Uskonto on kainalosauva henkisesti rammalle ihmiselle. Maailmankuva ei ole kokonainen ja eheä ilman sitä ja sen tarjoamaa "täydellistä" selitystä kaikelle.
Tarvitsee vain uskoa. Uskoa ja noudattaa valmiita elämänohjeita. Vaikka nämä olisi laadittu satoja, jopa tuhansia vuosia sitten eivätkä aivan istu nykypäivän elämään.
Uskovalta puuttu kyky tai mahdollisuus,useimmiten molemmat, hankkia ja omaksua laajempaa sivistystä pärjätäkseen ympäristössään ilman valmista mallia.
Laaja sivistys ja tieteiden tuntemus ei takaa henkistä selviytymistä. Tutkitusti on ihmisiä joiden aivot ovat uskonnollisuuteen taipuvaisia. Useimmiten kuitenkin elinyhteisön paine pakottaa tiettyyn uskontoon ja estää kaiken muun tiedon saamisen, omaksumisen ja levittämisen. Ei ole sijaa valinnoille.
Yksilö tulee toimeen samanuskoisten parissa ja tuntee tavat ja tietää miten pitää käyttäytyä. Hän siis hyötyy uskonnosta omassa viiteryhmässään. eriuskoisena tai ateistina hän todennäköisesti kärsisi enemmän tai vähemmän.
Samankaltaisten parissa ei tarvitse jatkuvasti jännittää uutta ja outoa. Stressiä esiintyy vähemmän. Yhteisö homogenisoituu luonnostaan. Tai väkivalloin, no... sekin on osa meidän ihmisten luontoa.
Usko on hyvä tuki sitä tarvitseville ja suotakoon se heille. Kasvavan sivistyksen myötä uskontojen tarve vähenee vaan ei poistu koskaan kokonaan. Moni kaipaa "takaporttia", kun asiat menevät pieleen.
Tarvitsee vain uskoa. Uskoa ja noudattaa valmiita elämänohjeita. Vaikka nämä olisi laadittu satoja, jopa tuhansia vuosia sitten eivätkä aivan istu nykypäivän elämään.
Uskovalta puuttu kyky tai mahdollisuus,useimmiten molemmat, hankkia ja omaksua laajempaa sivistystä pärjätäkseen ympäristössään ilman valmista mallia.
Laaja sivistys ja tieteiden tuntemus ei takaa henkistä selviytymistä. Tutkitusti on ihmisiä joiden aivot ovat uskonnollisuuteen taipuvaisia. Useimmiten kuitenkin elinyhteisön paine pakottaa tiettyyn uskontoon ja estää kaiken muun tiedon saamisen, omaksumisen ja levittämisen. Ei ole sijaa valinnoille.
Yksilö tulee toimeen samanuskoisten parissa ja tuntee tavat ja tietää miten pitää käyttäytyä. Hän siis hyötyy uskonnosta omassa viiteryhmässään. eriuskoisena tai ateistina hän todennäköisesti kärsisi enemmän tai vähemmän.
Samankaltaisten parissa ei tarvitse jatkuvasti jännittää uutta ja outoa. Stressiä esiintyy vähemmän. Yhteisö homogenisoituu luonnostaan. Tai väkivalloin, no... sekin on osa meidän ihmisten luontoa.
Usko on hyvä tuki sitä tarvitseville ja suotakoon se heille. Kasvavan sivistyksen myötä uskontojen tarve vähenee vaan ei poistu koskaan kokonaan. Moni kaipaa "takaporttia", kun asiat menevät pieleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mieli nyrjähtää, niin on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kun se peitellään uskoon tulolla.
En ole mielisairas - olen uskossa.
:)
"Uskonto on kainalosauva henkisesti rammalle ihmiselle. Maailmankuva ei ole kokonainen ja eheä ilman sitä ja sen tarjoamaa "täydellistä" selitystä kaikelle."
Välillä näyttää siltä, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat uskoa johonkin joka on heille kainalosauva. Luulen kuitenkin syynä olevan enemmänkin sen, että ihminen haluaa tukea ja turvaa, empatiaa sekä sympatiaa samoin ajattelevilta ihmisiltä. Tätä esiintyy jokaisella ihmisellä. Ihminen on laumaeläin. Ja uskonto on osoittautunut tehokkaaksi hyvänolon tuojaksi (joo, joo, nyt ei puhuta muista päihteistä).
" Tutkitusti on ihmisiä joiden aivot ovat uskonnollisuuteen taipuvaisia."
Tässä kohtaa näkemykseni on, että ihmismieli on rakentunut varsin vastaanottavaksi yliluonnollisille selityksille tai sanotaan näin; ihmismieli seuraa syy- ja seuraussuhteita suoraviivaisesti aiheuttaen virhetulkintoja havainnoista . Sen sijaan tieteellinen järkeily on varsin uusi tapa jäsentää maailmaa.
En lähtisi kuitenkaan mollaamaan uskovia yleensä henkisesti rammoiksi, mutta viime kuukausien aikana olen kyllä muuttanut kantaa ns. tosi hihhuleiden kohdalla (luulin, että sellaisia on vain komedioissa). Näiden hihhuleiden moraalitaju on pahasti vääristynyt ja seuraavat kirjaimellisesti tuhansia vuosia sitten eläneiden täysin vieraan ja muinaisen kulttuurin edustajien kirjoituksien mukaan.
varsinkin jehovat karsasta korkeampaa koulutusta. Näin ainakin se nuori kaveri, ex-jehova, josta oli juttua jokunen päivä sitten, sanoi. Hän kai olikin ex-jehova ilmeisesti sen takia, että lähti opiskelemaan yliopistoon.
"Useimmiten kuitenkin elinyhteisön paine pakottaa tiettyyn uskontoon ja estää kaiken muun tiedon saamisen, omaksumisen ja levittämisen. Ei ole sijaa valinnoille."
- Ihan silkkaa jehovaa tuo on. Mitäs sitä turhia lukemaan kun taivaaseen on matkalla.
Näen itsekin asian aika samoin, uskonto on nimenomaan sellaisille heikoille (ja heikkolahjaisille) yksilöille, jotka muuten eivät elämässään pärjää.
Näkeehän sen noista tänne kirjoittelevista säälittävistä reppanoista, millainen sivistystaso heillä keskimäärin onkaan. Ja useimmilla tuntuu olevan joku linnakundi/narkomaani -tausta, eli elämä eletty koko lailla vituilleen ja sitten viimeisenä oljenkortena hurahdettu uskoon. Mikä onkin helppoa, jos vuosikymmeniä jatkunut aineiden sekakäyttö on syönyt aivot, tai jos kaikki koulut ovat jääneet käymättä ja ainoa sivistys on vankilassa saatua.
Vastenmielisen tästä tekee se, että nämä jotka eivät pärjää ilman kainolosauvaansa olettavat aina, etteivät ketkään muutkaan pärjää ja haluavat pakottaa kaikki muutkin käyttämään samoin sauvaa. Vaikka sitten väkisin. Sen sijaan että yrittäisi itse opetella pärjäämään ilman, halutaankin pakottaa kaikki terveetkin kulkemaan sauvalla vaivalloisesti köpöttäen.
Jos ei itse kykene elämään ilman näkymättömiä mielikuvistusystäviä, niin ei pidä yleistää sitä koskemaan kaikkia terveitäkin ihmisiä.