Yhdysvallat on ihmeellinen mahdollisuuksien maa. God bless America, vaikka tuskin Hän kumminkaan siunaa tätä maata, jos minun ennustukseni toteutuu. Vielähän siinä asiassa ei ole kirjoitettu viimeistä lukua. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Missä muualla kuin Amerikassa olisi minun kaltaiseni nainen päässyt niin pitkälle kuin minä, ja vielä niin olemattoman heikoista lähtökohdista ponnistaen, pelkästään kekseliäisyyden ja nopeiden hoksottimien avulla? Tarvittiin siinä tosin tahdonvoimaakin ja nimenomaan juuri sitä. Jotkut orangismista luopuneet lääketieteilijät ovat väittäneet, että minulla olisi ollut terrierin luonne, täydellinen periksi antamattomuus. Ovat puhuneet epilepsiastakin ja sanoneet, että minulla muka olisi ollut epileptikon luonne. Sellainen ilmiö kuulemma tunnettiin silloin, kun epilepsialääkkeitä ei vielä ollut. Nyt kai asiat siinä suhteessa ovat toisin, epileptikoilla siis. Minun luonnettani lääketiede ei onneksi ole päässyt muuttamaan.
On kuitenkin pelkkää panettelua, että en koskaan olisi muuttanut mieltäni, ikinä antanut periksi. Annoin minä myöten housujupakassakin ja hameen helman korkeudessa. Kaipa minä siitäkin vielä kirjoitan, mutta tässä yhteydessä muistutan vain, että Jumalalta saatuna ilmoituksena tulin esittäneeksi, että jokaisen orangistisisaren on pukeuduttava uskonpuhdistuspukuun. Esitin sen mallin, mitat ja kaavan. Minä jopa kaupittelin sen puvun kaavoja ja sievoisella hinnalla. Siitäkös mekkala nousi! Ne naikkoset ryhtyivät kapinoimaan, kieltäytyivät hankkimasta reformihametta ja päälleen pukemasta. Se oli mukamas kammottava katsella ja epämukava käyttää. Vaati turhan paljon kallista kangastakin, väittivät. Siinä ne puhuivat palturia. En minä sanonut, että kankaan on oltava kallista. Siinä ne tosin olivat oikeassa, että metrikaupalla enemmän kangasta se vaati, uskonpuhdistuspuku, kuin tavallinen puku, mutta olisihan se saanut olla vaikka säkkikankaasta tehty. Ei se minua olisi haitannut, vaikka olisivat vielä ripottaneet tuhkaa päänsä päälle. Olisi ollut aihettakin moiseen katumusharjoitukseen, turhamaisilla ja himokkailla sisarilla. Miestä ne halusivat vain metsästää ja ne, joilla sellainen jo oli, sen myös pitää.
Niinpä minun oli suoritettava taktinen vetäytyminen. Kerroin, että taivaassa on murhemielin seurattu sisarten maailmallisuutta ja uhmakkuutta ja että minulle oli esitetty, että uskonpuhdistuspukua ei tällä erää tarvitsisi eikä saisikaan ottaa käyttöön, mutta asia ei jäisi siihen. Taivas kyllä maksaisi potut pottuina ja, kun se päivä koittaisi, sisaret polvillaan kontaten rukoilisivat anteeksi ymmärtämättömyyttään ja maailmallisuuttaan.
© Copyright Huljami Haittala
Missä muualla kuin Amerikassa olisi minun kaltaiseni nainen päässyt niin pitkälle kuin minä, ja vielä niin olemattoman heikoista lähtökohdista ponnistaen, pelkästään kekseliäisyyden ja nopeiden hoksottimien avulla? Tarvittiin siinä tosin tahdonvoimaakin ja nimenomaan juuri sitä. Jotkut orangismista luopuneet lääketieteilijät ovat väittäneet, että minulla olisi ollut terrierin luonne, täydellinen periksi antamattomuus. Ovat puhuneet epilepsiastakin ja sanoneet, että minulla muka olisi ollut epileptikon luonne. Sellainen ilmiö kuulemma tunnettiin silloin, kun epilepsialääkkeitä ei vielä ollut. Nyt kai asiat siinä suhteessa ovat toisin, epileptikoilla siis. Minun luonnettani lääketiede ei onneksi ole päässyt muuttamaan.
On kuitenkin pelkkää panettelua, että en koskaan olisi muuttanut mieltäni, ikinä antanut periksi. Annoin minä myöten housujupakassakin ja hameen helman korkeudessa. Kaipa minä siitäkin vielä kirjoitan, mutta tässä yhteydessä muistutan vain, että Jumalalta saatuna ilmoituksena tulin esittäneeksi, että jokaisen orangistisisaren on pukeuduttava uskonpuhdistuspukuun. Esitin sen mallin, mitat ja kaavan. Minä jopa kaupittelin sen puvun kaavoja ja sievoisella hinnalla. Siitäkös mekkala nousi! Ne naikkoset ryhtyivät kapinoimaan, kieltäytyivät hankkimasta reformihametta ja päälleen pukemasta. Se oli mukamas kammottava katsella ja epämukava käyttää. Vaati turhan paljon kallista kangastakin, väittivät. Siinä ne puhuivat palturia. En minä sanonut, että kankaan on oltava kallista. Siinä ne tosin olivat oikeassa, että metrikaupalla enemmän kangasta se vaati, uskonpuhdistuspuku, kuin tavallinen puku, mutta olisihan se saanut olla vaikka säkkikankaasta tehty. Ei se minua olisi haitannut, vaikka olisivat vielä ripottaneet tuhkaa päänsä päälle. Olisi ollut aihettakin moiseen katumusharjoitukseen, turhamaisilla ja himokkailla sisarilla. Miestä ne halusivat vain metsästää ja ne, joilla sellainen jo oli, sen myös pitää.
Niinpä minun oli suoritettava taktinen vetäytyminen. Kerroin, että taivaassa on murhemielin seurattu sisarten maailmallisuutta ja uhmakkuutta ja että minulle oli esitetty, että uskonpuhdistuspukua ei tällä erää tarvitsisi eikä saisikaan ottaa käyttöön, mutta asia ei jäisi siihen. Taivas kyllä maksaisi potut pottuina ja, kun se päivä koittaisi, sisaret polvillaan kontaten rukoilisivat anteeksi ymmärtämättömyyttään ja maailmallisuuttaan.
© Copyright Huljami Haittala
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.