Minusta kysymys on siitä, miten ymmärrämme ja tulkitsemme kristillistä sanomaa. Kirkkoisien opetuksiin kuuluvat hyvin monet esittämäni asiat. Nurinkurista onkin, että kirkko hyväksyy toisaalta osan kirkkoisien opetuksista ja toisaalta kieltää osan harhaoppisena.
Tosiasioista ei kannata paljon teologiassa puhua. Mitään ei voida todistaa aukottomasti oikeaksi, ei edes Jumalan olemassaoloa. Kirkot ovat opettaneet omia oppejaan tosina, mutta opetusten totuusarvo paljastuu vasta kuoleman jälkeen. Silloin voi käyä ilmi, että varhaisin näkemys kristologiasta olikin totta eikä vasta kolminaisuusoppi. Tai sitten ei.
Minusta ihmisellä on vapaa tahto. Erilaiset tulkinnat mahtuvat Jumalan rakkauteen, mutta se ei tarkoita, että kaikki tulkinnat olisivat oikeita. Totuuden aika koittaa aikanaan. Kukaan ei ole muuttamassa teologian tosiasioita, vaan korkeintaan esittämässä vaihtoehtoisia tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan.
Ihmisen vapaa tahto ei tuhoa yhtään mitään. Vaikka helvettiä ei olisi, kyllä Jumalan armo on silti tarpeen. Syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä ja opetus rakkauteen säilyvät, vaikka helvettiä ei olisi. Jos ihmisen jostain pitäisi pelastua, se on tämä epätäydellinen ja kärsimystä sisältävä maailma. Vain Jumalan armon avulla ihminen pääsee täältä pois. Siinä riittävä syy Jumalan armolle.
Kuten aikaisemmin olen tarkemmin muissa viesteissä kirjoittanut katoliseen teologiaan sisältyy ristiriita ihmisen vapaan tahdon ja Jumalan armon välillä. Toisaalta kirkko opettaa vapaa tahtoa ja toisaalta kieltää sen. Ristiriita on ja pysyy. En toista tässä aikaisempaa viestiäni.
Ihmisten kirjoitteluun ja ajatteluun jää helposti ristiriitaisuuksia. Lutherin kasteteologia oli tässä suhteessa oikea herkkupala, kun aikoinaan tutkin sitä. Ristiriitoja riitti eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sellaista se ihmisen ajattelu helposti on, mutta systemaattisen teologian tutkimus paljastaa tällaiset kuviot helposti.
Tosiasioista ei kannata paljon teologiassa puhua. Mitään ei voida todistaa aukottomasti oikeaksi, ei edes Jumalan olemassaoloa. Kirkot ovat opettaneet omia oppejaan tosina, mutta opetusten totuusarvo paljastuu vasta kuoleman jälkeen. Silloin voi käyä ilmi, että varhaisin näkemys kristologiasta olikin totta eikä vasta kolminaisuusoppi. Tai sitten ei.
Minusta ihmisellä on vapaa tahto. Erilaiset tulkinnat mahtuvat Jumalan rakkauteen, mutta se ei tarkoita, että kaikki tulkinnat olisivat oikeita. Totuuden aika koittaa aikanaan. Kukaan ei ole muuttamassa teologian tosiasioita, vaan korkeintaan esittämässä vaihtoehtoisia tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan.
Ihmisen vapaa tahto ei tuhoa yhtään mitään. Vaikka helvettiä ei olisi, kyllä Jumalan armo on silti tarpeen. Syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä ja opetus rakkauteen säilyvät, vaikka helvettiä ei olisi. Jos ihmisen jostain pitäisi pelastua, se on tämä epätäydellinen ja kärsimystä sisältävä maailma. Vain Jumalan armon avulla ihminen pääsee täältä pois. Siinä riittävä syy Jumalan armolle.
Kuten aikaisemmin olen tarkemmin muissa viesteissä kirjoittanut katoliseen teologiaan sisältyy ristiriita ihmisen vapaan tahdon ja Jumalan armon välillä. Toisaalta kirkko opettaa vapaa tahtoa ja toisaalta kieltää sen. Ristiriita on ja pysyy. En toista tässä aikaisempaa viestiäni.
Ihmisten kirjoitteluun ja ajatteluun jää helposti ristiriitaisuuksia. Lutherin kasteteologia oli tässä suhteessa oikea herkkupala, kun aikoinaan tutkin sitä. Ristiriitoja riitti eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sellaista se ihmisen ajattelu helposti on, mutta systemaattisen teologian tutkimus paljastaa tällaiset kuviot helposti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Systemaattinen tutkimus tai ei, niin olet metsässä ajatuksinesi.
Syy ? Ne ovat sinun ajatuksia ja tapoja yrittää sovittaa uskoa omaan itseesi.Se ei onnistu.
Jumala on sanonut totuuden ja siksi sinun pohdintasi ovat yhdentekeviä.
Ei ole mitään vaihtoehtoisia totuuksia, kuten tavallaan huomaatkin, mutta kuitenkin epäilet helvetin olemassaoloa.
Filosofiset ajattelut eivät sovi kaikille, sillä he kävelevät omaan sotkuunsa jo heti alussa.
Se ei ole pohtivaa filosofiaa, vaikka sitä yrität ilmeisesti harrastaa.
Jos puhumme hetken Lutherista, niin hänhän jätti tavallaan meille tehtävän, jota hän itse ei suinkaan saanut valmiiksi.
Nykyisin Lutherin tehtävä olisi hyvinkin voimakkaasti edessä näiden naisten kanssa jotka esittävät pappia.
Totuus, missä olet totuus?
Luther oli totuuden metsästäjä.
Tässä pikkuisen pohdittavaa.
Luther ei suinkaan langennut siihen koskaan että tehtäisiin Raamatun vastaisesti.
Jos on luterilaisuutta, niin pitäisi sen olla totuutta etsivää, eikä hylkäävää.
Oppitunti 1: On vain yksi totuus, mutta siitä on erilaisia tulkintoja tässä ajassa. Totuus paljastuu vasta kuoleman jälkeen.
Oppitunti 2: Jeesus välitti sanoman Jumalan armosta, mutta varhaiskristityt esittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksen sanomasta. Samassa asemassa olemme me nykypäivän ihmiset.
Oppitunti 3: Helvetti on oman aikansa teologinen tulkinta. Sitä ei oikeasti ole olemassa.
Oppitunti 4: Jokaisen ihmisen ajatukset ovat arvokkaita Jumalan silmissä.
Oppitunti 5: Filosofia on teologian perusta. Jumala on järkevä, ei mielipuoli.
Oppitunti 6: Luther oli keskiaikainen teologi. Rauha hänen sielulleen! Luther tulkitsi Raamattua se, mikä ajaa Kristusta periaatteella.
Hyvää Juhannusta!
1.On vain yksi totuus ja aina ihmiset ovat pyrkineet muuttamaan sitä, omakseen.Totuus on jo olemassa ja se on jokaisen selvitettävä ennen kuolemaa.Sehän juuri on elämämme tehtävä.Minkä muun luulit olevan elämän tehtävä, idea ja taustallinen tarkoitus?
2. Paluu edelliseen, eli ihminen olisi aina halunnut syntiin lankeemuksen jälkeen määritellä sen, mitä Jumala todella sanoi. Totuus löytyy vaikkapa Bibliasta 1776.Siinä on vielä oikea henki.Myös oikeaa henkeä löytyy 1933-38 Raamatusta. Mielestäni 1992 kirjaan tutustuminen on ajanhukkaa koska sen sisältöä on muutettu siten, että totuudellinen ajatus katoaa ja siihen tarvittaisiin tulkkeja tulkkien perään.
3. Helvetti on ja sen tulee jokainen vielä tajuamaan ihan henkilökohtaisesti. Tietenkin helvetitöntä toivomusta esittävät kaikki he , jotka eivät kestä totuutta. Tarkista Raamatusta.
4.Kenenkään ihmisen ajatukset eivät ole arvokkaita Jumalan silmissä , sillä ihminen ei ole se, kuka laittaa ajatuksen liikkumaan. Mistä ajatus tulee ja minne se menee?
Ajatuksesi on liian itsekeskeinen ja tästä syystä estät itseltäsi eteenpäin pääsyn.Näet vain itsesi ja luulet olevasi suuri. Lue vaikka Jobia.
5. Filosofia on oma osa-alueensa jota käytetään lähestyessä asioita. Jos teologia käyttää sitä , se ei ole kuitenkaan teologinen työkalu.
Sen käyttäjä usein kokee olevansa suuri ja varustettu taidolla.Nämä pikkunäppärät filosofit lankeavat heti omaan ansaansa.
Filosofian sisällöllinen käsite, unohtaa itsensä ja keskittyy asiaa.Tästäkin syystä teologinen filosofisti ei voi päästä pitkälle. Jos taas käytetään uskomassa filosofiaa , voidaan päästä pohtimaan todellisia asioita, mutta se onkin uskovaisen tie.Hän jo silloin uskoo, eikä pidä itseään perustavana lähtökohtana.
Haluan siis sanoa, että unohda itsesi.Olet itsesi este.
6. Luther oli uskon puhdistaja. Hänen tärkein työ oli juuri puhdistaa Kristinuskoa silloisista ihmiskäsityksistä, kuten nytkin puhdistusta tarvittaisiin. Vapautus ihmiselle niistä asetuksista joita kirkon edustajat tuputtaa Raamatun vastaisena.
Lutherin työ siis jatkuu.
Se että kirkko haluaa kulkea omaa Raamatun vastaista linjaansa, ei ole meidän murheemme.
Me kerromme asioiden totuuden ilman kirkkoakin ja näin tavallaan myös Lutherin työ jatkuu.
Totuus on vain yksi ja se on tiedossa.
Se on eri asia että kelpaako se. Sen joutuu jokainen ihan itse valitsemaan.
Sitä valintaa ei tee kukaan puolestasi.
Ota siis vastuu itsestäsi siitäkin huolimatta, että laiskuus tässä asiassa olisi rasite.
Kannattaa myös jättää nuo väitteet " helvettiä ei ole olemassa" omaan arvoonsa , sillä taas kerran joku on halunnut sanoa , että kuinka asioiden tulisi olla , mutta se on täyttä puppua.
Raamattu , lue sitä mieluummin, kun uskot kaikenlaisia höpöjä.
..tarkennusta neloseen , koska sen voi ymmärtää myös väärin.
Ihminen valitsee " vapaasta tahdostaan" koska hänessä on henki. Hengen luonne testataan ja tästä juuri on kyse.
Ei Jumala halua enää lusiferin kaltaisia taivaaseen.
Ei myöskään ihmisen "tärkeitä" ajatuksia.
Kyse on siitä, että tunnustamme Jumalan suurimmaksi, eli vain totuuden. Muuta ei tarvita.
Näin ihmisen " tärkeys" on aivan sivuseikka, joten älä lankea siihen, että olisi ihmiskeskeinen lähtökohta.
Elämä on suuri puhdistusoperaatio.
Siinä ei etsitä ihmisen olemusta joka heiluu ja horjuu erilaisten ilmiöiden takia jatkuvasti.
Siinä etsitään vanhurskautta, eli sitä että kelpaatko Jumalalle vai et.
Sekä perkeleellä että Jumalalla on oma " taivaansa" johon kumpikin haluaa mahdollisimman paljon asiakkaita pysyvään olotilaan.
Se että lusifer heivattiin pihalle kavereineen , ei tarkoittanut sitä, että mittaaminen olisi loppunut.
Siitä vasta alkoi mittaaminen.
lusifer ei ole vieläkään tajunnut häviötään ja se johtuu juuri "oma itse" mahtavuudesta.
Tavallaan siis hölmö.
No, tässä oli se paikka, mikä on elämän sisällöllisen tarkoituksen johtolanka.
Voi olla että kirjoitukseni toistaa itseään , mutta kuten olen sanonut monesti, niin totuus on vain yksi.
Tästä syystä asiat pyörivät osittain ympyrääkin.
Myös siitä syystä , että lähdin vastailemaan " vasemmalla kädellä" ( iisi homma) , mutta huomaan, että kyllä se vaatii lisää filosofista lähestymistä, että asiaa voisi ymmärtää edes vähän.
totuuden ne ihmiset ovat selvittäneet, jotka kuolevat vastasyntyneinä, tai jo aikaisemmin?
Jo kohta 1 oli sinulla niin järkeä vailla, etten muita viitsinyt lukeakaan.
sinua, vaikka luulisi , että alle 1v, tai nuorempi ei kirjoittaisi täällä.
vain Jumalan armon avulla ihminen pääsee pois epätäydellisestä ja kärsimystä sisältävästä maailmasta (ikuiseen elämään).
Miksi uskovaisen on niin vaikea sietää ajatusta, että hänen elämänsä on tosiaankin tilapäinen ilmiö ja ettei kuoleman jälkeen paljastu enää mitään?
Ja miksi luulette, että ikuinen elämä saavutettaisiin juuri uskonnon harjoittamisella?
"Miksi uskovaisen on niin vaikea sietää ajatusta, että hänen elämänsä on tosiaankin tilapäinen ilmiö ja ettei kuoleman jälkeen paljastu enää mitään? Ja miksi luulette, että ikuinen elämä saavutettaisiin juuri uskonnon harjoittamisella?"
Kyllä minä hyväksyisin myös pelkän maallisen elämän ilman tuonpuoleisuutta. Ei siinä mitään sietämisen vaikeutta ole. Elämä saa olla mitä on.
Uskon kuitenkin, että Jeesus oli oikeassa, että kuolema ei ole elämän loppu, vaan on olemassa muutakin.
En ole löytänyt muuta keinoa päästä ikuisuuteen kuin Jumalan armo. Tiedätkö jonkun muun tavan?
Unohdit tyystin että Jumala on kaikkivoipa! ei tarvitse syytä toiminnalleen! hän voi armahtaa synnillisen sekä tuomita synnittömän ilman syytä! koska hänellä ei ole moraalia! moraalittomaan toimintaan häellä ei ole minkäänlaisia esteitä sillä kuka nyt hänet tuomitsisi? Ei hänen kuolettamattomuudessaan ole syy/seurauksia! Jumala elää täysin omassa moralismissaan joka on kaikkien inhimillistn ymmärrättömyydessään! Meidän elämä on hänelle leikki/peli!!!! Hän voi tuhota maailman mikrosekunnissa ja luoda toisen eti perään! miksi lulette että te tarkoitatte jotain hänelle?
käsityksiä moraalista ja Jumalasta.
ovat aivan loogisia ajatuksia Jumalasta.
Ajatteletko sinä, että Jumalan toiminta on seurausta joistain hänestä erillisistä syistä? Jumalahan on ensimmäinen syy, eikä mikään kausaliteetti vaikuta häneen. Siksi Jumalan toimet tapahtuvat ilman syytä.
Jumala on myös kaiken moraalin ulkopuolinen, ei hänelle kukaan sanele, mikä on oikein, eikä kukaan vie tuomiolle. Hän on vapaa mielivaltaan sen olematta silti väärin.
Logiikka voi olla oikein, mutta esitetyt perusaksiomat kestämättömät, joten lopputuloksin menee metsään päättelyssä. Havaintojen perusteella en pidä Jumalaa kaikkivoipana enkä myöskään ensimmäisenä syynä. Kirjoittajat eivät huomaa joutuneensa umpikujaan. Minulle Jumala on rakkaus ja uskon hänen kannattavan rakkauden etiikkaa.
ettei jumalasi ole kaikkivaltias eikä myöskään taivaan ja maan luoja, kuten uskontunnustuksessa muistaakseni väitetään. Totta kyllä, havainnot eivät puhu sellaisen jumalan puolesta, mutta yhtä lailla ne eivät puhu minkään muunkaan laisen jumalan puolesta. Ihmekertomukset eivät ole pätevä todiste, muuten joutuisimme uskomaan lentäviin mattoihinkin ja Lemminkäisen heräämiseen kuolleista. (Noistakin toki kumpikin voi olla totta, mikäli maailman asioihin puuttuva ihmeisiin pystyvä jumala on olemassa.)
Oikeastaan vastasin lähinnä niuhotusmielessä, eli aksiomien virheellisyys ei vielä osoita johtopäätöksen epätotuutta, noin loogisesti. Väärätkin aksiomat voivat säkällä johtaa oikeaan lopputulokseen, kun taas todet aksiomat eivät voi johtaa epätoteen tulokseen (ilman logiikkavirhettä).
Ihminen on historiansa aikana väittänyt mitä tahansa Jumalasta. Minä en juokse menneiden aikojen näkemysten perässä, vaan luon järjen ja tiedon avulla mahdollisesti parempaa näkemystä asioihin.
Jumaluudesta ei ole sitovia todisteita - eikä niitä tule. Uskonollinen todellisuus on näkyvää maailmaa korkeampi todellisuus, josta ihminen ei voi tehdä havaintoja sellaisenaan ainakaan nykymentelemillä.
Minulle Jeesuksen opetus Jumalan armosta kertoo toisenlaisen Jumalan olemassaolosta. Uskon, että todellisuutemme on tarkoituksella tällainen. Uskonnollisen todellisuuden epävarmuus koettelee ehkä ihmistä, mutta samalla se myös suodattaa ja valikoi tietynlaisia ihmisiä tuonpuoleisuuteen.
Ehkä kaiken epävarmuden tarkoituksena on pitää ihminen ihmisenä - eikä kaiken selittäjänä - Jumalan edessä. Näin uskosta tulee enemmän elämäntapa ja elämänasenne, jota Jumalakin vain odottaisi meiltä. Silloin Jumala pääsee sanomaan viimeisen sanan ja paljastamaan koko totuuden ihmiselle, kun sen aika koittaa.
Ihminen on historiansa aikana väittänyt mitä tahansa Jumalasta. Minä en juokse menneiden aikojen näkemysten perässä, vaan luon järjen ja tiedon avulla mahdollisesti parempaa näkemystä asioihin.
Jumaluudesta ei ole sitovia todisteita - eikä niitä tule. Uskonollinen todellisuus on näkyvää maailmaa korkeampi todellisuus, josta ihminen ei voi tehdä havaintoja sellaisenaan ainakaan nykymentelemillä.
Minulle Jeesuksen opetus Jumalan armosta kertoo toisenlaisen Jumalan olemassaolosta. Uskon, että todellisuutemme on tarkoituksella tällainen. Uskonnollisen todellisuuden epävarmuus koettelee ehkä ihmistä, mutta samalla se myös suodattaa ja valikoi tietynlaisia ihmisiä tuonpuoleisuuteen.
Ehkä kaiken epävarmuden tarkoituksena on pitää ihminen ihmisenä - eikä kaiken selittäjänä - Jumalan edessä. Näin uskosta tulee enemmän elämäntapa ja elämänasenne, jota Jumalakin vain odottaisi meiltä. Silloin Jumala pääsee sanomaan viimeisen sanan ja paljastamaan koko totuuden ihmiselle, kun sen aika koittaa.
Hyvin hahmotat asian.Armosta saamme syntimme anteeksi ja puhtaana kohti taivasta.
kirjoitat "Havaintojen perusteella en pidä Jumalaa kaikkivoipana enkä myöskään ensimmäisenä syynä."
Pelkäämpä että sinulla meni pieleen ja metsään.
Jumala todellakin on kaikki , ensimäinen ja ainoa.
Jumala loi meidät kuvakseen ja saimme tietää hyvän ja pahan, kuten he tietävät.
Nämä eivät ole turhia asioita meidän kannalta, mutta heidän kannalta katsottuna, meiltä ei kysytä mitään.
Meidät vaan tuomitaan.
Tästä syystä katson, että taas kerran menit pohdinnoissasi metsään kun eksynyt ,kompassi kädessä (järkesi valo) jonka luulet toimivaksi, mutta joka pettää sinut yhtenään.
Edellinen kirjoittaja on kyllä oikeassa suhteestamme Jumalaan.
Meillä ei ole mitään annettavaa Jumalalle, mutta hän käyttää meitä kuten haluaa.
Tästäkin syystä, jos haluat lähelle Jumalaa, unohda itsesi.