VT:n vanhemmissa kirjoituksissa saatana esiintyy hyvin harvoin, hän vaikuttaa aika marginaaliselta olennolta. Sana "saatana" palautuu merkitykseltään "vastustajaan" (sanaa käytetty ihmisvastustajista sodassa, 1 Kun.5:18 ; 14:14 jne.). Sanaa on käytetty VT:ssä merkitsemään "vastustajaa ja syyttäjää, joka laittaa esteen tielle". 4 Moos.22:32 Herran enkeli on estämässä Bileamin kulkemista, tekstissä siis Jahven oma enkeli on "saatanana" eli vastustajana. Mitään erillistä itsenäisesti toimivaa olentoa nimeltä saatana ei siis vielä edes tunnettu.
VT:n nuorempiin kirjoituksiin kuuluvussa Jobin kirjassa saatana jo esiintyy erillisenä yliluonnollisena olentona, joka "kiertelee maata" ja jolla on pääsy "Jumalan poikien" kanssa Jumalan eteen, missä saatana syyttää hurskaita (Job 1:6-12; 2:1-7). Jumala keskustelee saatanan kanssa ja kiinnittää saatanan huomion hurskaaseen Jobiin. Jumala suostuu saatanan ehdotukseen koetella Jobin jumalanpelon vilpittömyyttä tuhoamalla Jobin elämänonni. Mistään ei ilmene, että Jumalan ja saatanan välillä olisi jokin vihollisuus tai sotatila tai että saatana "tekisisi syntiä". Saatana toimii täysin Jumalan antaman toimeksiannon mukaisesti eikä hän riko hänelle asetettuja rajoja Jobin koettelemisessa. Saatanalla on esteetön pääsy Jumalan eteen aivan kuten muillakin "Jumalan pojilla".
Jobin kirjan esipuheen jälkeen saatanaa ei mainita enää siinä kirjassa. Saatana ei selvästikään ole Jobin kirjassa läpipaha demoninen Jumalan vihollinen, eikä mikään jumalan vastainen paha olento ollenkaan, vaan hänet kuvataan jumalallisen neuvoston/hovin jäsenenä, joka tarkkailee ihmisten toimintaa, mutta kuitenkin pahansuovin tarkoitusperin: saatana etsii ihmisten syntejä päästäkseen syyttämään heitä Jumalan edessä. Saatana on taivaallinen syyttäjä, joka etsii pelkkiä syntejä ja ehdottaa ihmisten uskollisuuden testaamista erilaisten onnettomuuksien ja kärsimyksien avulla, joiden tekemiseen Jumala antaa luvan saatanalle. Mutta syyttäjän toimenkuvaan kuuluu nimenomaan syyllisten etsiminen ja esittäminen rangaistavaksi, siinä ei ole mitään pahaa.
Jobin kertomuksesta ilmenee, että saatanalla ei ole mitään itsenäistä valtaa tehdä mitään, mitä Jumala ei salli: Jobin kärsimykset alkoivat Jumalan ja saatanan dialogin jälkeen Jumalan valtuutuksella. Niinpä saatanaa ei voida pitää itsenäisenä Jumalan vastustajana. Juutalaisuudessa myöhemmässä vaiheessa muodostunutta monoteismin oppia ei hämmennetty teologisesti opilla Jumalan vastavoimasta sen enempää kuin kuvaamalla saatanaa Jumalan edessä toimivana hurskaiden syyttäjänä. Tämä sama teologinen näkemys toistuu Sakarjan kirjassa (Sak.3:1-2), jossa saatana syyttää ylipappi Joosuaa Jahven edessä. Luterilainen ajatus saatanasta "Jumalan talutusnuorassa kulkevana koirana" onkin hyvin VT:n saatana-käsityksien mukainen.
1 Kun.22:19-23 Kuvataan myös Jahven taivaallinen hovi, jolta Jahve kysyy neuvoa: kuka eksyttäisi jumalattoman kuningas Ahabin lähtemään sotaan, jotta Ahab kuolisi. Taivaallisen hovin jäsenet ehdottivat kuka mitäkin, kunnes paikalle tuli henki, joka lupasi mennä valheen hengeksi profeettojen suuhun eksyttämään Ahabin lähtemään sotaan. Jahve hyväksyi hengen ehdotuksen ja antoi hengelle luvan mennä eksyttämään Ahabin. Jahve itse asiassa antaa tunnustusta hengen kyvylle eksyttää ihmisiä. Tässä kertomuksessa saatana toimii Jahven valtuuttamana palvelijana, sanoisiko jopa "likaisen työn tekijänä" harhaanjohtajan ominaisuudessa. Saatanan rooliin kuuluu syyttämisen lisäksi siis osallistua myös jumalattomien rankaisemiseen Jahven toimeksiannosta.
Kun mennään nuorempiin VT:n historiankirjoihin niin Saatana esiintyykin jo itsenäisenä voimana, joka "nousee tuhotakseen Israelin" viettelemällä Daavidia tekemään väestönlaskennan (1 Aik.21:1). Sama tapahtuma on kuvattu vanhemmissa historiallisissa kirjoissa täysin eri tavalla: 2 Sam.24:1 mukaan Jahve itse vihastui Israeliin - mitään syytä Jahven vihaan ei kerrota - ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan Jahve käski Daavidia tekemään väestönlaskennan. Vanhemmassa Samuelin kirjassa saatanaa ei esiinny tapahtumien alkuunsaattajana ollenkaan.
VT:n nuorempiin kirjoituksiin kuuluvussa Jobin kirjassa saatana jo esiintyy erillisenä yliluonnollisena olentona, joka "kiertelee maata" ja jolla on pääsy "Jumalan poikien" kanssa Jumalan eteen, missä saatana syyttää hurskaita (Job 1:6-12; 2:1-7). Jumala keskustelee saatanan kanssa ja kiinnittää saatanan huomion hurskaaseen Jobiin. Jumala suostuu saatanan ehdotukseen koetella Jobin jumalanpelon vilpittömyyttä tuhoamalla Jobin elämänonni. Mistään ei ilmene, että Jumalan ja saatanan välillä olisi jokin vihollisuus tai sotatila tai että saatana "tekisisi syntiä". Saatana toimii täysin Jumalan antaman toimeksiannon mukaisesti eikä hän riko hänelle asetettuja rajoja Jobin koettelemisessa. Saatanalla on esteetön pääsy Jumalan eteen aivan kuten muillakin "Jumalan pojilla".
Jobin kirjan esipuheen jälkeen saatanaa ei mainita enää siinä kirjassa. Saatana ei selvästikään ole Jobin kirjassa läpipaha demoninen Jumalan vihollinen, eikä mikään jumalan vastainen paha olento ollenkaan, vaan hänet kuvataan jumalallisen neuvoston/hovin jäsenenä, joka tarkkailee ihmisten toimintaa, mutta kuitenkin pahansuovin tarkoitusperin: saatana etsii ihmisten syntejä päästäkseen syyttämään heitä Jumalan edessä. Saatana on taivaallinen syyttäjä, joka etsii pelkkiä syntejä ja ehdottaa ihmisten uskollisuuden testaamista erilaisten onnettomuuksien ja kärsimyksien avulla, joiden tekemiseen Jumala antaa luvan saatanalle. Mutta syyttäjän toimenkuvaan kuuluu nimenomaan syyllisten etsiminen ja esittäminen rangaistavaksi, siinä ei ole mitään pahaa.
Jobin kertomuksesta ilmenee, että saatanalla ei ole mitään itsenäistä valtaa tehdä mitään, mitä Jumala ei salli: Jobin kärsimykset alkoivat Jumalan ja saatanan dialogin jälkeen Jumalan valtuutuksella. Niinpä saatanaa ei voida pitää itsenäisenä Jumalan vastustajana. Juutalaisuudessa myöhemmässä vaiheessa muodostunutta monoteismin oppia ei hämmennetty teologisesti opilla Jumalan vastavoimasta sen enempää kuin kuvaamalla saatanaa Jumalan edessä toimivana hurskaiden syyttäjänä. Tämä sama teologinen näkemys toistuu Sakarjan kirjassa (Sak.3:1-2), jossa saatana syyttää ylipappi Joosuaa Jahven edessä. Luterilainen ajatus saatanasta "Jumalan talutusnuorassa kulkevana koirana" onkin hyvin VT:n saatana-käsityksien mukainen.
1 Kun.22:19-23 Kuvataan myös Jahven taivaallinen hovi, jolta Jahve kysyy neuvoa: kuka eksyttäisi jumalattoman kuningas Ahabin lähtemään sotaan, jotta Ahab kuolisi. Taivaallisen hovin jäsenet ehdottivat kuka mitäkin, kunnes paikalle tuli henki, joka lupasi mennä valheen hengeksi profeettojen suuhun eksyttämään Ahabin lähtemään sotaan. Jahve hyväksyi hengen ehdotuksen ja antoi hengelle luvan mennä eksyttämään Ahabin. Jahve itse asiassa antaa tunnustusta hengen kyvylle eksyttää ihmisiä. Tässä kertomuksessa saatana toimii Jahven valtuuttamana palvelijana, sanoisiko jopa "likaisen työn tekijänä" harhaanjohtajan ominaisuudessa. Saatanan rooliin kuuluu syyttämisen lisäksi siis osallistua myös jumalattomien rankaisemiseen Jahven toimeksiannosta.
Kun mennään nuorempiin VT:n historiankirjoihin niin Saatana esiintyykin jo itsenäisenä voimana, joka "nousee tuhotakseen Israelin" viettelemällä Daavidia tekemään väestönlaskennan (1 Aik.21:1). Sama tapahtuma on kuvattu vanhemmissa historiallisissa kirjoissa täysin eri tavalla: 2 Sam.24:1 mukaan Jahve itse vihastui Israeliin - mitään syytä Jahven vihaan ei kerrota - ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan Jahve käski Daavidia tekemään väestönlaskennan. Vanhemmassa Samuelin kirjassa saatanaa ei esiinny tapahtumien alkuunsaattajana ollenkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saatana on keppihevonen, jolla sunilaisuus ratsastaa. Yritys kumota Raamatun rakkauden sanoma on saatanan töitä ja työväline on sunilaisuus.
Eikö juuri Jeesus ja Paavali/pikkurenki, molemmat
toimi syyttäjinä ainakin omaa kansaansa kohtaan.
Toki pakanatkin saa osansa.
Mitään muita vastustajia tuskin tulee, näillä on jo niin suuri valta.
Siinnä toinen korvessa harhailija ;;)))
Olet aika pahasti metsässä.