Mitkä on parhaita?
Onks hyviä biisejä
Arin levyllä?
9419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja kuunneltu se. tekis mieli sanoo wähän muutaki mut olkoon ny.
olen niin odotuksen vallasssa etten vitsi edes vällyillä.
kuuntele ja muodosta oma mielipide, aika virkistävää, kandee kokeilla.Mitä muiden mielipiteillä on välii.
muut UTBS ja RM, jotka kuulin Ylexiltä eilen iski ainakin kun metrinen halko. Ne oli ainakin oikeen TEOKSIA, paljon osia ja efektejä, mut pysy tyylikkäästi kasassa. Molemmissä synkän maalaileva tunnelma, paljon kuvia liikku mielessä, vaikken edes kuunnellu sanoja. Mut parasta oli räyhäkät ja raskaat kitara- ja bassosoundit ja Arin laulu, joka kuulosti välillä melkein painottoman kevyeltä, välillä agressiiviselta ja RM:n säkeistön vai oliks se kertsin lopussa suorastaan vittumaiselta:)
kuin ekakin levy. Parasta ovat ne hiljaiset kohdat biisien välissä.
kaikki 12, ostappa levy!
Ari harrastaa myös (kai) pokeria. Ari markkinoi uutta levyään Pokeri.com sivustolla, josta sen voi myös voittaa ihan nimikirjoituksella varustettuna. Iiiih......miten ihanaa ;)
saattaa kuulostaa aluksi hyvältä, mutta kyllästyy nopeasti.
ostit ihan levynkin jakaaksesi tämän syvän analyysin??! Uskotaan.
Minäpä olen kuunnellut ladattua levyä kolme yötä putkeen: loistava!!!!!!! Vaatii ehkä enemmän keskittymistä mutta se kannattaa, jokaisessa biisissä on omat koukkunsa. Levy on tosiaankin raskaampi ja rouheampi kuin Fuel, mutta jännästi sen biiseistä nousee pinnalle myös todella kauniit melodiat.Ja Arin laulu!! Varsinkin Father on niin kova juttu, että nostaisin sen yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi balladiksi, tulkintansa, rakenteensa ja sisältönsä ansiosta.
Yksinkertainen biisi, jossa samalla kertaa kuullaan säröllä olevan nuoren pojan herkän kaunista ääntä, joka muuttuu kovemmaksi ilmentäen hyljätyksi tulemisen ja pettymyksen mukanaan tuomaa vihaa - ja sitten jännästi "rankalaishenkisen" kepeän instrumentaalisen väliosan jälkeen tapahtuu metamorfoosi, muutos ( Becoming ), viha paisuu suorastaan arkkityyppiseksi raivoksi, pojan viha isää kohtaan, poika kieltää isänsä, pojan täytyy "tappaa" isänsä .... huh! ( ja tätä ei nyt pidä ruveta tulkitsemaan , että se kirjaimellisesti kuvittaisi Koivusen elämäntarinaa. Tunteita ja tuntemuksia on varmaan sieltäkin tullut, mutta tarina kasvaa universaalille tasolle.
Että olen Iltalehden Heta Hyttisen kanssa TÄYSIN ERI MIELTÄ, mutta sen arvasin jo etukäteen.