Muuttuuko elämä Pyhän Hengen kasteen

Ymmärrän että Pyhän Hengen kaste annetaan meille voimaksi evankelioimiseen. Juuri Pyhä Henki antaa meille ymmärrystä, että olemme itsessämme voimattomia ja syntisiä ja juuri siksi tarvitsemme tätä voitelua. Uskon, ettemme usein edes huomaa Herran toimintaa elämässämme, koska Pyhä Henki se on, joka vie asioita Jumalan tahtomalla tavalla, ... ei me omassa voimassamme voida kerrassaan yhtään mitään. Jeesus kehoitti, älkää lätekö, ennen kuin saatte voiman (Apt.)

eroon armon tarpeesta kun oivalsin, etten ole velkaa millekään jumalalle yhtään mitään.

Haluan palvella ihan itsenäni, en minkään hengen kannattamana. Hengellinen kielillä puhuminen käy milloin vaan, mutta tiedän sen pekäksi psykologiseksi tuotteeksi, jota tuolloin kun se alkoi, halusin.

Syntiä teen ihan omiksi tarpeiksi, mutta armollista anteeksiantoa en tarvitse. Jos teen väärin jotakuta ihmistä kohtaan, sopimus on meidän keskinen asia eikä siihen tarvita mitään jumlajuttuja avuksi.

Tiedon karttumisen myötä kasvaa suhteellisuudentaju, mutta se ei tarkoita ylpeyttä tai omahyväistä vahvuuden tunnetta. Kuolevaisuus on tosiasia, mutta mitään jumalaa ei tarvitse pelätä.

on kuin ennenkin. Tosin voin rakentaa uskoani ja Jumala-suhdettani puhumalla kielillä ja myös nykyisin ylistän Jumalaa kielillä laulaen yksinollessani. Uskon, että Pyhän Hengen toiminta on usein meille näkymätöntä, Hän vaikuttaa meissä vaikka itse emme huomaa muutosta. Vuosien mittaan rakkaus Herraa kohtaan on kasvanut, Hän on ollut hyvä.

En tiedä vieläkään, mitä tarkoittaa Pyhän Hengen kaste, mutta jos sillä tarkoitetaan esim. sitä, että tuntee Pyhän Hengen hyvin voimakkaasti päällään, että on räjähtää hurmiosta tms., niin sitten minäkin olen sen kokenut.

Vuosia sitten vielä kristittyjen piireissä liikkuessani törmäsin aina uudestaan siihen, että uskovaiset joka paikassa valittelivat, miten vaikeaa on käsittää Jumalan armo ja miten hankala asia on vapautua ns. lakihenkisyydestä.

Kun sitten sanoin kerran jossakin, että minun mielestäni ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää Jumalan armoa, sain kyllä aika vihaisen ja kiukkuisen vastauksen joltakulta. Sen olisi pitänyt nimittäin olla hyvin vaikeaa.

Minun mielestäni on itsestäänselvää, että ilman armoa ei voisi kukaan elää. Se ei ole vaikea asia tajuta - ei päällä eikä sydämellä. ( Sillä joidenkin mielestä pää ja sydän ovat eri asioita. )

Sydänaivoilla ajateltuna ei kannattaisi koko ajan kiinnittää huomiota omaan itseensä ja siihen, miten hyvä pystyy olemaan.

Eikö ennemmin kannattaisi ajatella, miten parhaiten voi noudattaa sen tahtoa, jota rakastaa ja vähentää elävien kärsimyksiä parhaansa mukaan?

Jos Sinä näet itsesi mätänä ja pahana, Sinun elämäsi on helposti sen mukaista, millaisena itsesi näet. Sinun on silloin vaikeampi olla Jumalan tahdon mukainen. UT:kin puhuu uskovaisista pyhinä. Pyhä ihminen suree sitä, että tuottaa jollekin kärsimystä. Sitä hän kavahtaa, vihaa sitä, mikä erottaa hänet Jumalan
haluamasta pyhästä täydellisyydestä. Sydämestään hän halajaa puhtautta ja totuutta ja pyrkii sen toteuttamiseen omalta osaltaan itseään vähättelemättä. Sillä Jumala voi tehdä mitä tahtoo ihmisellä, joka on Hänelle antautunut.

Kun ihminen on tullut uskoon ja Kristuksen Henki on hänessä, hänen ei enää pitäisi olla syntinen, joka yrittää olla pyhä. Hänestä on tullut Jumalan pyhä, joka huomatessaan jotain pyhyyden vastaista haluaa siitä heti eroon.

Mutta minusta näyttää siltä, että uskovaiset ajattelevat monesti jotenkin kummasti. He haluavat hyväksyä piireissään syntiä armon varjolla. Samalla he hyväksyvät kärsimyksen tuottamisen. Jopa parannussaarnoja he käyttävät eäpyhästi ihmisten pilkkaamiseen ja loukkaamiseen sen sijaan, että varoisivat Pyhän Hengen edessä.

Tuntuu, kuin he eivät uskoisi Pyhän Hengen todella olevan pyhä ja elävän. Tuntuu, kuin heillä olisi Pyhästä Hengestä vain
satu tai tarina, tai kirjaimia ilman elämää.
Jumala on jotain, jota oikeasti ei ole. Sen jumalan edessä uskaltaa olla miten tahansa ja sanoa mitä vain. On vain luterilaista puhdasoppisuutta, oppilauseita ja niiden ympärille rakennettu niiden mukaan väännetty pakotettu maailma.

Pyhän Hengen avulla oppii selviämään aika mahdottomissa olosuhteissa. Jos jossakin maassa
suuri enemmistö tulisi uskoon, ei pyhyyden mukaan eläminen johtaisi epäonneen ja menestyksen puutteeseen kuten esim. Jeesuksella
aikoinaan.

Minulla on ollut uskostani hyvin paljon haittaa
menestyksen kannalta katsottuna. Minulla ei oikeastaan olisi ollut lainkaan vaikeuksia elämässäni, jos uskovaiset eivät olisi niitä
juoruillaan ja muulla epäpyhällä toiminnallaan
aiheuttaneet. Uskovaiset ovat saaneet aikaan vainoja ja hyvin paljon kärsimystä, koska he eivät ole toimineet Pyhässä Hengessä, joka on pyhä, vaan jossain aivan muussa hengessä, joka ei ole pyhyyden kanssa lainkaan tekemisissä.

Toivon, että Suomessa tilanne muuttuu nopeasti.
Uskovaisten pitäisi herätä näkemään omien totuttujen ajattelutapojensa ulkopuolelle.
Heillä on tällä hetkellä keskuudessaan hyvin paljon itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja suunnatonta välinpitämättömyyttä. Rakkaudesta puhutaan ja ns. hengellistä työtä tehdään väsyksiin asti, mutta usein on vain esiintymistä ja paljon kauniita sanoja ja toivotuksia. Ei ole oikeaa rakkautta. Oikea rakkaus on juuri pyhyyttä, elämistä Jumalan tahdon mukaan, sitä, että oikeasti välittää ja tekee eikä vain puhu.

Oli aika, jolloin minä halusin evankelistaksi. Silloin keräsin paljon tietoa tulevaa ajatellen.
Opiskelin teologiaakin. Halusin käsityksen siitä, mistä oli kyse. Mutta huomasin, että minulla ei ole paikkaa seurakunnassa. Minulla oli siellä vain istumapaikka, jota en enää tarvinnut samojen asioiden jatkuvan toistamisen kuuntelemiseen. Enkä enää halunnut tehdä työtä ilman palkkaa. Tuntui, että minua halutaan vain käyttää hyväksi.

Ihminen voi erehtyä kutsumuksessaan. Minä kenties erehdyin omassani. Minun työpaikkani lienee muualla. Mutta joku muukin on voinut erehtyä ja toisinpäin.

Toivottavasti joku saa uskovaiset muuttumaan.

Silloin kun se on oikeaan suuntaan menossa silloin se onkin juuri tuota että minä pienenen ja Jeesus suurenee. Näen selvemmin oman häilyvyyteni ja ihmettelen Herran vahvuutta yli oman epäluotettavuuteni. Niin se vaan ystävä hyvä on. Jumala on aivan ihmeellinen kun se tämänlaisia katselee, mutta Isä rakastaa ja haluaa pitää meidät.

En minäkään ole mikään sielujen voittaja tai Kathyrine Kuhlman, mutta voi onnea kun saan olla Isän kanssa kahden. Kun saan kertoa hänelle asioitani, kun saan ihmetellä hänen ylimaallisen ihanaa persoonaansa. Hän antaa minulle ihmisiä rukoiltavaksi. Hän avaa minulle sanaansa ja kehoittaa minua jakamaan sitä. Hänen Pyhyytensä, Hänen Luotettavuutensa ja minun mitäänsanomaton olemukseni. Hänen persoonansa Valo ja Turva, minun hairahtavaisuuteni ja katumukseni.

Siunaus on sitä että olet alttiina Jumalalle niin onnessa kuin kurjuudessakin, kiität häntä ja olet uskollinen kiusauksenkin hetkinä.

Niin piti sanoa sinulle että jos sinua kiinnostaa lainaa kirjastosta kirja: Paavo Ruotsalaisen odottava usko; Helge Nyman

Anna mun viipyä sun lähelläsi Jeesus anna mun ihmetellä kirkkauttasi. Oot Herrani Kuningas Taivaan, sun nimes kirjoitettu on sydämeeni....

Itse koin Pyhän Hengen kasteen kolme vuotta sitten ja ainakin minun maailmani kääntyi päälaelleen. Ei minustakaan tullut sielujen voittajaa tai suurta evankelistaa, mutta suhteeni Vapahtajaan muuttui täysin. Tuntui, että vasta silloin todella ymmärsin mistä uskossa oli kyse - ei minun uskottelustani, vaan Jumalan lahjoittamasta uskosta. En minä, vaan Kristus minussa.

Matka on ollut pitkä ja mutkikas siitä lähtien. Monenlaista on saanut kokea Jumalan työpöydällä, ja koko ajan tuntuu että on vain enemmän tulossa. Parasta on kuitenkin se, että on saanut oppia luottamaan Jumalaan ja Pyhän Hengen johdatukseen niin, ettei tarvi yrittää parannella itseä omassa voimassa, vaan voi luottaa Jumalan tekevän aloittamansa hyvän työn loppuun omassa aikatalulussaan. Minä olen vain instrumentti Isän taitavissa käsissä. Minun tehtäväni on antautua Jumalan käyttöön ja antaa Hänen tehdä työnsä minussa ja parhaimmissa tapauksissa minun kauttani.

Suhteeni vajavaisuuteni ja syntisyyteeni on myös muuttunut paljon Pyhän Hengen kasteen jälkeen. Alussa minulla oli valtavia paineita pyhittyä niin, että voisin olla pyhä ja puhdas Jumalan palvelija. Omaa syntisyyttäni en ole voinut poistaa, mutta jätänkin sen Isän tehtäväksi kun minulta se ei ota onnistuakseen. Valmiiksi en taida tulla ennen kuin Taivaan porteilla.

Sen jälkeen olen saanut myös käydä läpi kaksi syvää hengellistä kriisiä, jotka omalta osaltaan ovat olleet kasvattamassa minua Kristukseen. Olen kokenut riisumista turhista luuloista ja itseriittoisuudesta. Myös riisumista vääristä perusteista uskolleni. On vain yksi peruste, ja se on Kristuksen sovitustyö puolestani, ja Pyhän Hengen sinetti siitä vakuutena. Mikään muu ei riitä eikä saa olla perusteena uskolleni, ja sitä olen saanut opetella.

Kirkkokunnassani Pyhän Hengen kaste usein nostetaan liiaksi erilleen yksittäisistä kokemuksista. Minulle se on ainakin ollut vasta matkan alku. Koen, että saan joka hetki olla Pyhän Hengen johdatuksessa, koin sitä tunnemaailmassani tai en.

Haluaisin rohkaista sinua käyttämään lahjaasi, epäilyksistäsi huolimatta. Itse olen ollut onnekas kun olen saanut harjoitella armolahjojen käyttöä rakkaiden ystävien kanssa armollisessa ilmapiirissä. Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta paremmaksikaan tuskin tulemme jos emme ole valmiita harjoittamaan lahjojemme käyttöä. Ennen kaikkea Jumala on armollinen ja hyväksyy vajavaisuutemme :)

Siunausta sinulle!

Pyhän Hengen kaste saadaan uskovien vesikasteen yhteydessä. Se tekee uskovasta pyhän jolloin hän lakkaa tekemästä syntiä. Jopa vuosia kestäneet helmasynnit lakkaavat.

Koin täyttymyksen ilman huutoa ja kieliä. Joku vain tuli seuraani ja arkeeni.
En ole enää yksin! Olen kiitollinen.

Jo pienenä lapsena uskoin Jumalaan, tietoisuus Jumalan olemassaolosta antoi minulle suuren turvallisuuden tunteen, en koskaan epäillyt, etteikö Jumalaa olisi.

Nuorena ymmärsin kuitenkin vasta paremmin Jeesuksen merkityksen valitessani suuntaa elämälleni ja valintani oli uskoa Jeesukseen.

Sain uskovan kasteen ja sen jälkeen olen saanut kokea aika ajoin vahvaakin Jumalan Hengen läsnäoloa elämässäni.

Nyt kun olen vaeltanut Jeesuksen perässä jo vuosikymmeniä voin sanoa, että ellei Jumala olisi lähettänyt minunkin elämääni tätä Puolustajaa, voimaa, joka tulee ylhäältä, niin tämä matkanteko olisi kyllä jäänyt kesken. Ei minulla itselläni olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia jaksaa kulkea tätä tietä eteenpäin pelkän oman uskomiseni varassa.

Alla oleva Raamatun kohta valaisee minusta asiaa hyvin selvästi. Silloin, kun Jeesus eli Hän vaelsi konkreettisesti, fyysisesti ihmisten parissa. Ihmiset saivat katsella Jeesusta ja Hän neuvoi, opasti kädestäpitäen niitä, jotka Häntä halusivat seurata. Jeesus ei kuitenkaan halunnut jättää häneen uskovia yksin tänne matkaa tekemään,vaan Hän on meidän kanssamme Pyhän Hengen kautta. Eli se, että Jumala on minussa Pyhän Henkensä kautta on kaikki, ilman tätä totuutta ei myöskään usko ole elävä. Kristus elää minussa Henkensä kautta ja Jumalan Henki on eläväksi tekevä voima.
Minä tavallaan elän Hänen Henkensä kautta, joka on minussa, todeksi sitä,että Jeesus elää tänäkin päivänä.

Johannes 16:7
Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

Johannes 14:26
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

Pyhä henki kirkastaa jeesusta,sinua vaoroitta ja nuhtelee,jos teet jotain väärin.
Sinussa on kaksi luomusta vanha ja uusi,nämä kaksi ovat toisaan vastaan.
Muuten elämä on kuten kaikki toisetki,ero on että olet armonsaanut jumalan edessä jeesuksessa kristuksessa.
Kaikissa uskovissa on taistelu omaa minäävastaan,eli vanha ihminen on kapinassa jumalaavastaan niin kauvan kun elämme täällä.
Ei ole luvannut ruusuista tietä,kenellekään.

Vaikka viestiketjusi on vuoden vanha, en voinut olla kertomatta omaa mielipidettäni kokemuksistasi ja näkemyksestäsi asiasta.

Oli kertakaikkisen upeata lukea siitä, että sait Pyhän Hengen kasteen tai täyteyden, sekä kielilläpuhumisen armolahjan. Aistin myös kirjoituksestasi että olet nöyrä ihminen, vaikkakin paljastat olevasi puutteellinen. Se on jo itsessään nöyryyttä, se, että olet tullut pienemmäksi ja että koet olevasi riippuvainen Jumalan armosta.

Johannes Kastaja on ainut raamatunhenkilö jonka sanotaan olleen täynnä Pyhää Henkeä hamasta äidinkohdusta saakka. Hän oli sitä sen takia, koska oli valittu ase ja Jeesuksen edelläkävijä. Ihmiset tekivät hänen saarnansa kuulemisen jälkeen sankoin joukoin parannusta synneistään. Merkiksi tästä mielenmuutoksestaan, he ottivat vesikasteen Jordanin pyörteissä. Tämä samainen Johannes sanoi: "Minun tulee vähetä, ja Hänen (Jeesuksen) kasvaa". Samanlainen oivallus sinullekin on tapahtunut ja se on aina Pyhän Hengen työ joka sen aiheuttaa. Oivallus ja tunne siitä, että olet tullut pienemmäksi johtuu siitä, että sinua valmistettiin/ valmistetaan sitä kautta olemaan Jeesuksen todistaja ystävillesi, naapureillesi ja kenties monille muillekin. Ilman tätä pienuuden tunnetta olemme paisuneita ja silloin ei Jeesus voi olla meissä suuri, jotta evankeliumin voima vaikuttaisi meidän kautta menestyksekkästi, niin että sielut savat piston sydämeensä. "Joka itsensä alentaa, hänet ylennetään". Suuruutesi onkin siis siinä, että olet niin pieni, jotta Jeesus olisi sinussa suuri. Siinä on elämäsi tärkein tarkoitus. Sinussa oleva Kristuksen suuruus!

Kirjoitit että joskus saat selittäviä ajatuksia ja että kuvia piirtyy mieleesi, silloin kun rukoilet kielillä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että sinulla on myös "Kielten Selittämisen Henkilahja" ja että Pyhä Henki pyrkii saamaan sen aktiiviseksi. Älä tukahduta sitä lahjaa. Viritä se palavaksi käyttämällä sitä rohkeasti, aina silloin kun tunnet siihen kehoitusta. Kielten selittämisen kautta voi parhaimmillaan tulla joku profetaalinen sanoma jollekin henkilölle, jossa hänen sydämensä salat paljastuvat, jolloin, kun hän sanoman kuulee, lankeaa kasvoilleen ja tekee parannusta synneistään, tai kenties hän saa jonkun rohkaisevan sanoman, riippuen hänen omista tarpeistaan ja Jumalan tarkoitusperistä. Tästä lahjasta voit lukea raamastusta. Katso 1.Kor.12:10-11 sekä 1.Kor.14:26-28.

Kysyit missä näkyy Pyhän Hengen läsnäolo ja siunaus niillä joilla se on. Tulkitsin kysymyksesi niin, että halusit tietää missä arkipäivän asioissa se näkyy, meissä muissa? Omasta elämästäni voin sanoa seuraavaa...
Aina silloin tällöin kun puhun ihmisille normaaleissa keskusteluissa, huomaan että puheeni koskettaa heitä, silloin kun puhun hengellisiä totuuksia ja iankaikkisuusarvoja sisällään pitäviä asioista. Kosketus sanojen kautta tulee erityisesti väsyneille, rääkkääntyneille ja etsiville ihmisille. Näen, tiedän, tunnen ja koen, että sanat tekevät heidät iloiseksi, helpottuneeksi ja joskus se saa myös aikaseksi sen, että he muuttuvat sisäisesti. Pyhän Hengen läsnäolo näkyy myös siinä, etten kertakaikkiaan halua tehdä mitään muuta, kuin elää Jumalan tahdossa ja etsiä Hänen kasvojaan ja pyhyyttään. Tämä tietoisuus Herran läsnäolosta on voimavara joka antaa minulle rohkeutta ja joka tekee minut riippumattomaksi ulkonaisista olosuhteista. Sen kautta voin tuntea valtavaa rauhaa, iloa ja vieläpä rakkautta ja sääliä niitä kohtaan, jotka minua vihaa uskoni tähden. Mutta varma on, että "jokainen joka haluaa elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuu vainottavaksi". Se johtuu siitä, koska kannamme Jeesuksen todistuksen sismmässämme ja perkele tietää sen. Mutta on se silti niin mahtavaa olla uskossa. Siksi rohkenen sanoa itsestäni Paavalin tavoin: "Jos minä elän, niin elän Herralle. Ja jos minä kuolen, kuolen Herralle. Sentähden, elinpä tai kuolen, olen Herran oma". Herra on minun ylpeyteni!

Sain pyhän hengen kasteen noin yhdeksän vuotta sitten. Sain kielilläpuhumisen lahjan. Uskonelämä uudistui, muuttui totaalisesti. Itse en muuttunut - ainakaan en tiedosta muutuneeni paljonkaan.

Mutta tiedonjano kasvoi. Luin paljon ja yritin ottaa selvää uskonelämän salaisuuksista. Ehkä myös siksi, että asiat tuntuvat paremmin ymmärrettäviltä. Raamattu avautuu. Samalla se toi minut kriisiin uskonelämäni suhteen. Raadollisuus näkyy ja tuntuu..ja myös pyhyys koskettaa aiempaa enemmän. - niiden rajapinnassa on joskus vaikeaakin.... Pyhän Hengen läsnäolo on tehnyt sen, että haluan elää uskoani enemmän todeksi kuin ennen

Osaltaan on ollut myös vaikuttamassa siihenkin miksi kutsun itseäni paikanetsijäksi.... taitaa äkäpussi olla nyt kesytettävänä ja kasvatettavana..

Ihminen muuttuu ja muuttuu sen mukaan kastetaanko ihminen vedellä vai tulella. Eroittelu on määrittely ja suuntaa-antava voimana tulevan huomioon ja arvostukseen.