Kuten vallan hyvin tiedetään, Yhdysvallat korostaa jatkuvasti asemaansa koko maailman johtavana demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen lippulaivana, edelläkävijänä näissä asioissa.
Siellä missä on ihmisoikeuksien loukkauksia, kuten demokratiavajetta, sananvapauden tukahduttamista, poliittista tai uskonnollista painostamista, perusteettomia pidätyksiä, kidutusta tai murhaamista, kuullaan myös ankaraa kritiikkiä Yhdysvaltain taholta. Paitsi silloin, jos edellä mainitut ilmiöt on havaittavissa Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten toiminnan puitteissa.
Viimeksi tämän vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kongressin molemmat kamarit eli sekä senaatti että edustajainhuone hyväksyivät lain, joka kieltäisi "waterboarding"-kidutusmenetelmän sekä muiden julmien "kuulustelu"-menetelmien käytön. Maaliskuussa maailman valistunein, demokraattisin, inhimillisin ja oikeudenmukaisin johtaja päätti käyttää veto-oikeuttaan ja kumosi edustamansa tasavallan kansanedustajalaitoksen säätämän lain; sillä se olisi mitä ilmeisimmin hänen mielestään voimaan tullessaan vaarantanut demokratian ja ihmisoikeuksien toteuttamisen. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on "waterboarding".
http://www.mindfully.org/Reform/2005/Waterboarding-Definition-Wikipedia24dec05a.jpg
Kuten oheisesta, vuodelta 1556 peräisin olevasta puupiirroksesta nähdään, "waterboarding"-kidutus on pitkään käytössä ollut menetelmä, joka muun muassa ankarasta demokratiavajeesta kärsivissä sodanvastaisissa pohjoismaissa, kuten Suomessa, on virheellisesti katsottu aikansa eläneeksi tavaksi saada kuulusteltavilta tarpeellisia tietoja.
Menetelmä, joka aiheuttaa "vastaushalukkaaksi saatettavalle keskustelukumppanille" sekä hukkumisen tunteen että oksennusreaktioita, on ollut käytössä muiden käyttäjien muassa niin keskiajalla toimintansa aloittaneella Espanjan inkvisitiolla kuin toisen maailmansodan aikaisella keisarillisen Japanin Kempeitailla ja natsi-Saksan Gestapolla.
Sanomattakin lienee selvää, että toisen maailmansodan aikaisista toimijoista ne, jotka käyttivät "waterboarding"-kidutusmenetelmää liittoutuneisiin vankeihin, katsottiin syyllisiksi Geneven sopimuksen vastaisiin, rikollisiin tekoihin. Ja sanomattakin lienee selvää, että tänäkin päivänä "liittoutuneet", siis Yhdysvaltain johtaman löyhän ja hajoavan liittouman edustajat katsovat, että heidän sotilaidensa tulee sotilaallisessa toiminnassa vangeiksi jäätyään saada Geneven sopimuksen mukainen kohtelu.
Geneven sopimusten yleiset periaatteisiin kuuluu, että:
-tarpeetonta kärsimystä on vältettävä;
-sodankäyntimenetelmiä on rajoitettu;
-tehdään ero taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä;
-lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä pitää suojella (mm. suojamerkin kunnioitus);
-kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus valvoa periaatteiden toteutumista.
Mitä näihin yleisiin periaatteisiin tulee, niin otsikointini mukaisesti Yhdysvallat on totisesti, totisesti minä sanon, näiden periaatteiden venyttäjänä todellinen edelläkävijä; sillä Yhdysvaltojen toiminnassa havaintojen valossa:
-ei vältetä tarpeetonta kärsimystä;
-ei tehdä eroa taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä.
Olipa henkilö sitten todistettavasti sotatoimissa vangiksi jäänyt ihminen, jolle on päätetty olla antamatta Geneven sopimuksen sotavangeille suoma suoja tai sitten vain joku, joka on ollut väärässä paikassa väärään aikaan, on etenkin Afganistanista tai Irakista saattanut päästä tutustumaan Guantánamon sotilastukikohdan vankilan inhimillisiin oloihin - ja "waterboarding"-kidutukseen. Vuoden 2002 alusta lähtien tukikohdassa on säilytetty yhteensä 770 "al-Qaida- ja Taliban-vankia", jotka edustavat 42:n eri maan kansalaisuuksia. Tämän vuoden toukokuussa vankeja oli enää 270. Vangituista vain muutamaa on oikeudessa syytettykin jostain, eikä vain huvin vuoksi pidetty vankeudessa ja kidutettavina. Vankien valtaosa, puolisentuhatta, on olleet kuukausia tai jopa vuosia täysin perusteettomasti yleisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien tai kansainvälisen lain ulkopuolella, kahlittuina ja kidutettuina. Yhdysvallat, kahlitsija ja kiduttaja, on näin ollen demokratian ja ihmisoikeuksien edelläkävijä vailla vertaa! Halleluja! Siunatkoon Jumala Amerikkaa!
Siellä missä on ihmisoikeuksien loukkauksia, kuten demokratiavajetta, sananvapauden tukahduttamista, poliittista tai uskonnollista painostamista, perusteettomia pidätyksiä, kidutusta tai murhaamista, kuullaan myös ankaraa kritiikkiä Yhdysvaltain taholta. Paitsi silloin, jos edellä mainitut ilmiöt on havaittavissa Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten toiminnan puitteissa.
Viimeksi tämän vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kongressin molemmat kamarit eli sekä senaatti että edustajainhuone hyväksyivät lain, joka kieltäisi "waterboarding"-kidutusmenetelmän sekä muiden julmien "kuulustelu"-menetelmien käytön. Maaliskuussa maailman valistunein, demokraattisin, inhimillisin ja oikeudenmukaisin johtaja päätti käyttää veto-oikeuttaan ja kumosi edustamansa tasavallan kansanedustajalaitoksen säätämän lain; sillä se olisi mitä ilmeisimmin hänen mielestään voimaan tullessaan vaarantanut demokratian ja ihmisoikeuksien toteuttamisen. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on "waterboarding".
http://www.mindfully.org/Reform/2005/Waterboarding-Definition-Wikipedia24dec05a.jpg
Kuten oheisesta, vuodelta 1556 peräisin olevasta puupiirroksesta nähdään, "waterboarding"-kidutus on pitkään käytössä ollut menetelmä, joka muun muassa ankarasta demokratiavajeesta kärsivissä sodanvastaisissa pohjoismaissa, kuten Suomessa, on virheellisesti katsottu aikansa eläneeksi tavaksi saada kuulusteltavilta tarpeellisia tietoja.
Menetelmä, joka aiheuttaa "vastaushalukkaaksi saatettavalle keskustelukumppanille" sekä hukkumisen tunteen että oksennusreaktioita, on ollut käytössä muiden käyttäjien muassa niin keskiajalla toimintansa aloittaneella Espanjan inkvisitiolla kuin toisen maailmansodan aikaisella keisarillisen Japanin Kempeitailla ja natsi-Saksan Gestapolla.
Sanomattakin lienee selvää, että toisen maailmansodan aikaisista toimijoista ne, jotka käyttivät "waterboarding"-kidutusmenetelmää liittoutuneisiin vankeihin, katsottiin syyllisiksi Geneven sopimuksen vastaisiin, rikollisiin tekoihin. Ja sanomattakin lienee selvää, että tänäkin päivänä "liittoutuneet", siis Yhdysvaltain johtaman löyhän ja hajoavan liittouman edustajat katsovat, että heidän sotilaidensa tulee sotilaallisessa toiminnassa vangeiksi jäätyään saada Geneven sopimuksen mukainen kohtelu.
Geneven sopimusten yleiset periaatteisiin kuuluu, että:
-tarpeetonta kärsimystä on vältettävä;
-sodankäyntimenetelmiä on rajoitettu;
-tehdään ero taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä;
-lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä pitää suojella (mm. suojamerkin kunnioitus);
-kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus valvoa periaatteiden toteutumista.
Mitä näihin yleisiin periaatteisiin tulee, niin otsikointini mukaisesti Yhdysvallat on totisesti, totisesti minä sanon, näiden periaatteiden venyttäjänä todellinen edelläkävijä; sillä Yhdysvaltojen toiminnassa havaintojen valossa:
-ei vältetä tarpeetonta kärsimystä;
-ei tehdä eroa taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä.
Olipa henkilö sitten todistettavasti sotatoimissa vangiksi jäänyt ihminen, jolle on päätetty olla antamatta Geneven sopimuksen sotavangeille suoma suoja tai sitten vain joku, joka on ollut väärässä paikassa väärään aikaan, on etenkin Afganistanista tai Irakista saattanut päästä tutustumaan Guantánamon sotilastukikohdan vankilan inhimillisiin oloihin - ja "waterboarding"-kidutukseen. Vuoden 2002 alusta lähtien tukikohdassa on säilytetty yhteensä 770 "al-Qaida- ja Taliban-vankia", jotka edustavat 42:n eri maan kansalaisuuksia. Tämän vuoden toukokuussa vankeja oli enää 270. Vangituista vain muutamaa on oikeudessa syytettykin jostain, eikä vain huvin vuoksi pidetty vankeudessa ja kidutettavina. Vankien valtaosa, puolisentuhatta, on olleet kuukausia tai jopa vuosia täysin perusteettomasti yleisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien tai kansainvälisen lain ulkopuolella, kahlittuina ja kidutettuina. Yhdysvallat, kahlitsija ja kiduttaja, on näin ollen demokratian ja ihmisoikeuksien edelläkävijä vailla vertaa! Halleluja! Siunatkoon Jumala Amerikkaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
"USA:n vankikidutus on paljastumassa järjestelmälliseksi
Yhdysvaltojen senaatti on saanut lisäselvityksiä kidutuksen käytöstä Guantánamon vankileirissä ja muissa Yhdysvaltojen pidätyskeskuksissa vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen.
Selvityksistä paljastuu, että julkisuudessa lähes tuntematon koulutusyksikkö oli luovuttanut sotilaille listan kuulustelutekniikoista. Listalla olivat mm. unen riistäminen, nöyryytys, kivuliaat asennot, vankien pelottelu koirilla ja valehukuttaminen. Näitä menetelmiä käytettiin Guantánamon vankileirissä Kuubassa sekä Abu Ghraibin vankilassa Irakissa.
Senaatin armeijakomitean puheenjohtaja Carl Levin kertoi, että jo lokakuussa 2002 Keskustiedustelupalvelu CIA:n kouluttaja oli sanonut Guantánamon henkilökunnalle, että "kidutus on vain oivaltamista. Silloin, jos vanki kuolee, on tehty jotain väärin".
Levin sanoi uusimpien tietojen vahvistavan, että kidutus ei ollut vain muutamien sotilaiden omavaltaista toimintaa, vaan järjestelmällistä politiikkaa, jolla Yhdysvaltojen hallitus yritti saada nopeasti ja agressiivisesti tietoja vangeilta.
Levin sitoi julmat kuulustelutekniikat entiseen puolustusministeriin Donald Rumsfeldiin, joka oli Yhdysvaltojen puolustusministeri vuodesta 2001 vuoteen 2006."
http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id93908.html
On erittäin valitettavaa, että maailman johtavana "demokratian, yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien suojelijana" profiloitumaan pyrkivä valtakunta on yksi 2000-luvun suurimmista "suojelemiensa" ilmiöiden vihollisista.
Kaksi aloitettua sotaa, joista toinen valheellisin "perustein" ja ilman provokaatiota, järjestelmällinen itse noudatettavaksi vaatimien sopimusten vastainen toiminta muun muassa kidutuksen saralla, demokraattisesti valitun kansanedustuslaitoksen lainsäädäntövallan mitätöinti yhden henkilön veto-oikeudella - objektiivisen tarkastelun valossa tekopyhyyden kiistattomasti osoittava lista on armotonta luettavaa. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
Ja loppukaneettina muistettakoon eräs keskustelu:
Donald Rumsfeld (ennen sotaa): "Meillä on kiistattomia todisteita siitä, että Saddam Husseinilla on hallussaan joukkotuhoaseita."
Toimittaja: "Sanoitte ennen sotaa, että teillä on todisteita joukkotuhoaseista."
Rumsfeld: "Enkä sanonut."
Toimittaja: "Kyllä sanoitte. Ja sen videoitu."
Rumsfeld: "No, siinä tapauksessa ette vain ymmärtäneet, mitä tarkoitin."
Muun muassa Donald Rumsfeldin julkilausumat ovat "perusteita" Yhdysvaltain toimille. Sanomattakin on selvää, että järjestelmällistä kidutusta harjoittava "ihmisoikeusasioiden edelläkävijä" on erityisen vahvoilla, kun tarkastellaan toiminnan perusteltavuutta ja sitä, miten vahvat moraaliset oikeudet harjoitetun toiminnan perusteella Yhdysvalloilla on kritisoida muiden toimintaa.
Miksi ihmisoikeuksien "edelläkävijä" ei toimi puheidensa mukaisesti? Silloinhan sen pitäisi palauttaa Amerikka takaisin intiaaneille.
Itse asiassa, "ihmisoikeuksien edelläkävijä" nimenomaan toimii "puheistansa" ainakin itsenäisyysjulistuksensa hengessä, kun se ei palauta alkuperäisväestölle oikeuksia jo vuosituhansia asuttamiinsa maihin. Seuraavaksi kirjoitan oheen pienen otteen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta alkuperäisellä ulkomaankielellä. Siinä viitataan sanalla "He" silloiseen (vuonna 1776 brittejä hallinneeseen) kuninkaaseen.
"He has excited domestic Insurrections amongst us, and has endeavoured to bring on the Inhabitants of our Frontiers, the merciless Indian Savages, whose known Rule of Warfare, is an indistinguished Destruction, of all Ages, Sexes and Conditions."
Kuten havaitaan, koruttoman rasistinen ja muutenkin kaikin puolin halveksuva asenne Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöön on perua jo 232 vuoden takaa. Tämä asenne on läsnä tänäänkin, vaikka toisaalta täytyy myöntää, että maassa näinä päivinä pienimuotoisesti harjoitetun objektiivisen historiantulkinnan valossa muidenkin kuin maan alkuperäisväestöjen edustajien on katsottu syyllistyneen raakalaismaiseen toimintaan. Sitä nyt lienee turha odottaakaan, että Yhdysvallat ikinä myöntäisi valtion muodostuneen nykyisekseen fanaattisten uskovaisten "valkoisen ylivallan" edustajien toteuttaman, harvinaisen tehokkaan ja törkeän etnisen puhdistuksen päätteeksi. Mutta numerot puhuvat armotonta kieltään: Yhdysvaltain alueella asuneista ennen siirtomaaherrojen kukkoilua 100% oli alkuperäiskansojen edustajia; tänä päivänä lukema on lähtökohtaisesti alle prosentin luokkaa, ellei sitten puhuta Alaskan tapaisesta erikoisesta tapauksesta, jossa alkuperäisväestöjen edustus on jäänyt "jopa" 17 prosenttiin. Armotonta mutta totta. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
"Kaiken otti mies valkoinen. Paljon lupasi hän niin, mutta yhden piti vaan: ottaa lupasi hän intiaanin maan". Jotenkin noin meni Jukka Kuoppamäen yksi laulu. Se ainoa pidetty lupaus meni "puheiden" mukaisesti. Kuitenkin Setä Samuli sädekehä päänsä päällä moralisoi muuta maailmaa.
Myös moni EU-maa tuntuu uhohtaneen siirtomaa-aikaisen historiansa. Ne asiat, mitä ne nyt moralisoivat, ovat pitkälti niiden itse alulle panumia. Esimerkiksi Amerikan ongelmat alkoivat jo Kolumbuksen aikana.
Tässäpä on alkuperäinen toteamus, johon laulussa viitataan:
"They made us many promises, more than I can remember, but they kept only one; they promised to take our land, and they did."
-Red Cloud
Näillä sanoilla Punainen Pilvi kiteytti jotakuinkin kaikista "valkoisten" alkuperäisväestölle tekemistä lupauksista ne, jotka pidettiinkin. Armotonta mutta totta. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.