Kun ihmiset ottavat kahvikeskustelunsa aiheeksi uskonnot (tai kuoleman, häät, etiikan jne.) niin monesti keskustelu hajautuu puhumiseen uskon asioista ja miksi niin moni ateisti hiljenee tai vaikenee? Ainakin aluksi vaikenee kunnes kuulee tajunnan ja hermojen räjäyttävän kommentin, ja on pakko sanoa jotain.
"Hitler oli ateisti – niin kuin Stalinkin! Ateistit tulisi tappaa siihen missä seisoo, jotta pääsevät Helvettiin mätänemään!"
Kuinka moni poliitikko tai vaikuttaja Suomessa avoimesti myöntää olevansa ateisti? Moni varmaan herjaa että on "ei-uskovainen", mutta harva tekee selvän jaon. Onko se totta, että Suomessakin valehtelemme mielummin siitä ketä oikeasti olemme, kuin olisimme avoimia ja totuuden mukaisia? En tiedä lukuja, mutta voin olla täysin varma siitä, että korkeissa asemissa olevien seassa on paljon ateisteja, eläen vieläkin "Raamatun sisällä".
~CelChan
"Hitler oli ateisti – niin kuin Stalinkin! Ateistit tulisi tappaa siihen missä seisoo, jotta pääsevät Helvettiin mätänemään!"
Kuinka moni poliitikko tai vaikuttaja Suomessa avoimesti myöntää olevansa ateisti? Moni varmaan herjaa että on "ei-uskovainen", mutta harva tekee selvän jaon. Onko se totta, että Suomessakin valehtelemme mielummin siitä ketä oikeasti olemme, kuin olisimme avoimia ja totuuden mukaisia? En tiedä lukuja, mutta voin olla täysin varma siitä, että korkeissa asemissa olevien seassa on paljon ateisteja, eläen vieläkin "Raamatun sisällä".
~CelChan
Vastaukset 6
Vanhimmat
sillä ei ole merkitystä uskooko uskontoon tai poliittiseen aatteeseen , kummatkin perustuu sokeaan uskoon omaan erinnomaisuuteen (raha ja valta).En kuulu mihinkään ryhmään, vaan elän aina tässä hetkessä hereillä olevana.todelliset ihmiset jotka ei ole sitoneen minäänsä yhteenkään uskontoon tai aatteeseen ovat taatusti väkivallattomia.Vain ne jotka sitovat itsensä mihin tahansa , kykenevät tekemään kauheuksia.Ateistikin on sitonut oman minänsä aatteeseen.
Tuon sepustuksesi perusteella voi tulla vain sellaiseen johtopäätökseen, että esim. Erkki Tuomioja on ateistina ja sosialidemokraattina sormi valmiina liipasimella!
Vältellään vain ongelmia lahjakkaasti. Ateistina täällä selviää hienosti. Minunkin sukuni rivikristityt jotka viettävät kirkollisia ristiäisiä, rippijuhlia, häitä ja hautajaisia, tekevät niin, koska mitään muuta helppoa vaihtoehtoa ei ole yleisesti saatavilla. Sukuni tunnustautuneet ateistit ymmärrettävästi jätetään rauhaan ihmisinä joita ei turhanpäiväiset rituaalit kiinnosta. Hammasta kiertäen rivikristityt sukulaisenikin valittavat saadessaan kutsun yhteen näistä neljästä rituaalista, että pakkoko juuri uudenvuodenaattona, pääsiäisenä ja juhannuksena pitää järjestää tällaista kun ihmiset haluavat nauttia vapaa-ajastaan?
Asuessani maassa jossa on katolinen enemmistö, elämä olikin vaikeampaa, koska suurin osa väestöstä ovat käyneet katolista nunnien kansoittamaa koulua, missä aivopesu suoritetaan vitsan, kepin, huutamisen ja eristämismuotoisten rangaistuksien muodossa (useita myös seksuaalisesti häväistään). Heistä kehittyy ahdasmielisiä ja rangaistushimoisia aikuisia, jotka eivät arvosta sitä että jollakulla ei ole ollut samanlaista lapsuutta.
Suomessa on paljon vaikeampaa julistautua absolutistiksi juhlatilaisuuksissa (vaikka kiertotiestä käy "tulin autolla" täsmentämättä, kenen autolla); vegaanit aletaan jo vähitellen hyväksy, joskin pitkin hampain. Sen sijaan ateisti saa rauhassa olla, jollei itse tee asiasta numeroa. Minä olen toiminut monta vuotta Mummon Kammarin vapaaehtoisena ja saanut tiedotteita enkeliterveisin, eikä kukaan ole vaatinut nähdäkseen väestörekisteriotetta.
Itse en käytä lainkaan alkoholia enkä useinkaan edes perustele miksi en. Sanon vain, että en käytä. Noh, minut tahdotaan leimata alkoholistiksi (Aika hassua).
Kirjoitin hieman väärään paikkaan käymäni keskustelun hautajaisissa, mutta tässä linkki pari keskustelua alemmas:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000035966577
Hienoa, itse olen viihdyttänyt ja hoitanut oman mummoni asioita viimeiset kahdeksan vuotta, kun taas rivikristityt sukulaiseni eivät vaivaudu pätkääkään. Heidän mielestään kotihoitajat täyttävät tarpeet ja dementikko ei enää sukulaisten rakkautta ja välittämistä tarvitse. Mielestäni se on julmaa, ja ateistisella moraalilla varustettuna aion olla hänen läheisensä loppuun asti. Joka ikinen kerta mummo ilostuu, halaa ja kiittelee välittämisestäni.