Minulla pakko-oireilu (tietyt ajatukset, esineiden järjestelytarve yms.) liittyy aina niihin kausiin kun olen ahdistuneempi. Vasta viime vuonna tajusin alkaa kunnolla avautua "hävettävistä" pakkoajatuksista yms. psykiatrille, ja sain dg:n "muu ahdistuneisuushäiriö" vanhojen masennus- ja persoonallisuushäiriö-diagnoosieni lisäksi.
Onko kenelläkään toisella tällaista _ajoittaista_ pakko-oireilua? Nykyään minulla kokeillaan Seroquel-lääkitystä, josko ahdistus lievittyisi (ja sitä kautta kenties pakko-oireilu?)
Lapsena ja nuorena en juurikaan pannut minkäänlaista pakko-oireilua merkille. Alkoi selkeästi burn outin kehittyessä 90-luvun varrella työelämässä.
Onko kenelläkään toisella tällaista _ajoittaista_ pakko-oireilua? Nykyään minulla kokeillaan Seroquel-lääkitystä, josko ahdistus lievittyisi (ja sitä kautta kenties pakko-oireilu?)
Lapsena ja nuorena en juurikaan pannut minkäänlaista pakko-oireilua merkille. Alkoi selkeästi burn outin kehittyessä 90-luvun varrella työelämässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erittäin tehokas omalla kohdallani on ollut ns. SSRI-lääke paroksetiini, siis masennuslääke joka toimii spesifisti myös pakko-oireiluun. Sitä ennen Seroquel, joka vain pahensi asioita, sehän onkin skitsofrenialääke varsinaisesti, tosin monipuolinen. Paroksetiinista en ole saanut sivuvaikutuksia ja jos niitä tulee niihin auttaa alkuvaiheessa Rivatril lievänä tarvittaessa.
stressi,huono nukkuminen yms pahentaa oireita.samoi silloin kun luiskahdan tonne masennuksen puolelle.
On, liittyy väsymykseen ja stressiin. Tarkistelupakkoa, toistelua. Lääkityksellä ja terapialla asiat melko mukavasti hallinnassa, mutta nuo eo tilanteet nostavat tuonkin pinnalle.
Dg:t siis pakkotoimintapainotteinen OCD ja depressio.
Pystymistäni vähättelevä ja invalidisoiva ajatuskierre, joitakin ajatuksia vaimentavat pakkosanat. Hiuksien nyppiminen (en voi sietää muita kuin sileäntuntuisia hiuksia) tulee silloin, kun olen masentunut.