Pääministeri (ja Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja) on kieltäytynyt antamasta pääministerin ilmoitusta KMS-tapauksesta eli KMS:n poliitikoille kanavoimista rahavirroista (rahalahjat tai rahalahjukset). Keskustalainen pääministeri on väittänyt, että asia koskee myös oppositiota. Näin asia ei ole, koska pääosan KMS-rahoista ovat saaneet Keskustan ja Kokoomuksen poliitikot (ministerit ja kansanedustajat tai kansanedustajiksi pyrkineet poliitikot). KMS on perustettu Keskustan puoluetoimiston tiloissa (puoluesihteerin työhuone) Keskustan palkatun toimitsijan myötävaikutuksella. Tämä kaikki merkitsee, että koska pääministeri on Keskustan jäsen ja koska Keskusta on poliittisista puolueista eniten sotkeutunut KMS-vyyhtiin, KMS-tapaus on nimenomaan juuri keskustalaisen pääministerin (ja keskustalaisen puoluejohtajan) selvitettävä. Tätä edellyttää perustuslaissa säädetty demokraattinen järjestelmä samoin kuin perustellut syyt epäillä, että asiaan kytkeytyy ministerien ja kansanedustajien lahjontaa. Tapaus KMS olisi syytä selvittää pohjamutia myöten. Mutta asianomaiset viranomaiset ja laillisuusvalvojat näyttävät nukkuvan. Onko kysymys siitä, että viranomaiset ja laillisuusvalvojat ovat viime kädessä puoluepoliittisen eliitin valvonnassa?
KMS-tapauksessa on ilmennyt seuraavaa:
KMS ry on perustettu pienehkön liikemiespiirin toimesta Keskustan puoluetoimistossa, puolueen puoluesihteerin työhuoneessa Keskustan palkatun puoluetoimitsijan tieten ja myötävaikutuksella. On käynyt ilmi, että kyseisen liikemiespiirin tarkoituksena on ollut vaikuttaa siihen, että vuoden 2007 eduskuntavaalien tuloksena maahan saataisiin porvarienemmistöinen eduskunta ja hallitus. KMS on kanavoinut rahallista tukea erityisesti Keskustan ja Kokoomuksen poliitikoille sekä suurimmassa mitassa Keskustan edustajille. KMS:n taustavaikuttajien tavoitteena on ollut muun ohella saada taloudelliselle ja yritystoiminnalleen sekä taloudellisille ja yritystavoitteilleen keskustan tuki. Tätä osoittaa osaltaan toimitusjohtaja AM:n valtamedian raportoima sähköpostiviesti 27 liikemiehelle. Notorisesti tunnettu asia on myös pääministerin hyvät suhteet KMS:n taustavaikuttajaan, toimitusjohtaja KK:hon. KK:lle ovat monet KMS-rahaa saaneet poliitikot esittäneet vuorineuvoksen arvonimen myöntämistä heti vuoden 2007 vaalituloksen selvittyä. Varsin ongelmalliseksi asian tekee se, että arvonimiesityksen tekijöinä on ollut ministereitä eli rikoslaissa tarkoitettuja virkamiehiä. Tällä seikalla on relevanssia rikoslaissa tarkoitetun lahjuksen antamista ja ottamista in casu harkittaessa.
Asiassa esillä oleva selvitys sisältää perusteltuja syitä epäillä, että KMS-tapaukseen liittyy epäasiallista vaikuttamista ja mahdollisesti jopa lahjontaa. Tarkoituksena on selvästi ollut vaikuttaa suurella rahalla, suurelta yleisöltä ja medialta salassa, vuoden 2007 vaalitulokseen ja senjälkeiseen hallitusratkaisuun. (Tarkoitus on onnistunut täysimääräisesti.) On todennäköisiä syitä epäillä, että KMS-tapauksessa on tarkoitettu toimia ja menetellä tavalla, joka on vastoin perustuslain demokratia-säännösten henkeä ja kirjainta. On perusteltua syytä epäillä, että asiassa on loukattu myös rikoslain lahjontaa koskevia säännöksiä.
Edellä mainituilla perusteilla asianomaisilla viranomaisilla ja laillisuusvalvojilla on syytä selvittää, onko ja missä määrin vallitsevaa lainsäädäntöä (perustuslaki, rikoslaki, verolait, rahankeräyslaki, yhdistyslait) rikottu joko KMS ry:n (ja sen taustahenkilöiden) toimesta ja / tai KMS-rahaa saaneiden ministerien ja kansanedustajien toimesta.
Poliisilla on aihetta ryhtyä tutkimaan KMS:n ’vaalitukea’ ja mahdollista muuta rahallista tukea saaneiden poliitikkojen ja heidän rahoittajiensa yhteyksiä. Tässä yhteydessä viitattakoon edellä olevan lisäksi Rovaniemen tapauksiin, joissa tukea saaneet poliitikot ovat – esteellisinä - olleet tekemässä heidän rahoittajiaan koskevia kaavapäätöksiä.
Eduskunnan oppositioryhmillä on perusteltua syytä vaatia pääministeriltä ilmoitusta KMS-tapauksesta. Käytettävissä on myös perustuslaissa tarkoitettu muistutus. Yksittäisen kansanedustajan ja yksittäisen kansalaisen käytettävissä on selvityspyynnön tekeminen Valtionuvoston oikeuskanslerille.
On selvää, että tapaus KMS täyttää myös kaikki ne kriteerit, jotka tekevät asiasta tutkivan journalismin luonnollisen tutkimuskohteen. (Mutta haluaako tai kykeneekö suomalainen valtamedia tarvittavaan selvitykseen vai laulaako valtamediamme muun valtaeliitin osoittamia lauluja?)
Tapaus KMS on räikeä esimerkki demokratian kriisistä. Valitsijoilla on oikeus vaalitulokseen, joka rakentuu ennalta ilmaistuille, julkilausutuille tavoitteille ilman salaisia sopimuksia ja ilman hämärää rahaa.
Onko KMS-tapauksessa kysymys ’jäävuoren huipusta’? Tuohon kysymykseen annettava myöntävä vastaus näyttäisi saavan tukea muun muassa verohallinnon harmaan talouden asiantuntijan Markku Hirvosen julkisuudessa esittämistä ajatuksista (ks. esimerkiksi HS 6.6.2008: Syyttäjät: Poliitikot velttoilevat tahallaan pimeän työn torjunnassa). ”Helsingin syyttäjänviraston talousrikosasioita hoitavat syyttäjät ovat kyllästyneet hallituksen toimettomuuteen harmaan talouden torjunnassa. - Syyttäjien mukaan poliitikot istuvat joutilaina, vaikka rakennusalaa riivaava pimeän työvoiman käyttö ja kuittikauppa saataisiin kitkettyä verojärjestelmää muuttamalla. - Syyttäjien mielestä rakennusalalla pitää siirtyä käännettyyn arvonlisäveroon ja vaatia yrityksiltä ilmoitus käytetyistä urakoitsijoista neljä kertaa vuodessa. - "Kuittikauppajutut lisääntyvät koko ajan. Tuntuu hullunkuriselta, ettei mitään tehdä, kun miettii miten paljon resursseja poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos joutuvat niihin käyttämään", kihlakunnansyyttäjä Otto Jämsén toteaa. - "Nytkin oikeudessa on juttu, jossa vastaajia on satakunta ja jonka käsittely kestää yhdeksän kuukautta. Se on pahimmanlaatuista byrokratiaa." - Sisäministeriön selvityksen mukaan jo yli puolet poliisin talousrikostutkijoista syynää rakennusyritysten kuittikauppaa. Huhtikuussa tutkittavana oli 142 juttua, joita penkoi yhteensä 146 tutkijaa ja tutkinnanjohtajaa, enemmän kuin esimerkiksi Kuopion poliisilaitoksella on poliiseja. - Rakennusalalta jää vuodessa maksamatta noin 130 miljoonaa euroa arvonlisäveroja, jotka voitaisiin saada kerättyä verojärjestelmää muuttamalla. - "Poliitikoita ei kiinnosta. Heidän ei ole tarkoituskaan reagoida", Jämsén valittaa. - Syyttäjät vetoavat poliitikkoihin Helsingin Sanomille lähettämässään avoimessa kirjeessä. He kertovat viestittäneensä aluksi suoraan päättäjille, mutta turhaan. - Vastausten kirjoa kuvaavat tokaisut "pitäähän sitä rikollisuutta vähän olla" ja "kiitoksia viestistä". - (…) - Valtiovarainministeriön harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen ei usko ministeriön toimien riittävän. - Hän mukaansa tehotarkastuksia ei saada edes tehtyä, sillä verottaja tarvitsee niihin poliisin apua. Tarkastettavat kohteet kun ovat järjestäytyneen rikollisuuden ytimessä. Poliisi taas ei jouda auttamaan, sillä tutkijat ovat jo omien kuittikauppajuttujensa kimpussa. - Arvolisäverojärjestelmän muuttaminenkaan ei poistaisi harmaata taloutta, mutta se vähentäisi siitä yhteiskunnalle koituvia tappioita. Myös rikollisten saama hyöty pienisi. - "Tätä on ehdotettu jo kymmenen vuotta, mutta järjestelmän muuttaminen on kilpistynyt elinkeinoelämään ja valtiovarainministeriöön. Tulos on, että yhteiskunta antaa suoraan tukirahaa järjestäytyneelle rikollisuudelle." - "Tässä miettii pakosta, mikä on todellinen syy vastustamiseen", Hirvonen toteaa. "Ainakin suurimmat vaalituen antajat ovat niitä yrityksiä, jotka hyötyvät pimeän työvoiman mahdollistamasta halvasta rakentamisesta."
Johdatusta aiheeseen:
Suomen perustuslaki: 2 §:n 1 momentin mukaan ”[v]altiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Saman pykälän 3 momentin mukaan ”[j]ulkisen vallan käytön tulee perustua lakin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”.
”Perustuslain 2 §:n 3 momentti edellyttää, että kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Säännös sisältää muun muassa vaatimuksen siitä, että julkisen tehtävän hoitamiseen eivät vaikuta siihen kuulumattomat vieraat vaikuttimet. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu sekin, että julkisia tehtäviä hoitavien toiminta näyttää myös ulospäin uskottavasti sellaiselta, että
sitä eivät uhkaa mainitunlaiset vieraat vaikuttimet” (Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 2691/2005, 28.8.2006 dnro 2691/4/05).
On tunnustettu ja selvitetty tosiasia, että lukuisat ministerit ja kansanedustajat ovat menetelleet ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain (vaalirahoituslaki; 414/2000) säännösten vastaisesti. Asian on aluksi tunnustanut kansanedustaja Timo Kalli. Tämän jälkeen on ilmennyt, että monet muutkin poliitikot (ministerit ja kansanedustajat) ovat menetelleet vaalirahoituslain vastaisesti. On siis kiistattomasti selvitetty, että mainitut ministerit ja poliitikot ovat rikkoneet paitsi vaalirahoituslakia myös Suomen perustuslain säännösten kirjainta ja henkeä.
Rikoslaki: 16 luku (24.7.1998/563) Rikoksista viranomaisia vastaan
13 § (12.7.2002/604) Lahjuksen antaminen
Joka virkamiehelle lupaa, tarjoaa tai antaa hänen toiminnastaan palvelussuhteessa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lahjuksen antamisesta tuomitaan myös se, joka virkamiehen toiminnasta palvelussuhteessa lupaa, tarjoaa tai antaa 1 momentissa tarkoitetun lahjan tai edun toiselle.
14 § (24.7.1998/563) Törkeä lahjuksen antaminen
Jos lahjuksen antamisessa
1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan
palvelussuhteessa velvollisuuksiensa vastaisesti lahjojaa tai toista
huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
aiheuttaen tai
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen antaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä,
rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta vankeuteen
vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
14 a § (12.7.2002/604) Lahjuksen antaminen kansanedustajalle
Joka kansanedustajalle lupaa, tarjoaa tai antaa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun oikeudettoman edun, jotta tämä edun vuoksi edustajantoimessaan menettelisi jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, on tuomittava lahjuksen antamisesta kansanedustajalle sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
18 § (12.7.2002/604) Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Lahjuksen antamiseen, törkeään lahjuksen antamiseen ja lahjuksen
antamiseen kansanedustajalle sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.
40 LUKU (8.9.1989/792) Virkarikoksista (12.7.2002/604)
1 § (12.7.2002/604) Lahjuksen ottaminen
Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin
aloitteen sellaisen edun saamiseksi,
2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään
vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa
palvelussuhteessa, taikka
3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai
tarjouksen siitä,
hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen
enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta myös, jos hän
toiminnastaan palvelussuhteessa hyväksyy 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen
tai tarjouksen siitä.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa
hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
2 § (12.7.2002/604) Törkeä lahjuksen ottaminen
Jos lahjuksen ottamisessa
1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.
3 § (12.7.2002/604) Lahjusrikkomus
Jos virkamies itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin
aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy
sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta
viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava, jollei tekoa
ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena,
lahjusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi
4 § (12.7.2002/604) Lahjuksen ottaminen kansanedustajana
Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
ja lupaa toimia edun vuoksi edustajantoimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
kuukaudeksi.
Huomautus: Muun ohella ministerit ovat rikoslaissa tarkoitettuja virkamiehiä.
Kehittyvien maakuntien Suomi ry (KMS)
KMS on joulukuussa 2006 perustettu yhdistys, joka on rekisteröity Vaasassa 18.1.2007. Sen tavoite on "ylläpitää Suomen maakuntien vetovoimaisuutta, aktivoida kansalaiskeskustelua ja lisätä äänestysaktiivisuutta". Yhdistys on tukenut vuoden 2007 eduskuntavaaleissa monia poliitikkoja. Ilta-Sanomien mukaan 30 kansanedustajaa on ilmoittanut itse saaneensa vaalitukea yhdistykseltä.
KMS on julkaissut listan tukemistaan ehdokkaista toukokuun 2008 lopulla. Se on ilmoittanut tukeneensa eduskuntavaalien 2007 ehdokkaita 406.000 eurolla, mutta ehdokkaat ovat itse toukokuun 2008 loppuun mennessä, täydennetyin ilmoituksin päässeet vain 350.000 euron yhteistukisummaan. Eroa on siis edelleen 56.000 euroa.
Kiinnostus vaalirahoitukseen syntyi toukokuussa 2008 Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin ilmoitettua televisiohaastattelussa rikkovansa tietoisesti vaalirahoituslakia, koska siitä ei ollut määritelty laissa rangaistusta. Huomiota on herättänyt yhdistykseltä rahoitusta saaneen pääministerin asettuminen näkyvästi tukemaan yhdistyksen taustahahmon liikemies TS:n Ideapark-hanketta Vihtiin. Lisäksi vaalirahoitusta saaneista ainakin SN, JH, MT, IK, PL ja HM ovat olleet hakemassa KK:lle vuorineuvoksen arvonimeä.
On ilmennyt perusteltua syytä epäillä, että KMS:n toiminnassa on piirteitä (1) lahjusten antamisesta ja / tai ottamisesta; ja / tai (2) lahjusten antamisesta kansanedustajille ja / tai lahjusten ottamisesta kansanedustajana; ja / tai (3) lahjusrikkomuksista.
Ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetussa laissa (vaalirahoituslaki; 414/2000) säädetään ehdokkaan vaalikampanjan rahoituksen (vaalirahoitus) ilmoittamisesta muun ohella
eduskuntavaaleissa. Lain tarkoituksena on vaalirahoituksen avoimuuden lisääminen ehdokkaiden mahdollisten sidonnaisuuksien selvittämiseksi (ks. lain 1 §). Vaalirahoituksella tarkoitetaan siis 'vaalikampanjan rahoitusta'. Saman lain 4 §:n mukaan vaalirahoituksesta on ilmoitettava muun ohella eduskuntavaaleissa oikeusministeriölle "kahden kuukauden kuluessa vaalien tuloksen vahvistamisesta".
Vuoden 2007 eduskuntavaalien tulos vahvistettiin 21.3.2007. Mainittu ilmoitus oli siis tehtävä viimeistään maanantaina 21.5.2007. Mediatietojen mukaan (ks. esim. IS 7.6.2008, s. 6) kansanedustajat ovat - tavalla tai toisella - saaneet rahaa KMS:ltä ainakin 27.3.2007 ja
24.5.2007.
Torstaina 24.5.2007 tapahtuneet maksut on siis suoritettu vaalirahoituslain 4 §:ssä säädetyn määräajan päätyttyä. Tämän voi katsoa merkitsevän, ettei kansanedustajille 24.5.2007 maksettuja rahoja voida edes teoriassa katsoa vaalirahoituslaissa tarkoitetuksi 'ehdokkaan vaalikampanjan rahoitukseksi'. Lieneekin perusteltua syytä epäillä, että kysymys on ollut joko asianomaisten kansanedustajien 'palkitsemisesta' tai heidän lahjomisestaan toimimaan Eduskunnassa tai Hallituksessa rahoittajille mieluisalla tavalla.
Mikäli kysymys kansanedustajille 24.5.2007 annettujen rahojen osalta ei ole ollut lahjuksen antamisesta, herää kysymys, mistä sitten on ollut kysymys. Ihanko vain pyyteettömistä lahjoista? Ja onko siinä tapauksessa kyseisistä lahjoista, sikäli kuin ne ovat ylittäneet 3.999 euroa, maksettu lahjansaajien suoritettavat lainmukaiset verot?
Mediatietojen mukaan (ks. esim. IS 7.6.2008, s. 6) KMS:n toimesta pantiin ainakin 57.000 euroa maksuun, kun vaalitulos oli selvä. Samojen tietojen mukaan ainakin seuraavat kansanedustajat saivat KMS:ltä tukea 24.5.2007: AK (5.000 euroa), JK (5.000 euroa), JK (5.000 euroa), HM (5.000 euroa), MP ja PV (5.000 euroa).
Asiassa hankitun viranomaisselvityksen mukaan KMS:lle ei ole myönnetty rahankeräyslaissa tarkoitettua rahankeräyslupaa.
Jos ja kun kysymys ei ole ollut ehdokkaan vaalikampanjan rahoituksesta, kysymys on ollut muusta rahoituksesta ja muista 'lahjoista'. Noita 'lahjarahoja' on kerätty eri tahoilta. On outoa, ellei kyseinen
rahankeräys kuulu rahankeräyslain piiriin? Kyseinen toimintahan on selvästi äärimmäisen laskelmoitua toimintaa, johon rahaa on kerätty eri tahoilta tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Kysymys ei ole ollut mistään spontaaneista lahjoituksista. KMS:ää tuskin voidaan pitää varsinaisena 'yleishyödyllisenä yhdistyksenä', koska tarkoitus on selvästikin ollut saada asianomaiselle liikemiespiirille henkilökohtaista ja firmakohtaista etua poliitikkoja, kansanedustajia ja poliittista järjestelmää hyväksi käyttäen.
Tässä yhtydessä voidaan viitata seuraavaan uutiseen: "Valtiovarainministeriön harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen arvioi Nelosen uutisille, että vaalirahojen maksamisessa on piirteitä
vaikuttamisyrityksistä. Muodollisesti useille kansanedustajille jaetun vaalituen kohdalla ei voida puhua lahjonnasta, mutta käytäntö on Hirvosen mielestä toinen." Sitaatti on paljon puhuva. Voidaan siis arvioida, ettei kysymys muodollisesti ole lahjonnasta MUTTA kylläkin käytännössä. Hirvosen lausuma lienee mahdollista ymmärtää siten, että kysymys on ollut lahjonnasta de facto. Tällä seikalla tulisi tietysti olla oikeudellisia (niin vero-oikeudellisia kuin rikosoikeudellisiakin) seuraamuksia ja sanktioita.
Lisäksi ainakin seuraavat indisiot viitannevat siihen, että KMS:n ja sen päätoimijoiden ja 'sidosryhmien' toiminnassa on ollut kysymys eräänlaisten lahjusten antamisesta poliitikoille ja kansanedustajille (lisäksi KMS:n ja siltä rahaa saaneiden poliitikkojen toiminnassa on
piirteitä veronkierrosta): KMS:n toiminnan ja 'vaalirahoituksen' salailu; KMS:n intressipiiriin kuuluvien liikemiesten kontaktit avainpoliitikkoihin; eräiden KMS:n intressipiirien liikemiesten
talousrikostausta; KMS:n intressipiirien verojen maksamatta jättäminen ja verojen makaminen vasta (ja heti), kun asia on tuotu median toimesta julkisuuteen; KMS:ltä rahaa saaneiden poliitikkojen peittely ja salailu; pääministerin 'tietämättömyys', kiertely ja monet toisensa kumoavat
lausumat; se tosiseikka, että eräät poliitikot ovat palauttaneet KMS:ltä saamansa rahat (miksi, jos kaikki on ollut laillista?); KMS:n yhden sidosryhmän avainhenkilö on sähköpostiviestissään ilmoittanut, että ”päähallituspuolue keskustan johto on saatu lobatuksi heidän puolelleen. Liikemiesten tavoitteena on estää lain tulkinnan muutos, joka vaikeuttaisi liiketilojen rakentamista”; pääministerin blogimerkintä; pääministerin esiintymiset KMS:n takana olevien taustahenkilöiden tai heidän firmojen tilaisuuksissa; avainpoliitikkojen, ministerien ja kansanedustajien tekemä hakemus vuorineuvoksen arvonimen myöntämiseksi KMS:n taustahenkilölle; jne jne.
KK:lle vuorineuvoksen arvonimeä ovat esittäneet seuraavat poliitikot, ministerit tai kansanedustajat, jotka ovat saaneet KMS-rahaa (ongelmana on paitsi KMS-raha myös se seikka, että KK kuuluu KMS:n taustavoimiin): IK, ex-ulkoministeri, kok; MP, elinkeinoministeri, kesk; PL, ympäristöministeri, kesk; HM, ex-kuntaministeri, kesk; LH, sosiaali- terveysmin., kesk; SN, puhemies, kok; JH, puolustusministeri, kok; ja MT, kansanedustaja, kok. (Arvonimiesitys oli tehty vain muutama päivä viime eduskuntavaalien jälkeen, 23.3.2007. Tuolloin ministereitä olivat arvonimeä esittäneistä ministerit P, L, M ja H.)
Mainitut ministerit, kansanedustajat tai poliitikot ovat siis saaneet KMS-rahaa, jonka takana on ollut muun muassa KK eli henkilö, jolle sanotut ministerit, kansanedustajat tai poliitikot ovat olleet hakemassa vuorineuvoksen arvoa. On perusteltuja syitä epäillä, että kysymyksessä on ollut sellainen etu, jota rikoslain lahjuksia koskevissa säännöksissä tarkoitetaan. Menettely on ainakin kysymyksessä olevien ministerien osalta ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. On siis perusteltua syytä epäillä, että asiassa on kysymys rikoslain vastaisesta menettelystä.
Eikö olisi jo aika asianomaisten viranomaisten ja laillisuusvalvojien toimia?
KMS-tapauksessa on ilmennyt seuraavaa:
KMS ry on perustettu pienehkön liikemiespiirin toimesta Keskustan puoluetoimistossa, puolueen puoluesihteerin työhuoneessa Keskustan palkatun puoluetoimitsijan tieten ja myötävaikutuksella. On käynyt ilmi, että kyseisen liikemiespiirin tarkoituksena on ollut vaikuttaa siihen, että vuoden 2007 eduskuntavaalien tuloksena maahan saataisiin porvarienemmistöinen eduskunta ja hallitus. KMS on kanavoinut rahallista tukea erityisesti Keskustan ja Kokoomuksen poliitikoille sekä suurimmassa mitassa Keskustan edustajille. KMS:n taustavaikuttajien tavoitteena on ollut muun ohella saada taloudelliselle ja yritystoiminnalleen sekä taloudellisille ja yritystavoitteilleen keskustan tuki. Tätä osoittaa osaltaan toimitusjohtaja AM:n valtamedian raportoima sähköpostiviesti 27 liikemiehelle. Notorisesti tunnettu asia on myös pääministerin hyvät suhteet KMS:n taustavaikuttajaan, toimitusjohtaja KK:hon. KK:lle ovat monet KMS-rahaa saaneet poliitikot esittäneet vuorineuvoksen arvonimen myöntämistä heti vuoden 2007 vaalituloksen selvittyä. Varsin ongelmalliseksi asian tekee se, että arvonimiesityksen tekijöinä on ollut ministereitä eli rikoslaissa tarkoitettuja virkamiehiä. Tällä seikalla on relevanssia rikoslaissa tarkoitetun lahjuksen antamista ja ottamista in casu harkittaessa.
Asiassa esillä oleva selvitys sisältää perusteltuja syitä epäillä, että KMS-tapaukseen liittyy epäasiallista vaikuttamista ja mahdollisesti jopa lahjontaa. Tarkoituksena on selvästi ollut vaikuttaa suurella rahalla, suurelta yleisöltä ja medialta salassa, vuoden 2007 vaalitulokseen ja senjälkeiseen hallitusratkaisuun. (Tarkoitus on onnistunut täysimääräisesti.) On todennäköisiä syitä epäillä, että KMS-tapauksessa on tarkoitettu toimia ja menetellä tavalla, joka on vastoin perustuslain demokratia-säännösten henkeä ja kirjainta. On perusteltua syytä epäillä, että asiassa on loukattu myös rikoslain lahjontaa koskevia säännöksiä.
Edellä mainituilla perusteilla asianomaisilla viranomaisilla ja laillisuusvalvojilla on syytä selvittää, onko ja missä määrin vallitsevaa lainsäädäntöä (perustuslaki, rikoslaki, verolait, rahankeräyslaki, yhdistyslait) rikottu joko KMS ry:n (ja sen taustahenkilöiden) toimesta ja / tai KMS-rahaa saaneiden ministerien ja kansanedustajien toimesta.
Poliisilla on aihetta ryhtyä tutkimaan KMS:n ’vaalitukea’ ja mahdollista muuta rahallista tukea saaneiden poliitikkojen ja heidän rahoittajiensa yhteyksiä. Tässä yhteydessä viitattakoon edellä olevan lisäksi Rovaniemen tapauksiin, joissa tukea saaneet poliitikot ovat – esteellisinä - olleet tekemässä heidän rahoittajiaan koskevia kaavapäätöksiä.
Eduskunnan oppositioryhmillä on perusteltua syytä vaatia pääministeriltä ilmoitusta KMS-tapauksesta. Käytettävissä on myös perustuslaissa tarkoitettu muistutus. Yksittäisen kansanedustajan ja yksittäisen kansalaisen käytettävissä on selvityspyynnön tekeminen Valtionuvoston oikeuskanslerille.
On selvää, että tapaus KMS täyttää myös kaikki ne kriteerit, jotka tekevät asiasta tutkivan journalismin luonnollisen tutkimuskohteen. (Mutta haluaako tai kykeneekö suomalainen valtamedia tarvittavaan selvitykseen vai laulaako valtamediamme muun valtaeliitin osoittamia lauluja?)
Tapaus KMS on räikeä esimerkki demokratian kriisistä. Valitsijoilla on oikeus vaalitulokseen, joka rakentuu ennalta ilmaistuille, julkilausutuille tavoitteille ilman salaisia sopimuksia ja ilman hämärää rahaa.
Onko KMS-tapauksessa kysymys ’jäävuoren huipusta’? Tuohon kysymykseen annettava myöntävä vastaus näyttäisi saavan tukea muun muassa verohallinnon harmaan talouden asiantuntijan Markku Hirvosen julkisuudessa esittämistä ajatuksista (ks. esimerkiksi HS 6.6.2008: Syyttäjät: Poliitikot velttoilevat tahallaan pimeän työn torjunnassa). ”Helsingin syyttäjänviraston talousrikosasioita hoitavat syyttäjät ovat kyllästyneet hallituksen toimettomuuteen harmaan talouden torjunnassa. - Syyttäjien mukaan poliitikot istuvat joutilaina, vaikka rakennusalaa riivaava pimeän työvoiman käyttö ja kuittikauppa saataisiin kitkettyä verojärjestelmää muuttamalla. - Syyttäjien mielestä rakennusalalla pitää siirtyä käännettyyn arvonlisäveroon ja vaatia yrityksiltä ilmoitus käytetyistä urakoitsijoista neljä kertaa vuodessa. - "Kuittikauppajutut lisääntyvät koko ajan. Tuntuu hullunkuriselta, ettei mitään tehdä, kun miettii miten paljon resursseja poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos joutuvat niihin käyttämään", kihlakunnansyyttäjä Otto Jämsén toteaa. - "Nytkin oikeudessa on juttu, jossa vastaajia on satakunta ja jonka käsittely kestää yhdeksän kuukautta. Se on pahimmanlaatuista byrokratiaa." - Sisäministeriön selvityksen mukaan jo yli puolet poliisin talousrikostutkijoista syynää rakennusyritysten kuittikauppaa. Huhtikuussa tutkittavana oli 142 juttua, joita penkoi yhteensä 146 tutkijaa ja tutkinnanjohtajaa, enemmän kuin esimerkiksi Kuopion poliisilaitoksella on poliiseja. - Rakennusalalta jää vuodessa maksamatta noin 130 miljoonaa euroa arvonlisäveroja, jotka voitaisiin saada kerättyä verojärjestelmää muuttamalla. - "Poliitikoita ei kiinnosta. Heidän ei ole tarkoituskaan reagoida", Jämsén valittaa. - Syyttäjät vetoavat poliitikkoihin Helsingin Sanomille lähettämässään avoimessa kirjeessä. He kertovat viestittäneensä aluksi suoraan päättäjille, mutta turhaan. - Vastausten kirjoa kuvaavat tokaisut "pitäähän sitä rikollisuutta vähän olla" ja "kiitoksia viestistä". - (…) - Valtiovarainministeriön harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen ei usko ministeriön toimien riittävän. - Hän mukaansa tehotarkastuksia ei saada edes tehtyä, sillä verottaja tarvitsee niihin poliisin apua. Tarkastettavat kohteet kun ovat järjestäytyneen rikollisuuden ytimessä. Poliisi taas ei jouda auttamaan, sillä tutkijat ovat jo omien kuittikauppajuttujensa kimpussa. - Arvolisäverojärjestelmän muuttaminenkaan ei poistaisi harmaata taloutta, mutta se vähentäisi siitä yhteiskunnalle koituvia tappioita. Myös rikollisten saama hyöty pienisi. - "Tätä on ehdotettu jo kymmenen vuotta, mutta järjestelmän muuttaminen on kilpistynyt elinkeinoelämään ja valtiovarainministeriöön. Tulos on, että yhteiskunta antaa suoraan tukirahaa järjestäytyneelle rikollisuudelle." - "Tässä miettii pakosta, mikä on todellinen syy vastustamiseen", Hirvonen toteaa. "Ainakin suurimmat vaalituen antajat ovat niitä yrityksiä, jotka hyötyvät pimeän työvoiman mahdollistamasta halvasta rakentamisesta."
Johdatusta aiheeseen:
Suomen perustuslaki: 2 §:n 1 momentin mukaan ”[v]altiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Saman pykälän 3 momentin mukaan ”[j]ulkisen vallan käytön tulee perustua lakin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”.
”Perustuslain 2 §:n 3 momentti edellyttää, että kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Säännös sisältää muun muassa vaatimuksen siitä, että julkisen tehtävän hoitamiseen eivät vaikuta siihen kuulumattomat vieraat vaikuttimet. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu sekin, että julkisia tehtäviä hoitavien toiminta näyttää myös ulospäin uskottavasti sellaiselta, että
sitä eivät uhkaa mainitunlaiset vieraat vaikuttimet” (Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 2691/2005, 28.8.2006 dnro 2691/4/05).
On tunnustettu ja selvitetty tosiasia, että lukuisat ministerit ja kansanedustajat ovat menetelleet ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain (vaalirahoituslaki; 414/2000) säännösten vastaisesti. Asian on aluksi tunnustanut kansanedustaja Timo Kalli. Tämän jälkeen on ilmennyt, että monet muutkin poliitikot (ministerit ja kansanedustajat) ovat menetelleet vaalirahoituslain vastaisesti. On siis kiistattomasti selvitetty, että mainitut ministerit ja poliitikot ovat rikkoneet paitsi vaalirahoituslakia myös Suomen perustuslain säännösten kirjainta ja henkeä.
Rikoslaki: 16 luku (24.7.1998/563) Rikoksista viranomaisia vastaan
13 § (12.7.2002/604) Lahjuksen antaminen
Joka virkamiehelle lupaa, tarjoaa tai antaa hänen toiminnastaan palvelussuhteessa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lahjuksen antamisesta tuomitaan myös se, joka virkamiehen toiminnasta palvelussuhteessa lupaa, tarjoaa tai antaa 1 momentissa tarkoitetun lahjan tai edun toiselle.
14 § (24.7.1998/563) Törkeä lahjuksen antaminen
Jos lahjuksen antamisessa
1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan
palvelussuhteessa velvollisuuksiensa vastaisesti lahjojaa tai toista
huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
aiheuttaen tai
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen antaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä,
rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta vankeuteen
vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
14 a § (12.7.2002/604) Lahjuksen antaminen kansanedustajalle
Joka kansanedustajalle lupaa, tarjoaa tai antaa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun oikeudettoman edun, jotta tämä edun vuoksi edustajantoimessaan menettelisi jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, on tuomittava lahjuksen antamisesta kansanedustajalle sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
18 § (12.7.2002/604) Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Lahjuksen antamiseen, törkeään lahjuksen antamiseen ja lahjuksen
antamiseen kansanedustajalle sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.
40 LUKU (8.9.1989/792) Virkarikoksista (12.7.2002/604)
1 § (12.7.2002/604) Lahjuksen ottaminen
Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin
aloitteen sellaisen edun saamiseksi,
2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään
vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa
palvelussuhteessa, taikka
3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai
tarjouksen siitä,
hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen
enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta myös, jos hän
toiminnastaan palvelussuhteessa hyväksyy 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen
tai tarjouksen siitä.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa
hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
2 § (12.7.2002/604) Törkeä lahjuksen ottaminen
Jos lahjuksen ottamisessa
1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.
3 § (12.7.2002/604) Lahjusrikkomus
Jos virkamies itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin
aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy
sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta
viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava, jollei tekoa
ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena,
lahjusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi
4 § (12.7.2002/604) Lahjuksen ottaminen kansanedustajana
Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
ja lupaa toimia edun vuoksi edustajantoimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
kuukaudeksi.
Huomautus: Muun ohella ministerit ovat rikoslaissa tarkoitettuja virkamiehiä.
Kehittyvien maakuntien Suomi ry (KMS)
KMS on joulukuussa 2006 perustettu yhdistys, joka on rekisteröity Vaasassa 18.1.2007. Sen tavoite on "ylläpitää Suomen maakuntien vetovoimaisuutta, aktivoida kansalaiskeskustelua ja lisätä äänestysaktiivisuutta". Yhdistys on tukenut vuoden 2007 eduskuntavaaleissa monia poliitikkoja. Ilta-Sanomien mukaan 30 kansanedustajaa on ilmoittanut itse saaneensa vaalitukea yhdistykseltä.
KMS on julkaissut listan tukemistaan ehdokkaista toukokuun 2008 lopulla. Se on ilmoittanut tukeneensa eduskuntavaalien 2007 ehdokkaita 406.000 eurolla, mutta ehdokkaat ovat itse toukokuun 2008 loppuun mennessä, täydennetyin ilmoituksin päässeet vain 350.000 euron yhteistukisummaan. Eroa on siis edelleen 56.000 euroa.
Kiinnostus vaalirahoitukseen syntyi toukokuussa 2008 Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin ilmoitettua televisiohaastattelussa rikkovansa tietoisesti vaalirahoituslakia, koska siitä ei ollut määritelty laissa rangaistusta. Huomiota on herättänyt yhdistykseltä rahoitusta saaneen pääministerin asettuminen näkyvästi tukemaan yhdistyksen taustahahmon liikemies TS:n Ideapark-hanketta Vihtiin. Lisäksi vaalirahoitusta saaneista ainakin SN, JH, MT, IK, PL ja HM ovat olleet hakemassa KK:lle vuorineuvoksen arvonimeä.
On ilmennyt perusteltua syytä epäillä, että KMS:n toiminnassa on piirteitä (1) lahjusten antamisesta ja / tai ottamisesta; ja / tai (2) lahjusten antamisesta kansanedustajille ja / tai lahjusten ottamisesta kansanedustajana; ja / tai (3) lahjusrikkomuksista.
Ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetussa laissa (vaalirahoituslaki; 414/2000) säädetään ehdokkaan vaalikampanjan rahoituksen (vaalirahoitus) ilmoittamisesta muun ohella
eduskuntavaaleissa. Lain tarkoituksena on vaalirahoituksen avoimuuden lisääminen ehdokkaiden mahdollisten sidonnaisuuksien selvittämiseksi (ks. lain 1 §). Vaalirahoituksella tarkoitetaan siis 'vaalikampanjan rahoitusta'. Saman lain 4 §:n mukaan vaalirahoituksesta on ilmoitettava muun ohella eduskuntavaaleissa oikeusministeriölle "kahden kuukauden kuluessa vaalien tuloksen vahvistamisesta".
Vuoden 2007 eduskuntavaalien tulos vahvistettiin 21.3.2007. Mainittu ilmoitus oli siis tehtävä viimeistään maanantaina 21.5.2007. Mediatietojen mukaan (ks. esim. IS 7.6.2008, s. 6) kansanedustajat ovat - tavalla tai toisella - saaneet rahaa KMS:ltä ainakin 27.3.2007 ja
24.5.2007.
Torstaina 24.5.2007 tapahtuneet maksut on siis suoritettu vaalirahoituslain 4 §:ssä säädetyn määräajan päätyttyä. Tämän voi katsoa merkitsevän, ettei kansanedustajille 24.5.2007 maksettuja rahoja voida edes teoriassa katsoa vaalirahoituslaissa tarkoitetuksi 'ehdokkaan vaalikampanjan rahoitukseksi'. Lieneekin perusteltua syytä epäillä, että kysymys on ollut joko asianomaisten kansanedustajien 'palkitsemisesta' tai heidän lahjomisestaan toimimaan Eduskunnassa tai Hallituksessa rahoittajille mieluisalla tavalla.
Mikäli kysymys kansanedustajille 24.5.2007 annettujen rahojen osalta ei ole ollut lahjuksen antamisesta, herää kysymys, mistä sitten on ollut kysymys. Ihanko vain pyyteettömistä lahjoista? Ja onko siinä tapauksessa kyseisistä lahjoista, sikäli kuin ne ovat ylittäneet 3.999 euroa, maksettu lahjansaajien suoritettavat lainmukaiset verot?
Mediatietojen mukaan (ks. esim. IS 7.6.2008, s. 6) KMS:n toimesta pantiin ainakin 57.000 euroa maksuun, kun vaalitulos oli selvä. Samojen tietojen mukaan ainakin seuraavat kansanedustajat saivat KMS:ltä tukea 24.5.2007: AK (5.000 euroa), JK (5.000 euroa), JK (5.000 euroa), HM (5.000 euroa), MP ja PV (5.000 euroa).
Asiassa hankitun viranomaisselvityksen mukaan KMS:lle ei ole myönnetty rahankeräyslaissa tarkoitettua rahankeräyslupaa.
Jos ja kun kysymys ei ole ollut ehdokkaan vaalikampanjan rahoituksesta, kysymys on ollut muusta rahoituksesta ja muista 'lahjoista'. Noita 'lahjarahoja' on kerätty eri tahoilta. On outoa, ellei kyseinen
rahankeräys kuulu rahankeräyslain piiriin? Kyseinen toimintahan on selvästi äärimmäisen laskelmoitua toimintaa, johon rahaa on kerätty eri tahoilta tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Kysymys ei ole ollut mistään spontaaneista lahjoituksista. KMS:ää tuskin voidaan pitää varsinaisena 'yleishyödyllisenä yhdistyksenä', koska tarkoitus on selvästikin ollut saada asianomaiselle liikemiespiirille henkilökohtaista ja firmakohtaista etua poliitikkoja, kansanedustajia ja poliittista järjestelmää hyväksi käyttäen.
Tässä yhtydessä voidaan viitata seuraavaan uutiseen: "Valtiovarainministeriön harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen arvioi Nelosen uutisille, että vaalirahojen maksamisessa on piirteitä
vaikuttamisyrityksistä. Muodollisesti useille kansanedustajille jaetun vaalituen kohdalla ei voida puhua lahjonnasta, mutta käytäntö on Hirvosen mielestä toinen." Sitaatti on paljon puhuva. Voidaan siis arvioida, ettei kysymys muodollisesti ole lahjonnasta MUTTA kylläkin käytännössä. Hirvosen lausuma lienee mahdollista ymmärtää siten, että kysymys on ollut lahjonnasta de facto. Tällä seikalla tulisi tietysti olla oikeudellisia (niin vero-oikeudellisia kuin rikosoikeudellisiakin) seuraamuksia ja sanktioita.
Lisäksi ainakin seuraavat indisiot viitannevat siihen, että KMS:n ja sen päätoimijoiden ja 'sidosryhmien' toiminnassa on ollut kysymys eräänlaisten lahjusten antamisesta poliitikoille ja kansanedustajille (lisäksi KMS:n ja siltä rahaa saaneiden poliitikkojen toiminnassa on
piirteitä veronkierrosta): KMS:n toiminnan ja 'vaalirahoituksen' salailu; KMS:n intressipiiriin kuuluvien liikemiesten kontaktit avainpoliitikkoihin; eräiden KMS:n intressipiirien liikemiesten
talousrikostausta; KMS:n intressipiirien verojen maksamatta jättäminen ja verojen makaminen vasta (ja heti), kun asia on tuotu median toimesta julkisuuteen; KMS:ltä rahaa saaneiden poliitikkojen peittely ja salailu; pääministerin 'tietämättömyys', kiertely ja monet toisensa kumoavat
lausumat; se tosiseikka, että eräät poliitikot ovat palauttaneet KMS:ltä saamansa rahat (miksi, jos kaikki on ollut laillista?); KMS:n yhden sidosryhmän avainhenkilö on sähköpostiviestissään ilmoittanut, että ”päähallituspuolue keskustan johto on saatu lobatuksi heidän puolelleen. Liikemiesten tavoitteena on estää lain tulkinnan muutos, joka vaikeuttaisi liiketilojen rakentamista”; pääministerin blogimerkintä; pääministerin esiintymiset KMS:n takana olevien taustahenkilöiden tai heidän firmojen tilaisuuksissa; avainpoliitikkojen, ministerien ja kansanedustajien tekemä hakemus vuorineuvoksen arvonimen myöntämiseksi KMS:n taustahenkilölle; jne jne.
KK:lle vuorineuvoksen arvonimeä ovat esittäneet seuraavat poliitikot, ministerit tai kansanedustajat, jotka ovat saaneet KMS-rahaa (ongelmana on paitsi KMS-raha myös se seikka, että KK kuuluu KMS:n taustavoimiin): IK, ex-ulkoministeri, kok; MP, elinkeinoministeri, kesk; PL, ympäristöministeri, kesk; HM, ex-kuntaministeri, kesk; LH, sosiaali- terveysmin., kesk; SN, puhemies, kok; JH, puolustusministeri, kok; ja MT, kansanedustaja, kok. (Arvonimiesitys oli tehty vain muutama päivä viime eduskuntavaalien jälkeen, 23.3.2007. Tuolloin ministereitä olivat arvonimeä esittäneistä ministerit P, L, M ja H.)
Mainitut ministerit, kansanedustajat tai poliitikot ovat siis saaneet KMS-rahaa, jonka takana on ollut muun muassa KK eli henkilö, jolle sanotut ministerit, kansanedustajat tai poliitikot ovat olleet hakemassa vuorineuvoksen arvoa. On perusteltuja syitä epäillä, että kysymyksessä on ollut sellainen etu, jota rikoslain lahjuksia koskevissa säännöksissä tarkoitetaan. Menettely on ainakin kysymyksessä olevien ministerien osalta ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. On siis perusteltua syytä epäillä, että asiassa on kysymys rikoslain vastaisesta menettelystä.
Eikö olisi jo aika asianomaisten viranomaisten ja laillisuusvalvojien toimia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
muuta tarvitse lisätä.
Voit joutua vielä syytteeseen virkamiesten syyttelystä. Nuo kaikki asiat on jo luettu iltapäivälehtien juoruosastoista. Luen niitä itsekin, mutta vastuu on lukijalla, kuinka vakavasti jutut uskoo.
Tätä se porvarihallitus MYÖS tiesi.