Köyhyys ei ole suurelta osin sitä, että itsellä ei ole, vaan sitä, että on vähemmän kuin muilla ja kokee sen epäoikeudenmukaiseksi. Mitä suuremmat tuloerot ovat, sitä vihaisemmiksi ihmiset tulevat. Levottomimmissa yhteiskunnissa on suurimmat tuloerot rikkaiden ja köyhien välillä.
Kun ei voida tehdä samaa kuin valtaväestö, vaan joudutaan eristäytymään omaan köyhien elämäntyyliin ja muut halveksivat. Nähdään, kuinka toisille ropisee rahaa tyhjästä perintöinä ja osinkoina ja itse ei saa niin millään. Kun vaikka miten raataisi, jos töitä saakin, niin asuntojen, ruoan ja muun elämisen hinnat ovat taivaissa. Helsingissä on töitä, mutta asunnot ovat erittäin kalliita. Muualla Suomessa on halpaa asua, mutta ei siellä ole töitä.
He, jotka väittävät, että rikkaiden rikastuminen ei ole keneltäkään pois, valehtelee. Se aiheuttaa vihaa köyhissä ja rahan lisääntyminen on aina joltain pois, koska maapallon luonnonvaroja on vain rajallinen määrä. Eivät kaikki voi rikastua samalla tavalla. On kyse vain siitä, että millä keinoilla valitaan ne, jotka saavat siitä kakusta ja kuka saa enemmän kuin joku toinen ja millä perusteella.
Kun ei voida tehdä samaa kuin valtaväestö, vaan joudutaan eristäytymään omaan köyhien elämäntyyliin ja muut halveksivat. Nähdään, kuinka toisille ropisee rahaa tyhjästä perintöinä ja osinkoina ja itse ei saa niin millään. Kun vaikka miten raataisi, jos töitä saakin, niin asuntojen, ruoan ja muun elämisen hinnat ovat taivaissa. Helsingissä on töitä, mutta asunnot ovat erittäin kalliita. Muualla Suomessa on halpaa asua, mutta ei siellä ole töitä.
He, jotka väittävät, että rikkaiden rikastuminen ei ole keneltäkään pois, valehtelee. Se aiheuttaa vihaa köyhissä ja rahan lisääntyminen on aina joltain pois, koska maapallon luonnonvaroja on vain rajallinen määrä. Eivät kaikki voi rikastua samalla tavalla. On kyse vain siitä, että millä keinoilla valitaan ne, jotka saavat siitä kakusta ja kuka saa enemmän kuin joku toinen ja millä perusteella.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin ruoasta kuin lääkkeistä.
Minä olen äiti, mummi, isomummi, jo eläkkeellä, ja kun se on pieni, ei sillä vain pärjää.
Leffoissa kävin ennen paljon, vaan eipä eläke riitä siihen.
Silti en ole kade kellekään, haluaisin vain saada jokapäiväiset ateriat, sekä kalliit lääkkeeni ostetuksi. Diabeteksen kanssa pitäisi olla vielä tarkka mitä syö, ja syödä usein pieniä annoksia. Leipä ei ole se mitä saisi syödä, vaan nälkääni syön sitä ja puuroa.
Muutama muukin sairaus, niissä vain ei tuon ravinnon suhteen niin tarkka ole oltava.
Meiltä vietiin ihmisarvoinen vanhuus, olemme vain p.......kaa.
En koskaan tule ymmärtämään suomen alimpia eläkkeitä, taitavat olla eun alhaisempia. Työeläke 380e kelaeläke 390e bruttoina.
Kyllä ihmisarvoiset eläkkeet pitäisi olla sen 1000e/kk mitä vanhemmillammekin oli alimmillaan, vaikka eivät työeläkettä paljon ehtineetkään maksaa itselleen, silti eläkekertymä oli heillä kohtuullinen.
Kiitos vaan aho, lipponen ja vanhanen. Meiltä se vietiin pois.
Kyllä tiedän, että monilla on Suomessa pulaa jopa elintarvikkeista ja niitä pitää leipäjonoista hakea, usein vanhentuneita ruokia. On myös syötävä epäterveellisesti lihottavaa ruokaa. Tiedän tämän hyvin. Kuitenkin sitä ruokaa saadaan sieltä täältä ja hengissä pysytään.
Nostin kuitenkin esille näkökulman, että sota-ajan jälkeen sitä köyhyyttä kestettiin paljon paremmin, kun kaikki olivat köyhiä ja yhteiskunta oli mukautunut sen mukaiseksi, eli köyhätkin pysyivät menossa mukana. Nykyään köyhä on outolintu, kun systeemit pelaavat keskituloisten ja varakkaiden ehdoilla.
Merkityksensä on myös välinpitämättömyyden lisääntymisenä, ei piitata köyhemmistä ja syrjäytyneistä. Tähän veikkaisin syyksi markkinataloutta, ihmisiin istutetaan ylhäältä käsin itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua. Tämä ei ole inhimillistä eikä ihmislajin normaalia käytöstä, koska ihminen on luonnollisesti muista välittävä eläin, ei itsekäs. Tämän vuoksi masennus on lisääntynyt etenkin nuorilla tytöillä.
Naiset luullakseni kärsivät tästä kovasta kapitalismista enemmän, koska hoivavietti pitää tukahduttaa ja pelata miehisillä kilpailuareenoilla kovin ottein. Eivät kaikki miehetkään tässä kamppailussa pärjää väsymättä.
tilanne maassamme on tähän hyvä esimerkki, ja sen tilanteen erityisen hyvin vielä vanhemmat meistä tietävät ja muistavat.
Tuon sota-ajan jäkeen oli tilanne jossa itse asiassa suurin osa suomalaisista eli köyhänä, mutta tuolloin tuollaiselle köyhänä elämiselle oli taloudessa olemassa raamit(Ehkä paremmin vielä maaseudulla missä paljon köyhiä elikin asia näin oli) ja myös valtakulttuuri ja elämänarvotkin olivat tuolloin paljolti tämän köyhemmän elämäntavan sanelemia ja sen ehdoilla tehtyjä. Alkuun ei edes television tulo tätä tilannetta paljon mihinkään muuttanut, vaikka myöhemmin kyllä sekin vähän kulttuuria keskiluokkaislähtöiseksi alkoi muuttaa.
Jonkun mielestä jo se työmäärä mitä lapsetkin joutuivat maaseudulla pienestä pitäen tekemään voisi olla monen nykyihmisen mielestä selvää orjien raadantaa. Tylsiä ja fyysisesti raskaita ne lapsille annetut työtehtävät enimmäkseen olivatkin, mutta terveenä niistä kyllä selvisi ja ei tuolloin kuitenkaan enää sairaita lapsia heille sopimattomiin töihin pakotettu.
suomen sosiaali turva on viety niin pitkälle ,ettei sitä enää riitä meille vanhemmille jakaa sitä ilmaista rahaa. Ajatellaampa sitä avustusten ja tukiaisten määrää ,jonka kela joutuu jakamaan heti lapsen dyntymästä lähtien. Tänne loppupäähän ei yksinkertaisesti jää jaettavaa. nuori ei jaksa tehdä duunia ,jos yhteiskunta ei maksa avustuksia joka lähtöön
aivan totta. varsinkin maalla elämä oli rahallisesti köyhää.Ihmiset olivat kuitenkin tyytyväisiä, kauppias antoi vastakirjalla ostaa ruokaa kaksiviikkoa,Kun vanhempani saivat tilin töistä,ensin mentiin kaupaan ja maksettiin 2viikon kauppalasku,jos jotain sattui jäämään isä lähti viinakaupaan ,tai joku toi pullon. Siinä sitten sai kuulla sodan käyneiden kauhujuttuja humalaisten suusta. silti ihmiset olivat tasapainoisempia ,kuin tämän kulutus hysterian muokkaamat kansalaiset
aika pitkälle näin on.
Tosin monelta köyhältä varmasti loppuu aina ja toistuvastikkin rahat ja jääkaapista ainakin lähes kaikki ruokakin ennen seuraaavaa tili- tai eläkkepäivää, ja näin jonkin asteisia paastoja joutuu moni pitämään pakon sanelemana toistuvasti. Varmaan vielä useampi köyhä syö liian yksipuolista tai epäterveellistä(jopa pilaantunutta) ruokaa.
Mutta näistä asioista huolimatta kyllä sillä köyhydellä joka nimenomaan tuloeroista syntyy on vielä paljon suurempi merkitys koko elämän laadun ja mielekkyydenkin suhteen. Tämä on selviö jo senkin tähden että vaikka köyhiä meilläkin nyt jo miljoona lie niin köyhät ovat meillä sittenkin vielä vähemmistönä, ja ennen kaikkea sen tähden että koko kulttuuri ja elämisen raamit ja kaikki arvot joiden keskellä ja puitteissa köyhänkin on pakko elää ovat vauraamman keskiluokan sanelemia arvoiltaan ja elämäntapaesimerkeiltään ja myöskin hinnoiltaan. Köyhät eivät ole meillä vielä merkittävästi alakulttuurisoituneetkaan osin senkään tähden kun meillä vielä suurin osa köyhistä on ikäännyttyään, sairastuttuaan, työttömäksi jäätyään(työelämästä saneeratut ja koulutuksiensa jälkeen ensimmäistäkään kunnon työpaikkaa saamattomat) köyhyyteensä pudonneita.
Kyllä sitä voidaan suomalaisia köyhiä verratta vaikka maailman äärissäkin aivan erilaisissa olosuhteissa, ympäristöissä ja kulttuureissa eläviin ja jo fyysisestikkin paljon erilaisiin ihmisiin, mutta tällaisella vertailulla ei ole kovinkaan suurta merkitystä ajatellen suomalaisen köyhän käytännön elämän vaikeutumista täällä meillä. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin juuri tuo yksinkertainen euroköyhyyskäsite eli suhteellinenn köyhyys, kun sen käsitteen kanssa samalla tulee otetuksi huomioon vielä nämä rajalliset resurssitkin.
Eräässä tutkimuksessa kysyttiin, asuisivatko vastaajat mieluummin maassa A, jossa ansaitsisivat 50000 dollaria ja kaikki muut ansaitsisivat 25000 dollaria, vai maassa B, jossa ansaitsisivat kaksin verroin eli 100000 dollaria, mutta kaikki muut 250000 dollaria. Suurin osa valitsi maan A.
Oma palkka ei ole itsessään tärkeä, vaan se, että palkka on suurempi kuin työtoverilla. Hienompi auto kuin naapurilla. Isompi asunto kuin ystäväpiirillä.
Olipa köyhä tai rikas, jos pääsee irti tavasta verrata itseään/saavutuksiaan/omaisuuttaan muihin, tulee hänestä paljon onnellisempi.
Pari kirjaa, jotka käsittelevät aihepiiriä:
Kari Nars: Raha ja onni
http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=1061220
Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kreivi köyhäilee tyylikkäästi/HS20070401SI1KU0558e
Ihmiset vertaavat itseään aina muihin. Ihmislajin perusta on se, että ihminen on sosiaalinen eläin, jolle asema laumassa on merkityksellistä. On epäluonnollista, jos ihminen ei välitä sijoituksestaan arvoasteikossa.
Itse en siitä sijoituksestani muiden silmissä välitä, mutta kyllä suurin osa ihmisistä haluaa sijoittua vähintäänkin keskitasolle arvostuksessa, harva jättäytyy vapaaehtoisesti pohjalle ja kieltäytyy valtaväestön huvituksista. Masennukseen se johtaa, jos ei kykene elämään samanlaista elämää kuin muut. Nykyäänhän se arvostuksen mittari on raha. Voisihan se olla esimerkiksi sivistyskin, mutta tällä hetkellä elämme markkinataloudessa ja vain ihmisen taloudellisella asemalla on muille väliä.
Jos rahalla ei ole väliä, miksi rikkaat niin ahkerasti pitävät kiinni omaisuudestaan? Eikö heiltä voisi ottaa osan siitä pois, jos elämän sisältö muodostuu muusta kuin rahasta? Tuskin heidän elämänsä siitä sitten paljoa heikkenisi.
mikään genius ymmärtääksesi tällaisia vertailujuttuja.
Se on ikivanha ja tunnettu juttu tämä vertailujuttu.
Tuolla itämaissa on erilaisia uskonnollisia liikkeitä kuten munkit ja fakiirit, ja nämä tällaiset sitten ovat äärimmäisen niukan ja askeettisen elämän valinnallaan ja henkimaailman jutuillaankin pyrkineet ja ehkä jotkut päässeet kokonaankin eroon itsensä muihin vertaamiselta.
Mutta ei tuo heidänkään valintansa(miten paljon se sitten omaa valintaa loppujen lopuksi onkaan ja miten paljon pakon sanelemaa olkoon miten se on) olisi edes mahdollista ellei heidän kulttuurissaan lainkaan tällaista askeesin valintaa sallittaisi, eikä se mihinkään toivottuun lopputulokseen päin juurikaan voisi johtaa ellei heidän kulttuurissaan tällainen askeesin valinta olisi hyväksyttävää.
Olen kitupalkkainen ihminen, ostan kahden euron teepaitoja ja euron kalsareita ja sukkia, 16.00euron pitkät housut on jo kalliit, en juorua puhelimessa, mulle ei tuu lehtiä, eikä oo telkkaria, silti en tunne itseäni köyhäksi!
Ostan hyvää ja terveellistä ruokaa..kasviksia ja vihanneksia.
Köyhyys on mielentila! Kateutta!
Eikä kukaan ole ihmetellyt valintojani, ei kukaan!
En minäkään vertaa, mutta vaatteissa minulla ei ole varaa ostaa räsyjä.
Ostanut viimeksi työssäollessani (5v sitten) alusvaatteita, ja ovat vieläkin käyttökelpoisia. Samoin t-paidat, ja kaikki muutkin vaatteeni.
Ainoastaan kengät vetävät viimeisiään.
Köyhän ei kannata ostaa halpaa, vaan kestävää.
ihmisen ei tarvitse kadehtia toista ,kun tosiaan muistaa olla aina askeleen edellä muita.Niin yksinkertaista se on
Se ettei sulla ole yhtä paljon kuin muilla, johtuu sinusta itsestäsi! Ei se ole Suomen, hallituksen, ympäristön tai olosuhteiden syy!!
Sen kun kaikki käsittäisivät, niin ehkä heillekin riittäisi puhtia kohentaa omia olojaan.
Mutta ollaan ihan niinkuin jotkut kädettömät, odotetaan kädet ristissä että joku auttaisi. voiko enää saamattomampaa ja avuttomampaa lähestymistapaa elämään ja toimeentuloon olla??
Ryhdistäytykää nyt hyvät ihmiset!!!!!!
Se on semmoinen juttu, että minulla ei ole lainmukaan oikeutta tulla toisen työpaikalle ja ottaa häneltä työkaluja ja ruveta niillä töihin, eikä minulla sen paremmin ole mahdollisuutta saada työlupia itsenäisenä yrittäjänä aloittaakseni koska en ole niissä töissä joiden yrittäjäksi voisin oman työ/koulutushistoriani pohjalta periaatteessa ryhtyä.