Kirjoitan nyt vielä tännekin asiastani...
Olen 19 ja minulla on hyvin läheiset välit kohta 8-vuotiaaseen serkkuuni, hän on minulle kuin pikkusisko; kyselee minulta asioita ja totuuksia elämästä. Olen miettinyt, mitä teen jos hän kysyy minulta joskus jumalasta. Minusta tuli ateisti rippikoulun jälkeen. Voinko sanoa tokaluokkalaiselle, että minun mielestä mitään Jumalaa ei ole, vaikka juuri hänelle on koulussa uskonnontunnilla niin sanottu...??
Minusta uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia, ja siihen suhtautuminen tulisi muotoutua itsestään. Koulun uskonnonopetus ei kylläkään tue kantaani..
Minusta on tavallaan väärin, että ala-asteella pienille lapsille opetetaan uskontoa siitä näkökulmasta, että Jumala on olemassa, muista vaihtoehdoita ei puhutakaan... Itse tunsin itseni huijatuksi, kun tajusin että kaikkien ei olekaan pakko uskoa...
Olen 19 ja minulla on hyvin läheiset välit kohta 8-vuotiaaseen serkkuuni, hän on minulle kuin pikkusisko; kyselee minulta asioita ja totuuksia elämästä. Olen miettinyt, mitä teen jos hän kysyy minulta joskus jumalasta. Minusta tuli ateisti rippikoulun jälkeen. Voinko sanoa tokaluokkalaiselle, että minun mielestä mitään Jumalaa ei ole, vaikka juuri hänelle on koulussa uskonnontunnilla niin sanottu...??
Minusta uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia, ja siihen suhtautuminen tulisi muotoutua itsestään. Koulun uskonnonopetus ei kylläkään tue kantaani..
Minusta on tavallaan väärin, että ala-asteella pienille lapsille opetetaan uskontoa siitä näkökulmasta, että Jumala on olemassa, muista vaihtoehdoita ei puhutakaan... Itse tunsin itseni huijatuksi, kun tajusin että kaikkien ei olekaan pakko uskoa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tietysti voit kertoa oman mielipiteesi asiasta rehellisesti. Miksi pitäisi jatkaa joutavaa löpinää, jota Sinulle on lapsena sepitetty. Sehän on kuin panisi vahingon kiertämään.
Itse olen kahdenkin seurakuntaan kuuluvan lapsen kummi. Kerron heille, että kun mahdollisesti haet taivaasta vastausta ongelmiisi, et ilmeisesti tule vastausta saamaan. Soita sen sijaan kummille, niin ainakin puhelimeen vastataan ja avunkin voit saada.
Näin sen kerroin omalle lapselleni:
Maailmassa on monia uskontoja, joista kristinusko on yksi. Kristinuskossa uskotaan yhteen Jumalaan ja monissa muissa moniin muihin. Itse en usko sellaisiin ollenkaan.
Se on sellainen mielipideasia, josta ei kantsi väitellä. Sun ei tarvii uskoa mihinkään tuollaisiin ellet halua. Jännittäviä kertomuksia uskontoihin kyllä liittyy ja niistä voi oppiakin aika paljon. Se että ne tarinat on hyviä ei kuitenkaan tarkoita että ne olisi totta.
Sun, lapseni, ei tarvitse uskoa samalla tavalla kuin muut tai mitä muut sulle saattaa tyrkyttää.
Usko sellaiseen kuin itse oikeaksi näet.
Aamen.
....todellakaan pakko uskoa, se on täysin vapaaehtoista. Mutta Taivaaseen ja Helvettiin ei mennä vapaaehtoisesti. Toiseen paikkaan menee ilolla uskovat ja toiseen menee hämmästyneinä ei-uskovat.
Kukaan ei mene minnekään.
Mutta ne kuolevat rauha sydämessään jotka ovat elämänsä eläneet rehellisesti ja oikein ja toisten elämänkatsomusta kunnioittaen...
Niinhän sinä uskot. Sekin on uskon asia.
Onko kuoleman jälkeen mitään? Ja jos on niin mitä?
Kyllä me kaikki sen ajan kanssa tulemme tietämään.
Miten tämä väittely liittyy ketjun aloittaneen kirjoittajan aiheeseen? Kysymys kuului: miten kertoa lapselle Jumalasta ja uskonnosta rehellisesti oman elämänkatsomuksensa mukaisesti?
Ihmisellä oli konkreettinen ongelma. Vaan miten sinä siihen vastaat? "Oikomalla" kirjoittajan näkemyksiä. Varsinainen besserwisser.
Oion sinua.
Siihen et ikävä kyllä ole kykenevä.
Vapaus, elämänrakkaus ja ilo ovat elämässäni jotain jota uskossaan tukahtuneet eivät voi pahuudeksi muuttaa vaikka kuinka tahtoisivat.
Onnea valitsemallesi uralle.
Sinulla näyttää tuo totuus olevan hallussa.
Ja kukas noita nyt on pahuudeksi muuttanut, annahan nimiä.