Gallup ateisteille

1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?

Ei nyt erityisemmin väitetty, mutta muistan elävästi joskus kakarana laskeskelleeni että onko minullakin yksi kylkiluu vähemmän, kun se yksi meni Eevan tekemiseen.


2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?

Lopullisesti ehkä joskus 14-15 vuotiaana. En usko että olisin uskonut kovin vakavasti kuitenkaan koskaan, ihan lapsuuden jälkeen.


3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?

En.


4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta

Taru Sormusten herrasta on yksi suosikkikirjoistani. UFO-kirjat ei jaksa hirveästi innostaa.


5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?

Tyydyttääkö? Ei, ehkä lähinnä harmittaa. Eipä tuommoista kuitenkaan jaksa päivittäin murehtia. Positiivista se, että jos otsalohko siihen konepeltiin nasahtaa, ei hirveästi ehdi asiaa kirota.

1. Kyllä.
2. 8 vuotiaana. Vuotta ennen tajusin joulupukin olevan faija irtoparrassa.
3. En kertonut, asia oli mielestäni niin itsestäänselvä ettei sitä tarvinnut edes mainita. Muutaman kerran ihmettelin jotain asioita, mutta koska vastaukset olivat ympäripyöreitä, annoin olla.
4. Kauhu ja scifi on ihan viihdyttävää. Ei niitä vain kannata todesta ottaa.
5. Kaikki elävä kuolee. Ei siitä tarvitse pitää, mutta se kannattaa hyväksyä.

En ole ateisti enkä ai koskaan tullakaan sellaiseksi, vaikka kuinka yrittäisitte käännyttää, sillä joka kaiken materian kerran loi
elää myös siinä luomisprosessissa mukana iänkaiken materioiden hävittämiseen asti. kunnes mitään materiaa ei taas missään enää koskaan missa tunnetussa olevaisuudessamme koskaan ole eikä tule ellei uutta maailmaa luoda, kun luoja suo..


1. Lapsena kuulin ja näin mitä halusin, olin poissa mielellään pyhäkouluista vaikka kävinkin niissä.., silloin kun huvitti.

2. Jumala on jokaisen oma asia

3. Kirjoitan typeriin kysymyksiisi vain koska olet epäuskovainen sanan kirjaimellisessa merkityksessä, pahis epäuskis

4. Kaikki mitä pidät itse kummallisena johtuu oman mielesi "luomisista", voihan ne olla unta vain.

5. Luot itse omaa tulevaisuuttasi kirjoittamalla täällä, se että säilyykö olevaisuus sellaisenaan
on aivan meidän jokaisen oma asia, egoistit.

1. Kyllä, hämärästi;) muistelen pyhäkoulussa kerrottavan totuuksina raamatun tarinoita ja tottakai jumala ja jesse olivat olemassa... Ja ehkä koulussa myös, kun oli niin kiihkouskonnollinen uskonnonope...Vanhempani tosin eivät koskaan tyrkyttäneet uskoa.

2. Hmm... itse asiassa minusta tuntuu etten koskaan, edes lapsena uskonut jumalaan/jesseen, pidin raamatun tarinoita muistaakseni vain jänninä satuina, tai jotain.

3. En varsinaista torjuntaa, vain ihmettelyä vakaumukseni vuoksi, ainoastaan isäni on pitänyt minua käsittämättömänä kun en usko raamattuun, mutta väleissä ollaan:)

4. Rakastan:) kaikkia kummitusjuttuja ja "yliluonnollisia" ja "selittämättömiä" asioita, se on jotenkin kiehtovaa vaikka skeptikko olenkin. Olen aina ollut kauhuleffojen, kirjojen ja tarinoiden ystävä. Mitä kummallisempi juttu, sen parempi! Ja Me Hirviöt on aivan loistava, se vanha ja alkuperäinen versio:D Yksi suosikkini on ollut aikoinaan pyörinut Safiiri ja Teräs, kuka muistaa?

5. Ööö... Lapsia ei ole, mutta voisin kuvitella että jos kävisi kuvaamallasi tavalla niin eihän sille mitään voi. Jälkikasvu kasvaa sitten ilman äitiä, kovin surullistahan se olisi mutta se todellakin on vain siinä...

1) Kotona suhtauduttiin aika neutraalisti, jonkin verran oli uskonnosta puhetta, mutta naapurissa oli kiihkohelluntailainen perhe, joka mielellään kertoi kaikille, että "helvettiin joudutte".

2) Jotenkin uskoin aika kauan jumalaan. Yli kaksikymppisenä tapahtui kaksi asiaa: ensin näin dokumentin transseksuaaleista, ja ajattelin, että onpa jumalalla otsaa, kun luo ihmisen tuollaiseen elinikäiseen kärsimykseen, jota kristilliset piirit vielä pahentavat synti- ja tuomiopuheillaan. Ja sitten toiseksi tapasin uskovaisen, joka väitti minulle kivenkovaan, että jumala aina auttaa, jos vain ihminen tarpeeksi uskoo ja rukoilee. Minulla napsahti päässä: mikä se sellainen jumala on? Joidenkin ihmisten elämänkohtalot järkyttivät tuolloin eikä mikään rukouksen määrä auttanut heitä vähääkään. Uskoni rippeetkin loppuivat siihen päivään.

3) En kertonut ajatuksistani kenellekään pitkään aikaan. Nykyään lähipiiri tietää ajatukseni ja esim. lapsistani on tullut samanmielisiä.

4) Fantasia on suosikkilajini. Varsinkin J. R. R. Tolkien :)

5) Ei varmasti tyydytä. Kammottaa. Lapseni ovat minusta vielä niin riippuvaisia, että olisi kamalaa, jos nyt kuolisin.

1. vasta koulussa

2.en ole muistaakseni koskaan uskonut, kotona ei jumalista puhuttu(ei ainakaan mitään hyvää), ja kouluun kun pääsin, se oli jo niille myöhäistä.

3.en

4.kyllä

5.se on elämän tosiasioita, ei voi mitään.

1. Perheessä uskonnolla ei mun laapsuudessa ollut mitään suurta merkitystä, käytiin kirkossa vain jouluna. Taas koulussa ensimmäisellä ja toisella luokalla meillä oli aivan kiihkomielinen uskonnonopettaja, ja siihen aikaan vielä pienenä penskana uskoin ja kovasti hänen puheitaan. Sitten asia muuttui kun hän lähti toiseen kouluun opettamaan ja tämä "uskontohuuma" lähti pois kaikista meidän luokkalaisista ja sen jälkeen uskonnonopetus on ollut meillä hyvin vähäpainotteista.

2. Aloin epäillä jo jumalan olemassaoloa 12- vuotiaana, vasta 14- vuotiaana lakkasin uskomasta kokonaan.

3. Njuu, olen nyt juuri 16 ja kieltäydyn käymästä rippikoulua vaikka vanhemmat pakottaa. Olen sanonut vanhemille, että haluan erota kirkosta, mutta vastauksena on yleensä vaikeneminen ja surullinen katse mua kohti. Muut tuttavat, kaverit
eivät välitä siitä.

4. Samanlaista viihdettä kuin muutkin normaalit leffat.

5. Ensinnäkin en edes ajattele sellaista, että huomenna mulle jotain pahaa tapahtuisi. Mutta jos tapahtuu niin se olkoon niin.

1. Pyhäkoulu loi yhtä tuskaa, samoin koulussa opettajat olivat kiihkouskovaisia.
Vanhemmat hyvin vähän puhuivat uskonasioista mitään.

2. En osaa tarkalleen sanoa, se vain kirkastui pikkuhiljaa.

3. En ole kokenut torjuntaa ja lähipiirissäni on useita kirkosta eronneita.

4. En oikeastaan pidä. Ainoastaan jos on huumoria mukana.

5. Sellainen ajatus harmittaa, mutta elämä on arvaamatonta. Täytyy yrittää nauttia jokaisesta päivästä täysillä.

"1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta? "

Joo, evlutkukasvatuksen sain, ikävä kyllä.

"2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan? "

35

"3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?"

Hiljaiseksi menevät läheiset evlutkut, kun juttelen ateismisia.


"4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja?"

Viihteenä sadut ovat viihdyttäviä, kuten Star Wars.


"5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?"

En jää auton alle, koska olen purjehtija, purjelautailija, lumilautailija, leijapurjehtija ja polkypyöräilijä ja olen skarppina 95% valveillaoloajastani.

tähän mielenkiintoiseen kyselyyn.
1. Lapsena jouduin istumaan pyhäkoulussa joka sunnuntai pari tuntia ja se oli aika kauheaa.
Jeesusjuttuja toisensa perään ja mistään ei lapsi mitään ymmärtänyt.
Koulussa oli ne pakolliset uskontotunnit ja melko tiukat uskisopettajat.
Vanhemmat eivät mitenkään uskovaisia olleet, mummo sen sijaan veisasi virsiä etenkin jos loukkaantui jostakin.

2. Se selkeni pikkuhiljaa, kun aloin ajatella enemmän näitä asioita ja varmistui niin, että erosin lopulta kirkosta.

3. En ole kokenut torjuntaa, meillä on suvussa paljon kirkosta eronneita.

4. En erikoisemmin pidä kuin jostain huumoripitoisista kuten juuri Me Hirviöt.

5. Elämä on elettävä sellaisena kuin se vastaan tulee, mutta eihän se mikään mukava ajatus ole jos auton alle jää ja henki menee.
Etenkin jos muuten olisi vielä terve ja "iskukunnossa".

1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?

Vastaus: Ei, isäni kutsui itseään pakanaksi vaikka kirkkoon kuuluikin. Äitini kuunteli jumalanpalveluksia radiosta (silloin tällöin) mutta ei koskaan puhunut uskon asioista.

2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?

Vastaus: En oikeastaan ole koskaan uskonut. Aikuisena yritin ottaa selvää mikä suhteeni on jumalaan koska eräs työtoverini sitä kysyi. Hän oli tullut uskoon mutta ei sitä minulle tyrkyttänyt. Satuimme vain jostakin syystä lipsahtamaan aiheeseen keskustellessa. Hän oli kokenut käänteen elämässään tullessaan uskoon. Hyvä niin. Minä en yrityksistäni huolimatta kyennyt uskomaan eikä enää ole pienintäkään tarvetta edes yrittää.

3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?

Vastaus: Ei vaikka olen eräälle tuttavalleni sanonut olevani ateisti (hän helluntailainen). tulemme silti hyvin toimeen.

4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja?

Vastaus: myönnän että pidän niistä mikäli ovat hyvin kirjoitettuja/kuvattuja. Ajanvietettä ja jännitystä.

5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?

Vastaus: Ei kysymys ole siitä mikä minua tyydyttää tai ei. Asioita tapahtuu riippumatta siitä mitä mieltä minä olen niistä. Minulla on tämä elämä ja se päättyy joskus. Mihin ja koska ei ole etukäteen tiedossa eikä päätettävissäni (mikäli en tee itsemurhaa mikä ei kuulu suunnitelmiini).

1. Kotona ei koskaan. Kansakoulun alaluokilla melko varmasti väitettiin, mutta todistukseni seiskasta päätellen kallooni ei paljon uponnut.

2. En ole uskonut koskaan, joten ei ole tarvinnut lopettaa.

3. Muutaman kerran asia tuli sattumalta esille, mutta ei se pelkästään huono juttu ollut. Kun uskovaisiksi kasvatettujen kaverien pelko vähän laantui, minua pidettiin eksoottisen mystisenä noitatyttönä. Mutta lapset unohtavat nopeasti, ja minunkin glooriani lopulta harsuuntui. Vielä yläasteella näin kyllä järkytyksiä ja sätkyjä, kun asia tuli ilmi.

4. Kyllä, kiitos. Pienenä tykkäsin lasten saduista ja isona aikuisten. Olen lukenut yhtä vaille joka ikisen Stephen Kingin teoksen (tuolla yöpöydällä on eilen aloitettu Duma Key, joka vaikuttaa oikein hyvältä), kaikki Marsin sankari -kirjat ja kasapäin kummitusjuttuja ja karmivia kertomuksia. Teininä luin myös Raamatun, monen muun uskonnon kirjoitukset ja esimerkiksi von Dänikenin hullutukset ja kaikki kiinni saamani psykologiaa ja kulttuureita käsittelevät kirjat. Pyssyjen ja laseraseiden rätinä saa minut uinumaan, mutta esimerkiksi se elokuva, jossa ilkeät alienit tapetaan jodlaamalla, on huisin hauska. Mielikuvitus on hieno juttu. Me hirviöt ei jaksa innostaa, vaikka olemme syntyneetkin samana vuonna. Ja E.T. oli tylsä lässy.

5. Olisihan se sääli, jos ihan kesken kaiken joutuisi kuolemaan. Lapsia minulla ei ole eikä tule, joten sikäli tämä kysymys on jätettävä vastaamatta.

"1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?"
-Kyllä. Isoäitini oli varsin uskonnollinen, kävin muutaman kerran pyhäkoulussa kun kaveritkin kävivät (lopetin käymisen, koska se tuntui typerältä), lisäksi peruskoulussa ainakin ala-asteella vähintäänkin annettiin ymmärtää, että kyseiset entiteetit ovat totta.

"2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?"
- En oikeastaan ole koskaan uskonut, ensimmäisen skeptisen väitöksen aiheesta kävin äitini kanssa noin 6-vuotiaana.

"3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?"
-Edesmenneelle isoäidille ateismini ja kirkosta eroamiseni olivat kova paikka, hän muutaman kerran yritti puhua minua palaamaan takaisin kirkkoon (en halua puhua pahaa isoäidistäni, hän oli kuitenkin kultainen ihminen).

4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja?
- Kyllä, jos tarinat on hyvin kerrottu, jopa pelkään kauhuelokuvia :D

"5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?"
-Sana tyydyttää on ehkä huono, mutta ajatuksen hyväksyminen on helppoa. Sitten kun minä tavalla tai toisella potkaisen tyhjää, minua ei vituta mikään, koska en usko sielun olemassaoloon.

Vaikea sanoa, onko suorastaa väitetty, mutta koulussa raamattulliset asiat esitettiin itsestään selvinä asioina. Mummoni myös suhtaustui raamattuun ja sen kertomuksiin luonnollisina ja totena.



Vaikea sanoa, mutta olin n. 7 v. ja 3 kk, kun huomasin, että en uskonut perisyntioppiin. Uskonnolla ei ollut merkittävää osuutta lapsuuteni viitekehyksessä.



Mummoni kuolivat vanhuuteen, kun olin vielä aika nuori pohtimaan uskonasioita. Ketään muuta uskonasiat eivät varmaan olisi edes kiinnostaneet.



No, tottakai. Haluaisin myös itse osata lentää, vaikuttaa säätilaan ja muutenkin omata kykyjä säädellä itsestäni riippumattonia ympäritön olosuhteita.



Mulla ei ole lapsia. Maisemista häipyminen jälkiä jättämättä on ihan hyvä tapa poistua näyttämöltä. Näyttämöähän elämä aika pitkälti on.

1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?

Hyvin on muistikuvat lapsuudestani jo kerenneet hämärtyä, mutta taisi äiti joitain rukouksia joskus opettaa, vaikkei kovin uskonnollista elämämme ollutkaan. Ja saattoipa koulun uskonnontunneilla opettajakin sepityksensä totena ottaa.

2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?

En muista koskaan uskoneeni.

3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?

Äidistä tuntui hieman pahalta, kun erosin kirkosta.

4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja?

Aijjai, että rakastankin elokuvia ja sarjoja, joissa on jotain yliluonnollista!

5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?

Mielellänihän minä täällä elävien kirjoissa pysyisin vielä pitkään, mutta aina ei saa mitä haluaa.

toi on aikás niinku tylyä, et niinku ei lue toisen vastusta kommenttiin! vai mitä se oli?, mut oikeesti mä luulin et siin ois ollu jotain tai noh ehkä ei!, en tiiä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000035860352

Ja sit tohon sun päivän polttavaan kyssäriiin, oih se kuulostaa ihan väärältä, jos sen noin lausuu! Böt enivei täs ois niinku mun omii mielipiteit:

1. Juttelin kovasti lapsi jeesuksen ja jumalan kanssa, joka vissiin taisi olla aikuinen, tai ainakin se sanoi, et aikuisille ei saa kertoa mitään tapaamisistamme.

2. Siis häh onks Jumala Kekkonen vai?

3. Kuinka lähellä tämän piirin pitäisi olla? En vielä ole kokenut piirin läheisyyttä???

4. No nythän sie aloit puhumaan ihan omias! Eihän kukaan nyt sentään mihinkään tollaseen usko!

5- Voe herran jestas voiko itsetyydydollakin saada lapsia? ja voiko heilläkin olla niitä, siis lapsia nimittäin? Kyllä se Raamattu on aivabn oikeassa, et maailmassa on hirviästi pahuutta ja epäoikunmukaisuutta!

"1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta? "

Ei missään muualla kuin seurakuntakerhossa.

"2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?"

En oikeastaan ole missään vaiheessa varsinaisesti uskonut jumalaan, mutta muistan elävästi sen, kun oli 5 vuotias ja näin dokumentin Titanicista ja niistä ihmisistä jotka hukkuivat siellä... sen jälkeen ei ole ollut toivoakaan, että olisin alkanut uskomaan jumalaan!

"3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?"

En muilta, paitsi tädiltäni jota en voi sietää... joten no harm done.

"4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja? "

Yes but no, eli mysteereitä on olemassa, mutta ei niillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Olen ihan itse nähnyt enneunia ja aavistanut/tiennyt jotain tapahtumia etukäteen, mutta Jumalalaan tai uskontoon ne tuskin liittyvät millään tavalla.

"5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?"

No, tuossa on sellainen ihan pieni probleema, että kun sitä jälkikasvua ei ole vielä kertynyt kasvamaan. Ja muutenkin koko kysymys on aivan absurdi! Kuulostaa aivan uskovaisen kysymykseltä!

Ja kuten tuolla joskus aikaisemmin jo totesin, että sitä ehtoollisjuomaa on tullut otettua, niin kenties otan pienet torkut nytten!?!

kysymykseen yhdellä vastauksella:

Mä olin 3 vuotias, kun mun ukki tappoi mun mummin lyömällä sitä kirveellä päähän, sen jälkeen ukki hyppäsi parvekkeelta alas ja tappoi ittensä. Ja mä olin vielä niin tyhmä, että kerroin sitä samaa "vanhaa" tarinaa ensimmäisellä luokalla koulussa... ja sain jälki-istuntoa, koska olin kuulema kertonut valheita! No, asia selvisi, kun opettaja otti yhteyttä äitiini, mutta vahinkohan oli jo tapahtunut, eikä niitä ala-asteen ylimääräisiä jälki-istuntoja voinut siirtää yläasteelle!

Ai niin, siis se miten tää liittyi uskontoon, oli se ettei Jessee näkyny missään!

""1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta? ""
On. Olen perheestä jossa molemmat vanhemmat ovat uskovaisia ja olen käynyt pyhäkoulua jne.

""2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?""
En voi sanoa että olisin koskaan edes uskonut jumalaan tai jumaliin mutta ymmärrys omasta ateitisuudestani avautui itselleni joskus 15v.

""3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin? ""
Jotkut sukulaisistani on suhtautunut ateistisuuteeni enemmän kuin torjuvasti enkä juuri ole heihin yhteyttä pitänyt sen jälkeen.

""4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja? ""

Todellakin. Luen paljon kirjallisuutta jossa käsitellään mystiikkaa, taikuutta ja jotakin selittämätöntä koska se on paras keino irrottautua todellisuudesta ja rentoutua.

""5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?""

Ei. Miksi tyydyttäisi. Tottakai minä haluan aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa ihminen elää pitkään rakastamieni ihmisten seurassa.
Enkä minä jossittele ja pohdi että mitä minulle voi tapahtua jos jotakin tapahtuu niin sitten niin tapahtuu. Pyrin kuitenkin elämään niin että jos vastaavanlainen tilanne pääsee syntymään minun ei tarvitse katua yhtäainutta päätöstä mitä minä olen tehnyt. Ja ne ihmiset joista minä kaikkein eniten välitän tietävät sen mitä he minulle merkitsevät.

1. Kyllä. Ala-asteen opettajapariskunta (nykyään eläkkeellä) olivat/ovat vanhoillislestadiolaisia joten jeesustelu oli pienessä kyläkoulussa jokapäiväistä. Kotonani muistan kerran lukeneeni äitini kanssa iltarukouksen (olin 6-7v.) mutta vanhempani ovat lähinnä tapauskovaisia.

2. Heti ala-asteelta päästyäni mutta tietoisesti seiskaluokalla.

3. Vanhempani lähinnä yllättyivät ja ystäväpiiristäni useat tuntuvat olevan kateellisia.

4. Pidän erityisesti fantasiamaailmasta ja katson mielelläni kauhuleffoja. Minulle on myös sattunut asioita joihin en toistaiseksi ole löytänyt selitystä.

5. Mielestäni on sairasta jos jotain asia tyydyttäisi. En itse todennäköisesti koskaan halua lapsia joten asia ei minua vaivaa. Odotan mielenkiinnolla elämäni päättymistä vaikkakin se loppuu olemattomuuteen.

Kohta viisi sai monet vähän hämmentymään, koska käytin sanaa tyydyttääkö. Oikeampi sana kai olisi ollut harmittaako, tai kysymyksen olisi voinut muotoilla aivan toisin. Mutta sattuuhan noita.

Mielenkiintoisia vastauksia. Eräs asia joka oli kovin yleistä oli se, että monet olivat jo lapsena olleet "vailla jumalia" ja varsinaisesti asia kuitenkin selkeytyi teini-iässä.

Poistun kohta paikalta ja lähden yökylään. Tapaamme kai huomenna, jos ei mitään kummallista pääse tapahtumaan.

Ai niin. Vastaan itse omiin kysymyksiini.

1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?

- On ja olen joutunut käy,mään myös pyhäkoulua (kamala paikka) ja koulussa uskontotunneilla ja rippikoulunkin. prkl.

2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?

- Kai pienenä uskoinkin johonkin hirvittävän pelottavaan jumalaan, mutta teini-iässä kaikki muuttui. Tajusin, että se on täyttä soopaa.

3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?

- Kyllä vaan. Sekin ylitti eräiden sietokyvyn kun erosin kirkosta.

4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja?

- E.T. oli kiva satu ja Me Hirviöt hauska, mutta en varsinaisesti mistään taikuus-tai noituusjutuista pidä.

5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?

- Ei tietenkään. Kyllä se vaan olisi kiva jatkaa maailman tarkastelua ja seurata ihmisten elämää. Mutta joskus tämä tallustelu täällä loppuu ja toivon mukaan se loppu olisi sitten nopea.

Hyvää viikonloppua kaikille!

1. Kyllä, paljon ja joka taholta. Hyvin uskonnollinen suku, uskonnollinen kyläyhteisö uskonnollisine kouluineen. Nämä hahmot olivat siis täysin faktaa, kaikkihan niistä kertoivat. Joten täysin faktaa olivat myös uskonnon tuomat pelot. Mieluummin olisin pelännyt mörköjä sängyn alla ja kuullut, ettei niitä ole kuin pelännyt mörköjä helvetissä ja maailmassakin ja kuullut että niin, niitä on, mutta jeesus pelastaa kun teet niin ja näin...

2. Prosessi oli pitkä ja vaikeakin. Luultavasti aloin lakata uskomasta teini-iässä, mutta olin ehkä lähemmäs 25 ennen kuin myönsin sen itselleni.

3. En ole kertonut. Toisaalta se lienee muuten selvää elämäntyylini muuttuessa, mutta ääneen ei ole asiaa mainittu. Elämäntyylini seurauksena saan joskus 'hurskaimmilta' saarnaamista spontaanisti. Kaikkein läheisimmät eivät siihen sentään ryhdy enää.

4. Pidän yliluonnollisista 'saduista'. Mielikuvituksella on mukavaa leikkiä. Uskonnollisista en niinkään välitä, kokemukseni siitä olivat aika rankatkin lapsena helvetinpelkoineen.

5. Haluan toki olla läsnä lasteni minua tarvitessa, mutta kuoleman ajatuksena kaunein kaikista on juuri se, että se on sitten siinä. Mikään henkimaailmassa keikkuminen tai ikuinen elämä ei tunnu minusta haluttavalta ajatukselta.

1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?

Kyllä

2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?

Oiskohan 6-vuotiaana

3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?

En

4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista? Siis yliluonnollisista asioista kertoista kirjoista tai elokuvista. Jaa niin, Me Hirviöt-sarja?

Joskus

5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?

Ei

Jeesus pelastaa Kössöt ja nössöt!!

1. En muista tarkkoja tapauksia, mutta koulussa ja päiväkerhoissa tms. tätä on varmasti harrastettu.

2. Olin muistaakseni n. 12-vuotias.

3. En, sillä isäni ei kuulu kirkkoon. Ystävät ovat ymmärtäneet.

4. Kauhukirjallisuudesta pidän (esim. Stephen King), mutta en pidä niitä totena, vaan nerokkaan mielikuvituksen tuotteina. Kauhuelokuvat menevät myös viihteenä. Fantasiakirjallisuudesta en välitä, enkä myöskään fantasiaelokuvista.

5. En hanki lapsia, joten tähän vaikea vastata. Joka tapauksessa kuoleman lopullisuus ei millään tavalla pelota.

1. kyllä ja ei
2 45
3... vaimo väitti minnnuu jumalaks
4. juuu, joskus
5. ei, jyrkkä ehkä.
kiitos, kössömonni
herasta rauhaan

1) En muista yhtään tiettyä tapausta, mutta uskoisin että ainakin kerran tai kaksi olen tuollaisen väittämän kuullut.
2) 17v
3) En lainkaan.
4) Äärimmäisen paljon.
5) Ajatus ei tyydytä minua millään lailla. Olen huolestunut tuosta mahdollisuudesta, mutta vain läheisteni vuoksi. Kuoleman jälkeenhän ei ole mitään, joten itse en siitä kärsi. Toivon voivani lähteä tästä maailmasta siten, että aiheutan mahdollisimman vähän kärsimystä niille joista välitän.

1. Onko sinulle lapsena väitetty jumalan ja jeesuksen olevan totta?

Jep.


2. Minkä ikäisenä lakkasit uskomasta jumalaan?

Teini-iän loppupuolella.

3. Koitko lähipiirin taholta torjuntaa, jos kerroit, että et usko jumaliin?

En. Suvulle se oli aivan sama ja niille joiden kanssa uskontoon oli hurahdettu, alkoivat tokenemisensa samoihin aikoihin. Ne jotka eivät toenneet, ymmärsivät myös.

4. Pidätkö kuitenkin tarinoista, joissa tapahtuu jotain selittämätöntä, esim. taikuutta, ufoja (E.T), woodoota, kaikkea kummallista?

Totta hitossa. Tänään tulee taas kuudes aisti. Selittämättömiä ilmiöitä tapahtuu itsellenikin jatkuvasti, henkilökohtaisesti uskon että selitys löytyy kyllä. Emme ole vian sitä vielä hoksanneet :D

5. Tyydyttääkö sinua ajatus, että ehkä et näe lapsesi tai lapsenlapsesi kasvua, koska jäät huomenna auton alle suojatiellä ja se on siinä?

Olikohan tuo nyt kirjoitusvirhe, tyydyttääkö? Tyydyttääkö todella jotakuta ajatus kuolemasta?

Se ei pelota, jos sitä tarkoitat, ksoka jos niin käy en ole sitä enää murehtimassa, ja estääkään en voi enempää kuin nyt jo estän (katsn molempiin suuntiin ennen kadun ylitystä tms.) joten miksi surra? Olen välinpitämätön ton ajatuksen suhteen. Onko joku jota ajatus täältä lähtemisestä tyydyttää?

***