Siis oikeasti, onko Raamatun Jumala siten kun tämä 'tulkitaan' looginen?
Koko 'pelastus'suunnitelma', voiko sitä käsitellä järjellisesti?
Onko Jumala, kuten usea on oivaltanut pyyteetön Rakkaus?
Jos jälkimmäinen tuntuu oikealta, kuka on 'keksinyt' helvetin?
Ps. Minä lähden ajatuksesta että kaikki mikä liittyy Jumalaan on johdonmukaista ja selvää, ihan sitä mitä Luojalta odotamme.
Koko 'pelastus'suunnitelma', voiko sitä käsitellä järjellisesti?
Onko Jumala, kuten usea on oivaltanut pyyteetön Rakkaus?
Jos jälkimmäinen tuntuu oikealta, kuka on 'keksinyt' helvetin?
Ps. Minä lähden ajatuksesta että kaikki mikä liittyy Jumalaan on johdonmukaista ja selvää, ihan sitä mitä Luojalta odotamme.
Vastaukset 35
Vanhimmat
>>Siis oikeasti, onko Raamatun Jumala siten kun tämä 'tulkitaan' looginen?
-on.
>>Koko 'pelastus'suunnitelma', voiko sitä käsitellä järjellisesti?>Onko Jumala, kuten usea on oivaltanut pyyteetön Rakkaus?
Jos jälkimmäinen tuntuu oikealta, kuka on 'keksinyt' helvetin?Ps. Minä lähden ajatuksesta että kaikki mikä liittyy Jumalaan on johdonmukaista ja selvää, ihan sitä mitä Luojalta odotamme.
esim. 'pelastus'suunnitelma'? Miten selität sen järkevästi, näin Luoja sen olisi halunnut, siis kaikkien ymmärrettäväksi arkiseksi asiaksi.
Näillä tiedoilla se on kaikkea muuta kuin johdonmukaista.
Ehtojen asettaminen ei kertakaikkiaan sovi Luojan rooliin.
Se Jumala jota pidän todellisena, on minun oivallus ja ymmärryskykyni ulkopuolella.
Minun ei tarvitse uskoa mihinkään määriteltyyn Jumalaan eikä uskonnolliseen oppiin. Jos uskoisin, niin oma uskoni tekisi Jumalastani sellaisen joksi uskoni sisältö ja laatu sen tekisi.
Jumala on täysin käsittämätön minulle, mutta Jumalan lait ovat jokaisen ihmisen ymmärrettävissä.
En odota itseltäni muuta kuin kasvua täydelliseen luottamukseen Jumalan lakien oikeamielisyydestä.
Ei ole olemassa muuta kuin hengellisyydestä tuleva Rakkaus, jota myös aineellisuudessa pitäisi kunnioittaa, että vapautuisi aineellisuuden kahleista.
Ihmisen ainoa todellisuus on sielu, joka on Jumalan kokonaisuutta.
suunnilleen samoilla ajatuksilla.
Pääasiassa oli tarkoitus kiinnittää huomiota ns. Raamatun Jumalaan, joka helposti syyllistetään julmaksi tyranniksi ja käytetään lyömäaseena edelleen ym ym.
Tämä on kuitenkin miljoonille 'sitä oikeaa' uskoa ja sitä ei muuksi muuteta.
Emme tietenkään pystytä tajuamaan Jumaluutta, mutta juuri sielu on sellainen välikappale, jonka kautta voimme vahvistaa ymmärrystämme.
Onhan sielu suora linkki kaikkeen?
Mitähän tulkintaa Jumalasta sinä tarkoitat? Ei ole olemassa yhtenäistä tulkintaa tai näkemystä siitä kuka Jumala on. Jos tulkintoja on useita, täytyy olla myös loogisempia ja vähemmän loogisempia tulkintoja.
Minun näkemykseni mukaan Jumala on täydellisyydessään myös täydellisen looginen. Ihmisten jumalakuvat ovat aina enemmän tai vähemmän epätäydellisiä, enkä usko kenenkään voivan koskaan saada täydellistä kuvaa tai tulkintaa Jumalasta.
Ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen kuuluu erottamattomasti ihmisen vajavaisuus ja Jumalan täydellisyys - ihmisen ihmetys Kaikkivaltiaan rinnalla. Pidän tärkeänä sitä että Jumala pyritään tekemään ihmiselle ymmärrettäväksi, mutta silloin kun väitetään jokin tulkinta Jumalasta täysin loogiseksi ja kattavaksi, Jumalasta on tehty jotain muuta kuin Hän todella on. Jumala ei sovi ihmisen käsityskykyyn.
Jumalan pelastussuunnitela on yhtälailla ihmeellinen ja osittain käsityskyvyn uloittumattomissa. Sitä voi kuitenkin käsitellä myös järjellä, kunhan sen on ensin saanut omaksua uskossa. Varmasti on ihmisiä jotka ovat löytäneet Jumalan myös järjellisen etsinnän kautta, mutta niissäkin tapauksissa täytyy jossain vaiheessa hypätä tiedon alueelta uskon alueelle. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että järjen ääni vaijennetaan. Ennemminkin vain laajennetaan käsityskykyä uudelle alueelle, jolla usko ja järki voivat toimia yhdessä. Tästä on poikkeuksena äärifundamentalismi, jolloin järjen ääni tarkoituksellisesti demonisoidaan.
Kirjoituksesi toinen osa taitaa olla yksi kristinuskon historian vaikeimmista kysymyksistä. Lopultahan kysymyksesi palautuu teodikean ongelmaan, Jumalan hyvyyden ja kaikkivoipaisuuden ongelmaan. Varmasti tiedät useita selitysyrityksiä, mutta tuskin mikään niistä selittää täydellisesti ongelmaa. Tässäkin voimme vain yrittää ymmärtää.
Ensinnäkin, kuten joku muu jo kirjoittikin, helvetti on ensisijaisesti tarkoitettu saatanalle ja hänen enkeleilleen. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että myös suuri osa ihmiskuntaa löytää itsensä sieltä viimeisenä päivänä. Yksi näkökulma voisi olla se, ettei ole valkeutta ilman pimeyttä - jos ei ole pahuutta, kukaan ei koskaan tulisi ymmärtämään hyvyyttä. Nähdäkseni Jumala antaa jokaiselle ihmiselle valinnanmahdollisuuden, mutta miksi kaikki eivät valitse oikein? Se on ehkä hankalin kysymys. Joka tapauksessa uskon Jumalan olevan täydellisyydessään myös täysin oikeudenmukainen. Kukaan ei kärsi ilman että ansaitsee sen, tai vaihtoehtoisesti siksi että tuo paha kääntyy lopulta hyväksi.
Sori, ongelmallinen aihe ja siksi sekavaa tekstiä. Tärkeä aihe, jota jokaisen soisi pohtivan.
asia. Edelleen haluaisin Raamatun teksteistä löytyvän johdonmukaisen Jumalan.
Tätä en ole pystynyt sieltä oivaltamaan. Kuitenkin miljoonille ihmisille tarjotaan sellaista Jumalaa, joka on Rakkaus ja samalla 'hallinoi' ns. helvettiä, ikuista kidutuksen paikkaa?
Tieto, tässätapauksessa Raamattuieto ei ole ymmärretty oikein(tulkinnat)?
Tai sitten on 'ohitettu' todellisia peruskysymyksiä?
Jumala ei yksinkertaisesti voi olla 'kuvatun' kaltainen ja koko ihmis'sielun kehityspolku on jotain loogisemmin ymmärrettävää?
En osaa sanoa löytäisinkö täysin johdonmukaisen Jumalan Raamatusta jos siihen uppoutuisin tarkemmin. Minäkään en näe Raamattua täysin johdonmukaisena.
Uskon kuitenkin, että Raamattu sisältää täysin johdonmukaisen pelastussuunnitelman, joka välittyy 66 eri kirjan ja kymmenien eri kirjoittajien tekstien kautta. Kirjoitit muissa viesteissäsi sielusta ja sielun merkityksestä. Uskon että tässä tapauksessa juuri sielu (tai ehkä vielä tarkemmin henki) on se, joka pystyy ymmärtämään pelastussuunnitelman, vaikka järki ei siihen kykenisikään.
Tulipa tällainen asia mieleen, sanot ettet ole löytänyt Raamatusta johdonmukaista Jumalaa vaan Jumalan, joka on täydellinen rakkaus ja samalla hallinnoi helvettiä. Olisiko kuitenkin niin, että tuollaiset päätelmät ovat juuri tulkinnallisia opetuksia? Oletko löytänyt Raamatun lehdiltä paikan, jossa sanotaan Jumalan kiduttavan ihmisiä helvetissä ikuisuuden? Ikuisen tulen ja ikuisen kadotuksen olen löytänyt, mutten ikuista kidutusta.
Itse ajattelen, että helvetti on todellakin paikka, jossa ihmisiä rangaistaan oikeudenmukaisesti tekojensa mukaan. Sen merkitys on kuitenkin vieläkin syvällisempi, se on "kadotus" - ikuinen ero Jumalasta. Jumalan kirjoitetaan olevan itse Elämä, kaiken elämän lähde. Jos ihminen joutuu eroon Jumalasta, onko silloin elämääkään? Jumalan sanotaan myös olevan kuluttava tuli - joissakin on enemmän palamista kuin toisissa.
2. Tess. 1:9
"Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta"
Toinen merkittävä asia joka usein sivuutetaan on se, että nähdäkseni myös ne onnelliset jotka pääsevät Taivaan porttien paremmalle puolelle, joutuvat myös maksamaan tekojensa mukaan. Siitä löytyy useita esimerkkejä:
1. Piet. 1:17
"Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika."
Ilm. 2:23
"-- Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan."
Ilm. 20:12-13
"Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan."
Pietari ja Johannes osoittavat sanansa selkeästi uskoville ja seurakunnalle. Kukaan ei ole etuoikeutetussa asemassa tämän suhteen. Lopullinen ero on siinä, ketkä saavat elää yhteydessä Isään, Elämän lähteeseen. Ero taas on riippuvainen siitä ottaako vastaan yksinkertaisen pelastussuunnitelman Kristuksessa Jeesuksessa.
Tämän kaiken keskellä minä ainakin näen Jumalan, joka on yhtäaikaa täydellinen Rakkaus ja täydellinen Oikeudenmukaisuus, vaikka en Häntä täydellisesti kykenekään ymmärtämään ja käsittämään.
eikö siinä ole viestiä siitä, että kysymys voisi olla 'karmanpoltosta'?
Tämän kesto vaihtelee, mutta on aina rajallinen ja olisi ns. helvetti.
Lunastusoppi on myös asia, jota minä en pidä johdonmukaisena, liian paljon selitettävää ollakseen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan sopiva.
Minun järjelleni se kuulostaisi loogiselta ja oikeudenmukaiselta. Jos joku näkee siinä jotain Raamatun vastaista, olisi mielenkiintoista kuulla sellaisiakin mielipiteitä.
Voisitko ottaa esiille yksittäisiä asioita lunastusopista, jotka eivät käy sinun järkeesi? Olisi helpompaa pohtia asioita kun olisi jotain mihin tarttua. Mikä on sinun näkemyksesi Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta?
kimurantti, että Raamatun teksteistä on vaikeuksia ylipäätäänkään kasata johdonmukaista yhteenvetoa.
Tämä näkemys ei suinkaan pois'sulje Luojaa, kuten ei minultakaan.
Mitä tulee lunastusteoriaan...miksi sellaista ylipäätään tarvitaan?
Tiedän rutiinivastauksen lusiferin langeemuksesta ja sen seuraamuksista, jota lopulta jokainen sielu sovittaa uskomalla Jeesukseen.
Kysyisin, kun sentään puhutaan Kaikkivaltiaasta, kuinka tällainen episodi olisi koskaan voinut tapahtua? Eikö jo tällainen väitös ole Jumalan kaikkivoipaisuuden kumoamista?
Niin, mutta onko perustetta miksi Raamatusta ylipäänsä pitäisi kasata johdonmukainen yhteenveto? Uskoa voi ilman sitäkin, ja yhtälailla olla uskomatta. Dogmaattiset kyhäelmät ovat lopulta vain vaivaisia yrityksiä ymmärtää Luojaa, maailmaa ja ihmisen suhdetta näihin kahteen. Uskon kanssa niillä on hyvin vähän tekemistä.
Lunastusteoriaa ei "tarvita" mihinkään. Se on yksinkertaisesti Raamatun kuvailema tapahtumasarja ihmisen lankeemuksesta ja Jumalan puuttumisesta asiaan. Huomaan, että sinä et ilmeisesti tarvitse sitä osaksi maailmankatsomustasi, mutta sehän ei poissulje sen totuudellisuuden mahdollisuutta. Kysymys on nähdäkseni yksilöllinen - mihin juuri sinä ja minä uskomme.
Koko tämä keskustelu palautuu lopulta siihen, hyväksymmekö Raamatun Jumalan ilmoituksena - oli ihmisen osa sen "julkaisemisessa" kuinka merkittävä tai merkityksetön tahansa.
Kerrot uskovasi Luoja-Jumalaan, ja minua kiinnostaisi tietää mitä Hänestä ajattelet. Erityisen kiinnostavaa olisi tietää miksi uskot Luojaan ja mistä saat tietoa Hänestä. Kaikesta päätelleen Raamattu ei ole yksi tiedonlähteistä, enimmillään välillisesti.
Vielä kysymys Lucifer-episodista. Miksi se mielestäsi kumoaa Jumalan kaikkivoipaisuuden?
Raamattu on ihmisten eri aikakausina 'ylöskirjaama' massiivinen muistiinpano. Liekköhän Jumalalla mitään tekemistä koko asialla?
Toisaalta Jeesus ei ollut tavallinen keskiverto-aikalainen. Senverran suuri oli Hänen tietomääränsä ja olettaa sopii, että Hän puhui paljon enemmän mm. elämän tarkoituksesta. Mutta Jeesus ei kuitenkaan ollut Jumala, mielestäni Hänen täytyi olla kristustason sielu ja sikäli Hänestä on jäänyt kummallisen vähän johdonmukaista tietoa.
En ymmärrä mainitsemaasi 'ihmisen langeemusta', johon Jumalan olisi pitänyt puuttua?
Moni asia muuttuu, jos jätetään Raamattu Jumalan sanana pois, lunastusteoria,Lusifer-episodi ei mielestäni ole edes mahdollinen, koska jos Jumala on kaikkivoipainen-kaikkitietävä "tämä tapahtumasarja on kertakaikkiaan mahdoton".
Muussa tapauksessa Luojalta tipahtaa uskottavuudessa pohja pois.
Luoja on minun mielestäni kaikki ja kaikessa. Vaikka emme pysty sielua todentamaan, uskon sen olevan yksi oleellisin yhdistävä tekijä. Kokemusmäärien lisääntyessä, myös tajunta ja ymmärrys laajenee. Siis Kaikkivaltiaaseen voi toki uskoa ja vieläpä johdonmukaisesti 'ilman Raamattuakin'.
Eli sielu on jonkinlainen kanava Jumalan tuntemiseen. Voisitko kertoa miten se käytännössä ilmenee sinun uskossasi?
Henkilökohtaisesti uskon, että Raamattu on useiden ihmisten kirjoittama kirjasto, jossa kuvataan yksilöiden, yhteisöjen ja kansojen Jumala-suhdetta eri aikakausina. Uskon, että Raamatun sisältämä informaatio on Jumalan innoittamaa, mutta kirjoitusajankohdan ja kirjoittajan yksilöllisten taipumusten värittämää tietoa. Se tuo siihen Jumalallisen suunnitelman rinnalle ihmisläheisen näkökulman, mikä on erittäin merkittävää Raamatun uskottavuuden kannalta. Uskon myös, että Raamatun hengellisiin ulottuvuuksiin pääsee käsiksi vain Pyhän Hengen avulla, koska Pyhä henki on inspiroinut kirjoittajia alunperinkin. Tässä ensin hieman omia näkemyksiäni Raamatusta.
Minua kiinnostaisi tietää enemmän siitä, mitä ajattelet Jeesuksesta. Ilmeisesti pidät Häntä viisaana ihmisenä, mutta rankkaat Hänet aika korkealle käyttämällä 3. persoonaa isolla alkukirjaimella.
Mitä mieltä sinä olet pahan olemassaolosta? Eikö pahan olemassaolo ole täysin verrattavissa "Lucifer-episodiin" (jos nyt jatkossakin käytämme tätä termiä). Eikö pahan olemassaolo yhtälailla vie Jumalan uskottavuutta? Saatanan lankeemus on inhimillinen näkemys siitä, kuinka Jumala salli pahuuden muotoutua hyvyyden vastakohdaksi. Tähän liittyy hyvin oleellisesti vapaa tahto, minkä näen merkittävimmäksi syyksi Jumalan ratkaisulle sallia "Lucifer-episodi". Inhimillinen näkökulma siihen saattaa olla nykyään hieman vanhanaikainen, mutta sen ydin ja sanoma ovat ajattomia - Jumala antoi luomilleen henkivoimille vapauden myös vastustaa itseään ja muodostaa vastavoiman omalle olemukselleen. Tämä oli perusta myös ihmiskunnan lankeemukselle.
Sanot ettet ymmärrä ihmisen syntiinlankeemusta. Minäkin voin vain yrittää ymmärtää. Miksi Jumala loi ihmisen joka saattoi nousta Häntä vastaan ja siitä kiivastuneena hylkäsi luomansa otukset? Uskoisin, että tässäkin meidän täytyy pureutua syvemmälle kuin Aadamin, Eevan ja puhuvan käärmeen seikkailuihin.
Uskon, että ihmisen lankeemus on helposti verrattavissa saatanan lankeemukseen. Se tapahtui, koska sen oli mahdollista tapahtua Jumalan sallimuksesta. Miksi Jumala salli sen? Jälleen sanoisin että suuri osa ongelman ratkaisua on vapaa tahto. Ilman vaihtoehtoista elämänmuotoa vapaa tahto ei olisi mahdollinen, ja ilman vapaata tahtoa ihminen ei olisi sitä mitä hän on - itsenäisesti ajatteleva, luova, rakastava, tunteva, pohtiva - kaikenkaikkiaan merkillisen ihmeellinen luomus. Hän ei myöskään olisi vapaa rakastamaan Luojaansa omasta tahdostaan, vaan ohjelmoidusta taipumuksesta.
Jätänpä tällä kertaa tähän.
valaista ainakin pintapuolisesti ensiksi Jeesusnäkemystäni.
Häntä sanotaan Jumalan pojaksi, uskon Hänen olevan erittäin korkealle tasolle yltänyt sielu.
Periaatteessa kaiken mahdollisen tiedon ja kokemuksen omaava, jolla ei ole uutta opittavaa syntymien kautta.
Raamatusta olemme varsin samanmieliset lukemani perusteella. 'Pyhän Hengen inspiroimana' syntynyt, saattaa olla näin, hieman kalskahtaa korvaan?
Sielu on minulle uskottava linkki oikeastaan kaikkeen.
Jos lähdemme siitä, että sielu on pikku'pikku hitunen Luojaa, on se silloin paljon muutakin.
Ns. pahan olemassaolo on mielestäni sielun kehityspolun kannalta välttämätöntä, tämä äkkiseltään kuulostaa julmalta mutta pitkässä juoksussa asiantila selkenee.
Tärkeintä on oivaltaa, että kaikki olevainen on tarkan suunnitelman alaisuudessa toimivaa kehitystä, puuttumatta vapaaseen valintaan.
Toisinsanoen meille annetaan yhä uudelleen mahdollisuus. Kun teemme virheitä, meitä ei tuomita vaan annetaan mahdollisuus korjata virheet kehitystilan niin salliessa.
Uskot siis, että ihmisen sielu kehittyy jälleensyntymien kautta? Ilmeisesti Jeesus on käynyt tämän prosessin pisimmälle, mikä tekee Hänestä Jumalan Pojan. Ymmärsinkö oikein?
Pyhän Hengen inspiraatio kalskahtaa korvaasi. Mitä sinä ymmärrät Pyhällä Hengellä? Kuka/Mikä Hän on mielestäsi?
Olisi myös tarpeellista määritellä mitä sinä ymmärrät sielulla. Mitä muuta sielu on kuin pala Luojaa? Mitkä ihmisyyden aspektit kuuluvat sieluun? Tarkoitan lähinnä sielu-ruumis-henki -jaottelua. Sieluhan ajoittain ymmärretään ihmisen psyykeenä, mielen ja järjen kokonaisuutena ja toisinaan taas ihmisyyden kokonaisuutena (vrt. 1. Moos. 2:7 "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."). Ehkä sielun määrittelemisen kautta ymmärrän paremmin myös näkemystäsi sielun kehityspolusta.
Jumalan lähettilääksi. Kyllä ymmärsit oikein, minusta Jeesus oli ja on Kristustason sielu.
Raamattu puhuu 'Pyhästä kolmiyhteisestä Jumalasta', johon minä en usko. Siis Jeesus, Jumala ja Pyhä-henki. Tai en nyt muista, onko tämä kolminaisuus sovittu jossain kirkolliskokouksessa piispojen toimesta? Jeesus itse kielsi olevansa Jumala.
En oikein osaa teksein selittää Pyhän Hengen ominaisuutta, käsitän sen olevan enemmänkin tila, jossa ihmis'sielu oivaltaa itsensä-suhteessa Luojaan. Pyhä Henki on kuitenkin yksi Jumalan tärkeä väline, en pysty sanomaan enempää tästä, kuten en Jumalastakaan joka on kaikkeus.
Sielu on mielestäni kehon alkuvoima, persoona, joka ruumiin väsyessä jatkaa 'taivalta'.
Eli nyt tuntemamme nimeltä mainittu jatkaa elämää toisella tasolla, ehkäpä siellä nimettömänä. Vaatteet on vaihdettu kevyempiin ja muutenkin oloihin sopivaksi.
Uskon niin, että Raamatun tekstejä kirjoittaneet eivät ole ymmärtäneet Jeesuksen viittauksia tämänsuuntaisiin asioihin.
Kyseessä täytyy olla jonkinlainen henkiolento, joka hallitsee koko avaruuden ja sijoittelee maankaltaisia mustienaukkojen taakse kätkeytyviin uusiin maailmoihin! Aika kuluu niitä luodessa, Maa oli vain pieni koekenttä.
jonka seurauksena on syntynyt 'sattumalta' maan tyyppisia planeettoja.
Tämä voima on ymmärryksen ulkopuolella, alan huipputieteilijät huulet 'ruutilla' pyörittelevät peukaloitaan.
//Siis oikeasti, onko Raamatun Jumala siten kun tämä 'tulkitaan' looginen?
Koko 'pelastus'suunnitelma', voiko sitä käsitellä järjellisesti?//
- Raamatun Jahve on itsessään looginen, mutta väärin käsitetty.
Yhdistetty mm. kaikki-valtiaaksi, rakkaudeksi-->mitä Jahve ei todellisesti ole.
Pelastus-suunnitelma--> tapaus Nasaretilainen on myös käsitetty väärin--> mm. Jahven pojaksi ja kirjoitusten kautta vääristelyin väännetty mahdottomaksi 'ristin-puu-pelastus-teologiaksi'---> paikkaamaan [huonosti tosin] edellä mainitun erheen-->eli Jahven yhdistämisen kaikki-valtiaaksi ja siten myös rakkaudeksi---> seka-sotkua.
//Onko Jumala, kuten usea on oivaltanut pyyteetön Rakkaus?
Jos jälkimmäinen tuntuu oikealta, kuka on 'keksinyt' helvetin?//
- Jahve ei ole sitä.
Olevaisuuden, eli luomisen mahdottomuus mm. rajallisuus--> mahdollistaa olevaisuuden sisällä helvetit ja taivaat ideoina.
Tämä [myös] siksi, että rakkaudella ei ole mitään tekemistä tämän kaltaisen systeemin kanssa-->vain vihalla,itsekkyydellä ja suurimmalla valheella mitä koskaan on ilmaantunut.
//Ps. Minä lähden ajatuksesta että kaikki mikä liittyy Jumalaan on johdonmukaista ja selvää, ihan sitä mitä Luojalta odotamme.//
- Lähde vaan, mutta muista, että olemme kuitenkin itse systeemin sisällä, siis aika avuttomia näkemään objektiivisesti mitään, ellemme anna tuhota minuuttamme ja privaattia pyyteellistä maailman'kuvaamme.
ps. Flow;mainen Kokonaisuuden oivallus, irti arjesta---> luovaan'laiskuuteen, päin-vastoin/päin-seiniä isoa-varvasta samalla polkien, konkretian näin muistaen.;)
ei sinällään anna vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin.
Sielujen irtaantuminen ruumiista (eri syistä) on tuonut julki tuhansia kokemuksia.
Miksi nämä kokemukset ovat yhteneväiset?
Ovatne aivojen tuottamaa dis'informaatiota?
//Miksi nämä kokemukset ovat yhteneväiset?//
- Sama rakenne ja gendre--->aina sama loppu-tulos.
//Ovatko ne aivojen tuottamaa dis'informaatiota?//
- Sehän riippuu siitä mihin vertaa.
Jos ihmisen kokemus-maailma on se, mihin aina nojataan ja täten yletytäänkin-->on kokemuksilla niihin verraten todistus-arvoa.
Mutta, jos liikutaan, tai tosi asiassa ollaan oikeastaan liikkumatta---> tasoissa, joissa ihminen ei merkitse ja voi olla mitään [muotonsa vuoksi/pyyde-maailmoineen ja itsekeskeisine "taivas-toivoineen" ja "hell-pelkoineen"]--->näyttäytyy tuo kaikki fantasia vain dis'informaationa-->aivojen ja ihmistä pyörittävän ja sen fyyisen kehon kuollessa jättävän auringon-kaltaisen muodon omaavan voiman harhana.
ps.sateisen päivän ratoksi
http://www.youtube.com/watch?v=k8EirMSeT7s
ovat jokatapauksessa sellainen tila, jotka VOISI liittää aivojen luomaan 'harhaan'.(erheellisesti)
Näitähän tapauksia on eriasteisia, ns leikkaussalipotilaita kehonsa yläpuolella ja sitten nämä 'pidemmälle' ehtineet tapaukset.
Yksi tapaus leikkaussalista tulee nyt mieleen, jossa potilas jätti kehonsa. Tämä on siitä merkillinen, että palattuaan kehoonsa takaisin pystyi hän kertomaan kokemuksensa.
Esim. keitä touhusi käytävässä salin ulkopuolella, minne ei ollut näköyhteyttä. Kävi ulkona katolla, jossa havannoi mm. vanhan kengän.
Nämä olivat asioita, jotka pystyttiin todentamaan jälkeenpäin, eikä mitenkään voinut olla aivojen tuottamaa harhaa.
Jos tällaiset tapaukset ovat mahdollisia, mahdollista täytyy olla myös 'ohjattu' tietoinen poistuminen kehosta.
Tiedän noista tapauksista, olen lukenut niistä, on myös ollut oma-kohtaista kokemusta 'erillisyydestä' omaan fyysiseen olemukseen ja mikä vielä mielen-kiintoisempaa---> omaan psyykkeeseen.
Kuten edellisessä vastauksessani jo totesin--> 'gendressä gendren ehdoilla' ja sen rajóissa.
On päivän'selvää, että on Iätöntä ja iällistä--->kyse on vain siitä--->mikä on mitäkin?
Tämä kysymys liittyy myös kiinteästi syvempiinkin "perustuksiin"---> olemassa-olon muodosta ja kestävistä tarkoituksista/ideoista.
Sanotaan esimerkin kautta näin: Kun merkittävä vaikkapa klassinen säveltäjä, jolla on perus-opinnot/valmiudet musiikista hanskassa ja tarvittava ripaus lahjakkuutta --->säveltää merkittävän teoksen--->kuka tai mikä on oikeastaan lopulta teoksen sävel-kulkujen ja tuon musiikillisen intuitoisen tiedon lähde?
Miksi suuret säveltäjät monesti ankarasti kieltäytyvät kunniasta olla SE--> ja sen nerokkaan melodian tai vaikkapa viiden sävel-kulun saumattoman soinnin takana itse ihmisenä, miksi he sanovat olevansa vain väli-kappaleita?
Esimerkkejä on kymmeniä-tuhansia kaikenlaisilta aloilta, myös negatiivisesta, käsittämättömästä toiminnasta.
Jos vastaat esittämääni ajatukseen niin, että--->kyllä, tietoisuudet asuttavat, käyttävät "ihmis-kuoria" subjektoimiseensa, eli objektinaalisen muotonsa ja ideansa esiin tuomiseen "ihmis-kuoren" lävitse--->niin miksi kuoleman-raja-kokemukset olisivat poikkeus?
Voiko edes kuoleman-raja-kokemukset olla rajallisen "ihmis-kuoren" koettavissa?
Eikö pikemminkin tuo korkeampi tietoisuus voisi olla SE---> joka irtoaa "kuoresta" ja muistaa, että muistuttaa sinänsä itsenäistä "ihmis-kuorta" retkistään.
Tästä päästään sujuvasti myös oleellisimpaan asiaan, eli yhteyden etsimiseen Sisäisen Olemuksensa kanssa, eli Henkensä uinumisen lopettamiseen [kehon estelyistä huolimatta]-->heräämiseen siitä 'mikä ei ole'---> siihen 'mikä oikeasti on'.
ihminen materiassa unohtaa todellisen olemuksensa ja materiaalinen maailma tekee kaikkensa, ettei ihminen 'muistaisi'.
Puhuit säveltäjästä ja kuinka myös he ovat välikappaleita.
Niinhän sanotaan, että kaikki ajateltavissa ja tehtävissä oleva on ollut olemassa valmiina, täällä siis tavallaan 'materialisoituu' jo ollut 'asia'.(teko, luomus ym.)
//ihminen materiassa unohtaa todellisen olemuksensa ja materiaalinen maailma tekee kaikkensa, ettei ihminen 'muistaisi'.//
- Oikeastaan tarkkoja jos ollaan, i-h-m-i-n-e-n luulottelee itsestään elukkana vaikka mitä, johtuen osaltaan siitä heijas-tus-vaiku-tuk-sesta jota todellinen rajattomasti [ihmiseen verraten]kokeva, eli vähemmän aineeton--->henki, jättää jälkeensä 'lihaan'.
On niin kuin toteat, konkretia on se ansa, joka sitoo meidät [henkenä]omaan erheeseemme---> konkretiaan[hengessä puhuttaessa], eli ajatuksen emansipatumiseen tietoisuutemme kiinni ja tämä tekee kaikesta harhaa [verraten ehtaan Alku-tilattomuuteen].
Tilanteemme [hengessä], joka on niin syvä ja vahva, ettei sen oivaltaminen, tai puhumattakaan siitä/tästä tilasta eroon pääseminen tilattomuuteen ole 'helppo nakki', johtuen siis siitä, että se on loppujen lopuksi oma luomuksemme.
aiemmin Raamatun Jahvea loogiseksi, mutta ei kaikki'valtiaaksi ja Rakkaudeksi, voisitko selventää?
Mikä sitten on Jumalan rooli, onko personaallista Jumalaa olemassa, jos seuraako Hän mahdollisesti sielujen kehitystä todellisen vapauden sallimissa puitteissa? Vai onko Jumala 'kaikki-KAIKESSA'?
Onko 'sielu' "lähetin" ja vastaanotin Luojalla?
//aiemmin Raamatun Jahvea loogiseksi, mutta ei kaikki'valtiaaksi ja Rakkaudeksi, voisitko selventää?//
- Looginenhan annettu jumal'kuva Jahvesta toki on, mutta mihin tuo kuva viittaa--->rakkauteen, vai vihaan, kaikkivaltiaaseen vai mihin?
Kertomukset jotka ["hän on antanut itsestään kirjoitaa"] Jahven muotoa tuovat esiin, esittävät rehellisesti Jahven---> mustasukkaisena, julmana, kostavana ja erehtyvänä jumaluutena--->ei siis kaikki-tietävänä tai kaikki-valtiaana, puhumattakaan Kaikkeudellisesta Rakkaudesta.
Lisäksi konkretia on lisätodisteena Jahven kyvyttömyydstä iättömyyden ja oikeudenmukaisuuden, tai yleensäkään minkäänlaisen järkevyyden rajoissa tapahtuvan mielekkyyden suhteen.
Kokonais-kuvasta muodostuu paholaismainen kiduttaja, joka haluaa ja vain aina haluaa,,,ja tekee--->jos ei muuten, niin pakottamalla lopulta järjettömyyteen asti.
Loogisen kaikesta tekee se, ettei tuo jumal-kuva voi olla kuin alempi jumaluus[se kuva sopii siihen]-->siis paholaismainen demoninen valtias, jonka olevaisuudessa olemme hänen "pikku-demoneina"[hengessämme] itsekkyydessä mukana.
Korkein/Yksi [josta olevaisuus luojineen on poikkeus/moninaisuus/balansoimaton tila], antaa tilanteen jatkua ilmeisesti siksi, että "me"[me -maailmat/itsekkyys"demonit"] ja "hän" Jahve ylempänä luoja-jumaluutena SE, josta luojat muotoutui--> eli Kokonaisuudesta irronneesta ajatuksesta ideoiksi-->ja josta taas alenevasti microon mentäessä---> 'valtiaat/luojat' muodostivat omat maailmansa[konkretia olentoineen] oppisimme ja palaisimme Yhteen-->eli Korkeimman toveruuteen.
//Mikä sitten on Jumalan rooli, onko personaallista Jumalaa olemassa, jos seuraako Hän mahdollisesti sielujen kehitystä todellisen vapauden sallimissa puitteissa? Vai onko Jumala 'kaikki-KAIKESSA'?
Onko 'sielu' "lähetin" ja vastaanotin Luojalla?//
- Kuten totesin ja vaikka se hassulta kuulostaa----> jumaluuksia on olemassa ja niitä voimme tavoittaa.
Ne ovat poikkeuksetta juuri-->luojia, eli tekijöitä-->mikä on niiden SE erhe, josta rajoitteneisuus saa voimansa.
Korkein, eli Kaikki, mihin myös tämä "syöpä-solu", eli Kokonaisuuden kehossa oleva balansoimaton-alue kuuluu--> on ajatuksellemme täysin tavoittamaton.
Suurin osa henkisistä voimista, siis niistä jotka vaikuttavat konkretiassa, liittyvät erheeseen ja niihin ideoihin, jotka rikkovat Kokonaisuutta--> eli Korkeimman balanssia.
Siru/Sielu on osa Korkeimmasta, tosin täällä sirumme on eksynyt ja erheessä ja siksi henki-valtojen[me] on tultava järkiin[me] ja kaduttava itsekästä tekoam'me.
on vääristynyt, onko syypää juuri Raamattu?
Jopa tavallisella maalaisjärjellä tajuaa 'helvettejä' luovan Jumalan olevan manipuloitua yritystä harhauttaa ajatukset sivuraiteille.
Valitettavan moni edelleen nielaisee tällaisen järjettömyyden.
[Myötäeläjä 27.6.2008 klo 13.32]
//Jumalakuva on vääristynyt, onko syypää juuri Raamattu?
Jopa tavallisella maalaisjärjellä tajuaa 'helvettejä' luovan Jumalan olevan manipuloitua yritystä harhauttaa ajatukset sivuraiteille.
Valitettavan moni edelleen nielaisee tällaisen järjettömyyden.//
- Niin, silti kokonaiset sukupolvet nielaisevat "syötin" kerta toisensa perään?
Vai onko jumal-kuva, joka mm. raamatusta paljastuu [vt:n osalta] sittenkään vääristynyt?
Mitäs, jos tuo kuva onkin 100% pitävä, mutta silti ihmiskunta haluaa palvoa galimaista jumaluutta kuoleman-pelossaan ja maallisen "hyvän toivossa, mitä se osoittaa itse kuvan luojista?
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Todellisuus todistaa, ettéi kaunisteltu ja 'parhain-päin selitelty' jumal-kuva ole ainakaan luomisessa onnistunut 'rakkaudellisuudessaan'.
Olevaisuus huokuu itsekkyyttä, se perustuu voittoihin, jotka aina vaativat häviäjiä.
Kuolemaa tihkuva todellisuus huokuu uhkaa, ruoka-huolto perustuu muiden syömiseen, rajoitteneisuus ruokkii itse-keskeisyyttä ja antaa mahdollisuuden erillaisten pelotteiden nousta [lähinnä kuoleman-pelon ja 'minua-ei-armasteta-pelon'] nousta kiristäjien aseeksi.
on ja minä uskon tähän.
Täten en voi lainata Raamatusta saamia 'jäämiä' paljoltakaan. Olen 'omillani'.
Jälleensyntymästä löytyy ratkaisu kaikkeen, miksi ei tätä oivalleta?
Luoja ei ole julma, sadistinen, kostoa vaativa. Ei herrajumala sentään, miten pielessä on 'todellisuuden' oivallus?
//Luoja ei ole julma, sadistinen, kostoa vaativa. Ei herrajumala sentään, miten pielessä on 'todellisuuden' oivallus?//
- Ajatus-rakennelma pitää muuttaa aivan toiseksi-->jos Kokonaisuutta ajatellaan -jo- balanssissa olevana.
Tällöin kyse täytyisi olla jonkin-sortin leikkisästä[julmasta] kokeilusta, tai kehittyvästä 'ei valmiista' systeemistä.
Näitä vastaan puhuu se, että informaatiota täydellisestä[Idea-maailmasta] on saatavilla-->sitä Idea-maailmaa ei kuitenkaan ole meille tuotavissa.
Jälleen-syntymä on faktaa-->siinäkin kysymys kuuluu:"Mikä syntyy jälleen" takaisin olevaisuuteen.
Oleellista on käsittää, tajuta---> vain hengen olevan oleellinen ja elävä. Ihminen on vain psygo-fyysinen kokonaisuus, joka sinänsä on itsenäinen toimija, mutta vain gendressään.
Kun henki--> tuo elämän-voima napataan kehosta vek's, loppuu laulut siihen, samoin tajullisuus-->se mikä muistaa,elää, kokee muutakin kuin materian on ainoastaan henkemme, jonka oppimisesta ja tajullisuuden lisäämisestä on kyse-->ihminen ei ole mitään merkittävää itsessään ihmisenä.
Mitä muuten luulet karman-lain puitteissa olevan eri ryhmien kehitys-asteiden takana?
Onko mielestäsi karmallisesti 'saamassa korvilleen' menneistä elämistään--> länsimaisen hyvinvoinnin keskellä elävät riistäjät, vai enemmän ne, jotka riistosta kärsivät?
Jumalasta on todellakin leikkisä, leikittelevä, leikkikenttänä ikuisuus.
Tämä tulee esille 'aidosti' leikkivissä lapsissa, kissanpennuissa ym. Yksi elämän oivalluksista on leikki ja tämä myös ymmärretään luonnollisena.
Jos ajatellaan sielun olevan hiukkanen Luojaa, täytyy siihen myös sisältyä kaikki mahdollinen tieto.
Mielestäni elämme siksi, että kokemuksien myötä vähitellen oivallamme ja samalla edistämme sielua 'muistamaan'. Myös karman 'poltto' kuuluu tähän prosessiin, elikä tämä paljon puhuttu 'lunastus' on arkipäivää. Suunta on 'ylöspäin' ja joskus jokainen saavuttaa päämääränsä.
Lopuksi mainitsit riistäjät ja heidän toimistaan kärsivät riistetyt.
Oikeastaan pitäisi nähdä riistäjien ja riistettyjen aikaisemmat teot.
Voi olla, että nyt riistetty oli aiemmin riistäjä.
Tai nyt rikas öykkäri oli aiemmin köyhä riistetty.
Kysymys on paljolti siitä, paljonko kukin oppii kokemuksista ja siten edistää sielun muistia.
Aivan varmaa on se, että lopullinen oikeus ja ymmärrys saavutetaan ja luokkaerojakaan ei siten tunneta.
Ymmärrän näin, että jokaisen sielun pitää kokea laidasta laitaan kaikki mahdollinen, joten mainitsemasi esimerkki on välttämätön seuraus jostakin.
Näitä ohikiitäviä hetkiä pitää peilata 'ikuisuutta' vasten.
Oletko saanut käsityksen että Jumalalla olisi suora itsestäänselvä vastaus aivan kaikkeen ?
Silloinhan mitään materiaa ei olisi missään.
Jos kaikki olisi yhtä harmoniaa.
Kun kaikki henkinen materia erkani toisestaan kauan sitten, jossa vastakkain olivat kaksi materiaalisesti pyyteetöntä osapuolta, kuitenkin alkuräjähdyksessä materialistuttuaan 14 mrd. v sitten, tuntemattomien kokeillessa ihmisten mieliä ns. "väärässä" ajassa, joka tuntematon meille nykyolevaisille on. Niin molemmilla osapuolilla olivat omat seuraajansa vrt. enkelit
raamatun kertomuksissa ja muissa menneisyyden apogryfisissä teksteissä.
Kyllä kaikki on luotu rakkaudesta kuin myöskin eroon yhteydestään laitettu, molempien osapuolien hyväksi.
mainitsin uskovani Jumalan loogisuuteen.
En tarkoittanut Raamattua lähteenä, koska siitä on tulkittavissa monia versioita.
Ns 'hyvä ja paha' ovat suhteellisia käsitteitä, joiden ominaisuudet ovat todellisuutta ja vaikuttavat valintoihimme.
Jumala on kaiken lähde mutta asuu kirkkaudessa.
Olemme kaikki lähtöisin kirkkaudesta ja puhtaudesta.
Mutta entä jos ei ole tyytyväinen kirkkauteen ja puhtauteen, ja haluaa kokea jotain muuta? Vaikka aluksi vain kokeakseen? Lähde suo tämän mahdollisuuden. Kirkkauden lapsilla on oma tahto: olla kirkkaudessa tai lähteä seikkailemaan.Jumalan palvelijana olon sijasta haluamme itse tulla nauttijoiksi, olla kuin Jumala jota kaikki palvoo.
Viattomasta tulee viallinen.
Aineellinen maailma jossa olemme, on luotu toteuttamaan aineellisia toiveitamme, että pääsisimme kokemaan millaista se on.Lähde sallii kaikki toiveemme. Tänne on helppo tulla, mutta vaikeampi päästä pois. Tahrat tarttuvat.
Entä miksi maailmaan syntyy viattomia lapsia, jotka joutuvat kärsimään? Tänne ei synny viattomia, vaan sieluja joilla on tämä seikkailu ja kokemisen halu. Pienet lapset syntyvät vauvoina, jotta heitä rakastettaisiin ja pidettäisiin huolta. Jos kaikki syntyisivät aikuisen kehoissaan, kuka heistä huolehtisi?
Tämä on ansa, kaikki palvovat pientä puhdasta kaunista vauvaa ja iloitsevat ja ihmettelevät häntä. Hän on kuin Jumala hetken, mutta maailma tekee hänestä kaltaisensa, seura tekee kaltaisensa, ja voi olla että kukaan ei häntä enää rakasta, koska kaikki haluavat edelleen olla se jota rakastetaan ja palvotaan.
Jo parivuotias alkaa kiukuttelemaan, jos ei saa kaikkien huomiota ja palvontaa 24/7.
Aletaan huomaamaan lapsessa "itsekkäitä" piirteitä ja häntä aletaan kouluttamaan ottamaan muut huomioon. Jotkut oppivat jotkut ei.
Helvetti ei ole osa henkistä maailmaa, vaan aineellisen maailman pohjakattila ja katuoja, jonne pääsee kokemaan ja "nauttimaan". Aineellisella maailmalla ei ole loppua, se jatkuu ikuisesti niinkauan kuin sielulla on muita toiveita kuin palvella pelkästään Jumalaa.
Huonoista oloista on kuitenkin helpompi lähestyä taas Jumalaa. Jos ihmisellä on kaikki aineellisesti hyvin, hän nauttii siinä määrin ettei kaipaa muuta. Tämä ei kuitenkaan ole pysyvä tila, kaikki voi romahtaa hetkessä.
Sielu joka on käynyt seikkailemassa aineellisessa maailmassa, on kärsinyt niin paljon, kun hän pääsee takaisin henkiseen maailmaan, hän on koulunsa käynyt ja tyytyväinen, eikä enää koskaan lähde pois.