Kepulaisuutta ei voi luonnehtia terveeksi olotilaksi, vaan eräänlaiseksi sairaudeksi, jossa on suljettava silmät tosiasioilta ja teeskenneltävä ikään kuin asiat olisivat niin kuin ne selitetään olevan.
Eräs esimerkki tästä tulehduksenomaisesta olotilasta on yrittäjyys kepulaisena käsitteenä. Kepulaiset vaalivat mielellään mielikuvaa, että he, siis maataloustuottajat olisivat oikeita yrittäjiä. Tosiasiassa kepulaiset maatalouden harjoittajat eivät kanna yrittäjänriskiä, vaan se on sosialisoitu valtiolle. Maatalouden harjoittajat ovat valtion ylläpitämiä elättejä kuten huutolaislapset ja vanhukset ennen maatalousyhteisössä.
Vaikeinta kepulaisuudesta parantumisessa on tuo aatteeseen pakollinen teeskentely. Siinä on suljettava silmät ja korvat tosiasioilta ja pystyttävä ylläpitämään kuvitelmaa, että asiat ovat niin kuin ne maalaisliiton puolueohjelmassa on aikoinaan kirjoitettu. Kaikki eivät kestä sitä, siitä on osoituksena Suomen Perussuomalaisten eli Timo Soinin kannatus. Siinähän mennään järjenvastaisuudessa ojasta aallokkoon.
Mutta peruskysymys: voiko kepulaisuudesta parantua? Vastaus on valitettavasti kielteinen. Kun on kerran saanut järjenvastaisen viruksen, niin se on ja pysyy siten kuin esimerkiksi HIV-tulehdus. Sen kanssa on vain opeteltava elämään. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä tätä elämän synkkää piirrettä. Jos et usko, mene kepulaisten vaalivalvojaisiin ja tarkkaile ympäristöäsi kriittisesti.
Eräs esimerkki tästä tulehduksenomaisesta olotilasta on yrittäjyys kepulaisena käsitteenä. Kepulaiset vaalivat mielellään mielikuvaa, että he, siis maataloustuottajat olisivat oikeita yrittäjiä. Tosiasiassa kepulaiset maatalouden harjoittajat eivät kanna yrittäjänriskiä, vaan se on sosialisoitu valtiolle. Maatalouden harjoittajat ovat valtion ylläpitämiä elättejä kuten huutolaislapset ja vanhukset ennen maatalousyhteisössä.
Vaikeinta kepulaisuudesta parantumisessa on tuo aatteeseen pakollinen teeskentely. Siinä on suljettava silmät ja korvat tosiasioilta ja pystyttävä ylläpitämään kuvitelmaa, että asiat ovat niin kuin ne maalaisliiton puolueohjelmassa on aikoinaan kirjoitettu. Kaikki eivät kestä sitä, siitä on osoituksena Suomen Perussuomalaisten eli Timo Soinin kannatus. Siinähän mennään järjenvastaisuudessa ojasta aallokkoon.
Mutta peruskysymys: voiko kepulaisuudesta parantua? Vastaus on valitettavasti kielteinen. Kun on kerran saanut järjenvastaisen viruksen, niin se on ja pysyy siten kuin esimerkiksi HIV-tulehdus. Sen kanssa on vain opeteltava elämään. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä tätä elämän synkkää piirrettä. Jos et usko, mene kepulaisten vaalivalvojaisiin ja tarkkaile ympäristöäsi kriittisesti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tampereen Yliopistossa on loistavasti tutkittu tätä itsensä kieltämistä, jota myös kepulaisuus parhaimmillaan on. Tutkimustuloksia on esimerkiksi sivulla:
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1998/usko.htm
Maalaisliittohan aikoinaan korosti kovasti, että sen toiminta nojaa lakikirjaan ja raamattuun eli uskontoon. Tämän perintönä maamme merkittävimmät lahkolaiset kuten erilaiset herättäjäyhdistykset ovat tukahduttavasti sidottu Keskustaan. Liukeneminen muhin puolueisiin aiheuttaa yhteisön ulkopuolelle sulkemisen ja muita sanktioita, jotka järkyttävät syvästi niihin kohteeksi joutuvia. Siksi kepulaisuutta olisi tutkittava mielen tukahduttamisen tekniikkana ja etsittävä siihen sopivia lääkkeitä.
Kyllä sen tollompikin tietää:
http://www.vesailaurio.net/2008/04/psykiatria-ja-psykologia-ovat-huijausta.html
Jos ei kehtaa rehdisti tunnustaa sitä, mitä on, esimerkiksi maalaisjuntti, niin silloin ollaan itsepetoksen hyllyvällä suolla. Onko keskustalaisuus ylipäänsä tuhoviettejä halveksivaa itsepetosta? Tässä tulee mieleen Maalaisliiton perustajan Santeri Alkion kirjoitukset. Kun niitä vertailee siihen, mitä tuolla Joensuussa on tehtailtu elämän arvoiksi, niin ei voi päätyä muuhun johtopäätöksen, kuin että loistava suomalainen Alkio on heitetty lokaan maan rakoon ja tilalle otettu ahneuden yhteiskunta.
Esimerkiksi Alkio ajoi vapaata kalastusoikeutta kaikelle kansalle. Tänä päivänä vapaan kalastusoikeuden suurin vastustaja on Keskusta, Santeri Alkion maataomistavat perilliset.
Ihmisen todellinen rikkaus perustuu hänen kykyynsä olla utelias ja nähdä maailman ilmiöt osana täydellistä ja ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle ulottuvaa järjestelmää, jonka osana kuitenkin ihminen itse on täydellinen, vaikkakin samalla kehittyvä ja kasvava olento.
Valitettavasti kepulaisuus tuhoaa tämän tärkeän ihmistä jalostavan ilmiöN:
http://wwwedu.oulu.fi/homepage/tjarvile/ukirja.htm
"Länsimaisen ihmisen perusongelma lienee juuri siinä, että hän on ryhtynyt tavoittelemaan toiminnan tulosten sijaan tulosten konkreettisia indikaattoreita. Kieli ei ole sama asia kuin sen kuvaama kohde, eikä sanallinen teoria sama asia kuin itse toiminta. Yhtä vähän tuloksen konkreettinen ilmentymä - rakennettu laiva tai kerätty omaisuus - on itse tulos. Kaikki konkreettiset tavoitteet johtavat ihmistä harhaan. Käsinkosketeltavat kohteet ovat vain tuloksen kuvajaisia; toiminnan tulos ei koskaan ole mitään konkreettista, vaan tarkoittaa toimintojen taitekohtaa, mahdollisuutta uuteen toimintaan, kehitykseen. Laiva merkitsee ihmisen uutta mahdollisuutta liikkumiseen, omaisuus mahdollisuutta jakaa se köyhille. Jokaisen tuloksen ilmentymän pitäminen tuloksena itsenään johtaa ihmisen kehityksen pysähtymiseen, takertumiseen siihen, mikä näkyy. Ei siksi ole ihme, että rikkautta tavoittelevat ihmiset pysyvät aina köyhinä tai että todistuksia tavoittelevat oppilaat eivät opi ymmärtämään koulutuksen kohteena olevia sisältöjä."
Näin kuvaa ihmismieltä psykologian professori Timo Järvilehto Oulusta, joka on varmasti nähnyt kepulaisuuden ydinalueilla ihmismielen varjoisimmat puolet.
http://wwwedu.oulu.fi/homepage/tjarvile/ukirja.htm
Itsensä ja oman luonteensa kieltämiseen liittyy yleensä ahdistuneisuutta. Voiko ahdistuneisuutta ja kepulaisuutta pitää samana ilmiönä?
Ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000002678418
Edellä kuvattujen tuntomerkkien perusteella kepulaisuutta voisi diagnosoida paremminkin luulosairauteen (hypochondriasis). Pitkällisen terapiahoidon mielekkyyttä on useassa tieteellisissä kirjoituksissa kyseenalaistettu, mutta uskoisin kuitenkin, että kemiallinen lääkityskin, antidepressantit voisivat tehota tällaisiin oireisiin.
Mutta kiireellistä olisi hakeutua ajoissa hoitoon, koska mentaalipuolen sairauksissa Suomi on aivan kehitysmaan tasolla.
>>>Kepulaiset vaalivat mielellään mielikuvaa, että he, siis maataloustuottajat olisivat oikeita yrittäjiä.>Mutta peruskysymys: voiko kepulaisuudesta parantua? Vastaus on valitettavasti kielteinen. Kun on kerran saanut järjenvastaisen viruksen, niin se on ja pysyy siten kuin esimerkiksi HIV-tulehdus.
Henkisesti pystyyn kuoleminen on ehkä kepulaisuuden suurin ongelma, joka jäytää koko yhteiskuntaa. Tämän henkisen tylsistymisen voi tuntea hyvin konkreettisesti, kun menee maaseudulle Kepun sydänalueille ja ryhtyy väittelemään jostakin ajankohtaisesti asiasta. Siinä ei järkipuheella pitkälle pötkitä, eikä millekään uudelle tieteelliselle havainnolle anneta mitään painoa.
turhaan, kun eivät ole ikinä keskustalaisia tai heteroita olleet!
Voisitte pohtia pikemminkin hoitoa kipeän takaovenne parantamiseksi ennen kuin lyötte perseenne penkkiin huomenna, kun töitä pitäisi tehdä.
Liityppä kepun jäseneksi ja ala oikeen aktiiviksi. Siinä sitten toimit etkä siinä asioita hoitaissasi huomaakaan että olet kepulainen. Ihmettelet vaan että mihinkä se ennen potemasi luulosairaus häipyi.
muuten kuin sekoamalla vielä enemmän.
Yleensä ne silloin loikkaavat persuihin, ja kristillisiin.
Sitten ne jotka oikein pahasti sekoavat, voivat liityä vasureihin, ja kaikkein kahjoimmat alkavat demareiksi. Siellä se ei porukasta erotu.
Mutta ainut keino parantua kepulaisuudesta, on tosiaankin täysin "hulluksi" tulo.
Kaikkihan me hieman omataan jo tuota syntymähulluutta, mutta sehän katsotaan läpi sormien.
ei kepulaisuudesta voi enää hullumpaan suuntaan mennä. Kyllä silloin on pohja saavutettu ja voi heittää kaiken toivon.
Kun on pienestä lähtien katsonut navetan seinää niin siinä on järjen eväät vähän heikot. Kyllä sen ymmärtää.
Me ammattiauttajat olemme usein todenneet, ettei tervehdyttävä kehitys lähde liikkeelle ennen kuin potilas "sekoaa" kirjoittajan mainitsemalla tavalla kunnolla. Vain siten saadaan piintynyt kuoreensa käpertynyt mielirakennelma alttiiksi parantaville hoitotoimille.
Potilaiden omaisten taholla on usein kauhisteltu tätä ja syytetty meitä hoitohenkilökuntaa kylmäkiskoisuudesta, mutta lopulta tällaisen kehityskulun jouduttaminen vain nopeuttaa parantumisprosessia ja potilaan saattamista takaisin yhteiskuntakelposeksi.
Sitten kun parantuminen on edistynyt terveen asteelle, niin he tulevat jälleen takaisin tutun ja turvallisen keskustan kannattajaksi.
Jos on saavutettu pysyvä tulos, niin silloin yleensä ihminen pysyykin keskustan äänestäjänä ja kannattajana koko ikänsä.
Tahtoo vain olla, että kerkeävät joskus suorittamaan niinsanotun kiljavan aivopesun, tai ammattiyhdistyksen suorittaman puoskaripesun sak-merkkisellä aineella niinkuin Uuden-ukin kohdallakin on ilmeisestikäynyt, ettei silloin enään ole mitään toiveita parantua yhteiskuntakelposeksi.
Muut palstademarit ovat jo pienestä asti joutuneet sellaisen poliittisen painostuksen kohteeksi, etteivät he enää eroita oikeata väärästä, siis sekoitettu ikäänkuin painostamalla ymmärtämättömiksi, ja viimeisetkin järjenrippeet ovat pesty punaisiksi joko pioneerileireillä, nuorissa kotkissa, tai koljavan-opiston tehokursseilla.
Joten keskustalaisuudesta eroon pääsyä tuskin kukaan täysijärkinen toivoo omalle kohdalleen.
Tämä nimimerkki ”aivan oikein” on varoittava esimerkki jakautuneesta pirstomielisyydestä eli schizophreniasta. Sen tyypillisiä oireita ovat juuri tuossa kirjoituksessa ilmenevät ristiriitaisuudet, kuten sairastuneesta olotilasta paraneminen johtaisinkin uudelleen sairastumiseen eli loputtomaan kehään.
Käyttäytymistieteiden uusimpien uskomusten mukaan tällaiseen jakautuvaan mielialaan ei tehoa enää terapia, vaan se vaatii tehokkaampia keinoja saada mielialan tunnetilat tasapainoon.. Ennen käytimme yleisesti sähköshokkihoitoa tällaisiin tapauksiin, mutta voimakkaiden sivuoireiden vuoksi on myös lääkehoitoa yritetty sen huonosta ennustettavuudesta huolimatta.
haittavaikutusten minimoimiseksi olen itse pitänyt omissa hoitotapauksissani monirelevanttista hoitoa, jossa potilaan tarkkailu on avainasemassa lääkityksen ja suoraan psyykeen vaikuttavien muiden hoitotoimien oikeaksi annostelemiseksi.