Usein näilläkin palstoilla vedotaan suvaitsevaisuuteen. Varsinkin uskovaisten pitäisi olla suvaitsevia. Mutta muistetaanko aina, mitä suvaitsevaisuus on ja mitä se ei ole
Luin äskettäin eräästä lehdestä seuraavat varteenotettavat ajatukset :
"Olisikohan rehellistä myöntää, että suvaitsevaisuuteen vetoaminen on usein pikemminkin peite omien ajatusten ajamiselle kuin todellista erilaisten näkemysten suvaitsemista? Suvaitsevaisuuteen vetoamalla pyydetään enemmänkin toisilta ymmärtämystä omille näkemyksille kuin ollaan valmiit ymmärtämään toisten näkemyksiä.
Suvaitsevaisuus vaatii rinnalleen vastuullisuutta. Ja onhan tässä maailmassa korkeampiakin arvoja kuin suvaitsevaisuus. Joskus rakkaus lähimmäiseen on valmis jopa luopumaan omista vaatimuksistaan vetoamatta suvaitsevaisuuteen. Suvaitaan myös suvaitsemattomia."
Olen ihmetellyt monien kirjoittajien epäjohdonmukaisuutta. He vaativat, että uskovaisten pitäisi olla suvaitsevaisia muita kohtaan. Tämä on sinänsä oikeutettu vaatimus. Mutta tämä ei suinkaan merkitse, että täytyy hyväksyä muitten mielipiteitä. Toista ihmistä tulee kunnioittaa, mikä on eri asia. Jos uskovainen (elävässä uskossa Jeesukseen oleva) on löytänyt kestävän arvopohjan ja elämän tarkoituksen evankeliumin sanomasta, hänen tulee toki pitää kiinni uskostaan, eikä sokeasti seurata neuvoja niitten taholta, jotka eivät ymmärrä evankeliumin sanomasta ja voimasta mitään.
Nämä samaiset henkilöt näyttävät usein räikeällä tavalla suvaitsemattomuuttaan, kun he ylimielisesti haukkuvat uskovaisia mielivikaisiksi, tyhmiksi jne. vain sen takia, että uskovaiset uskaltavat olla eri mieltä.
Millainen lienee heidän oma arvopohjansa ? Yrittävätkö he piilottaa oman elämänsä tyhjyyden etsimällä vikoja niitten kohdalla, jotka ovat löytäneet ELÄMÄN Jeesuksessa ?
Uskovaiset ovat toki myös vain vajavaisia ihmisiä, jotka elävät tämän ajan myllerrysten ja paineiden keskellä ja voivat kuten muutkin toimia väärin. Jotkut ovat tehneet jopa lainvastaisia tekoja. Heidän mahdollisia harha-askeleitaan ei saa yleistää. Evankeliumin sanomaa ei tehdä tyhjäksi vetoamalla tällaisiin tapauksiin. Kristillinen usko on kuitenkin saanut erittäin paljon myönteistä aikaan monen uskovan elämässä ja pelastanut monia hyvinkin vaikeista elämäntilanteista ja antanut tulevaisuuden ja toivon. On myös huomioitava, ettei uskonnollisuus ole sama kuin elävä usko Jeesukseen. (Tuntuu monille mahdottomalta tajuta.)
Kristityn elämä on kaksisuuntainen :
Elävä, pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillaankaan teoilla korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Mutta hyvä hedelmä vaatii usein aikaa, ennen kuin kypsyy nautittavaksi. Jotkut olettavat, että uskovaisen hedelmä kypsyy hetkessä. Niin valitettavasti ei aina käy.
Me emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita tässä asiassa. Me emme näe niitä kaikkia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen vaakasuorassa, emmekä niitä todellisia asenteita, jotka ovat ratkaisevia suhteessamme Jumalaan. Vain Jumala, jonka edessä kaikki on paljastettu, voi toimia ylimpänä tuomarina. Ihminen voi puuttua asioihin, jos rikotaan maallista lakia vastaan. Mutta ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Valitettavasti asia usein käännetään nurinpäin.
Enemmän hengellisen elämän asioista :
http://www.nic.fi/~jlindell
Luin äskettäin eräästä lehdestä seuraavat varteenotettavat ajatukset :
"Olisikohan rehellistä myöntää, että suvaitsevaisuuteen vetoaminen on usein pikemminkin peite omien ajatusten ajamiselle kuin todellista erilaisten näkemysten suvaitsemista? Suvaitsevaisuuteen vetoamalla pyydetään enemmänkin toisilta ymmärtämystä omille näkemyksille kuin ollaan valmiit ymmärtämään toisten näkemyksiä.
Suvaitsevaisuus vaatii rinnalleen vastuullisuutta. Ja onhan tässä maailmassa korkeampiakin arvoja kuin suvaitsevaisuus. Joskus rakkaus lähimmäiseen on valmis jopa luopumaan omista vaatimuksistaan vetoamatta suvaitsevaisuuteen. Suvaitaan myös suvaitsemattomia."
Olen ihmetellyt monien kirjoittajien epäjohdonmukaisuutta. He vaativat, että uskovaisten pitäisi olla suvaitsevaisia muita kohtaan. Tämä on sinänsä oikeutettu vaatimus. Mutta tämä ei suinkaan merkitse, että täytyy hyväksyä muitten mielipiteitä. Toista ihmistä tulee kunnioittaa, mikä on eri asia. Jos uskovainen (elävässä uskossa Jeesukseen oleva) on löytänyt kestävän arvopohjan ja elämän tarkoituksen evankeliumin sanomasta, hänen tulee toki pitää kiinni uskostaan, eikä sokeasti seurata neuvoja niitten taholta, jotka eivät ymmärrä evankeliumin sanomasta ja voimasta mitään.
Nämä samaiset henkilöt näyttävät usein räikeällä tavalla suvaitsemattomuuttaan, kun he ylimielisesti haukkuvat uskovaisia mielivikaisiksi, tyhmiksi jne. vain sen takia, että uskovaiset uskaltavat olla eri mieltä.
Millainen lienee heidän oma arvopohjansa ? Yrittävätkö he piilottaa oman elämänsä tyhjyyden etsimällä vikoja niitten kohdalla, jotka ovat löytäneet ELÄMÄN Jeesuksessa ?
Uskovaiset ovat toki myös vain vajavaisia ihmisiä, jotka elävät tämän ajan myllerrysten ja paineiden keskellä ja voivat kuten muutkin toimia väärin. Jotkut ovat tehneet jopa lainvastaisia tekoja. Heidän mahdollisia harha-askeleitaan ei saa yleistää. Evankeliumin sanomaa ei tehdä tyhjäksi vetoamalla tällaisiin tapauksiin. Kristillinen usko on kuitenkin saanut erittäin paljon myönteistä aikaan monen uskovan elämässä ja pelastanut monia hyvinkin vaikeista elämäntilanteista ja antanut tulevaisuuden ja toivon. On myös huomioitava, ettei uskonnollisuus ole sama kuin elävä usko Jeesukseen. (Tuntuu monille mahdottomalta tajuta.)
Kristityn elämä on kaksisuuntainen :
Elävä, pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillaankaan teoilla korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Mutta hyvä hedelmä vaatii usein aikaa, ennen kuin kypsyy nautittavaksi. Jotkut olettavat, että uskovaisen hedelmä kypsyy hetkessä. Niin valitettavasti ei aina käy.
Me emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita tässä asiassa. Me emme näe niitä kaikkia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen vaakasuorassa, emmekä niitä todellisia asenteita, jotka ovat ratkaisevia suhteessamme Jumalaan. Vain Jumala, jonka edessä kaikki on paljastettu, voi toimia ylimpänä tuomarina. Ihminen voi puuttua asioihin, jos rikotaan maallista lakia vastaan. Mutta ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Valitettavasti asia usein käännetään nurinpäin.
Enemmän hengellisen elämän asioista :
http://www.nic.fi/~jlindell
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa kirjoituksessa juuri tuli ilmi, että suvaitsevaisuus ei voi olla suvaitsevaisuutta.
Mutta en pyydä sitä, että pitäisi muiden hyväksyä minun mielipiteeni vaan suvaita niitä.
Siis minun mielipide on eri kuin sinun mutta suvaitsen sen ja annan mielipiteellesi "arvon" eli en sitä heti kaada/kumoa/hauku/näyki.
Suvaitsevaisuus on sitä, että pystyy ystävällisessä hengessä ottamaan toisen mielipiteen/kannan/aatteen vastaan ilman, että pitää muuttaa omaa kantaansa.
Siis sitä, että tajuaa täällä olevan yhtä monta mielipdettä kuin on ihmistäkin ja suvaitsee sen, että jokaisen mielipide on oikea sille joka sen esittää.
Ehkä olen suvaitsematon koska en pidä suvaitsemattomuudesta vaan väitän edelleen että ihminen pystyy suvaistemaan toisen ihmisen mielipiteitä ilman , että omaa kantaa pitäsi muuttaa.
Sinäpä sen sanoit, joten itse vältyin kirjoittamiselta.
Yhdyn täysin ylläolevaan tekstiin! :)
Suvaitsematon suvaitsevaisuus.
Koko asia on valhetta, ei kestä
omaa itseään.
"Kaiken suvaitseminen on oire
tyhjästä päästä ja välinpitämättömästä
sydämestä", totesi tekija julkaisussaan
"Ajankohtainnen 3" -lehti.
Totuutta ei koskaan ole suvaittu vaan
seurakunnalliset teokset hävitetty ja
tekijät itse tapettu alkaen Kristuksesta
ja jo aiemminkin profeetat yms.
http://go.to/veijonen
Mitä mieltä olet uudesta selityksestäni
Johannes Kastajasta:
ANTIKRISTUS KRISTUKSEN TULON TIENRAIVAAJANA
Jos olenkin sanonut itseni kaltaisia aikamme Johannes Kastajiksi, niin kyllähän totuus on se, että kaikkien aikojen Johannes Kastajat lähtevät Karitsan häihin näillä näkymin siis noin seitsemän vuotta ennen Kristuksen näkyvää paluuta. Varsinaiseksi Kristuksen tulon tienraivaajaksi jääkin itse Antikristus. Jo Johannes Kastajan sikiäminen ja syntymä puoli vuotta ennen Jeesusta ennakoi vihon viimeistä Messiaan tulon tienraivaajaa. Taannoin olin tutkinut erään tähtitieteilijän sivulta, miten sinä vuonna jona Jeesus syntyi, se olisi ollut meidän kalenterimme mukaan juuri 11. 9. Kyllä Paholaisen isku Kristuksen syntymäpäivänä on ollut esittämääni tarkemminkin ennaltatiedettävissä kuin myös se, että oikea Antikristus tulee 11. 3. ja vieläpä ainakin KOLMESTI! Harri Veijonen