Ihmiset kertovat kuinka käännyttämään tulevat Jt:t ovat ystävällisiä, mukavia ja kiinnostuneita toisista ihmisistä. Heistä saa helposti kavereita.
Monet ovat sitä mieltä, että tämä kaikki on pelkkää teeskentelyä ja kyse on vain halusta saada muita järjestöön mukaan.
Kuinka te Luopiot, entiset ovityöläiset, asian koette? Olitteko te vilpittömällä mielellä liikkeellä ja ystävystyitte aidosti kiinnostuneiden kanssa vai oliko kyse pelkästä teeskentelystä?
Monet ovat sitä mieltä, että tämä kaikki on pelkkää teeskentelyä ja kyse on vain halusta saada muita järjestöön mukaan.
Kuinka te Luopiot, entiset ovityöläiset, asian koette? Olitteko te vilpittömällä mielellä liikkeellä ja ystävystyitte aidosti kiinnostuneiden kanssa vai oliko kyse pelkästä teeskentelystä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
retosteltiin ja verrattiin sitä paratiisiin.
Muutenkin käännytettäessä oltiin kohteliaita ja hymyileväisiä.
Vaikeille kysymyksille luvattiin vastaus sitten myöhemmin.
Muutaman käyntikerran jälkeen houkuteltiin tulemaan salille.
Salille kutsuttiin usein kokousten ulkopuolisena aikana.
Silloin vieraat saivat katsella paikkoja ja saada tuntumaa.
Mutta jos kiinnostus loppui loppui meidänkin kärsivällisyys ja yhteydenotot harvenivat loppuen sitten aikanaan kokonaan.
Koko ajan oli tavoitteena saada "asiakas" liittymään seuraan ja tunnustamaan vartiotorniseuran suvereenisuus taivas- ja paratiisasioissa.
Vaikeille kysymyksille luvattiin vastaus sitten myöhemmin.
Muutaman käyntikerran jälkeen houkuteltiin tulemaan salille.
Salille kutsuttiin usein kokousten ulkopuolisena aikana.
Näin kävi minullekin. Lopetin myöhemmin tutkimiset ja salilla käynnit kertaheitolla. Varmaan se oli JT:lle kova pettymys ?? ....mutta ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa :) Toisaalta on aivan oikein, että huomaavat ettei heidän "ystävyys" riitä ihmisille perusteeksi jatkaa tutkimista ja kokouksissa käyntejä.
Ei vastaa ihan aloitukseen, mutta...
Olen kaupassa töissä, lähinnä kassalla, ja joskus tylsyyteeni yritän mielessäni arvailla minkälaisia ihmisiä kukin asiakas on, tai useimmiten niin, että kun tulee joku täydellä kärryllä siihen ja lappaa ne 20 maitopurkkia siihen ni leimaan sen heti lestadiolaiseks, ja sit jos tulee monta semmosta tyyppiä ni sit on jo varsinaiset suviseurat kaupassa. Sit yritän kanssa aina miettiä, et kuka vois olla Jehovan todistaja :) Jos joku ostaa tupakkaa, se ei oo JT, mut se voi olla lestadiolainen. Ja alkoholin kanssa päinvastoin.
Tunnistaako Jehovan todistajaa mitenkään arkikäyttäytymisessä? Onko ne kohteliaita luopioille vain, kun ovat evankelioimassa? Eikö vaikkapa kaupan kassa olisi otollinen paikka antaa kassatädille ilmainen näytelehti? :) Mä jotenkin ainakin ajattelen, että semmonen yrmee mummo joka ei tervehdi eikä oikeastaan kiitäkään, niin se on selvä JT (muistakaa tervehtiä aina myyjää, ja sanoa kiitos, todella ärsyttäviä semmoset asiakkaat, jotka vaan tulee ja menee ja ilme on ku olis tappanu just jonkun). Mut sit katon aina, et sil ei kyl ollu hametta, et ehkä se ei ollu. Käyttääkö JT naiset aina hametta, vai vaan kun jakelevat lehtiä? Ja hymyileekö ja voiko (saako) JT olla luopiolle kohtelias, ilman että on edes yrittämässä käännyttää?
Pahoittelen, jos olen saanut väärän kuvan JTeistä, kun en yhtäkään edes tunne, mutta aina kun kassalle tulee ärsyttävä mummo, niin kelaan heti et noni, selvä JT, varo ettet kato luopiota silmiin tai voit saada tartunnan. Mut sit ku se ottaaki siit viel tupakka-askin ni petyn, kun ei se ollutkaan. Oli muuten vaan ärsyttävä.
lappaa ne 20 maitopurkkia siihen ni leimaan sen heti lestadiolaiseks
Mitenkähän pärjäisin kassalla..., mua alkaa jostain syystä usein naurattamaan ihmisten ostokset. Huvittaa kun esim jotain yhtä ja ainoaa tuotetta on laitettu ostoskärry ääriään myöten täyteen ja lasku siitä on monta sataa euroa. Mietin usein, että mihin tuotakin tarvitaa.
Tunnistaako Jehovan todistajaa mitenkään arkikäyttäytymisessä?
En tiedä. Yhden kerran olen tunnistanut itselleni oudon ihmisen (tuli toistuvasti vastaan kadulla tms, jäi mieleen) Jehovan todistajaksi ja sain vahvistuksen kun sattumalla näin hänen menevän salille.
Käyttääkö JT naiset aina hametta, vai vaan kun jakelevat lehtiä?
Hametta käytetään kokouksissa ja lehdenjakotyössä. Muuten ei ole väliä. Jos on erityisen kova pakkanen, niin mekkosäännöstä voi tinkiä.
lammasten vaatteissa, kokemusta on. Ovat ystävällisiä niin kauan kun jakelet sinne rahaa ja jaksat olla samaa mieltä.
että maailmalliset ihmiset ovat syntisiä, elämäänsä pettyneitä ressukoita ja sen mukaan myös ajattelin.
>>Minulle opetettin....että maailmalliset ihmiset ovat syntisiä, elämäänsä pettyneitä ressukoita ja sen mukaan myös ajattelin.
Juuri näin se meni. Ovenavaajia jopa säälittiin kun nämä eivät ymmärrä totuuden päälle.
Kuinka väärässä jehovantodistajat ovatkaan. Heitä ja heidän orjan asemaa sietää sääliä.
Minut oli johdettu harhaan ja aivopesty ymmärtämään että on tarpeellista harjoitella esittämistä.
Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän että eihän alkukristitytkään harjoitelleet viikko tolkulla esiintymistä vaan he olivat PYHÄN HENGEN johtamia.Pyhä Henki sanoi heille kullekkin mitä pitää sanoa.
Se on SUURI ero.
Mutta enhän minä sitä tiennyt koska olin aivopesty.
Uskoin ihan oikeasti julistamaani sanomaan, vaikka kieltämättä se tuntui monesti naiivilta, ja jopa teeskentelytä. Yritin antaa "persoonallisuuteni" vaikuttamatta mahdollisimman hyvän ja mielyttävän kuvaan "totuudesta"...
Tosiasioiden kuitenkin jatkuvasti painettua mieltäni, hakeuduin joko tietoisesti tai tiedostamattomasti tutkimaan myös "totuutani" taäysin objekstiivisesti ja olen huomannut jäljestäpäin, että olin liian tuomitseva ajattelussani, muita kohtaan - vaikka oikeastaan olen uskonut Jumalan aina oikeudenmukaiseksi, riippumatta siitä, vaikka oli jehovantodistaja nimellisesti järjestössä. Järjestö on kuitenkin pullollaan edollisia ystäviä, mutta tosi ystävä ei hylkää...
Minäkin koitin olla aina fiksu ja filmaattinen,mutta ainakin kerran se oli ylitsepääsemättömän vaikeaa.Runsaasta teokraattisesta koulusta huolimatta.
Se oli silloin kun maatalon ovella palvelustoverini jätti minut yksin ovelle ja juoksi ilman minua autoon.Minä kun en huomannut suuressa hurskaudessani,lähestyvää 1,5 metristä ja metrin korkeaa possuäitiä joka oli ERITYISEN kiinnostunut sanomastani.
Kun hän oli aluksi huitaissut poskeensa parikymmentäsenttiä vasenta housunlahjettani en jäänyt kuuntelemaan hänen kommenttiaan enempää kuin sen:"RÖH RÖH" ja kas kummaa,olin minäkin yllätyksekseni punaisen Dodge Dartin etupenkillä.Siinä kuljettajan vieressä,kuljettajan jonka silmistä valui vuolanaan kyyneleet,ei surusta vaan ILOSTA.
SIKAMAINEN JUTTU kertakaikkiaan.