Modernien ajoitusmenetelmien mytologia

Hyvä, asiantunteva ja silti selkeä esitys aiheesta.

Anteeksi että ajattelen kirjoitti:

Hyvä, asiantunteva ja silti selkeä esitys aiheesta.

Tuo koko videosarja on mielenkiintoista kuunneltavaa.

Kreationistienkin kannattaisi vilkaista, mutta taitaa olla turha toivo.

Mytomania on lähempänä todellisuutta.

Nyt kun olette joukolla arvostelleet kreationismi.fi:n, niin olisiko nyt aikaa itse kirjoitukselle ?

sydämmen.usko.pelastaa kirjoitti:

Nyt kun olette joukolla arvostelleet kreationismi.fi:n, niin olisiko nyt aikaa itse kirjoitukselle ?

Jep, on aivan turhaa arvostella lähdettä, jos ei puutu asiaan ollenkaan. Toki ei tuo lähde kovin vakuuttava minunkaan mielestäni ole (uskomuksiin pohjautuva amatöörisivu, joka on useasti jäänyt kiinni vääristelyistä ym.).

Asiaan.

Mielenkiintoista on tuo tapa, millä tuolla yritetään vesittää ikämääritysmetodeja. Ikään kuin "virheelliset" tulokset jotenkin osoittaisivat, että metodilla ei voida saada niin pitkiä ikiä kuin sillä saadaan. Siis vaikka olisi kuinka paljon tahansa virheellisiä tuloksia, niin YECin kannalta merkityksellistä on se, että jos on yksikin tulos, joka antaa 6000 vuotta suuremman tuloksen, jota ei voi selittää pois (virheenä tms.), se kaataa koko YECin. Lähestymistapa on siis mielestäni kokonaan väärä: yritetään luoda käsitystä epävarmuustekijöitä täynnä olevasta metodista, jonka tuloksia ei tarvitsisi ottaa tosissaan kun oikeasti kreationistien pitäisi selittää, miten on ylipäätään mahdollista saada yksikin yli 6000 ikää osoittava tulos. Miksi ne olisivat kaikki väärin. Jos argon-40 muodostuminen kaliumista vie, että sitä pystyy mittaamaan, ainakin 100000 vuotta, niin miten on mahdollista, että tuota argonia ylipäätään voidaan mitata mistään näytteestä (vaikka tuossa puoliajan määrityksessä olisi suurikin virhe). Se on se kysymys.

Yksi monesti esitetty väite on, että hajoaminen ei ole ollut aina vakio. Osaatko kertoa, mihin tämä väite perustuu ? Onko atomit olleet ennen jotenkin aivan erilaisia, että niiden hajoamisajat ovat voineet muuttua ? Miten tuo on mahdollista kun hajoamiset riippuvat vain ytimien symmetrioista ? Onko silloin ollut jotain hiukkasia (esim. neutroneja, protoneja) enemmän ? Mutta silloinhan ei puhuttaisi juuri noista ytimistä. En ole vaan koskaan kuullut tähän mitään selitysyritystäkään, niin olisi kiitollinen, jos voisit valaista, millaisiin seikkoihin tässä vedotaan.

Ja tosiaan, tuo muutos pitäisi aika hyvin näkyä (ainakin jos se on äkillinen): katsellaan vaikka radiohiilimenetelmää vuosirenkaista. Vuosirenkaita tulee yksi vuodessa (erittäin pääsääntöisesti) ja samaa tahtia hiipuu C-14-pitoisuus. Mitään droppia ei missään kohdassa ole siis ihan laskettuna vuosirenkaista (yksi, kaksi, kolme...). [Ja noita vuosirengas/C-14 -sarjojahan on todella pitkälle historiaan - kuitenkin yli sen 6000 vuoden, mikä ei millään keinolla pitäisi olla mahdollista.]