Tuolla Äidit&isät palstoilla on liian vähän ihmisiä, niin kysyn tätä täältä.
Emme ole naimisissa ja esikoisemme syntyy pian. Mies haluaa lapselle oman sukunimensä, vaikka minun on harvinaisempi ja minusta kauniimpi. Jos pidän pääni, väheneekö miehen kiinnostus lapseen, eli pitäisikö lapsen takia antaa periksi.
Emme ole naimisissa ja esikoisemme syntyy pian. Mies haluaa lapselle oman sukunimensä, vaikka minun on harvinaisempi ja minusta kauniimpi. Jos pidän pääni, väheneekö miehen kiinnostus lapseen, eli pitäisikö lapsen takia antaa periksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No noista kannattaa keskustella ja toinen vaihto ehto on ettei isyyttä tunnuste niin silloin äidin sukunimi jää voimaan.Miehenä voin sanoo ettei kiinnostus lapsen nimeen kaadu.
..sinullehan on oletettavasti rakentunut jo nyt vahva side syntymättömään lapseesi raskauden myötä, ja varmaan isälläkin, mutta luonnollisesti tod.näk. liikutte vähän eri tasoilla tuon tunnetilan suhteen vielä tässä vaiheessa. Sinä pääset kokemaan vanhemmuuden roolin konkreettisemmin jo nyt. Miehellä ei ole samanlaisia eväitä sitoutua yhtä vahvasti lapseensa vielä tässä vaiheessa, joten hän haluaa kenties tehdä sen edes symbolisesti, nimensä kautta. Onkos se niin vaikeaa antaa isällekin osansa tuosta elämyksestä? Äidit kun tuppaavat monesti hamuavat itselleen kaiken "kivan", mikä liittyy lapsiin. Isää jätetään vähän taustalle.
Ja kohta joku tyrmää kommenttini totaalisesti. Tiedetään, ettei isyys ja isyyden kokeminen ole kiinni pelkästään tuollaisesta muotoseikasta. Mutta omalta pieneltä osaltaan voi olla vaikuttamassa.
Niin ja, sinun pointtisi nimikysymykseen käsitän myös hyvin, mutta tulihan tuommoinen ajatelma siltä vastapuolelta nyt mieleen.. tehkää onnistunut ratkaisu!
1. Vaimo sai naimisiin mennessä pitää oman nimensä jos halusi (halusi mun)
2. Lapsilla pitää olla meillä isänsä sukunimi (ehtona oli osallistumiseni täysipainoisesti elatuskustannuksiin).
3. Periaate oli, että lapsien tullessa on hyvä olla naimisissa (mietitty se, että sitoudutaan toiseen ihmiseen kokonaisvaltaisesti)
(ei kyllä mun kiinnostus lapsiin noin henkisesti olisi minulla vähentynyt, on ne sen verran ihania).
Mutta nyt on kyse siitä, onko miehesi konservatiivi (ei ilmeisesti ole, koska ei ole sinua nainutkaan). Mielestäni avoliitossa tilanne on sitten eri, koska juridisesti lapsi on sinun... Konservatiivisen miehen mieli voi joskus sitten olla sellainen, että periaatteet ehkäisevät ihmissuhteita, ellei hän ole kykenevä joustamaan niistä.
Jos nyt miehesi ei ole sitoutunut henkisesti loppuiäkseen sinuun etkä sinä häneen, niin lapsi näkee ja kokee sen joka tapauksessa, ja kärsii (sitten kun alkaa asian ymmärtää). Viimeistään eron tullessa, jos sellainen tulee.
Mielestäni siis tuota nimikysymystä suurempi kysymys on se, tarjoatteko lapselle turvallisen kodin, jossa isä ja äiti ovat molemmat läsnä, eikä lapsi sitten vanhempana mieti, eroavatko jne.