muutamassa vuodessa on kirkkokuntamme muuttunut henkilöpoliittiseksi temmellyskentäksi. Tulevaisuus on sekavaa.
Kaipaan
entisiä kirkkoherroja
121246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jotka ovat ristiinnaulitut ja alaspainetut!
joilla on miekka ja kädet veressä. Historialla on taipumus toistaa itseään!
veransa heidän ja heidän lastensa päälle!" Ortodoksian tulevaisuus!
Minusta taas kirkon henkinen tila ja maine eivät siitä parane, jos virkoja hoitavat ongelmaiset ihmiset. Kukaan ei ole virheetön ja paljon pitää antaa anteeksi, mutta on olemassa asioita, joita ei - ainakaan jos ne toistuvat koko ajan - voi painaa villaisella. Silloin pitää pystyä tekemään kipeitäkin ratkaisuja, yhteisen hyvän vuoksi.
Minusta sekään ei edusta kristillistä henkeä, että ei näe omissa toimissaan mitään väärää, vaan kuvittelee sairaalloisesti olevansa vainon kohde. Sellainen käytös tunnetaan vainoharhaisuuden nimellä. Monet ongelmaiset ihmiset ovat itse niin syvällä suossaan, että ulkopuolisten näkemykset heidän ongelmiensa vakavuudesta eivät mene perille.
Minä rakastan kirkkoani ja toivon, että jonkin aikaa sitten tehdyt ratkaisut pitävät kirkon jatkossakin Jumalan palvelemiseen pyrkivänä yhteisönä. Eikä jonain eijuuvaarinhousut-kerhona, joka keskittyisi miettimään jonkun ihmisen kuvitteellisia loukkauksia ja vainoja.
Huokaan helpotuksesta, kun kirkkomme on nyt taas menossa terveeseen suuntaan. Vaikeaa on ollut, mutta aamu sarastaa jo. Onneksi.
pelkästään sillä että oireita yritetään korjata. Eli annetaan kenkää. Pitäisi löytää se todellinen syy että miksi tällaista tapahtuu.
Omasta mielestäni kirkon työntekijöitä vain ajetaan loppuun ja burn out tulee esille tällaisten lieveilmiöiden kautta.
Miksi et sitten itse selvittänyt, auttanut, parantanut, kun kaiken osaat ja tiedät?
Kokemukseni mukaan ainakin toisessa seurakunnassa kaikki keskittyi vuosien ajan papin auttamiseen. Seurakuntaa laiminlyötiin, näin tapahtui. Kuten tapahtuu perheessä vastaavissa tilanteissa.
Ketään ei kuitenkaan voi väkisin auttaa, jos ei itse pysähdy ja etsi hoitoa, pitkää sitä paitsi.
Älkää hyvät ihmiset tehkö suurta draamaa mielissänne. Ei teatterista hyödy kukaan, vaikka olisi kuinka jännittävää. On ehkä antoisaa olla mielikuvissaan Shakespeare... Mutta jo riittää päähenkilöiden hyväksikäyttö.
oli varmasti aivan oikeutettua. Tässä olikin ajatuksena se ettei tällaista enää tapahtuisi. Minä en lähde kiertelemään seurakuntia ja auttamaan koska minulle ei sellaista koulutusta ole.
Kirkkokunnan tulisi palkata ensimmäisenä psykologeja ja työnohjaajia ja sitten vasta kaikenmaailman toimittajia.
Suomen ortodoksinen kirkko elää hallinnollisesti keskiaikaa ja vetoaa mielellään traditioon ja kirkon kanoneihin, joilla ei yksipuolisesti tulkittuna ole mitään tekemistä nykyajan kanssa.
Jos tässä keskustelussa viitataan Helsingin tapaukseen, se ei ole loppuun käsitelty hallinnollisten ja muotovirheiden johdosta. Purmonen palaa takaisin kirkkoherraksi ja saa hänelle kuuluvan kunnian siitä työstä, mitä hän on ahkerasti ja esimerkillisesti kirkkoherrana yli 20 vuotta tehnyt.
On syytä vahvasti painottaa, että kirkon ongelmien taustalla ovat piispat. Johanneksen arkkipiispakaudella ajauduttiin tilaan, jossa byrokratia ja moraalittomuus kasvoivat sekä rukous ja henki katosivat. Ehkä yhtenä syynä oli myös se, että kirkon virkoihin valittiin paljon homoja. Tilanne on hänen jälkeensä jatkunut samanlaisena ja Johannes edelleen vaikuttaa taustapiruna.
Kirkon mekaaniseksi ja hengettömäksi muuttuneen tilan korjaamiseksi tulisi esim. Helsingin piispan Ambrosiuksen tehdä suuri ryhtiliike. Hänen tulisi rantautua aidosti papiston keskuuteen, tukea heitä työssään ja lopettaa kaikki ulkoinen edustaminen. Hän ja ns. "auringonkukkaryhmä" kantavat viime kädessä vastuun myös Purmosen tapauksen huonosta hoidosta. Todellinen suuri ongelma on se, ettei piispa Ambrosius osaa itsenäisesti edes toimittaa yhtäkään ortodoksista jumalanpalvelusta. Kirkkomme ei todella tarvitse mitään Sofin kaltaisia kultturikeskuksia. Meillä on niitä jo riittävästi. Meillä on kauniita kirkkoja, joihin Ambrosiuksen soisi rukoilijana osallistuvan.
Tässä hengettömässä tilassa, jossa papisto voi huonosti ja ongelmia on kaikkialla, pitäisi palata liturgiseen ajatteluun. Jumalanpalvelus on ensin, kaikki muu vasta sen jälkeen. Tarvitaan tervettä kritiikkiä myös piispoja ja heidän toimiansa kohtaan jopa siinä määrin, että heidän "virkansa" voidaan kyseenalaistaa.
Ortodoksisen kirkon valoisa ihmiskuva korostaa vapautta ja vastuuta, mutta myös vapautta ja luovuutta.
---Suomen ortodoksinen kirkko elää hallinnollisesti keskiaikaa ja vetoaa mielellään traditioon ja kirkon kanoneihin, joilla ei yksipuolisesti tulkittuna ole mitään tekemistä nykyajan kanssa---
Tässä maassa traditioon ja kaanoneihin vedotaan silloin ja vain silloin, kun siitä on kirkkopoliittista hyötyä - näin esimerkiksi Helsingin kirkkoherran osallistuttua Viron ortodoksisen kirkon juhlaan.
Niistä ei puhuta mitään esim., kun:
- pääsiäistä vietetään erossa ortodoksisesta konsensuksesta
- poikamiehiä vihitään pilvin pimein papeiksi luostarien ulkopuolella
- pappismunkit hakevat seurakuntavirkoja
- jumalanpalveluksia lyhennellään
- tietty papiston ryhmä allekirjoittelee Kirkon opetuksen vastaisia homoadresseja
---On syytä vahvasti painottaa, että kirkon ongelmien taustalla ovat piispat. ---
Vaikka en ollutkaan mikään ap Paavalin ihailija henkilökohtaisella tasolla, hänen aikanaan kirkossa säilyi kuitenkin jonkinlainen kuri ja ryhti. Tuoreessa muistissa on mm se kuinka eräs vapaamuurareihin liittynyt kirkon työntekijä laitettiin eroamaan tästä poppoosta, Valamon munkit saivat tehdä testamentit omaisuudestaan luostarin hyväksi jne. Nyt tuntuu siltä kuin kukaan ei valvoisi mitään. Arkkipiispa Paavalille iankaikkinen muisto ja kevyet mullat!
---Kirkon mekaaniseksi ja hengettömäksi muuttuneen tilan korjaamiseksi tulisi esim. Helsingin piispan Ambrosiuksen tehdä suuri ryhtiliike.---
Käytännössähän suurin hiippakunta on ilman toimivaa piispaa, kun piispan ainoa intressi on Sofiassa. Surullista, valitettavaa ja totta. Tämä ei ole sitä, mitä olemme tilanneet ja mistä maksamme. Piispan paikka on kirkossa.
---Tarvitaan tervettä kritiikkiä myös piispoja ja heidän toimiansa kohtaan jopa siinä määrin, että heidän "virkansa" voidaan kyseenalaistaa.---
Tässä olen eri mieltä. Hoitipa piispan tehtäviä mikä lintu tai kala tahansa, VIRKAA pitää kunnioittaa ja se tulee Kristukselta ja edustaa Kristusta. Sitä hiipparia, joka on tämän viran haltiana, ei kukaan pysty pakosta kunnioittamaan. Tämä kunnioitus täytyy ansaita ja hankkia toimimalla Hyvän Paimenen edustajana, ei minään markkinapellenä tai kummajaisena.
Tässä ketjussa ei alunperin taidettu viitata ollenkaan Helsingin kirkkoherraan. Kaipaajat kaipaavat ihan muita.
Jääköön tähän....
Vaikutat asioista perillä olevalta ihmiseltä. Kerro siis kuinka voisimme konkreettisesti toimia, että Suomen ortodoksis-luterilainen kirkko saadaan kanonien piiriin myös tässä pääsiäisasiassa JA homoaddressi asiassa??
Minne voimme ottaa yhteyttä? Voiko asiasta kirjoittaa Konstantinopolin patriarkalle? Voiko kirjeen kirjoittaa englanniksi? Oletko itse tehnyt sellaista? Minä ajattelin tehdä, niin väsynyt olen näihin jatkuviin rikkomuksiin.
Ja se oli tosi "hieno" juttu kun piispat Suomessa alkoivat itse tulkita ja ekonomisoida tätä synnin tunnustuksella käymisen käytäntöä! Seuraus: kansa lakkasi käymästä ripillä vallan kokonaan, suoraan vaan eukaristiaan vaikka ed. kerrasta olisi ollut vuosikaudet. Bravo piispulimme, samaa jatkossa vaan..!!!!
On aika kirjoittaa, on aika toimia. Mutta tarvitsemme ohjeita, me riviortodoksit. Kuinka siis tässä menetellään, en viitsisi enää suomen piispoihin vedota, ei siitä vetoamisesta tule mitään se on jo nähty homo-hemmottelu-addressin kanssa.
minä kaipaan lämmintä kesää. Rauhaa ja hiljaisuutta.
En niinkään yhteisöllisyyttä joka repii rikki ja murtaa.