Käsitettä tietoyhteiskunta on kritisoitu julkisessa keskustelussa paljon. Se ei parhaalla mahdollisella tavalla kuvaa sitä yhteiskunnan murrosta jossa Suomi tällä hetkellä on. Vaihtoehtoisia käsitteitä ovat esimerkiksi verkostoyhteiskunta tai jopa postmoderni yhteiskunta. Sekaannusta lisää englanninkielisessä kirjallisuudessa samassa tarkoituksessa käytetty, mutta eri sanasta johdettu käsite information society. Tietoyhteiskunta-sana on kuitenkin vakiintunut käyttöön, ja sitä käytetään myös tässä Vihreän liiton tietoyhteiskuntapoliittisessa ohjelmassa kuvaamaan historiallista murrosta verkostoituneeseen yhteiskuntaan, jossa uutta informaatiota tehokkaasti käsittelevää digitaalista tekniikkaa käytetään merkittävästi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Perusoikeudet tietoyhteiskunnassa
Kansainvälinen terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus sekä tietoverkkorikollisuus nakertavat ihmisten turvallisuudentunnetta. Tässä pelon ilmapiirissä eri maiden turvallisuusviranomaiset ovat ottaneet käyttöön tietojärjestelmiä, jotka loukkaavat ihmisten perusoikeuksia kuten yksityisyyttä ja sananvapautta. Ihmisillä on oikeus turvallisuuteen, mutta sen turvaaminen ei saa vaarantaa muita perusoikeuksia.
Lisääkö kiristyvä valvonta ihmisten luottamusta tietoyhteiskuntaan, vai heikentääkö se sitä entisestään? Voivatko ihmiset luottaa heitä valvoviin tietojärjestelmiin ja näitä järjestelmiä käyttäviin viranomaisiin? Kun esimerkiksi Suomen poliisille kehitettiin tekstiviestipalvelu, jonka avulla sakkoja kirjoittavat poliisit saattoivat selvittää sakotettavan henkilön tulotiedot, palvelua käytettiin myös naapureiden ja sukulaisten tietojen urkkimiseen.
Keskeinen kysymys tietoyhteiskunnan valvontaa ja kontrollia pohdittaessa on sama kuin aina ennenkin: kuka valvoo valvojia? Myös vastaus on sama kuin aina ennenkin: he joita valvotaan. Ihmisille on luotava edellytykset seurata ja arvioida heitä valvovien viranomaisten toimintaa. Heidän on tiedettävä, miten heidän elämäänsä valvotaan, ja voitava halutessaan selvittää, mitä tietoa heistä on kerätty, ja miten tätä tietoa on käytetty.
Kameravalvonta
Valvontakamerateknologia kehittyy ja halpenee nopeasti. Pian käytännössä kenellä tahansa on varaa helposti kätkettäviin pieniin langattomiin valvontakameroihin, jotka pystyvät näkemään jopa pimeässä ja esimerkiksi suljettujen ikkunaverhojen läpi. Valvontakameroita voidaan käyttää pian paitsi ajoneuvojen myös ihmisten automaattiseen tunnistamiseen ja paikantamiseen.
Valvontakamerat lisäävät koettua turvallisuudentunnetta, ja voivat helpottaa rikosten selvittelyä. Samalla ne kuitenkin voivat myös siirtää rikollisuutta kameroiden katveisiin. Kameroita voidaan käyttää myös siten, että ne loukkaavat ihmisten yksityisyyttä tai kotirauhaa. Julkisilla paikoilla olevien kameroiden avulla voidaan usein katsella myös ihmisten koteihin tai taltioida omaan käyttöön yön tapahtumia läheisessä puistossa.
Valvontakameroiden käyttöä ja valvontaa ohjaava lainsäädäntö on Suomessa kehittymätöntä. Tämä siitä huolimatta, että Suomen arvioidaan kuuluvan Euroopan kärkimaihin valvontakameroiden määrässä. Tarvitaan selkeät pelisäännöt siitä, kuka ja miten valvontakameroita saa käyttää. Hyvän esimerkin tarjoaa liikenteen kameravalvonta, jonka avulla liikennekuria on pystytty parantamaan ihmisten yksityisyyttä kohtuuttomasti vaarantamatta. Tämä on vaatinut pelisäännöt mm. siitä, ettei kuvatun auton kyydissä mahdollisesti oleva henkilö näy auton haltijalle lähetettävässä kuvassa.
Kameravalvonnan valvonta edellyttää, että kamerajärjestelmien käyttäjät tunnistetaan, ja tiedot valvontajärjestelmien käytöstä taltioidaan, jotta toiminnan asianmukaisuutta, esimerkiksi kameroiden suuntausta voidaan tarvittaessa myöhemmin arvioida. Lisäksi on määriteltävä, miten kertyviä tallenteita saa ja pitää käsitellä, sekä miten kameravalvonnan kohteena olevat alueet on merkittävä, jotta ihmiset tietävät olevansa kameroin valvotulla alueella.
Työpaikoilla järjestettävää kameravalvontaa koskeva lainsäädäntö on Suomessa pääsääntöisesti kunnossa. Työelämän tietosuojalaki asettaa yksiselitteiset rajat sille, milloin ja miten kameravalvontaa voidaan työpaikoilla käyttää.
Valvontakameroiden ohella on huomioitava myös ns. verkkokamerat eli webcamit, joiden kuva julkaistaan reaaliajassa Internetissä. Niiden käyttäjät eivät välttämättä aina tiedä loukkaavansa esimerkiksi työelämän tietosuojalakia, jossa verkkokameroita ei valitettavasti mainita lainkaan. Erillisten säädösten asemesta tarvitaan kuitenkin pikemminkin valistusta siitä, mitä rajoituksia lainsäädäntö verkkokameroiden ylläpitäjille asettaa.
Hyvä artikkeli.
Minusta nämä false-flag tempausten tekijät (keitä ne sitten lienevätkin) ajavat yhteiskuntaa juuri tuohon kyttäys systeemien suuntaan.
Mennään ajassa taaksepäin.
Palmen murha sai aikaan stasi ilmiön Ruotsissa, jota täydensi laser-mies ja Lindhin murha. Estonian upotus feikki edisti varmaan jotain kyttäys systeemiä, sillä motiivit on aina samat. Liikkumisen kontrollointia.
Kuinka monet lentokoneisiin tehdyt iskut lisäsivät kyttäystä lentokentillä. Sama metroihin tehdyt iskut. Aina sama motiivi iskun lavastajilla. Tai jos ovat aitoja, niin ovat false-flag juttuja sitten.
Tämä viimeisin suuri operaatio 9/11 sai sitten pisteen iin päälle. Eliitti sai jenkkeihin lain, joka vie kansalaisilta kaikki peruoikeudet, kun heitä aletaan epäilemään vaikka veronkierrosta.
Sitäkin voidaan tehdä valikoiden. Joihinkin kansalaisiin voidaan kohdistaa terrorismi epäilyt ja sen jälkeen yksityisyytesi on mennyttä kamaa.
Minusta tekojen motiivit ovat selvät. Nyt vain on löydettävä tekijät.
Lehdistö ja muu media on juonessa mukana. Mutta heitä ei saada syytteeseen, niinkuin ei varmaan muitakaan manipulaattoreita.
Itse iskun tekijät ovat ammattilaisia ja kylmäverisiä roistoja, joita suojelee poliittinen johto ja muut instanssit estämällä tutkimusten aloittamiset ja jopa siitä puhumiset. Oletteko kuulleet telkkarista mitään asiaan viittaavaa.
Kukaan ei ole kumonnut syytteitä tekastujen syyllisten päältä. Lehdistö on leikitellyt Palmen murhalla tekaistun ja palkatun kylähullun kustannuksella. Vaikka eihän tuo asia suoranaisesti suomalaisille kuulu, mutta eikö siellä lojunut aika liuta suomalaisiakin tutkintovankeudessa. Kynnys pidättää oli ja ehkä on vieläkin kovin matala, kun kyseessä on jokin kovan luokan juttu, niin poliisille annetaan ikäänkuin anteeksi kaikki töppäilyt. Mitä nyt leikisti vähän lehdistössä kritisoidaan. Joku ruotsalainen otti jopa herneen niin pahasti nenäänsä, kun häneen vihjailtiin syytöksiä, että tappoi itsensä.
Lehdistö ei piittaa ihmisten yksityisyyksien julkituomisista, kun käsitellään jotain tällaisia juttuja. Vaikka useat murhamannekiinit ovatkin mediapelleiksi palkattuja hörhöjä.
Perusoikeudet tietoyhteiskunnassa
Kansainvälinen terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus sekä tietoverkkorikollisuus nakertavat ihmisten turvallisuudentunnetta. Tässä pelon ilmapiirissä eri maiden turvallisuusviranomaiset ovat ottaneet käyttöön tietojärjestelmiä, jotka loukkaavat ihmisten perusoikeuksia kuten yksityisyyttä ja sananvapautta. Ihmisillä on oikeus turvallisuuteen, mutta sen turvaaminen ei saa vaarantaa muita perusoikeuksia.
Lisääkö kiristyvä valvonta ihmisten luottamusta tietoyhteiskuntaan, vai heikentääkö se sitä entisestään? Voivatko ihmiset luottaa heitä valvoviin tietojärjestelmiin ja näitä järjestelmiä käyttäviin viranomaisiin? Kun esimerkiksi Suomen poliisille kehitettiin tekstiviestipalvelu, jonka avulla sakkoja kirjoittavat poliisit saattoivat selvittää sakotettavan henkilön tulotiedot, palvelua käytettiin myös naapureiden ja sukulaisten tietojen urkkimiseen.
Keskeinen kysymys tietoyhteiskunnan valvontaa ja kontrollia pohdittaessa on sama kuin aina ennenkin: kuka valvoo valvojia? Myös vastaus on sama kuin aina ennenkin: he joita valvotaan. Ihmisille on luotava edellytykset seurata ja arvioida heitä valvovien viranomaisten toimintaa. Heidän on tiedettävä, miten heidän elämäänsä valvotaan, ja voitava halutessaan selvittää, mitä tietoa heistä on kerätty, ja miten tätä tietoa on käytetty.
Kameravalvonta
Valvontakamerateknologia kehittyy ja halpenee nopeasti. Pian käytännössä kenellä tahansa on varaa helposti kätkettäviin pieniin langattomiin valvontakameroihin, jotka pystyvät näkemään jopa pimeässä ja esimerkiksi suljettujen ikkunaverhojen läpi. Valvontakameroita voidaan käyttää pian paitsi ajoneuvojen myös ihmisten automaattiseen tunnistamiseen ja paikantamiseen.
Valvontakamerat lisäävät koettua turvallisuudentunnetta, ja voivat helpottaa rikosten selvittelyä. Samalla ne kuitenkin voivat myös siirtää rikollisuutta kameroiden katveisiin. Kameroita voidaan käyttää myös siten, että ne loukkaavat ihmisten yksityisyyttä tai kotirauhaa. Julkisilla paikoilla olevien kameroiden avulla voidaan usein katsella myös ihmisten koteihin tai taltioida omaan käyttöön yön tapahtumia läheisessä puistossa.
Valvontakameroiden käyttöä ja valvontaa ohjaava lainsäädäntö on Suomessa kehittymätöntä. Tämä siitä huolimatta, että Suomen arvioidaan kuuluvan Euroopan kärkimaihin valvontakameroiden määrässä. Tarvitaan selkeät pelisäännöt siitä, kuka ja miten valvontakameroita saa käyttää. Hyvän esimerkin tarjoaa liikenteen kameravalvonta, jonka avulla liikennekuria on pystytty parantamaan ihmisten yksityisyyttä kohtuuttomasti vaarantamatta. Tämä on vaatinut pelisäännöt mm. siitä, ettei kuvatun auton kyydissä mahdollisesti oleva henkilö näy auton haltijalle lähetettävässä kuvassa.
Kameravalvonnan valvonta edellyttää, että kamerajärjestelmien käyttäjät tunnistetaan, ja tiedot valvontajärjestelmien käytöstä taltioidaan, jotta toiminnan asianmukaisuutta, esimerkiksi kameroiden suuntausta voidaan tarvittaessa myöhemmin arvioida. Lisäksi on määriteltävä, miten kertyviä tallenteita saa ja pitää käsitellä, sekä miten kameravalvonnan kohteena olevat alueet on merkittävä, jotta ihmiset tietävät olevansa kameroin valvotulla alueella.
Työpaikoilla järjestettävää kameravalvontaa koskeva lainsäädäntö on Suomessa pääsääntöisesti kunnossa. Työelämän tietosuojalaki asettaa yksiselitteiset rajat sille, milloin ja miten kameravalvontaa voidaan työpaikoilla käyttää.
Valvontakameroiden ohella on huomioitava myös ns. verkkokamerat eli webcamit, joiden kuva julkaistaan reaaliajassa Internetissä. Niiden käyttäjät eivät välttämättä aina tiedä loukkaavansa esimerkiksi työelämän tietosuojalakia, jossa verkkokameroita ei valitettavasti mainita lainkaan. Erillisten säädösten asemesta tarvitaan kuitenkin pikemminkin valistusta siitä, mitä rajoituksia lainsäädäntö verkkokameroiden ylläpitäjille asettaa.
Hyvä artikkeli.
Minusta nämä false-flag tempausten tekijät (keitä ne sitten lienevätkin) ajavat yhteiskuntaa juuri tuohon kyttäys systeemien suuntaan.
Mennään ajassa taaksepäin.
Palmen murha sai aikaan stasi ilmiön Ruotsissa, jota täydensi laser-mies ja Lindhin murha. Estonian upotus feikki edisti varmaan jotain kyttäys systeemiä, sillä motiivit on aina samat. Liikkumisen kontrollointia.
Kuinka monet lentokoneisiin tehdyt iskut lisäsivät kyttäystä lentokentillä. Sama metroihin tehdyt iskut. Aina sama motiivi iskun lavastajilla. Tai jos ovat aitoja, niin ovat false-flag juttuja sitten.
Tämä viimeisin suuri operaatio 9/11 sai sitten pisteen iin päälle. Eliitti sai jenkkeihin lain, joka vie kansalaisilta kaikki peruoikeudet, kun heitä aletaan epäilemään vaikka veronkierrosta.
Sitäkin voidaan tehdä valikoiden. Joihinkin kansalaisiin voidaan kohdistaa terrorismi epäilyt ja sen jälkeen yksityisyytesi on mennyttä kamaa.
Minusta tekojen motiivit ovat selvät. Nyt vain on löydettävä tekijät.
Lehdistö ja muu media on juonessa mukana. Mutta heitä ei saada syytteeseen, niinkuin ei varmaan muitakaan manipulaattoreita.
Itse iskun tekijät ovat ammattilaisia ja kylmäverisiä roistoja, joita suojelee poliittinen johto ja muut instanssit estämällä tutkimusten aloittamiset ja jopa siitä puhumiset. Oletteko kuulleet telkkarista mitään asiaan viittaavaa.
Kukaan ei ole kumonnut syytteitä tekastujen syyllisten päältä. Lehdistö on leikitellyt Palmen murhalla tekaistun ja palkatun kylähullun kustannuksella. Vaikka eihän tuo asia suoranaisesti suomalaisille kuulu, mutta eikö siellä lojunut aika liuta suomalaisiakin tutkintovankeudessa. Kynnys pidättää oli ja ehkä on vieläkin kovin matala, kun kyseessä on jokin kovan luokan juttu, niin poliisille annetaan ikäänkuin anteeksi kaikki töppäilyt. Mitä nyt leikisti vähän lehdistössä kritisoidaan. Joku ruotsalainen otti jopa herneen niin pahasti nenäänsä, kun häneen vihjailtiin syytöksiä, että tappoi itsensä.
Lehdistö ei piittaa ihmisten yksityisyyksien julkituomisista, kun käsitellään jotain tällaisia juttuja. Vaikka useat murhamannekiinit ovatkin mediapelleiksi palkattuja hörhöjä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko pienessä mielessäsi käynyt ikinä sellainen vaihtoehto, että mainitsemasi rikokset ovat tapahtuneet ihan oikeasti, ja että valvonnalla pyritään ehkäisemään niitä?
Ei ole käynyt koskaan. Nuo ovat kaikki false-flag tekoja.
Se että lehdistö jopa moittivaan sävyyn kirjoittaa tiedustelupalvelujen sanotuista tekosista on vain silmänlumetta.
Olin vaistoavinani moitteessasi kysyvääkin sävyä. Oletko itse niin varma vaikka Palmen murhan motiiveista?
Luulen sinun olevan hieman epävarma kysyessäsi tuollaista. Asetitko kysymyksen ehkä jopa itsellesi.
Palmen tapaus lisäsi kansalaisten kyttäämistä ja ilmianto systeemin kehittämistä. Sen lisäksi Ruotsissa jopa kahteen kertaan tehtiin selväksi, ettei silmäätekevien passaa kulkea kadulla ilman henkivartijoita.
Kuka nekin vartijoitten palkat maksaa.
Ota huomioon jos elit jo tuolloin, että Ruotsi siirtyi kerta heitolla lintukodosta kyttäysyhteiskuntaan.
Vaikka ei sen pouleen ei noilla ole vieläkään henkivartijoita ministereillä, kun kulkevat kaduilla. He tietävät jotain enemmän sellaisesta mistä me ei tiedetä. Siksi uskaltavat kulkea vapaana.
Kyttäys kohdistetaan kansalaisiin, jotta ministerit voivat kulkea vapaina.
Suomessakin uutisoidaan lähes päivittäin puukotuksista ja ammuskeluista. Nekin ovat varmaan kaikki lavastettuja, elleivät jopa CIA:n tekosia?
Hohhoijaa teitä vainoharhaisia umpihulluja retardeja.
Hienostippa heitit aiheen romukoppaan. Ja nyt pidät itseäsi nerona, kun kuvittelet tuolla väistäväsi esittämäsi väitteen. Väität, että kaikki mitä maailmassa tapahtuu, tapahtuu aidosti.
hohhoijaa kun olet hyväuskoinen.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa!
Muista se!