Miksi elämä on niin raskasta?

ja seuraavassa elämässä taas meillä on uudet kujeet....

Herra jumala!

>>>>Olet täällä vapaaehtoisena. Olit niin kaheli (kuten minäkin), että todella halusit tätä - tulla tänne ja kokea sen kaiken, kivun, tuskan, sairauden, vaivan ja pelon.

minä rakastan.todella.

jumala kirjoitti:

minä rakastan.todella.

Kiitti vitusti ...

Ihan hyvä neuvo, jos on energinen, pirteä ja vauhti päällä, mutta kehno neuvo ystävälle, joka on niin uupunut ja masentunut ettei jaksa edes ajatella ja tuntuu ettei ole ajateltavaa. Samaa kun käskee nostaa itseää tukasta ylös.

Hanna kirjoitti:

Ihan hyvä neuvo, jos on energinen, pirteä ja vauhti päällä, mutta kehno neuvo ystävälle, joka on niin uupunut ja masentunut ettei jaksa edes ajatella ja tuntuu ettei ole ajateltavaa. Samaa kun käskee nostaa itseää tukasta ylös.

Lue lisää

ainoa keino. Me valitsemme koko ajan miten voimme. Eihän sitä ehkä voi muuttaa itseään nollasta sataan sekunnissa mutta aina voi nostaa mieltään muutaman millin.

Aritta kirjoitti:

ainoa keino. Me valitsemme koko ajan miten voimme. Eihän sitä ehkä voi muuttaa itseään nollasta sataan sekunnissa mutta aina voi nostaa mieltään muutaman millin.

Jos ihminen on masentunut ja itsemuhan partaalla ja elämällä ei tarkoitusta, tuollaiset neuvot eivät pajoa sitä kohenna. Olen nähnyt tällaisia tapauksia. Jos ei olisi uskossa, auttajallakin olisi "pullat" vähissä syvässä kriisissä olevan rinnaklla. Kuitenkin yliluonnollinen Jumalan voima antaa uskon pysytellä rukoillen vierellä ja luottaa että Isän siivet kantavat, kun ei jakseta. Noissa tilanteissa kokee usein ihmeellisen voiman!

Hanna kirjoitti:

Jos ihminen on masentunut ja itsemuhan partaalla ja elämällä ei tarkoitusta, tuollaiset neuvot eivät pajoa sitä kohenna. Olen nähnyt tällaisia tapauksia. Jos ei olisi uskossa, auttajallakin olisi "pullat" vähissä syvässä kriisissä olevan rinnaklla. Kuitenkin yliluonnollinen Jumalan voima antaa uskon pysytellä rukoillen vierellä ja luottaa että Isän siivet kantavat, kun ei jakseta. Noissa tilanteissa kokee usein ihmeellisen voiman!

Lue lisää

ruukata mennä sanomaankaan että koitas nyt piristyä. Minä vain kerroin että elämämme on omissa käsissämme eikä muualta kannata odottaa yhtään mitään.

Sinä tietenkin sanot että Jumala auttaa ja kun siihen uskoo niin tietenkin piristyy mutta sekin on omaa luomista. Jumala ei tule piristämään ketään.

Aritta kirjoitti:

ruukata mennä sanomaankaan että koitas nyt piristyä. Minä vain kerroin että elämämme on omissa käsissämme eikä muualta kannata odottaa yhtään mitään.

Sinä tietenkin sanot että Jumala auttaa ja kun siihen uskoo niin tietenkin piristyy mutta sekin on omaa luomista. Jumala ei tule piristämään ketään.

Lue lisää

oma tahto.autan pyydettäessä.

aloittajan kanssa samaa kyselen. Ikää 26 vuotta, ja viimeiset 15 vuotta ollut henkistä ja fyysistä tuskaa. viimeiset viisi vuotta ollut tilanteessa ettei ilman kännejä uskalla ulos astua, kun pelottaa aina niin vitusti. Uskossa jeesukseenkin olin n kaksi vuotta, mutta sekin homma oli pelkkä fiasko.

outoa.. kirjoitti:

aloittajan kanssa samaa kyselen. Ikää 26 vuotta, ja viimeiset 15 vuotta ollut henkistä ja fyysistä tuskaa. viimeiset viisi vuotta ollut tilanteessa ettei ilman kännejä uskalla ulos astua, kun pelottaa aina niin vitusti. Uskossa jeesukseenkin olin n kaksi vuotta, mutta sekin homma oli pelkkä fiasko.

Lue lisää

Tunnen ihmisen joka on sairastanut vakavaa masennusta
n. 16 vuotta. Sairaalareissuineen psykooseineen hänen elämänsä on ollut todella rankkaa. Onneksi hän tuli uskoon ennen sairastumistaan, koska ilman uskoa hän ei enää täällä olisi.

Se että on muitakin kärsiviä, ei tietenkään paranna sinun tuntemuksiasi, jokaiselle oma kärsimys on ainutlaatuinen. Mutta haluan sanoa tällä että kärsimyksemme ei ole Jumalalta piilossa, vaikkemme koe Hänestä mitään.

Sanot olleesi uskossa pari vuotta ja pettyneesi. Mihin petyit? Teitkö ihmisten vaatimuksesta ns. ratkaisun ja mitään ei tapahtunut? Kaikkien kohdalla ei tapahdu mitään ratkaisun teon jälkeen. Mutta jos olet ollut tosissasi, Jumalakin on tosissaan sinun kanssasi. Olitko seurakuntayhteydessä, luitko Raamattua, rukoilitko? Koska nämä ovat uskon välineitä ja jos ne laiminlyö, ei hengellisyys pääse kasvamaan.

Kännäämisen avulla et kuitenkaan helpota tilannetta, päinvastoin. Tilannettasi tietämättä en voi opastaa sinua sen tarkemmin. Oletko käynyt esim. mielenterveystoimistossa? Apua kannattaa lähteä hakeman jos et sitä ole tehnyt. Yksin ollessa ja alkoholista helpotusta hakien et ainakaan tilannetta paranna. Alkoholi vain vahvistaa henkisiä ongelmia.

Jumalan omana on kuitenkin turvallisempaa olla kuin ilman Häntä. Kun itse olin omassa kärsimyksen koulussani, tieto Jumalan olemassaolosta, vaikka en Hänestä tuntemuksia kokenut, auttoi jaksamaan. Eräässä rukoushetkessä tuli toisen henkilön kautta sanat eräästä kauniista tarinasta, jonka haluan sinulle tässä jakaa:


— Jalanjäljet.

""Kuljin meren rantaa. Taivaalla näin heijastuksena elämäni tapahtumia. Jotkut olivat minusta, toiset Herrastani. Kun viimeinen kohtaus elämästäni sukelsi esiin, katsoin vielä kerran taakseni nähdäkseni jalanjälkeni. Huomasin, että usein elämäni polulla näkyi vain yhdet jäljet, ja minusta tuntui, että ne näkyivät aina elämäni synkimpinä ja murheellisimpina aikoina. Liikutuin syvästi ja kysyin:

"Herra, kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea kanssani koko tien. Nyt olen kuitenkin huomannut, että elämäni vaikeimpina aikoina rannalla näkyvät vain yhdet jäljet. En ymmärrä miksi jätit minut yksin juuri kun olisin kipeimmin tarvinnut sinua."

Herra vastasi. "Ystäväni, en olisi milloinkaan saattanut jättää sinua yksin kärsimysten ja koettelemusten aikoina. Kun sinä näit vain yhdet painaumat, ne olivat siksi, koska silloin minä kannoin sinua."" — (Tuntematon)

DeltaEssiivi kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka on sairastanut vakavaa masennusta
n. 16 vuotta. Sairaalareissuineen psykooseineen hänen elämänsä on ollut todella rankkaa. Onneksi hän tuli uskoon ennen sairastumistaan, koska ilman uskoa hän ei enää täällä olisi.

Se että on muitakin kärsiviä, ei tietenkään paranna sinun tuntemuksiasi, jokaiselle oma kärsimys on ainutlaatuinen. Mutta haluan sanoa tällä että kärsimyksemme ei ole Jumalalta piilossa, vaikkemme koe Hänestä mitään.

Sanot olleesi uskossa pari vuotta ja pettyneesi. Mihin petyit? Teitkö ihmisten vaatimuksesta ns. ratkaisun ja mitään ei tapahtunut? Kaikkien kohdalla ei tapahdu mitään ratkaisun teon jälkeen. Mutta jos olet ollut tosissasi, Jumalakin on tosissaan sinun kanssasi. Olitko seurakuntayhteydessä, luitko Raamattua, rukoilitko? Koska nämä ovat uskon välineitä ja jos ne laiminlyö, ei hengellisyys pääse kasvamaan.

Kännäämisen avulla et kuitenkaan helpota tilannetta, päinvastoin. Tilannettasi tietämättä en voi opastaa sinua sen tarkemmin. Oletko käynyt esim. mielenterveystoimistossa? Apua kannattaa lähteä hakeman jos et sitä ole tehnyt. Yksin ollessa ja alkoholista helpotusta hakien et ainakaan tilannetta paranna. Alkoholi vain vahvistaa henkisiä ongelmia.

Jumalan omana on kuitenkin turvallisempaa olla kuin ilman Häntä. Kun itse olin omassa kärsimyksen koulussani, tieto Jumalan olemassaolosta, vaikka en Hänestä tuntemuksia kokenut, auttoi jaksamaan. Eräässä rukoushetkessä tuli toisen henkilön kautta sanat eräästä kauniista tarinasta, jonka haluan sinulle tässä jakaa:


— Jalanjäljet.

""Kuljin meren rantaa. Taivaalla näin heijastuksena elämäni tapahtumia. Jotkut olivat minusta, toiset Herrastani. Kun viimeinen kohtaus elämästäni sukelsi esiin, katsoin vielä kerran taakseni nähdäkseni jalanjälkeni. Huomasin, että usein elämäni polulla näkyi vain yhdet jäljet, ja minusta tuntui, että ne näkyivät aina elämäni synkimpinä ja murheellisimpina aikoina. Liikutuin syvästi ja kysyin:

"Herra, kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea kanssani koko tien. Nyt olen kuitenkin huomannut, että elämäni vaikeimpina aikoina rannalla näkyvät vain yhdet jäljet. En ymmärrä miksi jätit minut yksin juuri kun olisin kipeimmin tarvinnut sinua."

Herra vastasi. "Ystäväni, en olisi milloinkaan saattanut jättää sinua yksin kärsimysten ja koettelemusten aikoina. Kun sinä näit vain yhdet painaumat, ne olivat siksi, koska silloin minä kannoin sinua."" — (Tuntematon)

Lue lisää

jalanjäljet....
kylläpä oli kaunis ja liikuttava tarina
ja minulle myös totta
vaikka uskomme eri tavoin
kiitos
ja uskon tuon kertomuksen myös lohduttavan monia

ps.myös itselläni on lähipiirissä samoin sairastava henkilö ja kyllä ammattiapu on tärkeää siinä tilanteessa

DeltaEssiivi kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka on sairastanut vakavaa masennusta
n. 16 vuotta. Sairaalareissuineen psykooseineen hänen elämänsä on ollut todella rankkaa. Onneksi hän tuli uskoon ennen sairastumistaan, koska ilman uskoa hän ei enää täällä olisi.

Se että on muitakin kärsiviä, ei tietenkään paranna sinun tuntemuksiasi, jokaiselle oma kärsimys on ainutlaatuinen. Mutta haluan sanoa tällä että kärsimyksemme ei ole Jumalalta piilossa, vaikkemme koe Hänestä mitään.

Sanot olleesi uskossa pari vuotta ja pettyneesi. Mihin petyit? Teitkö ihmisten vaatimuksesta ns. ratkaisun ja mitään ei tapahtunut? Kaikkien kohdalla ei tapahdu mitään ratkaisun teon jälkeen. Mutta jos olet ollut tosissasi, Jumalakin on tosissaan sinun kanssasi. Olitko seurakuntayhteydessä, luitko Raamattua, rukoilitko? Koska nämä ovat uskon välineitä ja jos ne laiminlyö, ei hengellisyys pääse kasvamaan.

Kännäämisen avulla et kuitenkaan helpota tilannetta, päinvastoin. Tilannettasi tietämättä en voi opastaa sinua sen tarkemmin. Oletko käynyt esim. mielenterveystoimistossa? Apua kannattaa lähteä hakeman jos et sitä ole tehnyt. Yksin ollessa ja alkoholista helpotusta hakien et ainakaan tilannetta paranna. Alkoholi vain vahvistaa henkisiä ongelmia.

Jumalan omana on kuitenkin turvallisempaa olla kuin ilman Häntä. Kun itse olin omassa kärsimyksen koulussani, tieto Jumalan olemassaolosta, vaikka en Hänestä tuntemuksia kokenut, auttoi jaksamaan. Eräässä rukoushetkessä tuli toisen henkilön kautta sanat eräästä kauniista tarinasta, jonka haluan sinulle tässä jakaa:


— Jalanjäljet.

""Kuljin meren rantaa. Taivaalla näin heijastuksena elämäni tapahtumia. Jotkut olivat minusta, toiset Herrastani. Kun viimeinen kohtaus elämästäni sukelsi esiin, katsoin vielä kerran taakseni nähdäkseni jalanjälkeni. Huomasin, että usein elämäni polulla näkyi vain yhdet jäljet, ja minusta tuntui, että ne näkyivät aina elämäni synkimpinä ja murheellisimpina aikoina. Liikutuin syvästi ja kysyin:

"Herra, kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea kanssani koko tien. Nyt olen kuitenkin huomannut, että elämäni vaikeimpina aikoina rannalla näkyvät vain yhdet jäljet. En ymmärrä miksi jätit minut yksin juuri kun olisin kipeimmin tarvinnut sinua."

Herra vastasi. "Ystäväni, en olisi milloinkaan saattanut jättää sinua yksin kärsimysten ja koettelemusten aikoina. Kun sinä näit vain yhdet painaumat, ne olivat siksi, koska silloin minä kannoin sinua."" — (Tuntematon)

Lue lisää

>>Tunnen ihmisen joka on sairastanut vakavaa masennusta
n. 16 vuotta. Sairaalareissuineen psykooseineen hänen elämänsä on ollut todella rankkaa. Onneksi hän tuli uskoon ennen sairastumistaan, koska ilman uskoa hän ei enää täällä olisi.

kesävänkis kirjoitti:

>>Tunnen ihmisen joka on sairastanut vakavaa masennusta
n. 16 vuotta. Sairaalareissuineen psykooseineen hänen elämänsä on ollut todella rankkaa. Onneksi hän tuli uskoon ennen sairastumistaan, koska ilman uskoa hän ei enää täällä olisi.

Lue lisää

eivät ole vertailukelpoisia, koska emme voi tietää mitä toinen kokee sisimmässään ja mikä on hänen henkinen kapasiteettinsa kantaa taakkoja.

En tiedä mitä tarkoitat sanoessasi että olet ollut 19 vuotta hullu. Jotakin olet kertonut, mutta en ihan tarkkaa kuvaa ole saanut, eikä sitä tarvitse täällä kertoakaan.
Minusta ei edes ole olemassa hulluja vaan eri syistä mielen alueen vaikeuksista kärsiviä.

Oletko kärsinyt vakavasta masennuksesta? Jossa kahden loppuunpalamisen seurauksena kehon kemia on totaalisen sekaisin ja kyvytön itsekorjausprosessiin. Jossa kaikki fyysiset ponnistelut tuottavat suunnatonta tuskaa, jossa sängystä ylösnousu ja kävely jääkaapille on ylivoimainen ponnistus. Jossa ei jaksa tehdä kunnon ruokaa, vaan syöminen on jugurtti-kahvi-voileipä -linjaa, vuosikausia. Jossa elimistö kärsii vakavia vitamiininpuutoksia, joka taas aiheuttaa erilaisten sairauksien puhkeamista. Jossa oman itsen hoito on yhdentekevää, jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama suun kuivuminen tuhoaa hampaat niin että on otettava tekohampaat. Jossa erilaisten sairauksien puhkeaminen aiheuttaa yhä rankemman taakan hoitaa itseä, joka kierre jatkuu vuodesta toiseen, joka sivusta seuraten aiheuttaa muillekin tuskaa, kun ei saa matkan päästä häntä ymmärtämään oman itsen hoitamisen tärkeyttä. Jossa ihminen yksin eläen ei näe syytä itsen hoitamiseen vaan on antanut asioiden mennä hällä väliä -hunningolle. Jossa masennuksen lisäksi on sisäisiä traumoja, joita ei voi käsitellä terapiassa, koska hauras mieli ei kestä menemättä psykoosiin. Jossa joutuu elämään kuin veitsen terällä pommi sisällään. Jossa ei edes ole kunnon terapeutteja tarjolla yleisellä puolella ja yksityiselle ei pienestä eläkkeestä ole varaa. Jossa terapia-aikoja perutaan jatkuvasti kun ei jaksa sängystä nousta. Jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama ruokahalun kasvu giganttiseksi on tuonut ylipainoa 40 kiloa, joka estää liikkumista, joka olisi ehdottoman tärkeää mielialan kannalta. Jossa koko ajan vaarana on psykoosinestolääkityksen vuoksi Parkinsonin taudin puhkeaminen sekä diabetes ylipainon vuoksi. Jossa sopivaa masennuslääkettä on kokeillen haettu koko sairauden ajan. Jossa inhimillisin keinoin ei ole mitään mahdollisuutta parantua. Mutta jossa Jumalaan turvautuen on mahdollista tulla terveeksi, kuten hänelle Jumala on luvannut. Jonkalaista tervehtymistä vaikeasta masennuksesta on tapahtunut heidän seurakunnassaan.

Saat olla kiitollinen että sinulla on ollut ihmisiä ympärillä ja olet selvinnyt aika hyvin. Ne ovat yksi tärkeä keino selviytyä, kaikilla ei sitä tilannetta ole. Jos sinut pelasti häpeä, niin sehän on hyvä, ei sitten ollut fyysisellä puolella puutoksia, jotka olisivat olleet estämässä kehon paranemisprosessia. Kun vahva stressireaktio on masennuskaivoon syössyt, on kyseessä vakava tilanne, jossa kehon kemia on aivan sekaisin, jota pelkät psyykenlääkkeet eivät tasapainota, vaan kehossa kytee koko ajan tulehdusreaktio, joka pitäisi hoitaa, mutta kun se ei kuulu käypä hoito -suositukseen.

On erilaisia sairauksia ja on erilaisia tapoja tervehtyä. Tärkeää on oikean diagnoosin tekeminen ja sen mukainen hoito.

DeltaEssiivi kirjoitti:

eivät ole vertailukelpoisia, koska emme voi tietää mitä toinen kokee sisimmässään ja mikä on hänen henkinen kapasiteettinsa kantaa taakkoja.

En tiedä mitä tarkoitat sanoessasi että olet ollut 19 vuotta hullu. Jotakin olet kertonut, mutta en ihan tarkkaa kuvaa ole saanut, eikä sitä tarvitse täällä kertoakaan.
Minusta ei edes ole olemassa hulluja vaan eri syistä mielen alueen vaikeuksista kärsiviä.

Oletko kärsinyt vakavasta masennuksesta? Jossa kahden loppuunpalamisen seurauksena kehon kemia on totaalisen sekaisin ja kyvytön itsekorjausprosessiin. Jossa kaikki fyysiset ponnistelut tuottavat suunnatonta tuskaa, jossa sängystä ylösnousu ja kävely jääkaapille on ylivoimainen ponnistus. Jossa ei jaksa tehdä kunnon ruokaa, vaan syöminen on jugurtti-kahvi-voileipä -linjaa, vuosikausia. Jossa elimistö kärsii vakavia vitamiininpuutoksia, joka taas aiheuttaa erilaisten sairauksien puhkeamista. Jossa oman itsen hoito on yhdentekevää, jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama suun kuivuminen tuhoaa hampaat niin että on otettava tekohampaat. Jossa erilaisten sairauksien puhkeaminen aiheuttaa yhä rankemman taakan hoitaa itseä, joka kierre jatkuu vuodesta toiseen, joka sivusta seuraten aiheuttaa muillekin tuskaa, kun ei saa matkan päästä häntä ymmärtämään oman itsen hoitamisen tärkeyttä. Jossa ihminen yksin eläen ei näe syytä itsen hoitamiseen vaan on antanut asioiden mennä hällä väliä -hunningolle. Jossa masennuksen lisäksi on sisäisiä traumoja, joita ei voi käsitellä terapiassa, koska hauras mieli ei kestä menemättä psykoosiin. Jossa joutuu elämään kuin veitsen terällä pommi sisällään. Jossa ei edes ole kunnon terapeutteja tarjolla yleisellä puolella ja yksityiselle ei pienestä eläkkeestä ole varaa. Jossa terapia-aikoja perutaan jatkuvasti kun ei jaksa sängystä nousta. Jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama ruokahalun kasvu giganttiseksi on tuonut ylipainoa 40 kiloa, joka estää liikkumista, joka olisi ehdottoman tärkeää mielialan kannalta. Jossa koko ajan vaarana on psykoosinestolääkityksen vuoksi Parkinsonin taudin puhkeaminen sekä diabetes ylipainon vuoksi. Jossa sopivaa masennuslääkettä on kokeillen haettu koko sairauden ajan. Jossa inhimillisin keinoin ei ole mitään mahdollisuutta parantua. Mutta jossa Jumalaan turvautuen on mahdollista tulla terveeksi, kuten hänelle Jumala on luvannut. Jonkalaista tervehtymistä vaikeasta masennuksesta on tapahtunut heidän seurakunnassaan.

Saat olla kiitollinen että sinulla on ollut ihmisiä ympärillä ja olet selvinnyt aika hyvin. Ne ovat yksi tärkeä keino selviytyä, kaikilla ei sitä tilannetta ole. Jos sinut pelasti häpeä, niin sehän on hyvä, ei sitten ollut fyysisellä puolella puutoksia, jotka olisivat olleet estämässä kehon paranemisprosessia. Kun vahva stressireaktio on masennuskaivoon syössyt, on kyseessä vakava tilanne, jossa kehon kemia on aivan sekaisin, jota pelkät psyykenlääkkeet eivät tasapainota, vaan kehossa kytee koko ajan tulehdusreaktio, joka pitäisi hoitaa, mutta kun se ei kuulu käypä hoito -suositukseen.

On erilaisia sairauksia ja on erilaisia tapoja tervehtyä. Tärkeää on oikean diagnoosin tekeminen ja sen mukainen hoito.

Lue lisää

"Mutta jossa Jumalaan turvautuen on mahdollista tulla terveeksi, kuten hänelle Jumala on luvannut."

tässäpä se miksi usko meni. Jumala ei ole tehnyt minulle koskaan yhtään mitään, mitään mitä on luvannut. valheessa en enään elä, se on varma. Joidenkin ihmiskohtalot on karmeita, minä mukaanluettuna, eikä jumalat välitä vitun vertaa. noh, eipä tietenkään, koska ne on mielikuvitushahmoja.

DeltaEssiivi kirjoitti:

eivät ole vertailukelpoisia, koska emme voi tietää mitä toinen kokee sisimmässään ja mikä on hänen henkinen kapasiteettinsa kantaa taakkoja.

En tiedä mitä tarkoitat sanoessasi että olet ollut 19 vuotta hullu. Jotakin olet kertonut, mutta en ihan tarkkaa kuvaa ole saanut, eikä sitä tarvitse täällä kertoakaan.
Minusta ei edes ole olemassa hulluja vaan eri syistä mielen alueen vaikeuksista kärsiviä.

Oletko kärsinyt vakavasta masennuksesta? Jossa kahden loppuunpalamisen seurauksena kehon kemia on totaalisen sekaisin ja kyvytön itsekorjausprosessiin. Jossa kaikki fyysiset ponnistelut tuottavat suunnatonta tuskaa, jossa sängystä ylösnousu ja kävely jääkaapille on ylivoimainen ponnistus. Jossa ei jaksa tehdä kunnon ruokaa, vaan syöminen on jugurtti-kahvi-voileipä -linjaa, vuosikausia. Jossa elimistö kärsii vakavia vitamiininpuutoksia, joka taas aiheuttaa erilaisten sairauksien puhkeamista. Jossa oman itsen hoito on yhdentekevää, jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama suun kuivuminen tuhoaa hampaat niin että on otettava tekohampaat. Jossa erilaisten sairauksien puhkeaminen aiheuttaa yhä rankemman taakan hoitaa itseä, joka kierre jatkuu vuodesta toiseen, joka sivusta seuraten aiheuttaa muillekin tuskaa, kun ei saa matkan päästä häntä ymmärtämään oman itsen hoitamisen tärkeyttä. Jossa ihminen yksin eläen ei näe syytä itsen hoitamiseen vaan on antanut asioiden mennä hällä väliä -hunningolle. Jossa masennuksen lisäksi on sisäisiä traumoja, joita ei voi käsitellä terapiassa, koska hauras mieli ei kestä menemättä psykoosiin. Jossa joutuu elämään kuin veitsen terällä pommi sisällään. Jossa ei edes ole kunnon terapeutteja tarjolla yleisellä puolella ja yksityiselle ei pienestä eläkkeestä ole varaa. Jossa terapia-aikoja perutaan jatkuvasti kun ei jaksa sängystä nousta. Jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama ruokahalun kasvu giganttiseksi on tuonut ylipainoa 40 kiloa, joka estää liikkumista, joka olisi ehdottoman tärkeää mielialan kannalta. Jossa koko ajan vaarana on psykoosinestolääkityksen vuoksi Parkinsonin taudin puhkeaminen sekä diabetes ylipainon vuoksi. Jossa sopivaa masennuslääkettä on kokeillen haettu koko sairauden ajan. Jossa inhimillisin keinoin ei ole mitään mahdollisuutta parantua. Mutta jossa Jumalaan turvautuen on mahdollista tulla terveeksi, kuten hänelle Jumala on luvannut. Jonkalaista tervehtymistä vaikeasta masennuksesta on tapahtunut heidän seurakunnassaan.

Saat olla kiitollinen että sinulla on ollut ihmisiä ympärillä ja olet selvinnyt aika hyvin. Ne ovat yksi tärkeä keino selviytyä, kaikilla ei sitä tilannetta ole. Jos sinut pelasti häpeä, niin sehän on hyvä, ei sitten ollut fyysisellä puolella puutoksia, jotka olisivat olleet estämässä kehon paranemisprosessia. Kun vahva stressireaktio on masennuskaivoon syössyt, on kyseessä vakava tilanne, jossa kehon kemia on aivan sekaisin, jota pelkät psyykenlääkkeet eivät tasapainota, vaan kehossa kytee koko ajan tulehdusreaktio, joka pitäisi hoitaa, mutta kun se ei kuulu käypä hoito -suositukseen.

On erilaisia sairauksia ja on erilaisia tapoja tervehtyä. Tärkeää on oikean diagnoosin tekeminen ja sen mukainen hoito.

Lue lisää

Että nyt sitten pitäisi tilittää kaikki elämäni kärsimyksetkin tänne? ;)

Oikein vakuuttava lista tällä ystävälläsi!

En tietenkään halua mitenkään vähätellä tämän selvästi raskautetun ihmisen kärsimyksiä.

Olenpa minkäkin "napsinut" yksiä ja toisia psyykemömmöjä. Toiset vähän parempia, toiset huonompia. Pirullisia aineita etten sanoisi, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole! :/

Kyllä mullakin on käynyt joskus mielessä, että heittäytyisin oikein sairaaksi ja antaisin vaan olla! Säälisin itteäni jossain kroonikko-osastolla kuolemaani asti. Mutta kuten sanoin, niin oli pakko pistää vastaan, vaikka olen välillä ollut todella pahasti pihalla.

Ihminen kun haluaa olla se "dramaattinen eläin". Jotkuthan saa kovasti sitä huomiota siten, jota ilman he ehkä lähes kokonaan muuten jäisivät. Tää on julma totuus. Sen verran tunnen itseäni ja olen nähnyt siellä suljetulla osastollakin paljon juuri tämän tyyppistä kärsimystä.

"Katsokaa kun mä kärsin oikein pahasti! Rakastakaa mua tai mä tapan itteni!"

Ihminen haluaa sitä huomiota, maksoi mitä maksoi!

Mäkin olin nuorena hyvin naivi ja itsekeskeinen ihminen. Halusin huomiota kun tuntui etteivät ihmiset minua tarpeeksi rakastaneet. Rakastuin ja uhkasin tehdä itsarinkin kun en oikein tuntenut saavani vastarakkautta. Hyh helsvetto, että olinkin sitten naivi ja lapsellinen! :/

Ja täytyy myöntää, että joskus nykyisinkin mietin, miten helppoa olis ollut vaan luovuttaa. Niin paljosta olis säästyny. Mutta kun karma on sellainen, että se on ja pysyy niin kauan, kun olemme sen kaiken maksaneet. Olisin vaan siirtänyt tulevaan elämääni tän kaiken kakan. Parempi hoitaakin se pois alta nyt! ;)

Miksei muuten se teidän Jumalanne sitten ole parantanut tätä ihmistä? Sehän olis taas mahtava todistus siitä, että uskominen kannattaa aina! ;)

Ehkä tää ihminen on vaan päättänyt pysyä sairaana? Hyvin monet ihmiset nimittäin ovat oppineet, että pysymällä sairaana, pääsee kuitenkin helpommalla? Ja tavallaan ehkä pääseenkin, mutta sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Se on vaan se kamala karmanlaki! Johon monet ei tietenkään halua uskoa, ja ehkä parempi vaan niin? ;)

Nykyään on niin paljon näitä itseaiheutettuja sairauksiakin. Anoreksiat sun muut! On se kumma, että ei edes ymmärretä niin yksinkertaista asiaa, että pitäisi syödä hyvin ja monipuolisesti! :/

Pirulliset on kyllä ajat! :/

En ihmettele, että kaikki on aivan sekasin! :/

Mutta enpä silti jaksa uskoa mihinkään maailmanloppuun, enkä varsinkaan sitä julistaviin!

Loppuhan tulee aina vääjäämättä, mutta maailmahan on ISO ja IHMEELLINEN! ;)

kesävänkis kirjoitti:

Että nyt sitten pitäisi tilittää kaikki elämäni kärsimyksetkin tänne? ;)

Oikein vakuuttava lista tällä ystävälläsi!

En tietenkään halua mitenkään vähätellä tämän selvästi raskautetun ihmisen kärsimyksiä.

Olenpa minkäkin "napsinut" yksiä ja toisia psyykemömmöjä. Toiset vähän parempia, toiset huonompia. Pirullisia aineita etten sanoisi, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole! :/

Kyllä mullakin on käynyt joskus mielessä, että heittäytyisin oikein sairaaksi ja antaisin vaan olla! Säälisin itteäni jossain kroonikko-osastolla kuolemaani asti. Mutta kuten sanoin, niin oli pakko pistää vastaan, vaikka olen välillä ollut todella pahasti pihalla.

Ihminen kun haluaa olla se "dramaattinen eläin". Jotkuthan saa kovasti sitä huomiota siten, jota ilman he ehkä lähes kokonaan muuten jäisivät. Tää on julma totuus. Sen verran tunnen itseäni ja olen nähnyt siellä suljetulla osastollakin paljon juuri tämän tyyppistä kärsimystä.

"Katsokaa kun mä kärsin oikein pahasti! Rakastakaa mua tai mä tapan itteni!"

Ihminen haluaa sitä huomiota, maksoi mitä maksoi!

Mäkin olin nuorena hyvin naivi ja itsekeskeinen ihminen. Halusin huomiota kun tuntui etteivät ihmiset minua tarpeeksi rakastaneet. Rakastuin ja uhkasin tehdä itsarinkin kun en oikein tuntenut saavani vastarakkautta. Hyh helsvetto, että olinkin sitten naivi ja lapsellinen! :/

Ja täytyy myöntää, että joskus nykyisinkin mietin, miten helppoa olis ollut vaan luovuttaa. Niin paljosta olis säästyny. Mutta kun karma on sellainen, että se on ja pysyy niin kauan, kun olemme sen kaiken maksaneet. Olisin vaan siirtänyt tulevaan elämääni tän kaiken kakan. Parempi hoitaakin se pois alta nyt! ;)

Miksei muuten se teidän Jumalanne sitten ole parantanut tätä ihmistä? Sehän olis taas mahtava todistus siitä, että uskominen kannattaa aina! ;)

Ehkä tää ihminen on vaan päättänyt pysyä sairaana? Hyvin monet ihmiset nimittäin ovat oppineet, että pysymällä sairaana, pääsee kuitenkin helpommalla? Ja tavallaan ehkä pääseenkin, mutta sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Se on vaan se kamala karmanlaki! Johon monet ei tietenkään halua uskoa, ja ehkä parempi vaan niin? ;)

Nykyään on niin paljon näitä itseaiheutettuja sairauksiakin. Anoreksiat sun muut! On se kumma, että ei edes ymmärretä niin yksinkertaista asiaa, että pitäisi syödä hyvin ja monipuolisesti! :/

Pirulliset on kyllä ajat! :/

En ihmettele, että kaikki on aivan sekasin! :/

Mutta enpä silti jaksa uskoa mihinkään maailmanloppuun, enkä varsinkaan sitä julistaviin!

Loppuhan tulee aina vääjäämättä, mutta maailmahan on ISO ja IHMEELLINEN! ;)

Lue lisää

Kysymys ei ole tuttuni kohdalla siitä että hän olisi heittäytynyt olemaan sairas vaan koska voimakkaan stressireaktion seurauksena tullut masennussairaus on vienyt kaikki voimat, ei yksinkertaisesti jaksa, ei jaksa. Ulkopuolisen on niin helppoa sanoa että senkus ryhdistäydyt. Se ei vaan onnistu, on mahdotonta nostaa itseään tukasta. Kun on ollut parempia aikoja, tottahan hän silloin on paremmin jaksanut huolehtia mm. syömisestä. Mutta kun ne hyvät ajat ovat olleet niin kovin lyhytaikaisia. Varmasti on niitäkin, jotka haluavat sairaudellaan huomiota, mutta sanoisin että masennus on niin vihoviimeinen tauti, että luulisin jokaisen sen kokeneen haluavan siitä pikimmiten pois. Elimistön puutostiloja ei poisteta itseä tukistamalla tai hokemalla jotain positiivisia mantroja!

Jumalan aikataulut eivät ole meidän aikatauluja. En osaa sanoa miksi kärsimys on jatkunut näin kauan. Mutta toivoa Jumala on sairaalle antanut, pitänyt kiinni silloinkin kun ei ole itse jaksanut. Kyllä sairasta on ihan yliluonnollisella tavalla pidetty hengissä.
Kärsimyksen avulla meitä koulitaan Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.
Niin kuin sanoin, Jumala on parantanut heidän seurakunnassaan erään vakavaa masennusta sairastaneen täysin terveeksi. Ja onpa tämän sairaan ihmisen rukouksen kautta joku toinen parantunut, en nyt muista mistä vaivasta. Jumala toimii mutta ei meidän odottamalla tavalla.

Syömishäiriöissä syitä voi löytyä monelta taholta, joillakin lähtien ihan lapsuudesta. Kehittyvä nuori mieli on altis monille vaikutteille, ei vähiten nykyajan narsistisille ulkonäköpaineille.

outoa.. kirjoitti:

"Mutta jossa Jumalaan turvautuen on mahdollista tulla terveeksi, kuten hänelle Jumala on luvannut."

tässäpä se miksi usko meni. Jumala ei ole tehnyt minulle koskaan yhtään mitään, mitään mitä on luvannut. valheessa en enään elä, se on varma. Joidenkin ihmiskohtalot on karmeita, minä mukaanluettuna, eikä jumalat välitä vitun vertaa. noh, eipä tietenkään, koska ne on mielikuvitushahmoja.

Lue lisää

uskossa kaksi vuotta. Tarkoitatko että tänä aikana et kokenut mitään Jumalasta?
Tuliko sinulle profetioita ihmisten kautta, joissa sinulle luvattiin jotain? Kaikki profetiat eivät kuitenkaan ole Jumalasta. Profetioillakin on oma aikansa ennen kuin ne toteutuvat.

Olet siis ollut 11-vuotias kun fyysiset ja henkiset tuskasi alkoivat. En tiedä oletko joutunut lapsuudessasi kokemaan sellaista mikä ei lapsuuteen kuuluisi. Esim. paniikkihäiriöt ja ahdistukset ovat merkki siitä että alitajuntaan on varastoitunut ainesta, joka pyrkii pois. Ahdistukseen voi olla myös ihan biologiset aivokemialliset syyt.

Yksi merkittävä seikka on heikentynyt ravitsemuksemme; esim. rasvahappojen puutos vaikkapa jo ihan äidin kohdusta alkaen ja jatkuen lapsuuden kasvun ajan. Aivojen kehityksen häiriöt ovat yksi tekijä mielenterveyden häiriöissä.
Laitan tähän linkin tapaukseen, jossa skitsofreniaa sairastanut parantui kalaöljyllä:
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/epa_jonathan.html

Jumala ei ole mielikuvitusolento, se jos mikä on varmaa! Kerroin tuossa vänkikselle kuinka masentuneen rukous oli parantanut jonkun toisen.
Et kertonut mitään uskoontulosi jälkeisestä elämästä, miten toimit, joten en osaa sanoa pettymyksesi syitä. Mielenterveystoimistossa ainakin kannattaa käydä, jos et sitä ole tehnyt. Vaikka Mtt ei mikään kaikki parantava laitos olekaan, ainakin sieltä pääsee hoidon alkuun ja saa mahdollisesti tarvittavia lääkkeitä, esim ahdistusta helpottamaan. Mieluummin lääkkeitä kuin alkoholia, koska alkoholi aiheuttaa vaan lisää ahdistusta.

Toivon että voisit löytää sellaisten uskovien yhteyden, jossa sinua kuunnellaan ja saisit rukousapua. En osaa muuta sanoa kuin kehotan menemään seurakuntaan.
Olen itse käynyt myös kärsimyksen syvissä vesissä, joten tiedän tuntemuksesi. Rukoilen puolestasi.

DeltaEssiivi kirjoitti:

Kysymys ei ole tuttuni kohdalla siitä että hän olisi heittäytynyt olemaan sairas vaan koska voimakkaan stressireaktion seurauksena tullut masennussairaus on vienyt kaikki voimat, ei yksinkertaisesti jaksa, ei jaksa. Ulkopuolisen on niin helppoa sanoa että senkus ryhdistäydyt. Se ei vaan onnistu, on mahdotonta nostaa itseään tukasta. Kun on ollut parempia aikoja, tottahan hän silloin on paremmin jaksanut huolehtia mm. syömisestä. Mutta kun ne hyvät ajat ovat olleet niin kovin lyhytaikaisia. Varmasti on niitäkin, jotka haluavat sairaudellaan huomiota, mutta sanoisin että masennus on niin vihoviimeinen tauti, että luulisin jokaisen sen kokeneen haluavan siitä pikimmiten pois. Elimistön puutostiloja ei poisteta itseä tukistamalla tai hokemalla jotain positiivisia mantroja!

Jumalan aikataulut eivät ole meidän aikatauluja. En osaa sanoa miksi kärsimys on jatkunut näin kauan. Mutta toivoa Jumala on sairaalle antanut, pitänyt kiinni silloinkin kun ei ole itse jaksanut. Kyllä sairasta on ihan yliluonnollisella tavalla pidetty hengissä.
Kärsimyksen avulla meitä koulitaan Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.
Niin kuin sanoin, Jumala on parantanut heidän seurakunnassaan erään vakavaa masennusta sairastaneen täysin terveeksi. Ja onpa tämän sairaan ihmisen rukouksen kautta joku toinen parantunut, en nyt muista mistä vaivasta. Jumala toimii mutta ei meidän odottamalla tavalla.

Syömishäiriöissä syitä voi löytyä monelta taholta, joillakin lähtien ihan lapsuudesta. Kehittyvä nuori mieli on altis monille vaikutteille, ei vähiten nykyajan narsistisille ulkonäköpaineille.

Lue lisää

Mä en oikeastaan edes jaksa muistella kaikkea kakkaa mitä on tullut täällä läpi käytyä. Olen todellakin kuullut sellaisen erittäin voimakkaan ääniharhankin, jossa vilkasliikenteisen kadun pientareella kuulin, miten mulle huudettiin moniäänisesti, että olisin kirottu. Sieluni olisi siis kirottu!

Ja nämä samat äänet, tosin eri kerralla väittivät minun perustaneen maailmanlaajuisen pedofiilirenkaankin, ja koska en ole sellaista tehnyt, niin suhtaudun toki varauksella näiden "äänien" juttuihinkin. Mutta ehkä minunkaan ei anneta kuitenkaan tietää liikaa, jotta kykenisin elämään tätä elämääni? Siksi kai nämä harhanikin ovat vähän ristiriitaisia?

Mutta ehkä jokaisella elämällämme on käsikirjoituksensa, jonka mukaan mennään?

Mä vähän itse uskon ainakin sellaiseen. Ja kun elämiä on lukuisia, niin pakostikin jotkut niistä päättyvät kannaltamme tappioon, vaikka ne eivät sitä koskaan todellisuudessa olekaan. Kaikesta on tarkoitus oppia ja myös kakkamaisestakin elämästä oppii jotain hyvinkin tärkeää. ;)

Mä itse ainakin ajattelen tässä kokoajan toimivani niin, että muille ihmisille olis helpompaa kohdata nämä mielemme häiriötilatkin. Niissä ei ole mitään häpeämistä! Siksi mäkin olen jo 3 vuotta täällä netissä "julistanut omaa hulluuttanikin". Siksi, että nämä kaikki masentuneetkin ihmiset saisivat tietää, että heillä ei ole mitään syytä kulkea häpeissään tuolla turuilla ja toruilla!

Mä saatan hyvinkin olla hulluimpia ihmisiä joka on koskaan täällä maan päällä kävellyt? Niin hullu, että musta usein sanotaankin, että olen jo TOSI hullu. Tai ne sanovat, jotka eivät tiedä minusta muita kuin pinnallisia asioita. Lähes päivitäin saan kadullakin kuulla kaikenlaista pilkkaa persoonani kohtaan, mutta olen oppinut senkin kanssa elämään. En jaksa jäädä hautomaan mielessäni sitä kaikkea ivaa ja pilkkaa, vaan annan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Voin kyllä ihan kokomuksesta sanoa, että henkemme on todellisuudessa todella voimakas ja turhaan ei englanniksikaan sanotakaan, että "mind over matter"! Se todellakin toimii, jos vain uskomme siihen toimii!

Muistat kai mitä Jeesuskin sanoi ihmisille, jotka luulivat hänen parantaneen heidät? Jeesushan sanoi heille, että ei hän suinkaan heitä parantanut, vaan heidän oma uskonsa heidät paransi.

Joskus jopa "mantrakin" voi toimia ja paljastankin tässä nyt sinulle kaikkein suurimman "mantran"!

"Jumala on Rakkaus"!

Tuota kun ahdingossasi "hoet", niin apu tulee varmasti! Ja jos vain uskosi on vielä tarpeeksi luja.

Näitä juttuja ei todellakaan opita mistään kirjoista, vaan ne koetellaan todellisen helvetin kautta! Siksi niillä, jotka joutuvat kovasti täällä kärsimään, on myös kaikkein paras mahdollisuus löytää muilta salattuja totuuksia. Jumalan tiet eivät todellisuudessa todellakaan ole mitään salattuja! Jokainen joka vain haluaa ne tietää ja oppia, tulee ne myös tietämään ja oppimaan. Mutta sitä varten pitää olla myös valmis kestämään kärsimyksiä ja välillä jopa täyttä helvettiä!

Mutta ihmisethän pelkäävät ja on syytä pelätäkin, ennen kuin oppii kokemuksenkin kautta ymmärtämään, että ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse!

>>Syömishäiriöissä syitä voi löytyä monelta taholta, joillakin lähtien ihan lapsuudesta. Kehittyvä nuori mieli on altis monille vaikutteille, ei vähiten nykyajan narsistisille ulkonäköpaineille.

DeltaEssiivi kirjoitti:

uskossa kaksi vuotta. Tarkoitatko että tänä aikana et kokenut mitään Jumalasta?
Tuliko sinulle profetioita ihmisten kautta, joissa sinulle luvattiin jotain? Kaikki profetiat eivät kuitenkaan ole Jumalasta. Profetioillakin on oma aikansa ennen kuin ne toteutuvat.

Olet siis ollut 11-vuotias kun fyysiset ja henkiset tuskasi alkoivat. En tiedä oletko joutunut lapsuudessasi kokemaan sellaista mikä ei lapsuuteen kuuluisi. Esim. paniikkihäiriöt ja ahdistukset ovat merkki siitä että alitajuntaan on varastoitunut ainesta, joka pyrkii pois. Ahdistukseen voi olla myös ihan biologiset aivokemialliset syyt.

Yksi merkittävä seikka on heikentynyt ravitsemuksemme; esim. rasvahappojen puutos vaikkapa jo ihan äidin kohdusta alkaen ja jatkuen lapsuuden kasvun ajan. Aivojen kehityksen häiriöt ovat yksi tekijä mielenterveyden häiriöissä.
Laitan tähän linkin tapaukseen, jossa skitsofreniaa sairastanut parantui kalaöljyllä:
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/epa_jonathan.html

Jumala ei ole mielikuvitusolento, se jos mikä on varmaa! Kerroin tuossa vänkikselle kuinka masentuneen rukous oli parantanut jonkun toisen.
Et kertonut mitään uskoontulosi jälkeisestä elämästä, miten toimit, joten en osaa sanoa pettymyksesi syitä. Mielenterveystoimistossa ainakin kannattaa käydä, jos et sitä ole tehnyt. Vaikka Mtt ei mikään kaikki parantava laitos olekaan, ainakin sieltä pääsee hoidon alkuun ja saa mahdollisesti tarvittavia lääkkeitä, esim ahdistusta helpottamaan. Mieluummin lääkkeitä kuin alkoholia, koska alkoholi aiheuttaa vaan lisää ahdistusta.

Toivon että voisit löytää sellaisten uskovien yhteyden, jossa sinua kuunnellaan ja saisit rukousapua. En osaa muuta sanoa kuin kehotan menemään seurakuntaan.
Olen itse käynyt myös kärsimyksen syvissä vesissä, joten tiedän tuntemuksesi. Rukoilen puolestasi.

Lue lisää

lämmittävästä viestistäsi:)

"uskossa kaksi vuotta. Tarkoitatko että tänä aikana et kokenut mitään Jumalasta?"

en juurikaan. Ainoastaan läjän lupauksia. Mielestäni tein kaiken mitä inhimillisesti voi, siis uskossaoloon liittyen. Minä nimittäin halusin todella olla uskossa, ja olinkin. Toki sillä oli sinä aikana oma merkitys minun elämässä....en kadu sitä. uskovat ihmiset ovat kyllä usein aivan mahtavia ja lämpimiä ihmisiä(vaikka näillä palstoilla se ei esiin tulekkaan helposti)

Olen kyllä ollut 5 vuotta terapiassa, lääkkeet vedetty jne....ei vaan tehoa. Koen olevani väärässä paikassa väärään aikaan. Koen olevani kehoni vanki, enkä olisi missään tapauksessa halunnut tätä elämää. Tekisi mieli perua jotain, en vain tiedä mitä. ikäänkuin olisin halunnut tätä, ja valinnut tämän elämän, mutta ei mennyt vaan niinkuin piti. Koen olevani vanha ja ruma, oksettava olio. Haluan vain kuolla. päällisin puolin kaikki pitäisi olla hyvin, eikä syytä valitukseen ole. silti voin 24/7 pahoin, enkä pysty sitä lopettamaan.

kesävänkis kirjoitti:

Mä en oikeastaan edes jaksa muistella kaikkea kakkaa mitä on tullut täällä läpi käytyä. Olen todellakin kuullut sellaisen erittäin voimakkaan ääniharhankin, jossa vilkasliikenteisen kadun pientareella kuulin, miten mulle huudettiin moniäänisesti, että olisin kirottu. Sieluni olisi siis kirottu!

Ja nämä samat äänet, tosin eri kerralla väittivät minun perustaneen maailmanlaajuisen pedofiilirenkaankin, ja koska en ole sellaista tehnyt, niin suhtaudun toki varauksella näiden "äänien" juttuihinkin. Mutta ehkä minunkaan ei anneta kuitenkaan tietää liikaa, jotta kykenisin elämään tätä elämääni? Siksi kai nämä harhanikin ovat vähän ristiriitaisia?

Mutta ehkä jokaisella elämällämme on käsikirjoituksensa, jonka mukaan mennään?

Mä vähän itse uskon ainakin sellaiseen. Ja kun elämiä on lukuisia, niin pakostikin jotkut niistä päättyvät kannaltamme tappioon, vaikka ne eivät sitä koskaan todellisuudessa olekaan. Kaikesta on tarkoitus oppia ja myös kakkamaisestakin elämästä oppii jotain hyvinkin tärkeää. ;)

Mä itse ainakin ajattelen tässä kokoajan toimivani niin, että muille ihmisille olis helpompaa kohdata nämä mielemme häiriötilatkin. Niissä ei ole mitään häpeämistä! Siksi mäkin olen jo 3 vuotta täällä netissä "julistanut omaa hulluuttanikin". Siksi, että nämä kaikki masentuneetkin ihmiset saisivat tietää, että heillä ei ole mitään syytä kulkea häpeissään tuolla turuilla ja toruilla!

Mä saatan hyvinkin olla hulluimpia ihmisiä joka on koskaan täällä maan päällä kävellyt? Niin hullu, että musta usein sanotaankin, että olen jo TOSI hullu. Tai ne sanovat, jotka eivät tiedä minusta muita kuin pinnallisia asioita. Lähes päivitäin saan kadullakin kuulla kaikenlaista pilkkaa persoonani kohtaan, mutta olen oppinut senkin kanssa elämään. En jaksa jäädä hautomaan mielessäni sitä kaikkea ivaa ja pilkkaa, vaan annan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Voin kyllä ihan kokomuksesta sanoa, että henkemme on todellisuudessa todella voimakas ja turhaan ei englanniksikaan sanotakaan, että "mind over matter"! Se todellakin toimii, jos vain uskomme siihen toimii!

Muistat kai mitä Jeesuskin sanoi ihmisille, jotka luulivat hänen parantaneen heidät? Jeesushan sanoi heille, että ei hän suinkaan heitä parantanut, vaan heidän oma uskonsa heidät paransi.

Joskus jopa "mantrakin" voi toimia ja paljastankin tässä nyt sinulle kaikkein suurimman "mantran"!

"Jumala on Rakkaus"!

Tuota kun ahdingossasi "hoet", niin apu tulee varmasti! Ja jos vain uskosi on vielä tarpeeksi luja.

Näitä juttuja ei todellakaan opita mistään kirjoista, vaan ne koetellaan todellisen helvetin kautta! Siksi niillä, jotka joutuvat kovasti täällä kärsimään, on myös kaikkein paras mahdollisuus löytää muilta salattuja totuuksia. Jumalan tiet eivät todellisuudessa todellakaan ole mitään salattuja! Jokainen joka vain haluaa ne tietää ja oppia, tulee ne myös tietämään ja oppimaan. Mutta sitä varten pitää olla myös valmis kestämään kärsimyksiä ja välillä jopa täyttä helvettiä!

Mutta ihmisethän pelkäävät ja on syytä pelätäkin, ennen kuin oppii kokemuksenkin kautta ymmärtämään, että ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse!

>>Syömishäiriöissä syitä voi löytyä monelta taholta, joillakin lähtien ihan lapsuudesta. Kehittyvä nuori mieli on altis monille vaikutteille, ei vähiten nykyajan narsistisille ulkonäköpaineille.

Lue lisää

"Itse todellakin lopetin itseni säälimisen ja aloin opetella itseni rakastamista! Helppoa se ei ole, mutta täysin mahdollista! ;)"

nyt täytyy sanoa, että tuossa on jutun ydin takuulla. Ihan tuli tippa silmään tässä. Tuon jos oppisin minäkin!!! Antaisin paljon. Minä vaan sätin vuosi vuoden jälkeen itteäni, en hyväksy itteeni en sitten millään. Pidän itseäni täytenä paskakasana, koska en ole kaikessa "hyvä". Kumpa vois hyväksyä että jossai sitä on ihan ok, jossain sitten ihan onneton tunari. paljon on kai vielä matkaa tällä jätkällä..

outoa.. kirjoitti:

"Itse todellakin lopetin itseni säälimisen ja aloin opetella itseni rakastamista! Helppoa se ei ole, mutta täysin mahdollista! ;)"

nyt täytyy sanoa, että tuossa on jutun ydin takuulla. Ihan tuli tippa silmään tässä. Tuon jos oppisin minäkin!!! Antaisin paljon. Minä vaan sätin vuosi vuoden jälkeen itteäni, en hyväksy itteeni en sitten millään. Pidän itseäni täytenä paskakasana, koska en ole kaikessa "hyvä". Kumpa vois hyväksyä että jossai sitä on ihan ok, jossain sitten ihan onneton tunari. paljon on kai vielä matkaa tällä jätkällä..

Lue lisää

jos sait oivalluksen! Vaikka välillä vänkiksen pitkät viestit uuvuttavatkin, ;) niin nyt pitää häntä ihan kiittää tajunnanvirtansa ylöskirjaamisesta. Lyhyiden viestien perusteella on vaikea tietää toisen kipukohtia, tosin tällaisella palstalla niitä nyt ei odotakaan esiteltävän eikä tarvitsekaan.

Alitajunnassa on voimaa! Olet vuosikausia syöttänyt omalle alitajunnallesi negatiivisia syötteitä ja se on toiminut juuri niiden mukaan aiheuttaen pahaa oloa. Syitä pahaan oloon voi olla monia muitakin tietysti, kuten mainitsin ihan ravitsemuksesta lähtien.

Voin vinkata ihan toimivan käytännön. Kun menet iltaisin vuoteeseen, älä pyörittele negatiivisia ajatuksia päässäsi vaan yritä rentouttaa itsesi ihan fyysisestikin antamalla ajatuksin käskyjä kehon eri osille rentoutua aloittaen päälaesta ja laskeutuen alas jalkapohjiin asti: sulje silmäsi ja sano mielessäsi päälaki rentoutuu, takaraivo rentoutuu, niska rentoutuu, otsa rentoutuu, silmäluomet rentoutuu, posket rentoutuu, leuka rentoutuu jne. Käy tämä rentoutus muutaman kerran läpi sisällyttäen siihen myös kehotuksen mielellesi: mieli rentoutuu.

Kun tunnet olevasi rentoutunut ja lähellä nukahtamista, sano mielessäsi muutaman kerran: annan itselleni anteeksi. Jos mieleesi tulee muita ihmisiä, sano että annat heillekin anteeksi. Älä kuuntele mahdollisia mielesi tai tunteidesi reaktioita vaan anna unen tulla. Kun tätä anteeksiantoprosessia olet käynyt muutaman viikon tai kuukauden, siitä pitäisi olla seuraamuksia, mm. unien lisääntynyt näkeminen.

Myös muita ajatuksia voit alitajunnallesi syöttää, mm. minä hyväksyn itseni.

Suosittelen Tuulikki Saariston kirjaa 'Taikasanat, eli miksi antaisin anteeksi'.

Jaksamista ja voimia sinulle.

http://www.kauneusjaterveys.fi/luejutut/suhteet/article125057-1.html

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000/2000-11-22/ajankohtaista/teemajuttu

http://www.sana.fi/etusivu/puheenvuorot/anna_anteeksi_-_paaset_vapaaksi/

outoa.. kirjoitti:

"Itse todellakin lopetin itseni säälimisen ja aloin opetella itseni rakastamista! Helppoa se ei ole, mutta täysin mahdollista! ;)"

nyt täytyy sanoa, että tuossa on jutun ydin takuulla. Ihan tuli tippa silmään tässä. Tuon jos oppisin minäkin!!! Antaisin paljon. Minä vaan sätin vuosi vuoden jälkeen itteäni, en hyväksy itteeni en sitten millään. Pidän itseäni täytenä paskakasana, koska en ole kaikessa "hyvä". Kumpa vois hyväksyä että jossai sitä on ihan ok, jossain sitten ihan onneton tunari. paljon on kai vielä matkaa tällä jätkällä..

Lue lisää

En minäkään nyt ihan hetkessä ole itseäni oppinut rakastamaan ja vielä nykyisinkin tulee niitä "pimeitä hetkiä" kohdalleni.

Itsetuhoisuudesta taas pääsin tosiaankin hetkessä eroon! Sekin tosin vaati sen, että yritin oikeasti tappaa itseni ja epäonnistuin. Se vaan aiheutti lähimmäisilleni turhaa, ylimääräistä tuskaa, sekä teki minusta naurunalaisen tuntemattomien silmissä, mikä oli suorastaan helvetillisen hävettävä juttu!

Olen tosin sitä mieltä, että vähän yli kaksikymppisenä nuorena saakin vähän vielä sählätä ja kokeilla kaikenlaista laidasta laitaan. En mä sitä enää nyt niin hirveesti osaa hävetä, mitä joskus silloin tuli tehtyä.

Mähän olen "maailman vihatuin mies" ja on ollut vähän vaikeaa oppia itseään rakastamaan ;)

Mutta ehkä se meneekin niin, että mitä vaikeampaa jonkin oppiminen on, sitä paremmin voimme sen myös oppia? Eihän ihmiset voi tietää olevansa vahvoja jos sitä ei ole koskaan koeteltu?

Korkeasti siunatut on surkeasti rienatut!

Kerran vaan nuorena miehenä kattelin ortodoksijumalanpalvelusta ja ne hoki siellä "mantraa" korkeasti siunatut se ja se, ja mä käänsin sen surkeasti rienatuiksi. ;)

Mä itse olen saanut paljon sisältöä elämääni harrastusten kautta. En varmaan olis jaksanut tätä arkeani ilman niitä? Kannattaa vaikka opetella soittamaan jotain soitinta tai mennä Tai Chihin, Joogaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Suosittelisin kuitenkin jotain sellaista missä ei mennä liiaksi oman pään sisään. Jotain sellaista missä saa adrenaliinin ja endorfiinin liikkeelle. ;)

Säännöllisesti vähintään 3 kertaa viikossa.

Kokemuksesta voin sanoa, että yleensä elämä alkaa helpottaa kun ikääkin tulee vähän lisää. Ei ota enää itseään niin kovinkaan vakavasti ja oppii jopa nauramaan omalle itselleen. Taidan kyllä itse olla vähän sellaista ihmistyyppiä, joka nyt sattuu pitämään haasteista, mutta mikään masokisti en todellakaan ole. Enkä varmasti ole ainoa lajissani. Helppo elämä ei taida edes oikein sopia mulle, koska silloin en oikein tunne eläväni. ;)

Mut kaikki on mahdollista ja kukaan ei tiedä huomisesta. Kaikki voi silloin olla jo ihan toisin!;)

Tsemppiä vaan! :)

DeltaEssiivi kirjoitti:

jos sait oivalluksen! Vaikka välillä vänkiksen pitkät viestit uuvuttavatkin, ;) niin nyt pitää häntä ihan kiittää tajunnanvirtansa ylöskirjaamisesta. Lyhyiden viestien perusteella on vaikea tietää toisen kipukohtia, tosin tällaisella palstalla niitä nyt ei odotakaan esiteltävän eikä tarvitsekaan.

Alitajunnassa on voimaa! Olet vuosikausia syöttänyt omalle alitajunnallesi negatiivisia syötteitä ja se on toiminut juuri niiden mukaan aiheuttaen pahaa oloa. Syitä pahaan oloon voi olla monia muitakin tietysti, kuten mainitsin ihan ravitsemuksesta lähtien.

Voin vinkata ihan toimivan käytännön. Kun menet iltaisin vuoteeseen, älä pyörittele negatiivisia ajatuksia päässäsi vaan yritä rentouttaa itsesi ihan fyysisestikin antamalla ajatuksin käskyjä kehon eri osille rentoutua aloittaen päälaesta ja laskeutuen alas jalkapohjiin asti: sulje silmäsi ja sano mielessäsi päälaki rentoutuu, takaraivo rentoutuu, niska rentoutuu, otsa rentoutuu, silmäluomet rentoutuu, posket rentoutuu, leuka rentoutuu jne. Käy tämä rentoutus muutaman kerran läpi sisällyttäen siihen myös kehotuksen mielellesi: mieli rentoutuu.

Kun tunnet olevasi rentoutunut ja lähellä nukahtamista, sano mielessäsi muutaman kerran: annan itselleni anteeksi. Jos mieleesi tulee muita ihmisiä, sano että annat heillekin anteeksi. Älä kuuntele mahdollisia mielesi tai tunteidesi reaktioita vaan anna unen tulla. Kun tätä anteeksiantoprosessia olet käynyt muutaman viikon tai kuukauden, siitä pitäisi olla seuraamuksia, mm. unien lisääntynyt näkeminen.

Myös muita ajatuksia voit alitajunnallesi syöttää, mm. minä hyväksyn itseni.

Suosittelen Tuulikki Saariston kirjaa 'Taikasanat, eli miksi antaisin anteeksi'.

Jaksamista ja voimia sinulle.

http://www.kauneusjaterveys.fi/luejutut/suhteet/article125057-1.html

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000/2000-11-22/ajankohtaista/teemajuttu

http://www.sana.fi/etusivu/puheenvuorot/anna_anteeksi_-_paaset_vapaaksi/

Lue lisää

>>Vaikka välillä vänkiksen pitkät viestit uuvuttavatkin, ;) niin nyt pitää häntä ihan kiittää tajunnanvirtansa ylöskirjaamisesta. Lyhyiden viestien perusteella on vaikea tietää toisen kipukohtia, tosin tällaisella palstalla niitä nyt ei odotakaan esiteltävän eikä tarvitsekaan.

DeltaEssiivi kirjoitti:

eivät ole vertailukelpoisia, koska emme voi tietää mitä toinen kokee sisimmässään ja mikä on hänen henkinen kapasiteettinsa kantaa taakkoja.

En tiedä mitä tarkoitat sanoessasi että olet ollut 19 vuotta hullu. Jotakin olet kertonut, mutta en ihan tarkkaa kuvaa ole saanut, eikä sitä tarvitse täällä kertoakaan.
Minusta ei edes ole olemassa hulluja vaan eri syistä mielen alueen vaikeuksista kärsiviä.

Oletko kärsinyt vakavasta masennuksesta? Jossa kahden loppuunpalamisen seurauksena kehon kemia on totaalisen sekaisin ja kyvytön itsekorjausprosessiin. Jossa kaikki fyysiset ponnistelut tuottavat suunnatonta tuskaa, jossa sängystä ylösnousu ja kävely jääkaapille on ylivoimainen ponnistus. Jossa ei jaksa tehdä kunnon ruokaa, vaan syöminen on jugurtti-kahvi-voileipä -linjaa, vuosikausia. Jossa elimistö kärsii vakavia vitamiininpuutoksia, joka taas aiheuttaa erilaisten sairauksien puhkeamista. Jossa oman itsen hoito on yhdentekevää, jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama suun kuivuminen tuhoaa hampaat niin että on otettava tekohampaat. Jossa erilaisten sairauksien puhkeaminen aiheuttaa yhä rankemman taakan hoitaa itseä, joka kierre jatkuu vuodesta toiseen, joka sivusta seuraten aiheuttaa muillekin tuskaa, kun ei saa matkan päästä häntä ymmärtämään oman itsen hoitamisen tärkeyttä. Jossa ihminen yksin eläen ei näe syytä itsen hoitamiseen vaan on antanut asioiden mennä hällä väliä -hunningolle. Jossa masennuksen lisäksi on sisäisiä traumoja, joita ei voi käsitellä terapiassa, koska hauras mieli ei kestä menemättä psykoosiin. Jossa joutuu elämään kuin veitsen terällä pommi sisällään. Jossa ei edes ole kunnon terapeutteja tarjolla yleisellä puolella ja yksityiselle ei pienestä eläkkeestä ole varaa. Jossa terapia-aikoja perutaan jatkuvasti kun ei jaksa sängystä nousta. Jossa psyykenlääkkeiden aiheuttama ruokahalun kasvu giganttiseksi on tuonut ylipainoa 40 kiloa, joka estää liikkumista, joka olisi ehdottoman tärkeää mielialan kannalta. Jossa koko ajan vaarana on psykoosinestolääkityksen vuoksi Parkinsonin taudin puhkeaminen sekä diabetes ylipainon vuoksi. Jossa sopivaa masennuslääkettä on kokeillen haettu koko sairauden ajan. Jossa inhimillisin keinoin ei ole mitään mahdollisuutta parantua. Mutta jossa Jumalaan turvautuen on mahdollista tulla terveeksi, kuten hänelle Jumala on luvannut. Jonkalaista tervehtymistä vaikeasta masennuksesta on tapahtunut heidän seurakunnassaan.

Saat olla kiitollinen että sinulla on ollut ihmisiä ympärillä ja olet selvinnyt aika hyvin. Ne ovat yksi tärkeä keino selviytyä, kaikilla ei sitä tilannetta ole. Jos sinut pelasti häpeä, niin sehän on hyvä, ei sitten ollut fyysisellä puolella puutoksia, jotka olisivat olleet estämässä kehon paranemisprosessia. Kun vahva stressireaktio on masennuskaivoon syössyt, on kyseessä vakava tilanne, jossa kehon kemia on aivan sekaisin, jota pelkät psyykenlääkkeet eivät tasapainota, vaan kehossa kytee koko ajan tulehdusreaktio, joka pitäisi hoitaa, mutta kun se ei kuulu käypä hoito -suositukseen.

On erilaisia sairauksia ja on erilaisia tapoja tervehtyä. Tärkeää on oikean diagnoosin tekeminen ja sen mukainen hoito.

Lue lisää

Harvinaista herkkua suomi24 palstalla seurata vaihteeksi DE ja vänkkärin ajatusjuoksua kohti samaa maalia ;-)

Syy-seurausketjujen oivallusta valituista lokeroista riippumatta ja muuntautumiskyky(elämä) huomioiden.

Miksi elämä on raskasta? En tiedä miksi elämä on raskasta aloittajalle taikka nimimerkille 'outoa' ja siksipä kai näitä asioita kysellään?

Eräs näkemys elämän raskauden tuntemiseen on opittu suhtautumistapa omiin tunteisiin. Opitaan suhtautumaan tapahtumiin ihmisiin tilanteisiin tietyllä opitulla tavalla ja koska oma tunne (joka on se lähin) sanoo tilanteessa ollessa erinomaisella loogisuudella "ei ole vaihtoehtoa pois on päästävä".

Omalta kohdaltani olen jo aikaa sitten tunnustanut monille ihmisille että elän helppoa elämää. Muutama ystävä, tietäen haasteeni, on kysynyt miten voit edes sanoa noin?

Sisäinen oivallus niinsanotusta hyvästä ja pahasta ,dualismista yleensä, on hyvin tärkeä vaihe ihmisen omassa kehityksessä. Joten aloittajalle ja "oudolle" jos hetken vielä maltatte itseänne nirhaamatta niin huomaatte että on täällä maailmassa ystäviä. Ojennettu käsi on olemassa, joskus vain tarvitsee lakata näkemästä mitään että sen huomaa ;-)

Tsemppiä.

kesävänkis kirjoitti:

Mä en oikeastaan edes jaksa muistella kaikkea kakkaa mitä on tullut täällä läpi käytyä. Olen todellakin kuullut sellaisen erittäin voimakkaan ääniharhankin, jossa vilkasliikenteisen kadun pientareella kuulin, miten mulle huudettiin moniäänisesti, että olisin kirottu. Sieluni olisi siis kirottu!

Ja nämä samat äänet, tosin eri kerralla väittivät minun perustaneen maailmanlaajuisen pedofiilirenkaankin, ja koska en ole sellaista tehnyt, niin suhtaudun toki varauksella näiden "äänien" juttuihinkin. Mutta ehkä minunkaan ei anneta kuitenkaan tietää liikaa, jotta kykenisin elämään tätä elämääni? Siksi kai nämä harhanikin ovat vähän ristiriitaisia?

Mutta ehkä jokaisella elämällämme on käsikirjoituksensa, jonka mukaan mennään?

Mä vähän itse uskon ainakin sellaiseen. Ja kun elämiä on lukuisia, niin pakostikin jotkut niistä päättyvät kannaltamme tappioon, vaikka ne eivät sitä koskaan todellisuudessa olekaan. Kaikesta on tarkoitus oppia ja myös kakkamaisestakin elämästä oppii jotain hyvinkin tärkeää. ;)

Mä itse ainakin ajattelen tässä kokoajan toimivani niin, että muille ihmisille olis helpompaa kohdata nämä mielemme häiriötilatkin. Niissä ei ole mitään häpeämistä! Siksi mäkin olen jo 3 vuotta täällä netissä "julistanut omaa hulluuttanikin". Siksi, että nämä kaikki masentuneetkin ihmiset saisivat tietää, että heillä ei ole mitään syytä kulkea häpeissään tuolla turuilla ja toruilla!

Mä saatan hyvinkin olla hulluimpia ihmisiä joka on koskaan täällä maan päällä kävellyt? Niin hullu, että musta usein sanotaankin, että olen jo TOSI hullu. Tai ne sanovat, jotka eivät tiedä minusta muita kuin pinnallisia asioita. Lähes päivitäin saan kadullakin kuulla kaikenlaista pilkkaa persoonani kohtaan, mutta olen oppinut senkin kanssa elämään. En jaksa jäädä hautomaan mielessäni sitä kaikkea ivaa ja pilkkaa, vaan annan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Voin kyllä ihan kokomuksesta sanoa, että henkemme on todellisuudessa todella voimakas ja turhaan ei englanniksikaan sanotakaan, että "mind over matter"! Se todellakin toimii, jos vain uskomme siihen toimii!

Muistat kai mitä Jeesuskin sanoi ihmisille, jotka luulivat hänen parantaneen heidät? Jeesushan sanoi heille, että ei hän suinkaan heitä parantanut, vaan heidän oma uskonsa heidät paransi.

Joskus jopa "mantrakin" voi toimia ja paljastankin tässä nyt sinulle kaikkein suurimman "mantran"!

"Jumala on Rakkaus"!

Tuota kun ahdingossasi "hoet", niin apu tulee varmasti! Ja jos vain uskosi on vielä tarpeeksi luja.

Näitä juttuja ei todellakaan opita mistään kirjoista, vaan ne koetellaan todellisen helvetin kautta! Siksi niillä, jotka joutuvat kovasti täällä kärsimään, on myös kaikkein paras mahdollisuus löytää muilta salattuja totuuksia. Jumalan tiet eivät todellisuudessa todellakaan ole mitään salattuja! Jokainen joka vain haluaa ne tietää ja oppia, tulee ne myös tietämään ja oppimaan. Mutta sitä varten pitää olla myös valmis kestämään kärsimyksiä ja välillä jopa täyttä helvettiä!

Mutta ihmisethän pelkäävät ja on syytä pelätäkin, ennen kuin oppii kokemuksenkin kautta ymmärtämään, että ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse!

>>Syömishäiriöissä syitä voi löytyä monelta taholta, joillakin lähtien ihan lapsuudesta. Kehittyvä nuori mieli on altis monille vaikutteille, ei vähiten nykyajan narsistisille ulkonäköpaineille.

Lue lisää

Nuo huutamiset on kyllä selvästi pahojen henkien touhua, niitä ei tarvitse uskoa eikä antaa niille minkäänlaista painoa sen enempää kuin niiden mukaan elämänkulkuaan arvottaa ja aprikoida niiden merkitystä.

>Kaikkien mielenterveysongelmista kärsivien ja toki muidenkin ihmisten pitäs tiedostaa tämä asia ja tajuta se, että tällainen sairaus onkin suuri mahdollisuus ja etuoikeus saavuttaa jotain sellaista, minkä rinnalla kultaiset kadutkin ovat pelkkää hyödytöntä roskaa!>

Nooh, jos ihan oikeasti ne kultakadut saisi kokea, niin varmasti jokainen vaihtaisi tämän maallisen osan sinne... ;)

Itsensä hukkaaminen hyväksymättömyyden ja itsevihan vuoksi on eräs niistä lankeemuksen tuottamista ihmiselon vinoutumista, joita jotkut joutuu korjailemaan rankimman kautta toisten päästessä helpommalla. Ketäänhän emme voi syyttää helposta/vaikeasta elämästä, koska olen sitä mieltä että elämämme kulku ei ole kokonaan omassa hallussa.
Se on korkeemmas käres.

>Ihmisen pitää vaan rohkeasti sanoa itsestään: "Minä olen se kuka minä olen!"
Itse olen sanonut sitä ainakin siitä saakka kun tulin hulluksi ja saanut siitä aivan hirvittävästi voimaa kestää tätä kaikkea.>

Olet siinä suhteessa 'onnenpekka' että tahtoelämäsi ja järkesi ylittää tunne-elämän, [ilmeisestikin] jonka talutusnuorassa hyppyytys vasta tuskaisaa kasvualustaa mielenterveyden karikoissa tarjoaa.

>Ihmisten pitääkin vain oppia vastustamaan mielensäkin ongelmia ja ottaa nekin haasteina vastaan! Siinä on mun "elämänfilosofiani"!>

Joopa, ainakin tiedostaa ja käsitellä ongelmia eikä seurata vain tunteitaan, jotka eivät aina oikeaa tietoa anna. Vaikeaa se vain välillä on ja yksin ei välttämättä onnistu mielensä karikoista selville vesille pääsemään, vaan tarvitaan ulkopuolisten apua.

kesävänkis kirjoitti:

>>Vaikka välillä vänkiksen pitkät viestit uuvuttavatkin, ;) niin nyt pitää häntä ihan kiittää tajunnanvirtansa ylöskirjaamisesta. Lyhyiden viestien perusteella on vaikea tietää toisen kipukohtia, tosin tällaisella palstalla niitä nyt ei odotakaan esiteltävän eikä tarvitsekaan.

Lue lisää

Tuo höpinäsi itsen säälimisestä ja sen antama oivallus 'outoa..' :lle se minua ilahdutti. Kun en lyhyiden viestiensä perusteella tiennyt tuosta 'outoa.. ' :n itsesäälimisestä, niin en hoksannut siitä mainita.

>Mun mielestäni, sori vaan, on vähän hupsua ruveta neuvomaan ihmistä, joka on käynyt helvetissä, sellaisen, joka ei siellä ole kunnolla käynyt.>

Tarkoitatko tuolla minua?
Mistäpä tiedät minun 'helvetistäni'?

DeltaEssiivi kirjoitti:

Nuo huutamiset on kyllä selvästi pahojen henkien touhua, niitä ei tarvitse uskoa eikä antaa niille minkäänlaista painoa sen enempää kuin niiden mukaan elämänkulkuaan arvottaa ja aprikoida niiden merkitystä.

>Kaikkien mielenterveysongelmista kärsivien ja toki muidenkin ihmisten pitäs tiedostaa tämä asia ja tajuta se, että tällainen sairaus onkin suuri mahdollisuus ja etuoikeus saavuttaa jotain sellaista, minkä rinnalla kultaiset kadutkin ovat pelkkää hyödytöntä roskaa!>

Nooh, jos ihan oikeasti ne kultakadut saisi kokea, niin varmasti jokainen vaihtaisi tämän maallisen osan sinne... ;)

Itsensä hukkaaminen hyväksymättömyyden ja itsevihan vuoksi on eräs niistä lankeemuksen tuottamista ihmiselon vinoutumista, joita jotkut joutuu korjailemaan rankimman kautta toisten päästessä helpommalla. Ketäänhän emme voi syyttää helposta/vaikeasta elämästä, koska olen sitä mieltä että elämämme kulku ei ole kokonaan omassa hallussa.
Se on korkeemmas käres.

>Ihmisen pitää vaan rohkeasti sanoa itsestään: "Minä olen se kuka minä olen!"
Itse olen sanonut sitä ainakin siitä saakka kun tulin hulluksi ja saanut siitä aivan hirvittävästi voimaa kestää tätä kaikkea.>

Olet siinä suhteessa 'onnenpekka' että tahtoelämäsi ja järkesi ylittää tunne-elämän, [ilmeisestikin] jonka talutusnuorassa hyppyytys vasta tuskaisaa kasvualustaa mielenterveyden karikoissa tarjoaa.

>Ihmisten pitääkin vain oppia vastustamaan mielensäkin ongelmia ja ottaa nekin haasteina vastaan! Siinä on mun "elämänfilosofiani"!>

Joopa, ainakin tiedostaa ja käsitellä ongelmia eikä seurata vain tunteitaan, jotka eivät aina oikeaa tietoa anna. Vaikeaa se vain välillä on ja yksin ei välttämättä onnistu mielensä karikoista selville vesille pääsemään, vaan tarvitaan ulkopuolisten apua.

Lue lisää

>>Nuo huutamiset on kyllä selvästi pahojen henkien touhua, niitä ei tarvitse uskoa eikä antaa niille minkäänlaista painoa sen enempää kuin niiden mukaan elämänkulkuaan arvottaa ja aprikoida niiden merkitystä>Nooh, jos ihan oikeasti ne kultakadut saisi kokea, niin varmasti jokainen vaihtaisi tämän maallisen osan sinne... ;)>Ketäänhän emme voi syyttää helposta/vaikeasta elämästä, koska olen sitä mieltä että elämämme kulku ei ole kokonaan omassa hallussa.
Se on korkeemmas käres. >Olet siinä suhteessa 'onnenpekka' että tahtoelämäsi ja järkesi ylittää tunne-elämän, [ilmeisestikin] jonka talutusnuorassa hyppyytys vasta tuskaisaa kasvualustaa mielenterveyden karikoissa tarjoaa. >Joopa, ainakin tiedostaa ja käsitellä ongelmia eikä seurata vain tunteitaan, jotka eivät aina oikeaa tietoa anna. Vaikeaa se vain välillä on ja yksin ei välttämättä onnistu mielensä karikoista selville vesille pääsemään, vaan tarvitaan ulkopuolisten apua.

DeltaEssiivi kirjoitti:

Tuo höpinäsi itsen säälimisestä ja sen antama oivallus 'outoa..' :lle se minua ilahdutti. Kun en lyhyiden viestiensä perusteella tiennyt tuosta 'outoa.. ' :n itsesäälimisestä, niin en hoksannut siitä mainita.

>Mun mielestäni, sori vaan, on vähän hupsua ruveta neuvomaan ihmistä, joka on käynyt helvetissä, sellaisen, joka ei siellä ole kunnolla käynyt.>

Tarkoitatko tuolla minua?
Mistäpä tiedät minun 'helvetistäni'?

Lue lisää

>>Tarkoitatko tuolla minua?
Mistäpä tiedät minun 'helvetistäni'?

Kuule älä viitti tällästä puhua, kun toinen hätäviestin lähettää.
Meijän kaveri lopetti juuri ampumalla itsensä.
Oli pettämistä avioliitossa ja monenlaista vaikeutta.
Aina kasvoilla iloinen ilme.
Kukaan ei tiennyt miten vaikeaa. Yksin vain oli pimeässä tunnelissa.
Joten ei nyt turhenneta toisen kärsimystä, koska yksi sekuntikin voi olla ikuisuuskärsimys, ja varsinkin kun sen loppua ei tiedä.
Jos toinen ilmaisee tällaisen asian, niin on syytä olla heti tosissaan, eikä mitään ikuisuuslaarumia. Hätä on NYT.

zigi kirjoitti:

Kuule älä viitti tällästä puhua, kun toinen hätäviestin lähettää.
Meijän kaveri lopetti juuri ampumalla itsensä.
Oli pettämistä avioliitossa ja monenlaista vaikeutta.
Aina kasvoilla iloinen ilme.
Kukaan ei tiennyt miten vaikeaa. Yksin vain oli pimeässä tunnelissa.
Joten ei nyt turhenneta toisen kärsimystä, koska yksi sekuntikin voi olla ikuisuuskärsimys, ja varsinkin kun sen loppua ei tiedä.
Jos toinen ilmaisee tällaisen asian, niin on syytä olla heti tosissaan, eikä mitään ikuisuuslaarumia. Hätä on NYT.

Lue lisää

Olen kyllä sitä mieltä ettei tuossa tilanteessa luritukset ateismista eikä Jumalan rakkaudestakaan auta. Ei taida olla apua meidän viisaista neuvoistakaan "koeta kestää, kyllä se siitä." Jos joku kertakaikkiaan haluaa päättää päivänsä, auttaa, tukea viedä hoitoon voimme, mutta emme estää kaikkia itsemurhia. Varmasti usein teemme sen minkä voimme, ei turhaa syyllisyyttä jälkeen jääville.

Ei ole ketään, eikä ole koskaan ollutkaan. Toki olen ravannut mielenterveysneuvojien pakeilla, mutta ei heitä oikeasti kiinnosta, kunhan työnsä puolesta jotain kyselevät aina silloin tällöin tästä kellonajasta tuohon kellonaikaan asti.

Lisäksi olen tullut niin ihmispelkoiseksi, en pysty luottamaan keneenkään, en edes pysty tutustumaan keneenkään. Kaikki ovat joko välinpitämättömiä tai sellaisia jotka haluavat satuttaa.

Ei elämässä ole mitään hyvää. Ei mitään syytä miksi elää, mutta niin monta syytä miksi kuolla.

Ja sitten ei muuta kuin toteutusta käytäntöön.

Summer WillBert kirjoitti:

Ja sitten ei muuta kuin toteutusta käytäntöön.

Toteutuksen ensimmäinen askel oli se että onnistuin syntymään tälle pallolle. Ei se niin helppo homma ollut se sopivien vanhempien löytäminen mut onnistuihan se lopulta :)

Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi. Osa 2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18392690/jos-kyseenalaistat-toisten-totuuden-menetat-oman-totuutesi--osa-2


https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Vertauskuvallisesti keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.

Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla, Minulta on kysytty siitä täällä tällä palstalla. Tämä viestiketju on siis ikään kuin täydennys tähän viestiketjuun: ”Ihmisen metafyysinen rakenne”.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet.