Katsoin jokunen päivä sitten tv7:ltä haastatteluohjelman (olisiko ollut leo mellerin ystävät..?), jossa Pekka Haapasaari haastatteli Viktor Klimenkoa. Minua jäi häiritsemään haastattelussa mielestäni selvästi näkyvä huono henkilökemia Haapasaaren ja Klimenkon välillä, vai kuvittelinko vain? Ihan kuin Klimenko ja Haapasaari olisivat olleet oikeasti riidoissa, mutta yrittivät näytellä kameroiden edessä ystävällistä, ja vain nipin napin onnistuivat esityksessään... En usko että kuvittelin koko jutun, koska minulla on aika hyvä ihmistuntemus ja sosiaalisten tilanteiden taju. Klimenko mm. kierteli vastaamasta Haapasaaren tervetulotoivotukseen ja loppukiitoksiin. Haapasaaren kiittäessä haastattelun lopussa, Klimenko vaikeni ja vastasi vain sarkastiseen sävyyn: "huomasitsä miten aika kului eikä mitään saatu aikaseksi..?" tulkintani mukaan vihjaten ettei Haapasaari hänen mielestään osannut hoitaa haastattelua kunnolla. Myös haastattelun kuluessa esiintyi takkuilua ja vinoilua, jota oli vaikea olla huomaamatta. Kiinnittikö joku muukin huomiota tähän?
Haastattelu: Haaparanta ja Klimenko
Kurpitsatoukka
61686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä huomasin saman asian. Puhuin siitä myös yhden ystäväni kanssa. Itse en tiedä ko. ihmisten keskinäisistä suhteista, ovatko tuttuja jne. Kiinnitin lähinnä huomiota siihen, että Haapasaarella tuntui olevan valmiit vastaukset mielessään, kun hän esitti kysymyksensä Klimenkolle. Viki aivan oikeutetusti vastasi moniin kysymyksiin niin, että IHMISET ovat päätelleet hänen sanoneen niin tai näin, eikä se vastaa totuutta, sitä, mitä mieltä hän itse on tai on sanonut. Klimenko perusteli myös hyvin sen kysymyksen Venäjän miehityksestä: ei hän koskaan ole sanonut mitään muuta, kuin nuo sanat, mutta muut ovat vetäneet johtopäätöksen sodasta. Klimenko totesi, ettei hän tiennyt silloin miten se tapahtuisi, mutta nyt näyttää siltä, että Venäjä ostaa rahalla Suomen maata, mikä onkin aivan totta tänä päivänä! Pari päivää sitten luin lehdestä, kuinka joku venäläinen oli maksanut 3000 0000e surkeasta, huonokuntoisesta mökistä ja varmaan maata mukana runsaasti.
Muutenkin pidin Klimenkon tavasta käsitellä asioita. Hän mm.sanoi, että uskoontulonsa jälkeen hänellä on elämä ollut vaikeampaa, kuin sitä ennen.
Kuinka moni tänä päivänä uskaltaa sanoa, että elämä muuttuu, mutta ei suinkaan aina ruusuilla tanssimiseksi. Kristityn elämä on Jeesuksen askelissa kulkemista ja siihen liittyy oleellisesti myös ne kärsimykset.
En ole aiemmin kuullut Klimenkon puhuvan, mutta pidin hänen suorasanaisuudestaan ja aitoudesta: ei kiertelyä ja kaartelua ja lopulta voikin sanoa, ettei haastattelussa päästy edes alkuun, niinkuin Klimenko totesikin.
Itse olen uskovana joutunut kulkemaan todella ahdistusten, kärsimusten ja terveyden menettämisen tien, mutta en kuitenkaan koskaan yksin:Jeesus itse on aina ollut mukana, joka hetki ja antanut avun ja voimia, kun niitä olen tarvinut. Tämä on minua kasvattanut luottamaan aina Jeesukseen, kaikissa tilanteissa.
Vaikeimpina aikoina on aina ihminen ollut se, joka sanoo mielipiteensä kuintenkaan tarjoamatta lohduttavaa olkapäätä tai vain rinnallakulkijan mahdollisuutta. Kun ei olla osattu kohdata kärsimyksen keskellä olevaa ihmistä, niin silloin on sitten jätetty yksin.
Olenkin päättänyt, etten anna kenenkään ihmisen tulla minun ja Jumalan väliin, oli se ihminen sitten kuinka kuuluisa julistaja tai parantajaevankelista tms.
Haastatteluun palaten syynä voi tietenkin olla myös se, että Haapasaari ei ole kokenut haastattelija. Olen huomannut aiemminkin hänen takkuiluaan aiemmissa ohjelmissa.
minulla on jokunen ystävä joiden uskoontuloa olen saanut seurata.Ja totta totisesti heidän elämänsä on muuttunut vaikeammaksi uskoon tulon jälkeen.
Oliskohan kyseessä seurakunnan ahdasmielisyys vai koetteleeko Herra.
on oma osuutensa.
Itse lähden ajatuksesta, että ei kenenkään ihmisen, oli uskova tai ei elämä ole ongelmatonta.
Kärsimys kuuluu tähän ihmisen elämään:ajatellaanpa vaikka tämän päivän yleistä pahoinvointia, työttömyyttä, lisääntyneitä avioeroja jne. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.
Jokaisen ihmisen kohdalle tulee myös läheisten menettäminen jossain vaiheessa.
Kun itse uskovana ajattelen kärsimyksen tarkoitusta, näen sen siitä näkökulmasta, että se on yksi Jumalan tapa vetää ihmistä lähemmäksi itseään ja luottamaan vain Häneen. Lukiessa raamattua huomaa, että kukaan Jumalan käytössä olleista ihmisistä säästyneen koettelemuksilta, meidän näkökulmasta ne olivat lähes siettämättömiä ja vuosikausia kestäviä. Näin Jumala valmisti heitä siihen tehtävään, johon oli heidät valinnut ja joilla oli erityisen tärkeä tehtävä Jumalan kokonaisvaltaisessa suunnitelmassa.
Maailma on muuttunut. Nykyajan ihmiset ovat "kaikki mulle nyt heti"-typpejä, koska niin moni asia on helpottunut kehityksen myötä, eikä enää tarvitse tehdä elääkseen niin paljon työtä, kuin vielä esim. Suomessa sotien aikana ja sen jälkeen.
Hyvin usein ihminen kääntyy Jumalan puoleen vasta, kun ollaan ikäänkuin pohjalla, omat voimat loppuneet ja elämä tavalla tai toisella hajalla. Juuri näissä tilanteissa monet tulevat uskoon, koska ei ole omia keinoja enää selvitä ja Jumala silloin juri kutsuu ihmistä käntymään Hänen puoleensa.
Jos emme tunne tarvitsevamme ketään tai mitään elämäämme, niin ajattelemmeko silloin Jumalaakaan?
Tuskin.
Ihminen on kuitenkin sen verran jääräpää, että tarvitsemme "koulutusta" ja tämä on Jumalan yksi tapa kasvattaa uskovaa ihmistä pois siitä ajattelusta, että selviää omin voimin - kun ei kuitenkaan selviä.
Ajattelepa lasten kasvatusta: vaikka kuinka monta kertaa vanhempani varoittivat, että älä laita talvella kieltäsi kylmää metallia vasten, niin tottelinko? En, vaan uteliaisuus kasvoi ja sitten kun sen tein ja nahkat kielestä irtosivat ja kipeetä teki, niin enpä sen jälkeen enää sitä tehnyt:)
En tiedä, oletko itse uskossa ja mitä ajattelet, mutta itse uskovana käyn niitä vaikeuksia, jota vastaan tulee ehdottomasti Jumalan kanssa läpi tietäen, että tämä on kuitenkin rajattu aika tämä ihmisen maanpäällinen elämä sen jälkeiseen iankaikkiseen elämään Hänen yhteydessään taivaassa, kuin omin voimin yrittäen ilman Jumalaa ja iankaikisuus sen jälkeen ei ole taivaassa!
Vaikka vastoinkäymisiä on, niin kyllä Hän antaa elämisen arvoisen elämän, joka ei tarkoita menestymistä jne. vaan rauhan, turvan ja tietoisuuden, että Hän pitää omistaan ja heidän tarpeistaan aina tavalla tai toisella huolta.
Tässä sekasortoisessa maailmassa nuo ovat asioita, jotka ovat kaikkea muuta arvokkaampia.
Kiva, että olit kiinnostunut, olisi mukava kuulla mielipiteitäsi (asiallisia).
Ps. Olen sama henkilö, jolle vastasit, nyt niminerkillä...
profiilisi mukaan olet perfektionisti? Heh. Millä tavalla vastauksesi viestiini Klimenkosta osoittaa sitä. Et kovin syvällisesti vaivautunut edes lukemaan viestiäni.
Ote kirjasta; Aba näki unen. Suomalaiset ja venäläiset hyökäsivät Norjaan. Tyyppi tyyppi, näin kirjassa.
koska Viktor Klimenko on taiteilijatyyppi ja aika suorasanainen ja räväkkä. luulen, että tuo esiintyminen johtuu hänen luonteestaan ja ei tarkoita kuitenkaan pahaa.