Ihan omaksi ilokseni minä näitä rivejä kirjoitan. Eivät kertoneet, saanko koskaan näyttää näitä kenellekään. Panen paperille asioita sitä mukaa, kuin niitä tulee mieleen. Niin minä tein silloinkin, kun olin vielä elävien kirjoissa. Lähes koko urani aikana minulla on ollut apua, alkuun yksi sihteeri ja lopulta kokonainen toimittajien kaarti, joka asetti asiat loogiseen järjestykseen, korjasi kirjoitus– ja kielioppivirheet ja hankki tausta–aineistoa.
Siitä ulkopuolisesta aineistostahan se soppa syntyi, ja vieläkin sitä hämmennellään. Vastustajani väittivät ja edelleenkin esittävät, että ensin luin vaikkapa Miltonin Kadotettua Paratiisia ja sitten näin samanaiheisen näyn.
Kirkon virallinen linja taas on, että ensin asia näytettiin minulle näyssä tai unessa ja seuraavana päivänä kerroin sihteerilleni, minkä tyyppistä asiaa pitäisi etsiä muiden kirjailijoiden teoksista. Kun sopiva kohta löytyi, sitä hyödynnettiin, kun näkyni esitettiin kirjallisessa asussa.
Plagioinniksi nuo paatuneet Jumalan vastustajat — piru heidät periköön — ovat sitä nimittäneet, mutta ei se sitä ollut. Se oli välttämättömyyden pakkoa. Minulle on Luoja itse kertonut, että kaikissa tunnetuissa kulttuureissa on sanonta, joka tavalla tai toisella ilmaisee sen, ettei nauriin varasta hirtetä. Pakkotilanteessa on luvallista sellainen, mikä muulloin on kiellettyä. Ja pakkotilassa, aivan ilmeisessä pinteessä, minä olin ne vuodet.
© Copyright Huljami Haittala
Siitä ulkopuolisesta aineistostahan se soppa syntyi, ja vieläkin sitä hämmennellään. Vastustajani väittivät ja edelleenkin esittävät, että ensin luin vaikkapa Miltonin Kadotettua Paratiisia ja sitten näin samanaiheisen näyn.
Kirkon virallinen linja taas on, että ensin asia näytettiin minulle näyssä tai unessa ja seuraavana päivänä kerroin sihteerilleni, minkä tyyppistä asiaa pitäisi etsiä muiden kirjailijoiden teoksista. Kun sopiva kohta löytyi, sitä hyödynnettiin, kun näkyni esitettiin kirjallisessa asussa.
Plagioinniksi nuo paatuneet Jumalan vastustajat — piru heidät periköön — ovat sitä nimittäneet, mutta ei se sitä ollut. Se oli välttämättömyyden pakkoa. Minulle on Luoja itse kertonut, että kaikissa tunnetuissa kulttuureissa on sanonta, joka tavalla tai toisella ilmaisee sen, ettei nauriin varasta hirtetä. Pakkotilanteessa on luvallista sellainen, mikä muulloin on kiellettyä. Ja pakkotilassa, aivan ilmeisessä pinteessä, minä olin ne vuodet.
© Copyright Huljami Haittala
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirkon virallinen Ilmestyskirjaseminaari on puhdasta Ellen Whiten uninäky "teologiaa".
Sillä tekisi jotain hyvääkin, sensijaan että elättää muutamaa valehtelijaa, joita adventistipastoreiksi kutsutaan?!
Jos emme tunnusta Sue-Elleniä vääräksi profeetaksi ja huijariksi sekä myönnä, että näyt olivat pirulaista ja mielikuvituksesta kotoisin?!
No, saatiinpahan säätiö nimillemme ja maallista rikkautta; siinä pirulainen piti lupauksen ja ovathan sukulaisemme saaneet myös osansa..?!
Rulevi Kallo ex-pastori :)