Otto Skorzeny - Sankari

Otto Skorzeny oli tosiaankin natsiupseeri kuten Hilda kertoo, mutta muuten hänen tarinansa on täynnä virheitä ja asioiden "unohtamisia".

Otto toimi lähinnä Hitlerin miespalvelijana vuosina 1939 - 1941. Henkivartijaksi hänestä ei ollut pienen kokonsa ja aran luonteensa vuoksi. Hän kyllä ihaili "komeina ja erittäin miehekkäinä" pitämiään henkivartijoita, kuten hän sodan jälkeen kertoi Life-lehden haastattelussa vuonna 1964. Hän ei toiminut myöskään erikoisjoukkojen komentajana, vaan hänellä oli, kuten koko Hitlerin palveluskunnalla sotilasarvot SS-joukoissa.

Vuonna 1941 hän menetti paikkansa Hitlerin kamaripalvelijana syystä, jota hän ei milloinkaan halunnut kertoa. Hänet siirrettiin hyvän ranskan kielensä takia (Hänen äitinsä oli ranskalainen) samana vuonna Pariisiin, tehtävänään soluttautua pariisilaisten homoseksuaalisten miesprostituoitujen joukkoon paljastaakseen näiden palveluja käyttävät saksalaisupseerit.

Tarina hänestä ja Mussolinin vapautuksesta on todettu moneen kertaan Skorzenyn vilkaan mielikuvituksen tuotteeksi. Tänä aikana hän toimi useiden eri lähteiden mukaan miesprostituoituna Ranskassa. Gestapo oli menettänyt yhteytensä häneen vuoden 1942 kuluessa.

Hänen antautumisensa amerikkalaisille joukoille Pariisin pohjoispuolella on surkuhupaisa tarina. Liittoutuneiden joukot löysivät hysteerisen naisen vaatteisiin pukeutuneen miehen harhailemassa pienessä metsikössä. Heidät nähtyään tuo kummallisen näköinen olento heittäytyi maahan yrittäen suudella sotilaiden saappaita ja itkunsa seasta anoen armoa. Hänet vangittiin ja siirrettiin sotavankien joukkoon.

Oton vankeus ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Hänet harmittomana kummajaisena vapautettiin ensimmäisten sotavankien joukossa.

1950-luvun alussa Otto Skorzeny asui Buenos Airesissa monivuotisen elinkumppaninsa myös Saksasta muuttaneen Ernst Finklerin kanssa. Tällöin hän alkoi kirjoittaa paikallisiin saksankielisiin lehtiin tarinoita keksitystä menneisyydestään Hitlerin läheisenä avustajana ja uljaana soturina.

On hämmästyttävää, että näitä tarinoita, joiden todenperäisyys on jo vuosikymmeniä sitten osoitettu täysin kestämättömäksi ja, jotka Otto itsekin vanhoilla päivillään 1960-luvun lopulla myönsi täysin keksityiksi tarinoiksi, yhä esitetään totena.

M.K. T-g

Kirjoituksessasi pisti silmään muutama asiavirhe, jotka on pakko mainita.
Ensinnäkään mitään "SS-Brandenburg" -nimistä porukkaa ei ollut olemassakaan. Brandenburgilaiset kuuluivat Wehrmachtin tiedustelupalvelu Abwehriin, jonka johtaja amiraali Canaris taas oli mukana Hitleriä vastustavassa salaliitossa.
Kommandoyksikkö mitä Skorzeny johti oli nimeltään SS-Sonderverbände z.b.V. Friedenthal. Ardenneilla joulukuussa -44 Skorzeny johti 150. Panssariprikaatia.
Entäpä sitten se "vara-Führerin" toimi 1944? Käytännössä sellaisessa asemassa oli Remer-niminen Wehrmachtin upseeri, joka oli Berliinin vartiopataljoonan komentaja.

Vihdoin, vihdoin mielenkiintoinen kirjoitus. Vaikka itse olen aatteen jättänyt demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisena.

Brandenburgerit eivät nyt kuitenkaan tainneet olla SS-joukkoihin kuuluvia.

Skorzeny ei myöskään komentanut "kaikkia" Natsi-Saksan erikoisjoukkoja.

Battle of the Bulge tunnetaan Suomessa Ardennien taisteluna.

Eli eikös se Ardennien taistelussa jenkeiksi pukeutunut saksalaisjoukko ja partisaanijohtaja Titon päämajaan tehty isku liity jotenkin Skorzenyyn?

Lykkäät pötyä.

II MS:n sytyttyä 1939 insinöörinä työskennellyt Skorzeny yritti liittyä vapaaehtoisena Saksan ilmavoimiin Luftwaffeen, mutta yli 30-vuotiaana hänet torjuttiin ikänsä takia. Otto Skorzeny liittyi Waffen-SS:ään ja lähetettiin rintamalle 21. helmikuuta 1940 SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitlerin joukoissa. Hän osallistui hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan 1941, mutta haavoittui ja palautettiin Saksaan joulukuussa 1942. Skorzeny vastaanotti rautaristin rohkeudestaan vihollistulen alaisena.

Skorzenyn toivuttua vammoistaan eräs hänen SS-joukoissa palvellut ystävänsä suositteli häntä natsi-Saksan sotilasjohdolle kommandojoukkojen johtajaksi. Heinäkuussa 1943 Adolf Hitler valitsi hänet henkilökohtaisesti puolen tusinan Luftwaffen ja armeijan erikoisagenttien joukosta osallistumaan vallasta syöstyn ja Italian valtion vangitseman diktaattori Benito Mussolinin pelastusoperaatioon.[1]

Italialaiset siirtelivät Mussolinia paikasta toiseen mahdollisten pelastajien harhauttamiseksi, mutta lopulta kahden kuukauden etsimisen jälkeen hänet kyettiin paikantamaan. Skorzeny osallistui 12. syyskuuta liitokoneilla tehtyyn hyökkäykseen hotelli Gran Sassoon korkealla Apenniinien vuoristossa. Hyökkäys onnistui ja Mussolini vapautettiin vain muutaman laukauksen jälkeen. Tämä toi Skorzenylle maailmanlaajuista mainetta, ylennyksen majuriksi ja rautaristin ritarimerkin.

Skorzeny määrättiin 25. toukokuuta 1944 operaatio Rösselsprungiin, joka oli suunnattu partisaanijohtajan Josip Broz Titon vangitsemiseen lähellä tämän tukikohtaa Dvorissa ja vastarintaliikkeen murskaamiseen. Skorzeny ja hänen joukkonsa taistelivat onnistuneesti partisaanijoukkoa vastaan, mutta Tito onnistui pakenemaan vain joitakin minuutteja ennen kuin Skorzenyn miehet saavuttivat luolan, jossa Tito oli pitänyt päämajaansa. Saksalaiset käyttivät läheisen kylän asukkaita pakkotyövoimana varusteiden kantamiseen ja sen jälkeen surmasivat nämä.[2][3]

Kun Hitleriä vastaan tehtiin epäonnistunut murhayritys 20. heinäkuuta 1944 kapinalliset upseerit yrittivät saada Berliinissä valtaansa maan hallintoa ennen kuin diktaattori toipuisi vammoistaan. Skorzeny auttoi tukahduttamaan kapinan pääkaupungissa, ja vietti lopuksi 36 tuntia Saksan armeijan päämajan komennossa ennen kuin hänet vapautettiin tehtävästä.

Lokakuussa Hitler lähetti Skorzenyn Unkariin saatuaan tiedon, että maan hallitsija Miklós Horthy neuvotteli salaa maansa antautumisesta puna-armeijalle. Antautuminen olisi aiheuttanut jopa miljoonan Balkanin niemimaalla taistelleen saksalaissotilaan joutumisen eristyksiin. Skorzeny kidnappasi Horthyn pojan Nicholas Horthyn operaatio Panzerfaustissa, ja painosti hallitsijan luopumaan vallasta. Maahan asetettiin saksalaismyönteinen hallitus ja Unkari taisteli natsi-Saksan rinnalla, kunnes puna-armeija karkotti saksalaiset maasta huhtikuussa 1945.

Wikipedia ottomaanit