rehellisyyden ja aidon totuuden sijaan sellainen henkilö puolustaa usein egonsa sisältöä (omia käsityksiään, uskomuksiaan tms). Tuosta on kyse silloin kun ateistit kieltäytyvät näkemästä sitä tosiasiaa, että heidänkin materialistinen todellisuuskäsityksensä perustuu uskoon - eikä tietoon.
Egoistisesti suuntautuneet ihmiset kieltäytyvät usein tunnustamasta sitä tosiasiaa, että he eivät tiedä. Joskus voi olla niinkin, että he tietävät totuuden, mutta eivät silloinkaan tunnusta sitä.
On luonnollista ja järjenmukaista USKOA sielun ja fyysisen kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon, henkiolentojen olemassaoloon, elämän korkeampaan tarkoitukseen ja elämän korkeampaan merkitykseen jne. Sen sijaan osoittaa epärehellisyyttä, mikäli joku väittää tietävänsä varmuudella, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa.
Aito uskominen ei siis aiheuta ongelmia, vaan egoismi ja epärehellisyys, jotka liittyvät usein uskonnollisuteen (esim. uskonnolliseen uskoon tai ateistiseen uskoon).
pelkästään kahteen ryhmään: uskovaiset ja ateistit.
Suurin osa kirkkoon kuuluvista on väliinputoajia, epäilijöitä ja epävarmoja mitä uskovat ja uskovatko mihinkään.
Nämä ateisteja muottiin sullovat uskovat ovat aivan yhtä pieni ryhmä kuin se ateistien ryhmä joka täällä sulloo uskovia muottiin.
Ateistienkin pitäisi oppia ajattelemaan vähän avarammin, nyt sitä ei tapahdu.
Eikö ole ilkeämielistä moittia aina ja jatkuvasti jotain pientä uskovien ryhmää jotka omasta halustaan ovat mielestään todellisessa uskossa?
Miten se on ateisteilta pois jos tällaisia ihmisiä on maailmassa?
... olet tuossa ihan oikeassa. Puhuinkin enemmän näistä kommenteista tällä palstalla kuin isommista ihmisryhmistä.
Emme tosiaankaan kävele supermarketin ovesta sisään otsassa leima "atte" tai "krisse" - välille mahtuu monenlaista kulkijaa. Ja hyvä niin. Ihmettelen vain sitä, että täällä saa usein lukea olevansa esim. moraaliton vain, koska on ateisti. Sama pätee varmaan toiseenkin suuntaan, ehkä vähän toisenlaisin syytöksin vain.
Teit sitä tosin itsekin yleistämällä ateistit juuri samaan muottiin.
Eiköhän meissä ihmisissä ole avarakatseisija ja suppeasti näkeviä ihan uskonnosta riippumatta.
Itse koin aikana, jolloin olin uskonnollisessa ryhmässä, todella paljon 'muiden' leimaamista. Samanlaista valtaisaa trendiä en uskonnottomien keskuudessa ole huomannut, vaikka sitä esiintyy tietysti myös. Uskonnollisissa ryhmissä se tuli vähän uskonnon myötä kun raamattukin halusi uskovaisten erottelevan itsensä pois 'maailmasta'.
Jokaisen olisi syytä opetella ajattemaan avarasti. Leimaaminen ei johda mihinkään.
Omalla kohdallani voin sanoa, että kenenkään uskonnollisuus ei minulta ole pois eikä minulla ole tarvetta ketään uskomuksistaan käännyttää. Minua ärsyttää sellainen, jos minua tai läheisiäni tullaan käännyttämään ja tuomitsemaan, mitä tietysti valitettavasti tapahtuu melko säännöllisesti. Mutta siihen eivät todellakaan kaikki uskovaiset syyllisty, joten en ala leimaamaan 'uskovaiset sitä' kuten toivon itsekin saavani olla oma itseni ilman leimaamista.
että aloituksessa puhuttiin vain uskovaisista.
Ihminen on yleensä kovin herkkä laittamaan ihmiset muotteihin ja ääriryhmät eritoten mikäli he poikkeavat omasta katsantokannasta liikaa.
Muuten kirjoituksesi oli samoilla linjoilla omien mielipitetteni kanssa, ei pitäisi liikaa arvostella toisia, kun emme heidän kengissään kulje.
edistä jos kritisoidessaan jotakin syyllistyy samaan. Se jumittaa vain lähtöasetelmiin ja sehän ei kenenkään etuja vastaa.
Suurimmaksi osaksi he tuntuvat olevan melko hukassa sen uskontonsa sääntöjen kanssa.
Palstoilla kysellään onko se ja se syntiä, voiko sitä tai tätä tehdä jne.
Itsepä ovat tiensä valinneet. Tosin usein se on myös joissain piireissä lapsena aloitetun aivopesun tulosta, josta ei niin vaan selvitäkään.
Luin tänään Robert Brotherukselta mielenkiintoisen artikkelin, jossa hän ihmettelee sitä, miksi lapsen uskonnollinen hyväksikäyttö on sallittua.
Se kun on selkeästi ristiriidassa ihmissoikeussopimusten määrittelemissä yksittäistä ihmistä koskevien oikeuksien kanssa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa lukee: " Valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus lapsilleen"
Kuten Brotherus mainitsee, niin näin uskonnon"vapaus" muuttuu lapsen kohdalla vapauden irvikuvaksi ja vastakohdaksi: pakottamiseksi, vanhempien vapaaksi vallankäytöksi.
Tuo on minulle tärkeä asia.
Itse olen tiukkaan uskonnollisuuteen kasvatettu. Samalla kun opin elämän perusasiat, opin yhtä suurena faktana sen, että olen huono ihminen. Lähtökohdaltani jo huono ja ainoa 'pelastus' minulle helvetistä oli tulla armahdetuksi.
Riitti, kun uskoi ja kaikenlaista piti tapahtua. Minä tyttö uskoin, rukoilin, luin raamattua ja ahdistuin. Ei tapahtunut mitä piti. Joten tein jotain väärin. Ja ei kun kovempaa yritystä päälle.
En tiedä, miten muut selviävät. Minulle jäi jäljet, jotka seuraavat ilmeisesti lopun elämääni. Jos minun on paha olla; tulee kriisiä elämässä tms, ensimmäinen reaktioni on rangaista itseäni. Jätän silloin huolehtimatta itsestäni täysin. Tämänkin toimintamallin ymmärtäminen vei kauan, mutta sen käsittäminen sentään on yksi askel eteenpäin paranemisen tiellä.
Syyllistyn ja ahdistun vieläkin helposti vaikka mistä, vaikka enimmäkseen koen jo olevani tasapainoinen ja vapaa. Lapsuuden painajaiset eivät kuitenkaan poistu helposti, jos kokonaisuudessaan ikinä.
Jos elämän perusasiana on oppinut olevansa huono, mihinpä se perusepäluottamus itseen (ja muihin) kokonaan katoaisi?
Ahdistun edelleen myös melkoisesti uskonnollisista tuomitsevista puheista. Vaikka en usko jumaliin, en ole uskonut vuosikausiin, niin joskus yön pitkinä hetkinä tulee helvetinpelkopeikko kuten pikkutyttönä.
Nuorena pois kotoa muuttaessani olin hyvin helposti hyväksikäytettävä. Olinhan oppinut, että paitsi että olen itse huono, myös pitää olla hyvin kiltti kaikille. Monenlaista tapahtui, kunnes maailmasta jotakinkaan opin. Paljon uskovaisten taholta. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että halusin vain kuolla, mutta en uskaltanut sitäkään koska en ollut varma, saisinko vain kuolla vai jatkuisiko siitä taivas-helvettiasetelma.
Vähitellen olen opetellut rakastamaan itseänikin. Antamaan itselleni anteeksi eikä vain rankaisemaan. Ymmärtämään itseäni. Ihmisiä en vieläkään helposti lähelleni päästä, mutta sentään joitakin pystyn. Ja sentään tosiaan koen itseni enimmäkseen jo vapaaksi ja onnelliseksikin =)
Ymmärrän sen, että jos se uskonto on vanhemmille faktaa, miten sitä voisi olla lapsilleen välittämättä. Ei kai sitä voi. Jotenkin silti pitäisi pystyä huolehtimaan myös niistä pienistä, jotka eivät osaa suodattaa totuutta uskonnosta vaan kaikki menee läpi... En toivoisi ahdistavaa lapsuutta kenellekään.
... rehellisestä kertomuksestasi. Juuri tuota minä olen tarkoittanut, ja varmaan täällä moni muukin: uskontokasvatus voi oikeasti vammauttaa. Ei tosiaankaan ole aina kysymys vain siitä kivasta jeesushahmosta, joka ystävällisesti hymyilee ja jonka huomaan srk-tädit niin mielellään lapsukaiset johdattavat. Helvettikoukku on siellä pumpulin sisällä...
Iso halaus sinulle ja voimia elontielle eteenpäin. Saman kokeneita varmaan on. Toivon, että onnellisia päiviä kertyy nyt päällimmäiseksi yhä enemmän.
mutta niin surullisen yleistä.
En tiedä paljonko jumaluskoa käytetään kasvatusmetodina vähän samaan tapaan kuin joulupukki ja tonttu-juttuja. "Jos et ole kiltti, niin tontut näkevät..." ja paljonko sitten on sitä todellista vanhempien hihhulismia, joka on väkisin lapsenkin päähän tungettava.
Olen tuota ihmetellyt, että eivätkö fundisuskovaisvanhemmat tajua vahingoittavansa lasta. Vai onko se todellakin toisarvoinen asia, kunhan lapsi vaan tekee kuten uskonto määrää?
Brotherus kirjoittaa vielä tuossa artikkelissaan, että miksi lapsen uskonnollinen hyväksikäyttö ei voisi olla yhtä lailla kriminalisoitu kuin seksuaalinenkin hyväksikäyttö. Monasti jättävät yhtälaiset arvet.
Omasta kokemuksestani, omista vanhemmistani, tiedän, että pahaa he eivät koskaan tarkoittaneet. Heille se uskonto on niin todellista, että olisivat varmasti tehneet mielestään anteeksiantamattoman virheen toimiessaan toisin.
Ja jotta ei niin synkäksi menisi niin haluan kuitenkin korostaa sitä, että jäljistä huolimatta elämäni on nyt elämisen arvoista. Hyvin paljon sellaista. =) Uskontoa en koskaan tule kaipaamaan, kaukana siitä. Mutta enää minun ei tarvitsekaan.
Se, että tästä pystyy puhumaan, on merkki siitä, että se ei ole enää niin akuutti. Jäljet jäivät, mutta enimmäkseen elämäni on tosiaan tasapainoista ja valoisaa, vapaata.
Saman kokeneita, eri sävyissä, riittää. Silloin tällöin tulee puheeksi muiden 'samojen piirien' nykyisten aikuisten kanssa. Mikä kellekin traumoja toi. Toki ei kaikille.
Kaikki elämän päivät eivät ole onnellisia, mutta ilman niitä raskaita päiviä ei osaisi niin paljon nauttia niistä onnellisista - nehän olisivat silloin vain 'sitä tavallista'. =)
Kaikkea hyvää sinullekin elämääsi!
"Itse koen ateistina saavani olla se mikä olen, ilman että kukaan sanelee mitä saan ajatella. Minua sitovat vain Suomen laki ja inhimillisyyden vaatimukset, that´s it.
Yksi uskovaisuuden rasittavimmista piirteistä täytyy muuten olla se, että tämän päivän maailmaan ja elämään pitää etsiä ohjeita parintuhannen vuoden takaisista kirjoituksista ("härkä putosi kaivoon, saanko nostaa sen sapattina ylös sieltä?").
Itse koen uskovaisena saavani olla se mikä olen, ilman että kukaan sanelee mitä saan ajatella.
Minua sitovat vain Suomen laki ja inhimillisyyden vaatimukset, that´s it.
Harmi,että Suomen laki on vain todella löysä ja rangaistukset mitättömiä. 73-vuotia mies oli saanut 2 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1 vuosi 3kk ehdollista vankeutta. On se niin ihanaa kun eläkkeellä oleva vanha mies saa tämmöisen tuomion :). Minä uskon,että hänkin tietänyt mitä tekee tuhoten huonolla tuurilla kahden ihmisen elämän. Ja mitä väliä...vanha mies...ei häntä kukaan enää tuomitse...Tämä raamatunkohta on tainut jäädä lukematta näiltä pedofiilipapeilta muuten...
"11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
17. Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi
18. ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on,
19. ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus,
20. ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:
21. niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat;
22. joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä;
23. joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?"
... oli näiden lasten suojelusenkeli, kun näin pääsi käymään?
Olen ihan samaa mieltä laista ja liian kevyistä rangaistuksista tällaisille rikollisille. Mutta miksei jumalanne tee mitään, kun tällaista tapahtuu?
Minulle syy on selvä: hän ei tee mitään, koska häntä ei ole olemassa. Se on minusta ainoa tapa ymmärtää tällaiset helvetilliset tapahtumat.
ihminen kieltää mielessään Jumalan ja siksi sallii itsensä tehdä tämmöisiä asioita. Jos uskot Jumalaan ja siihen,että oikeudenmukaisuus tullaan palkitsemaan niin et varmasti tekisi tämmöisiä hirveyksiä. Luuletko,että tämmöinen pedofiili haluaa kuulla edes Jumalasta...ei varmasti, koska se on liian pelottavaa. Ainoa auktoriteetti joka häntä voi rangaista. Jumala pitää oikeasti sulkea mielestä aika tehokkaasti jos telkeät tyttäresi kellariin ja raiskaat häntä siellä ja teetät hänellä lapsia.
Ihmiselle on annettu vapaus toimia tässä maailmassa parhaaksi valitsemallaan tavalla.
Nämä pedofiilit ynnämuut ovat poikkeuksetta hyvän kuvan itsestään antavia ja kuuluvat myös kirkkoon jne. Tuo raamatun lainaus kyllä käy näihin kaksoiselämää eläviin kuin nappi silmään vai mitä.
... jos aikuinen ihminen katsoo sivusta, kun lasta raiskataan, eikä tee mitään auttaakseen, se on rikos.
Kun jumala katsoo sivusta, kun lasta raiskataan, eikä tee mitään auttaakseen, mitä se on?
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Kyllä nämä pedofiilitkin joutuvat jonakin päivänä vastaamaan teoistaan...Jopa salassa tehdyt...
... ei se sitä lasta enää auta.
sanoa että ei ole yhtäkään asiaa johon ei uskovainen keksi puolustavaa selitystä.
Uskovainen ei keksi ainuttakaan puolustavaa selitystä sille, että joku ei usko jumalaan. En ole ainakaan koskaan kuullut.
... on tietenkin aikaa hautoa kostoa ja rangaistusta ja kuumentaa grilliä pedofiileja varten tavallistakin kuumemmaksi; mutta hyväksikäytetty, raiskattu lapsi elää ainokaisen elämänsä mahdollisesti todella surkeissa tunnelmissa.
Uskotteko ihan totta tuohon juttuun?