Olen tässä pohtinut, kun on kutsunnatkin syksyllä, että mikä olisi paras tapa kiittää sotiemme veteraaneja niistä uhrauksista, joita he ovat tehneet tämän maan hyväksi. Olemmehan jokainen heille suuressa kiitollisuudenvelassa.
Armeija on tietenkin monille itsestäänselvä tapa kiitollisuuden osoitukseen. Olen kuitenkin pohtinut, että menemällä sivariin vanhainkotiin, pääsisin mahdollisesti avustamaan sotaveteraaneja, jolloin apu menisi suoraan oikeaan osoitteeseen. Armeijaan menostani ei yksikään veteraani hyötyisi mitään.
Jos sattuisi syttymään sota, on tietenkin itsestäänselvyys, että olisin valmis puolustamaan Suomea ase kädessä. Rauhan aikana paras tapa kunnioittaa veteraaneja olisi kuitenkin ehkä tehdä 12kk palkatonta työtä heidän hyväkseen - vai mitä mieltä olette?
Armeija on tietenkin monille itsestäänselvä tapa kiitollisuuden osoitukseen. Olen kuitenkin pohtinut, että menemällä sivariin vanhainkotiin, pääsisin mahdollisesti avustamaan sotaveteraaneja, jolloin apu menisi suoraan oikeaan osoitteeseen. Armeijaan menostani ei yksikään veteraani hyötyisi mitään.
Jos sattuisi syttymään sota, on tietenkin itsestäänselvyys, että olisin valmis puolustamaan Suomea ase kädessä. Rauhan aikana paras tapa kunnioittaa veteraaneja olisi kuitenkin ehkä tehdä 12kk palkatonta työtä heidän hyväkseen - vai mitä mieltä olette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsekin suuntaan sivariin tulevaisuudessa. Onhan noita sotilaita jo ihan tarpeeksi, käy sivari niin tulee hyvä mieli.
Näille militaristeille on turha alkaa puhumaan järkeä; se on sama kuin puhuisi känniselle alkoholin haitoista eli sama kuin puhuisi itse päihteelle. Sama homma asevelvollisuudessa; sama kuin puhuisi sairaudelle nimeltä militarismi. Keskustelu ei ole rakentavaa tai sulavaa vaan kääntyy henkilökohtaisiin solvauksiin, eli tilanteeseen missä kaikilla on paha mieli.
"Itsekin suuntaan sivariin tulevaisuudessa."
Milloin olet ajatellut mennä sivariin ja missä olet aikonut suorittaa siviilipalveluksesi?
Syytät kaikkia armeijan käyneitä militaristeiksi.( Militarismi= Sotilasvalta / sotilaallisten näkökantojen yksipuolinen korostaminen / sotaa ihannoiva ). Ei se kuitenkaan ole totuus. Myönnetään, että täällä esiintyy myös militaristeja, mutta ne eivät elä todellisuudessa. Normaali armeijan käynyt on myös todellinen rauhanpuolustaja. Sotaa, tai jotain muuta kriisiä kun ei aina luoda omassa maassa. Tarvitaan siis riittävän vahva armeija, että annetaan kuva että tänne ei kannata hyökätä. Onko se sodan ihannointia, mielestäni se on rauhantilan turvaamista.
olisi tässä tapauksessa armeijaan meno. Jos olet valmis puolustamaan maata, niin silloin sinun on hallittava aseen käyttö.
Mikä olisi paras tapa kiittää sotiemme veteraaneja tekemistään uhrauksista maan hyväksi?
Jos menet armeijaan, niin silloin osoitat olevasi valmis antamaan tarvitaessa yhtä suuren uhrin mman puolesta, kuin hekin. Siviilipalvelus antaa enemmänkin sellaisen vaikutelman, että pyrkisit laistamaan velvollisuutasi puolustaa maatasi. Sotaveteraanien avustaminen siviilipalvelun muotona ei vältämättä poistaisi kyseen alaista vaikutelmaa. Sen sijaan se saataisi antaa vähän tekopyhän vaikutelman itsestäsi.
Veteraaneja voit auttaa kyllä osana asepalveluakin. Olen nähnyt asevelvollisen kotiovellani keräämässä rahaa veteranien hyväksi.
"Jos menet armeijaan, niin silloin osoitat olevasi valmis antamaan tarvitaessa yhtä suuren uhrin mman puolesta, kuin hekin."
Ketä kiinnostaa se, kun me olemme kaikki kuolleet? Mitä meille enää merkitsee itsenäisyys kun olemma kuolleet? Fiksut ovat kuolleet, nyt on vain idiootit elossa.
kun tuossa tekstissäsi löysit niin monta puolta jonka mukaan juuri sinun olisi kannattavampaa mennä sivariin, niin mene ihmeessä.
Ei.
Lukkijurpon omaa yksityisarmeijaa!
Opit perustelemaan täydellisesti et yhtään mitään, opit sissi-inkutuksen taidot, hankit taidot puolustautua rasistisia kommunistipsykopaatteja vastaan sekä opit antamaan ohjeita aktiiviseen eutanasiaan.
Palvelukseen astutaan tietämättöminä tolloina, mutta valmistuessasi olet kolmasti kisvautettu, sieltä tarkistettu Valtakunnanjohtaja.
tai johonkin sellaiseen ja pidät nille veteraaneille ja muille kans seuraa. Jututat, pelatta korttia ulkoilet ihan mitä vaan. Ei siihen kiitollisuuteen tartte sotilas pukua, tuhoamis koulutusta tai muuta sen sellaista. Eihän Suomikaan ole enään itsenäine, vaan yksi pala suuresta EU:sta, joten turhaan "isät" siitä itsenäisyydestä loppuen lopuksi tappeli. Turhaa niin kuin kaikki muukin sota.
Itse en käynyt kumpaakaan 6kk vankilassa/12kk armeija/sivari. No sivariin olisin mennyt, mutta tulevan sukupolven perseen pesukin tekee pahaa. Sen minkä voisin sodan syntyessä tehdä on jäädä auttamaan noita äitejä, jotka jää monen lapsen kanssa hoitamaan kotia ja perhettä yksin. Oma mielipide on se, että sotikoon ne jotka sen sodan aiheuttavat. Ei sinne siviilit kuulu. Ei edes viattomat miehet, saati sitten viattomat naiset ja vielä viattomammat lapset.
Mutta tee itse niinkuin parhaaksi näet. Itse en mennyt mihinkää koska Suomi ei ole enään EU:n jälkeen ollut itsenäinen. Ei siinä päättäjätkään ollut kiitollisia niille jotka soti aikoinaan ja kansa komppasi päätöstä. Nyt jos vaikka tulis sota, jota en todellakaan toivo, niin puolustaisin henkeen ja vereen vain perhettä ja sukulaisia. En muuta. Ei täällä ole muuta mitä puolustaa. Sama kun nimeksi pistää Eurosuomi.
Sotiemme veteraanit löytyvät jo suurimmaksi osaksi kirkon vierustalla. Nuorimmatkin sodankäyneet ovat jo yli 80-vuotiaita. Käytännöllisesti katsoen sotaveteraanit elävät enää muistoissamme ja kiitoksen esittäminen heille alkaa olla jo myöhäistä.
Jos haluat osoittaa kiitollisuutta veteraanien perintöä kohtaan, niin mielestäni oikea tapa siihen on armeijaan meno. He katsoivat aseellisen puolustuksen olevan Suomen turva. Sinä voit jatkaa tätä perinnettä aseiden käyttöön koulutettuna varusmiehenä ja myöhemmin reserviläisenä.
Oletko kysynyt asiaa yhdeltäkään veteraanilta?
Isäni isä on sotaveteraani, ja hänen mielestään siviilipalvelus on ainoa oikea vaihtoehto suorittaa palvelus nykyaikana. Hän on kokenut sodan kauheudet, eikä halua nykyisten sukupolvien tekevän samoja virheitä joita ihmiset 70 vuotta sitten tekivät. Ne virheet johtivat silloin siihen, että poliittisia asioita alettiin ratkaista väkivallan keinoin.
siten, että kääri ensiksi itsesi suomenlippuun ja ammun sen itseäsi jälkeen päähän.
Kiitokset niille, jotka vastasivat avaukseeni asiallisesti.
Kävin sitten pitkästä aikaa tänään tapaamassa isosetääni, joka on sotaveteraani. Keskustelimme niitä näitä ja otin sivari vs. armeija asian puheeksi.
Hän oli sitä mieltä, että ajatus on sinänsä kaunis, mutta silti sivareita pidetään veteraanipiireissä usein maanpettureina. Hän sanoi keskustelleensa muutamia kertoja sivareista kavereidensa kanssa, ja aina lopputulos on ollut se, että sivarit yrittävät laistaa velvollisuudesta puolustaa isänmaata.
Paras vaihtoehto kunnioittaa veteraaneja on hänen mielestään mennä armeijaan ja suorittaa se mahdollisimman kunniallisesti. "Paras lahja veteraanille on nähdä oma sukulaispoikansa upseerin natsat kauluksessa." Lisäksi hän painotti, että harva veteraani on loppujen lopuksi näissä vanhainkodeissa, joissa suurin osa on kuitenkin jotain ihan muita vanhuksia kuin veteraaneja.
Näillä eväillä ainoa oikea suunta itselleni taitaa sittenkin olla armeija. No, mikäpä siinä, ei minulla mitään armeijaa vastaan ole. Mielessä kävi vain ajatus, että armeijaan menostani ei hyödy kukaan. Mutta kai sekin on hyöty, että veteraani saa olla ylpeä sukulaisestaan.
perkeleen tyhmä, kun juokset vanhojen kurppien pillin mukaan.
Taas yksi todiste, että Suomen "yleinen" asevelvollisuus on pystyssä vain vanhusten miellyttämiseksi ja setaveteraanien kunniaksi.
paska provo?
Nosta nyt edes provoilun laatua!
en tiedä taustoistasi mitään, mutta oletetaan, että tulet saamaan lapsia, tai joku lähisukulaisesi saa, ja tulee vielä lähisuvusta lapsenlapsia miksei vaikka omia, niin vaatisitko/haluaisitko että nekin menisi samaan laitokseen vaan sen takia, että sinä saisit olla heistä ylpeä?
"vaatisitko/haluaisitko että nekin menisi samaan laitokseen vaan sen takia, että sinä saisit olla heistä ylpeä?"
En missään tapauksessa. Omasta mielestäni on yhtä arvokasta mennä sivariin tai armeijaa, siksi niiden välillä pohdinkin. Mutta veteraanisukupolvella on ilmeisesti hieman erilainen perspektiivi asiaan, ja sivarin arvostus on aika lailla nollassa.
Ainoa järkevä suunta on kaiketi armeija siksi, että en halua leimautua maanpetturiksi, rintamakarkuriksi. Ei armeijan valinnan syynä ole niinkään se, että isosetäni minua arvostaisi tai ei, vaan "yleinen mielipide" veteraanien keskuudessa.