Onko

mutta hienompaa. Aineetonta ainetta ei ole olemassa." Nämä ovat profeetta Joseph Smithin saamasta ilmoituksesta. Tästä on avaukseni Yleistä uskonnosta -palstalla, jossa sanotaan:

"On selvää, että jos perustana oleva olettamus on väärä, niin johtopäätöksetkin ovat vääriä. Lukiessani Kari Enqvistin kirjaa "Monimutkaisuus" törmäsin sivulla 111 erikoiseen olettamukseen.
Maailman perusolemusta etsittäessä jahdattu: "...sitä ainesta ja olemusta, jota ei enää voida pilkkoa, paloitella eikä johtaa mistään muusta." "Aina 1800-luvulle saakka näihin ontologisiin pohdiskeluihin liittyy usein tarve todistaa ei-materiaalisen substanssin eli viime kädessä sielun ja Jumalan olemassaolo. Nykyihmiselle niillä päättelyillä on vain viihdearvoa, vaikka niillä on myös historiallista kiinnostavuutta. Asiallisesti ne ovat yhdentekeviä."

"Nykyisestä näkökulmasta näitä ja muita vastaavia filosofisia pohdintoja vaivaa niiden ankkuroituminen arkijärkeen, joka mieltää aineen osaset samanlajisiksi kuin muut kappaleet."
"Ihmisen aivot ja mieli ovat kehittyneet elottomasta luonnosta..." (s. 118)

On pelkkää olettamusta, että se mitä sanotaan ulkopuoliseksi, ei voisi vaikuttaa tähän maailmaan ja se merkitsisi, ettei Jumalaa ole. Tärkeä totuus on sanottu MAP-kirkon profeetan Joseph Smithin saamassa ilmoituksessa:

"Henkikin on ainetta, mutta hienompaa. Aineetonta ainetta ei ole olemassa."

Tämä merkitsee sitä, että jos Jumala olisi aineeton, häntä ei olisikaan olemassa. Jumala on tietenkin Henki, mutta ei aineeton. Se mitä sanotaan aineeksi on loppujen lopuksi energiaa. Tätä Kari Enqvistkin korostaa kirjassaan.

Minun perusolettamukseni ja mukaan energia, aine, on Jumalassa saavuttanut katoamattomuuden sellaisessa hahmossa, jollaisiksi meidätkin on luotu ja jollaisiksi me voimme tulla."