Universumi syntyi miljardeja vuosia sitten (mistä?) ja joskus miljardien vuosien kuluttua katoaa olemattomiin tavalla tai toisella. Ihminen syntyi vuosia sitten ja kuolee ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella.
Joko kaikki on syntynyt tyhjästä tai jotakin on aina ollut olemassa. Muita mahdollisuuksia ei ole, koska jotakin on ilmeisesti nyt olemassa.
Kuvitelkaa millaista olisi, jos ei mitään (ei edes "ei mitään") olisi olemassa, kuinka tyhjää kaikki olisi. Periaatteessa tämä olisi loogisin vaihtoehto kahden edellisen rinnalla, mutta olemassaolo on kuitenkin tosiasia. Mielestäni tämä on paradoksi, suorastaan ihme.
Mikä on ihmisen rooli tietoisena olentona tässä olemassaolon paradoksissa...
Joko kaikki on syntynyt tyhjästä tai jotakin on aina ollut olemassa. Muita mahdollisuuksia ei ole, koska jotakin on ilmeisesti nyt olemassa.
Kuvitelkaa millaista olisi, jos ei mitään (ei edes "ei mitään") olisi olemassa, kuinka tyhjää kaikki olisi. Periaatteessa tämä olisi loogisin vaihtoehto kahden edellisen rinnalla, mutta olemassaolo on kuitenkin tosiasia. Mielestäni tämä on paradoksi, suorastaan ihme.
Mikä on ihmisen rooli tietoisena olentona tässä olemassaolon paradoksissa...
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eräs evoluutiosta ja kreationismista väitellyt heppuli on todennut jotain tähän liittyvää jonka tahtoisin jakaa kanssanne:
"The true beauty of a self-inquiring sentient universe is lost on those who elect to walk the intellectually vacuous path of comfortable paranoid fantasies"
-Thunderf00t
Jos ajatellaan että universumi romahtaa kasaan ja pamahtaa taas käyntiin uutena universumina, niin muutos olisi ikuinen asia. Kaikki kuolee, muuttaa muotoaan, universumikin kokonaisuudessaan.
Muuttuminen on näin ajatellen ikuinen asia, mikään ei pysy samana.
Energia säilyy ja muuttaa muotoaan, pähkäili Einsteinkin. Energian säilymislaki lienee myös ikuinen, jos universumin energiasta syntyy uusi universumi.
>Mikä on ihmisen rooli tietoisena olentona tässä olemassaolon paradoksissa... <
on tuossa kuin ohimenevä haihtuva pieru ajan hetkessä.
Energia (== massa) on aina ollut olemassa muodossa tai toisessa.
Ihminen lajina, ja elämä maapallolla, on vain yksi välähdys loputtoman pitkässä ajan jatkumossa.
vain huominen ja eilinen.
http://www.youtube.com/watch?v=6Tm5Ikl1AXw
Elä ja opi.
viattomia ihmisiä kiusaamassa?
Onneksi et tiedä kuka olen eikä Kössönömkään kerro, siitäs sait ;)
niin kiusaamassa.
http://www.youtube.com/watch?v=ZFYlhw3g4P8
liittyikö se aiheeseen, enhän minä kiusaa ketään, sinähän se täällä enemmän kommentteja kirjoittelet vai olinko se minä?
Ei kai kumpikaan ole ketään kiusannut, joko selvisi kuka minä olen?
olet niin vaikea ?
Ja nyt sitten syytät F Drebiniä vaikeudesta??'
http://www.youtube.com/watch?v=oNVSW3SHGVw
hän tuntee minut hyvin ja tietää miten vaikea minä oikeastaan todella olenkaan, kohta olen saanut sen hermot loppumaan tyystin;)
olivat kovin jäykkiä poikia jos näin voi leikkisästi sanoa, Niiron Roopertti oli mukavimman näköinen, muut rumia!
tule mieleen muuta ikuista kuin aika.
Aika on syntynyt samalla kun fyysinen maailmankaikkeuskin.
Tiedän, että tämä saa sinut könössöm vetämään herneen nenään syvälle ja poikittain, mutta ainoa ikuinen asia on Jumala. Jumala on aina ollut, ja tulee aina olemaan.
Jumala ilmoittaakin nimekseen "minä olen":
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=2. Moos. 3:14&rnd=1213549118466
Onkin muuten paljon järkevämpää uskoa, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja kaiken mitä siinä on, koska fysiikan lakien mukaan kaikki seuraukset vaativat syyn. Suomeksi sanottuna, tyhjästä ei voi nyhjäistä.
Big Bang on muuten Raamatullinen teoria. Fysiikan lakien mukaan Iso Pamaus vaatii alkusyyn, se ei voi syntyä itsestään.
Iso Pamauttaja oli Jumala, joka on alkusyy. Silloin syntyi myös aika.
Ällistelen vaan teidän uskisten ääretöntä typeryyttä.
Mitä siis oli ennen aikaa? Jos siis jumala on ollut aina?
Sitä ennen oli vain Jumala. Jumalalla oli tylsää yksin, siksi se halusi luoda ihmisen. Sen takia joutui luonnollisesti tekemään tämän universumin, ja maapallon jonka päällä voimme tallustaa.
Jos kiinnostaa, katso tämä raina:
http://www.theapologiaproject.org/media/the_privileged_planet.ram
"Jumalalla oli tylsää yksin, siksi se halusi luoda ihmisen."
Alkeelliselta kuullostava ajatusrakennelma. Oikeinko se on ihmisen tavalla tunteva hahmo se sinun kuvitelmiesi jumala. Sellaisia asioita ihminen kuvittelee, mitä itse ymmärtää, ei sen enenmpää. Sinä ymmärrät sen, millainen ihminen on, ja sen kaltaiseksi kuvittelet jumalasikin.
Olen tässä kiireiden takia pitänyt enemmänkin taukoa täällä kirjoittelusta, mutta tulen kieltämättä hyvälle tuulelle, kun luen kaikenlaisia hassuja toteamuksia ja epäloogisuuksia.
"Jumalalla oli tylsää yksin, siksi se halusi luoda ihmisen."
>>Alkeelliselta kuullostava ajatusrakennelma.
Kyllähän harrastusvälineet ja lemmikitkin olisivat ihan kivoja, mutta ikuisuuden mittaisessa yksinäisyydessä kaipaisin varmaan myös vertaisseuraa, ainakin vastakkaisesta sukupuolesta. Loisin ainakin kumppanin, ehkä useammankin, ehkäpä ahneuksissani muutaman liikaa. Ylimääräisille pitäisi luoda omat puolisot. Ja niin tuli luotua kokonainen panteon.
Autistijumalalle muurahaisten parissa häärääminen voisi olla varsin kiinnostavaa ja antoisaa elämää.
Miten se jumala loi sen ajan, jos sillä ei ollut aikaa tehdä sitä?
Jonkin tekemiseen menee aikaa, aivan kuten raamatussakin todetaan luomiskertomuksessa.
Miten se jumala muka loi aluksi sen ajan, kun ei sillä vielä ennen ajan luomista ollut sitä aikaa, jonka aikana se olisi voinut tehdä jotain?
"Vai loisitko kenties jotain joka olisi oikeasti veroisesi ja kykenevä järkevään kanssakäymiseen heti?"
Nimenomaan, Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, vertaisekseen ja kykeneväksi älylliseen kanssakäymiseen kanssaan.
Vertaistaan ei tarvitse kontrolloida ja ohjata, eikä vertaiskumppaneita vaadita alistumaan ja tottelemaan kritiikittä. Vertaisen näkemyksiä ja ratkaisuja kunnioitetaan, vaikka ne poikkeaisivat omista. Sitä kutsutaan teamtyöksi ja demokratiaksi ja toisen kunniottamiseksi. Eikös jumalan tiet ja tarkoitukset ole tutkimattomat ihmiselle, eikä niitä sovi edes kyseenalaistaa. Jumala taas näkee kaiken ihmisestä, ja hänellä on lupa rankaista ja heitellä ihmistä miten lystää. Ai niin ja jumala on puhdasta hyvyyttä ja ihminen on sellaisenaan paha. Mitäs vertaista siinä on, jos ihmisen arvo löytyy vain jumalan tahdon alta ja tottelemisesta. Aika outo kuva sulla on vertaisuudesta ja samankaltaisuudesta. Uskoosi kuuluva vertaisuus kuullosti varmaan ihan luontevalta ja loogiselta pari tuhatta vuotta sitten, ja varmaan vielä sata vuotta sittenkin, kun piiat niiasivat nätisti isäntäväelle, ja vanhemmat rökittivät lapsiaan pelkästä rakkaudesta. Minne vuosisadalle sinä olet unohtunut?
Tästä lähtisi mielenkiintoinen keskustelu liikkeelle, jos vastapuoli todella pohtisi asiaa.
että paratiisini arvokkaimpiin hedelmäpuihin oli kirvakarjaa asettunut asumaan, vaikka niillä ei ollut siihen lupaa. Ja vihan vallassa minä suihkutin kaikki hedelmäpuut saippuavedellä.
Näin yhden pienen muurahaispolosen tutkimassa hävityksen seurauksia, ja minä tunsin sääliä, ja kaduin tekoani, ja päätin, etten enää koskaan tapa vihastuksissani kaikkia muurahaisten karjaa.
Jumalan Rakkausenergia on ikuista, eli Jumala on ikuista. Tähdet ja auringot kuolevat, mutta Jumalalta ei virta lopu. Vaikka universumin koko on ihmiselle vaikeasti ymmärrettävä asia, yrittää ihminen tuskaisesti määritellä Jumalan ikää tuonne alkuräjähdykseen saakka.
Olisi ihmisjärjen vastaista, että Jumala
toimisi kuin sähkölamppu, jolla olisi loppu. Ikuisuudessa on vain kasvua, siksi tämäkin maailmankaikkeus mitä hahmotamme, on vain
kirpun vihellys ikuisuuteen nähden.
Ihmisen rooli on Ikuisuuden hahmottamisessa, mikä on ihmisen aisteille todella vaikea tehtävä, kuitenkin ihmiselle on luotu niin paljon järkeä, että Jumala voidaan päätelläkin, jollei synny omakohtaisia kokemuksia.
Rakkautta kaikille, rakkaus laajenee, parantaa ja paranee.
kadulle tienaamaan, älä täällä söössötä.
ikuisuutta on se tosiasia: minkä kylvää
sen niittää.
tämä tosiasia ei muutu miksikään, se on ihmisen elämässä ikuista.
kylvämisen ja niittämisen laki on totta:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Gal. 6:7&rnd=1213561074871
noi helvetin raamatun runoilut, keksikää jotain uutta välillä, niin jaksaisi ehkä lukea noita jorinoita.
Jos ei ole mitään ikuista, jos ihminen on pelkkä biologisfyysinen olento ilman tarkoitusta tarkoituksettomassa ajan jatkumossa jossa universumit syntyvät tyhjästä ja katoavat tyjyyteen syntyäkseen määrittelemättömän ajan päästä ehkä uudestaan tai sitten ei, ei elämässä ole mitään järkeä eikä ihmisellä järjellisenä olentona ole mitään tarkoitusta eikä roolia maailmassa. Jos elämä on tarkoituksetonta ei asioilla kuten onni tai rakkaus ole mitään merkitystä. Ilman mitään ikuista, sinä olet käytännöllisesti katsoen kasa mätänevää maata, pitemmällä tahtäimellä kai jotakin avaruuspölyä tai tyhjyyttä?
Itse mielummin uskon että ihminen on sielu. Se eroittaa ihmisen eläimestä ja tekee ihmisestä katoamattoman ja elämästä arvokkaan.
Henkilökohtaisesti uskon että elämä on taival jonka varrella ihminen saa päättää uskooko elämänsä Jumalalle säilyttäen sielunsa katoamattomuuden ja elämän merkityksellisyyden, vai uskooko vain asioihin jotka voi matemaattisesti laskea ja näin vajoaa ensin mainitsemaani tarkoituksettomuuden kiertoon. On vain yksi Jumala!
"Ilman mitään ikuista, sinä olet käytännöllisesti katsoen kasa mätänevää maata, pitemmällä tahtäimellä kai jotakin avaruuspölyä tai tyhjyyttä? "
Totta, jos sen noin pessimistisesti haluaa ilmaista.
"Itse mielummin uskon että ihminen on sielu. Se eroittaa ihmisen eläimestä ja tekee ihmisestä katoamattoman ja elämästä arvokkaan."
No, mikäs tuossa jos havaittu todellisuus ei itseäsi miellytä.
Maailma on kaunis paikka, ei kannata sulkea siltä silmiään. Tuo siis paitsi jo ihan sen takia, että tuo on pakollista jos meinaa olla itselleen rehellinen, mutta myös sen takia että harhasi saattavat vahingoittaa itseäsi ja niitä joista välität.
"ihmisellä järjellisenä olentona ole mitään tarkoitusta eikä roolia maailmassa"
Tuo on juuri sitä uskisten käsittämätöntä omahyväistä ja naurettavan epärealista super-egoismia, jonka mukaan koko tämä valtava maailmankaikkeus olisi vain ihmistä varten olemassa ja ihminen tämän maailmankaikkeuden napa ja tärkein olento, jonka ympärillä kaikki pyörii.
"Jos elämä on tarkoituksetonta ei asioilla kuten onni tai rakkaus ole mitään merkitystä""
No no, äläpä nyt yleistä omaa säälittävää elämääsi koskemaan kaikkia muitakin ihmisiä. Jos sinä et kykene näkemään elämässä mitään mieltä tai kokemaan onnea ja rakkautta ilman näkymättömiä mielikuvitusystäviä, niin älä silti kuvittele että muutkaan eivät pystyisi.
Kuuntelepas erään sinua huomattavati fiksumman ihmisen ajatuksia:
"I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own - a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."
- Albert Einstein (1879-1955), obituary in New York Times 1955-04-19
"Minulle sana "jumala" ei ole muuta kuin inhimillisen heikkouden ilmaus ja tuote.
Raamattu on kokoelma kunniallisia mutta alkukantaisia legendoja, jotka ovat
melko lapsellisia. Edes hienostuneet tulkinnat eivät voi tätä asiaa muuttaa."
- Albert Einstein (1879 - 1955), kirje filosofi Eric Gutkindille 1954
Aina vaan:lle
"Tuo on juuri sitä uskisten käsittämätöntä omahyväistä ja naurettavan epärealista super-egoismia, jonka mukaan koko tämä valtava maailmankaikkeus olisi vain ihmistä varten olemassa ja ihminen tämän maailmankaikkeuden napa ja tärkein olento, jonka ympärillä kaikki pyörii."
Jos ymmärtäisit yhtään mitään krsitinuskosta, niin tietäisit kuinka naurettavaa on kutsua sitä egoistiseksi. Raamatun tärkein käsky sisältää ajatuksen rakastaa lähimmäistä kuin itseään ja Raamattua seuraava ihminen käsittää itsensä Jumalan palvelijaksi ja ihmisten palvelijaksi. On harmi, etteivät vain kaikki sitä ymmärrä.
Alkuviesti sisälsi kysymyksen ihmisen roolista järjellisenä olentona tässä mailmassa.
Ihmisen rooliin kuuluu esim luonnon varjelu, ei hyväksikäyttö. Tällaiset asiat kuuluvat Raamatun etiikkaan ja sen sijaan että keskitytte haukkumaan uskontoa voisitte ottaa siitä ensin jotakin selvää.
Ihmettelen miksi ateisteilla on niin kova tarve todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Ihminen kai pyrkii vakuuttamaan olevansa oman maailmansa jumala ja vaikuttaa siltä että edes maininta Jumalasta jossakin kirjoituksessa saa ihmiset järjiltään täällä :O
Kristinuskon perussanoman voi kylläkin tiivistää näin: MINUA varten on koko maailma luotu ja MINÄ olen äärimmäisen tärkeä maailmankaikkeuden napa ja MINULLA on ainoa oikea usko (uskonto) ja MINÄ pelastun ja MINÄ pääsen taivaaseen ja MINÄ elän IKUISESTI paratiisissa.
Tuo naurettava MINÄ-MINÄ-MINÄ JA IKUISESTI MINÄ on juuri sitä, josta Einsteinkin kirjoitti sanoilla:
"Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."
(jos et ymmärrä englantia, niin voin kyllä suomentaa tuon sinulle).
Eksistentialismi ahdistus on hauskaa, että tuskaa.
"Mikä on ihmisen rooli tietoisena olentona tässä olemassaolon paradoksissa..."
Vastakysymys; Mikä merkitys pierulla on Saharassa?
Ei tarvitse vastata. Tämä oli aamukahvin inspiroima hajatelma.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3402
Kaikkea voidaan pohtia.
""Onko olemassa jotakin ikuista?""
En tiedä eikä kysymyksellä oikeastaan ole mitään merkitystä koska vaikka toivonkin eläväni pitään niin ikuisesti? Tuskimpa.
Mitä merkitystä on ikuisuudella kun elämme tässä ja nyt?
""Mikä on ihmisen rooli tietoisena olentona tässä olemassaolon paradoksissa...""
Elää.Mitään paradoksaalista en asiassa näe.
Jumala on luonut kaiken ja on tehnyt ihmisen ystäväksensä, iloksensa. Jumala on laittanut sydämeemme iankaikkisuuskaipuun - näin Luoja kutsuu luotuaan yhteyteensä.
voi väännellä ja käännellä, mutta järkevimmältä kuulostaa kuitenkin se että jotain on aina ollut ja tulee olemaan. oleminen olemattomuudessa ei kuulosta kovin terveeltä :S
"Universumi syntyi miljardeja vuosia sitten"
tästä olen erimieltä. minä pidän universumia ikuisena. se ei mielestäni ole 'syntynyt' vaan on aina ollut.
"Mikä on ihmisen rooli tietoisena olentona tässä olemassaolon paradoksissa... "
ei kovin kummoinen ole ihmisen rooli. varsin pieni mitättömyys maailmankaikkeudessa. hyvän kuvan saa kun alkaa miettiä hiekanjyvän 'roolia' maapallolla.
siinäpä se.
On ihan mahdollista että maailmankaikkeus on sekä ääretön sekä ikuinen. Itse ainakin koen tällaiset kosmologian mallit filosofisesti miellyttävämmiksi. Alkuräjähdysbisnekseen täytyy aina suhtautua terveellä skeptisyydellä - totta puhuen ihmisillä on vielä tällä hetkellä hyvin vähän ymmärrystä siitä, mitä todella on tekeillä. Tämä ei tietenkään ratkaise olemassaolon pahimpia ontologisia ongelmia, mutta niistä en välittäisikään keskustella selvin päin. :-)