parantua ilman lääkkeitä. Lääkärit eivät tunnu olevan kiinnostuneita muusta kuin lääkehoidosta, ikään kuin se hoitaisi koko homman. Onko kokemuksia lääkkeettömästä mielenterveyden hoidosta? Olen menossa psykiatrille ja pelkäänpä, että se määrää pelkästään lääkeitä, muuta hoitoa ei anna. Lisäksi lääkärit eivät tiedä mitään lääkkeiden sivuvaikutuksista? vai tietävätkö? töissäkin pitäisi jaksaa käydä.
Voiko paniikista ja ahdistuksesta sekä
masennuksesta
8848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen ajatellut ihan samaa ja tuntuu siltä etteivät lääkärit halua muuta kun pumpata vaan lääkettä niin pääseevät helpomalla..Mielestäni pitäisi paneutua asioihin joista nämä vaivat oikeasti tulee..Ja sitä kautta lähteä parantamaan vaivaa. Sain mielialaa parantavaa lääkettä ja niistä tuli niin kauheat sivuoireet että jätin syömättä. Kysyin lääkäriltä että onko sivuoireita ennen kuin hain lääkkeet..Tokas vaan että: nämä on lääkkeitä! Olen nyt muuttanut ruokavaliotani ja pudottanut painoani ja uskon että olo kesän edetessä vaan paranee.Onko sinulla verenpainetta ? Itselläni totesin että omat arvoni olivat korekalla ja siitä johtui tykytykset jotka sitten yltyi paniikkiin ja kun olen kipeä niin silloin on pahat kohtaukset.. Nyt kaikki moska, rasva ja suola pois niin olo paranee. Rentoudu, jos väsyttää niin ota nokoset..Käy lääkärillä sairaslomaa jos olet uupunut. Ei ole pakko popsia lääkkeitä jos arvelluttaa. Kysy myös luontaistuotepuodista apua hermostuneisuuteen tai sellaisia tippoja jotka rentouttaa, kokeile miten auttaa jos ei niin aina on toinen vaihtoehto..Hyvää kesää sinulle ja rentoa mieltä!
Itse hain apua 1,5 v sitten terapiasta. Helpottihan siellä käydä itkemässä, mutta ei niistä käynneistä paljoa jäänyt käteen. Sanoivat juuri ne asiat mitkä olin jo etukäteen arvannut, eli käy lenkillä, lopeta tupakointi, levähdä, nauti elämästä, pidä lomaa. Hienoja juttuja, mutta ei ne aina toimi elämässä niin...Kahlattu on se aika ja pitkän aikaa ollut todella ahdistava olo, itkettää ja mistään ei saa iloa. Nyt masennus ja ahdistus melkein jokapäiväisiä. Kuukausi sitten yleislääkäri määräsi diapameja pahimpiin kohtauksiin. Olen joutunut turvautumaan niihin melkein joka toinen päivä. Nämä helpottavat oloa, mutta masentavat mieltä entistä enemmän. Menen ensi viikolla taas lääkäriin ja pakko turvautua jokapäiväiseen lääkitykseen. Pelottaa vaan ajatus ettei oikeanlaista lääkettä löydy heti, vaan vuosi menee pää turrana jne. Olen kokeillut myös luontaistuotekaupasta saatavia stressioireisiin tarkoitettuja hoitoja, antistress, stressguard, aconitum napellus jne...jotka tosin ovat tarkoitettuja lähinnä paniikin omaisiin oireisiin. Niiden teho taitaa olla korvien välissä, koska ne joskus tuntuvat toimivan, mutta kun todella alkaa seinät kaatumaan päälle, eivät ne auta ja maistuvatkin pelkälle sokerille.Syön kaikenlaisia vitamiineja, ja kaikenmaailman kokeita on otettu. Päässä vaan viiraa. Elämä kaikinpuolin hienosti ja sehän se harmittaakin, kun päässä viiraa näin..huhhuh
Heippa vaan..
Mulla tosi pahaa ahdistusta..Rintaan koskee ja päätä jumittaa..Olen todella yksinäinen.Pääsin ä lopulta terapiaan mutta ensimmäinen kerta lienee se vaikein kaikille.Pelkään kuolemaa jumalattomasti ja vanhempani eivät välitä minusta yhtään.Eivät kuuntele mitään kun yritän viestittää heille pahaa oloani..Ainut mitä saan valittamisesta on se että alkaa syyttely ja vähättely.Olen ennen ollut iloinen,sosiaalinen ja puhelias..Nyt suru sydämessä ja pelot niin vahvoja etten tunne mitään iloa mistään.Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä..
Saattaahan " turra pää" johtua oikeesti ihan siitä kun on hartiat ja niska jäykkänä. itsellä ainakin hartiat jännittyneet ja pää kipeenä varmaan ihan sen takia. Nukun välillä levottomasti ja hankalissa asennoissa, samahan se kunhan saa nukutuksi. Otan mielummin vaikka pääkivun seuraavalle päivälle. uni on kova sana.
Miksi ne lääkkeet on niin pelottavia? Helpottavat oloa jo parissa viikossa, kuukauden kuluttua voit olla kuin toinen ihminen. Sitten voisi olla voimiakin muihin elämänmuutoksiin - teet elämästäsi sen näköistä että viihdyt. Ruokavaliot tuskin masennusta parantavat tai ahdistusta vähentävät. Todella masentunut ja ahdistunut ei pysty kurinalaiseen ruokavalion muuttamiseen.
Sivuoireet kestävät pahimmillaan kuukauden, sitten lääkkeeseen on tottunut ja ne häviävät. Lääkkeet auttavat eteenpäin, mutta ahdistuksen ja masennuksen syytä ne eivät tietysti poista. Lääkityksellä pääset kuitenkin siihen kuntoon että saat normaalin elämäsi sujumaan ja sinulla on voimia miettiä ahdistuksesi syitä. Ja hankkiutua terapiaan tai vaihtaa terapeuttia, jollei nykyinen auta.
En ymmärrä tätä lääkekammoa. Ei lääkkeisiin tarvitse jäädä roikkumaan. Psyykenlääkkeistäkin pääsee eroon kun on sen aika.
käytin depressiolääkkeitä vähän yli vuoden, samaan aikaan aloitin terapian, nyt meneillään kolmas, viimeinen vuosi.
Viesti huojensi mieltä. Ei tällälaillakaan jaksa elää. Elämä menee ihan hukkaan.Kaverit ja tuttavat iloisina suunnittelevat juhannuksen viettoaan, itseä EVVK lihuomenna onneksi pääsen lääkärille, kaksi viikkoa mennyt ajan varauksesta ja aika on todellakin madellut!!!
Hei!
itse olen sairastanut masennusta vuodesta2006, johon sisältyy voimakasta ahdistusta, itsetuhoisuutta yms...
sen verran haluankertoa heti että kyllä ne lääkärit tietävät niistä sivuvaikutuksista.
se että kyllä sitä lääkehoitoa kannattaa ottaa vastaan ja melkeinpä pyytää jos ei tarjota.Se että mielialalääkkeet eivät tuhoa aivoja kuten alkoholi.lääkkeet vain korvaavat niitä aineita mitä aivosi tuottavat masennuksen vuoksi liian vähän. ja se että mielialalääkkeitä ei tarvitse syödä koko loppu elämää.mutta se että ei sitä pelkillä lääkkeillä parannu kyllä siihen kannattaa jonkin näköistä keskustelua vaatia, terapiaa, yms yms...
se että jos olet töissä käyvä ihminen ja sinulle aloitetaan lääkitys niin voi olla että voit käydä töissä ihan normaalisti.
Mutta useissa mielialalääkkeissä on aloitettaessa sivuvaikutuksena väsymystä, mutta sekin on ihan ihmisestä kiinni, ei sitä kaikilla ole.
mutta niistä sivuvaikutuksista ei voi sanoa mikä on sinun kohdallasi muuta kuin kokeilemalla lääkettä ja toivoa että se sopii.